Yleistä
Henkilökorttilakiin esitetään lukuisia sisällöllisiä muutoksia. Lakiin on tarpeen sisällyttää riittävän yksityiskohtaiset menettelyä koskevat säännökset, koska kyse on henkilöllisyyttä ja matkustusoikeutta osoittavasta asiakirjasta. Henkilökortti sisältää vahvana sähköisenä tunnistusvälineenä käytettävän kansalaisvarmenteen, mikä myös osaltaan edellyttää yksityiskohtaista sääntelyä. Näiden syiden vuoksi valiokunta puoltaa kokonaan uuden henkilökorttilain säätämistä ehdotuksen mukaisesti.
Esityksen tavoitteena on saattaa henkilökorttilaki ja henkilökorttimenettely vastaamaan erityisesti sähköisten palveluiden osalta yhteiskunnassa yleisesti tapahtuvaa kehitystä. Ehdotetuilla muutoksilla tavoitellaan henkilökorttiin liittyvän viranomaisasioinnin sujuvuuden ja joutuisuuden lisäämistä mahdollistamalla henkilökorttihakemuksen sähköinen vireillepano sekä tietyissä tilanteissa henkilökortin hakeminen sähköisesti ilman henkilökohtaista asiointia viranomaisessa. Tarkoituksena on myös helpottaa valmiin henkilökortin toimittamista tekemällä mahdolliseksi suoratoimitus henkilökorttivalmistajalta yksityisen palveluntuottajan toimipisteeseen hakijan noudettavaksi, kuten passeissa. Henkilökorttimenettelyä on tarkoitus yksinkertaistaa ja nopeuttaa myös sillä, että sairausvakuutustietoja ei enää merkitä henkilökorttiin. Muutosten tavoitteena on asiakaspalvelun parantaminen ja viranomaisten työn tehostaminen.
Henkilökorttimenettely vastaa pitkälti passimenettelyä sekä lainsäädännössä että käytännössä. Asiakirjat myönnetään melko samankaltaisessa menettelyssä ja samaa tarkoitusta varten. Passilakiin on tehty viime vuosina muutoksia, jotka ovat tehneet asiakirjojen suoratoimituksen ja sähköisen asioinnin mahdolliseksi (esim. HaVM 27/2014 vp). Nyt samankaltaisia muutoksia ehdotetaan henkilökorttilakiin. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että henkilökortti- ja passimenettelyt ovat myös sähköisen asioinnin ja valmiiden korttien suoratoimituksen osalta mahdollisimman samankaltaisia.
Henkilökortteja myönnetään suhteellisen vähän verrattuna passeihin. Henkilökortteja on hallituksen esityksen mukaan myönnetty viime vuosina noin 135 000 vuodessa, kun passeja on myönnetty noin 700 000 vuosittain. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että ehdotetun kevennetyn henkilökorttimenettelyn piirissä olisi 3,64 miljoonaa henkilöä. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotetut muutokset saattavatkin lisätä myönnettyjen henkilökorttien määrää. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että sähköiset asiointipalvelut ovat helppokäyttöisiä ja toimintavarmoja. Sähköisestä asioinnista on passimenettelyssä saatu hyviä kokemuksia.
Uudella lailla kevennetään poliisin lupahallintoa ja parannetaan asiakaspalvelua, kun henkilökohtaista asiointia viranomaisessa henkilökortin hakemisen ja valmiin henkilökortin noutamisen yhteydessä ei enää edellytetä. Muutosten avulla poliisi kykenee nykyistä selkeämmin keskittymään ydintehtäviinsä, mikä henkilökorttimenettelyn osalta tarkoittaa päätösten valmistelua, asiakirjojen myöntämistä ja henkilökortin hakijan luotettavaa tunnistamista. Valiokunta pitää nyt esitettyjä muutoksia johdonmukaisena jatkeena passimenettelyssä omaksutulle menettelyn keventämiselle. Muutokset lisäävät henkilökorttimenettelyn joustavuutta ja sujuvoittavat sitä koskevaa sääntelyä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Sähköinen asiointi ja suoratoimitus
Voimassa olevassa henkilökorttilaissa ei ole säännöksiä sähköisestä asioinnista. Hakemus jätetään nykyisin henkilökohtaisesti poliisilaitokselle. Nyt henkilökorttimenettelyssä on tarkoitus ottaa käyttöön passimenettelyn kaltainen sähköinen asiointi. Jos hakijalle on henkilökorttihakemusta edeltävän kuuden vuoden kuluessa myönnetty passi tai henkilökortti ja hän on tuolloin asioinut henkilökohtaisesti, hänelle voidaan esityksen mukaan myöntää henkilökortti kevennetyssä menettelyssä ilman hakijan henkilökohtaista asiointia viranomaisessa. Lisäksi edellytyksenä on muun muassa, että hakija on ollut yli 12-vuotias edellistä henkilökorttia tai passia myönnettäessä. Edellytyksenä on myös, että hakijalta on hakemusta edeltävien kuuden vuoden aikana otettu nimikirjoitusnäyte passia tai henkilökorttia varten eikä hänen suku- tai etunimensä on tämän jälkeen muuttunut.
Sähköinen asiointi otettiin passiasioissa käyttöön joulukuussa 2014. Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan lähes 160 000 hakijaa on saanut passin uusittua käymättä lainkaan henkilökohtaisesti poliisilaitoksella. Passin sähköisen asioinnin käyttöaste oli noin 60 prosenttia huhtikuussa 2016. Kevennetyn menettelyn hakemuksia oli kaikista passihakemuksista noin 25 prosenttia.
Henkilökorttia haettaessa kevennetty menettely on passimenettelyyn verrattuna hieman laajempi, koska henkilökortissa ei ole sormenjälkiä. Henkilökortin hakeminen sähköisesti passin perusteella ilman aiempaa henkilökorttia on mahdollista, koska passihakemuksen yhteydessä tehdään vastaavat hakijan tunnistamiseen liittyvät toimenpiteet ja asiakirjat myönnetään samaa tietojärjestelmää käyttäen.
Kevennetyn menettelyn käytön edellytyksenä on vahva sähköinen tunnistautuminen. Käytössä olevia vahvoja sähköisiä tunnistamisvälineitä ovat pankkien tarjoamat verkkopankkitunnukset, Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne ja teleyritysten mobiilivarmenteet. Kaikki edellä mainitut ovat laajasti hyväksyttyjä erilaisissa viranomaisten palveluissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että huolimatta hyvin perustelluista sähköisen asioinnin mahdollisuuksien lisäämisestä myös asiakkaiden riittävistä henkilökohtaisista asiointimahdollisuuksista huolehditaan. Kaikilla henkilökortin hakijoilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista asioida sähköisesti. Tästä syystä on tärkeää, että henkilökorttihakemuksen voi edelleen laittaa vireille myös henkilökohtaisesti asioiden.
Valmis henkilökortti voidaan ehdotuksen mukaan toimittaa jatkossa suoratoimituksena henkilökorttivalmistajalta hakijalle kirjattuna kirjeenä tai vastaavana lähetyksenä. Kortti noudetaan yksityisen palveluntuottajan toimipisteestä. Suoratoimitus on ollut käytössä passimenettelyssä huhtikuusta 2013 alkaen. Passien suoratoimituksesta saadut kokemukset ovat olleet valiokunnan saaman selvityksen mukaan myönteisiä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan suoratoimituksen avulla on muutoksen voimaantulon jälkeen toimitettu noin 81 prosenttia kaikista poliisin myöntämistä passeista. Toimitustavan muutoksella on helpotettu passin noutamista, ja asiakaskäynnit poliisin palvelupisteissä ovat selvästi vähentyneet. Valiokunta pitää tätä myönteisenä kehityksenä, mutta korostaa, että kevennetyn menettelyn kokonaishyötyä voidaan arvioida vasta siinä vaiheessa, kun toimintamalli on ollut pidempään käytössä.
Jotta henkilökorttien suoratoimitus voidaan ottaa käyttöön, henkilökorttilakiin ehdotetaan passilakia vastaavia säännöksiä julkiseksi hallintotehtäväksi katsottavan, henkilökortin laadun ja oikeellisuuden sekä kortin toimittamista koskevan tehtävän siirtämisestä yksityiselle palveluntuottajalle. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valmiin kortin toimitustavasta säädetään laissa, jotta henkilökorttilähetyksen eri vaiheiden seuranta, lähetyksen perillemeno ja erityisesti kortin luovuttaminen oikealle henkilölle voidaan varmistaa.
Ehdotuksen lähtökohtana on, että Suomessa henkilökortit toimitetaan Poliisihallituksen hyväksymän palveluntuottajan välityksellä. Palveluntuottaja valitaan julkisia hankintoja koskevalla menettelyllä koko henkilökorttien valmistussopimuksen voimassaoloajaksi. Henkilökorttilain 22—24 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi henkilökorttilähetyksen toimittajana toimivaa palveluntuottajaa tai sen alihankkijaa koskevista vaatimuksista. Sääntely vastaa passilain mukaista sääntelyä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Poliisihallitus huolehtii siitä, että koulutukseen ja ohjeistukseen sekä turvallisuusjärjestelyihin panostetaan sekä viranomaisten että yksityisen palveluntuottajan osalta.
Perustuslakivaliokunta on passilain muuttamista koskeneen hallituksen esityksen (HE 188/2012 vp) johdosta antamassaan lausunnossa (PeVL 6/2013 vp) todennut, että passin myöntäminen, passin laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastaminen sekä passin toimittaminen ja luovuttaminen muodostavat sellaisen tehtäväkokonaisuuden, jota on pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä. Passin myöntämistä koskevassa päätöksenteossa on kuitenkin perustuslakivaliokunnan mainitun lausunnon mukaan selvästi kysymys merkittävän julkisen vallan käytöstä, jota koskevia tehtäviä ei voida antaa muulle kuin viranomaiselle. Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan vastaavankaltaista suoratoimitusta henkilökortteihin. Henkilökortti on käyttötarkoitukseltaan passia vastaava asiakirja, minkä vuoksi henkilökorttilakiin lisätään vastaavat säännökset.
Passilakiin lisättiin eduskuntakäsittelyssä vaatimus yksilöinnin ja toimittamista edeltävän laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastamisen suorittamisesta Suomessa. Perustuslakivaliokunta katsoi vaatimuksen perustelluksi sekä tietojen luonteen että sen vuoksi, että tällöin yksityiseen palveluntuottajaan kohdistuvat hallinnon yleislaeista ja rikosoikeudellista virkavastuuta koskevista säännöksistä johtuvat velvoitteet tulevat sovellettaviksi palveluntuottajaan tämän hoitaessa julkista hallintotehtävää (PeVL 6/2013 vp). Ehdotetun henkilökorttilain 22 §:n 4 momentin mukaan palveluntuottajan tulee yksilöidä henkilökortti ja suorittaa henkilökortin toimittamista edellyttävä laadun ja oikeasisältöisyyden tarkastaminen Suomessa. Hallintovaliokunta katsoi edellä mainitusta passilain muuttamista koskeneesta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (HaVM 4/2013 vp), että EU-oikeuden mukaiset edellytykset vedota yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen täyttyvät ja kielto siirtää yksilöintitietoja Suomen ulkopuolelle on syytä sisällyttää lakiin. Henkilökorttien valmistusmenettely vastaa passien valmistusmenettelyä sormenjälkien käsittelyä lukuun ottamatta. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että henkilökorttilakiin otetaan vastaava säännös ehdotuksen mukaisesti.
Hakijan tunnistaminen ja ulkomaalaisen henkilökortti
Valiokunta pitää tärkeänä, että uudessa laissa säädetään hakijan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta nykyistä tarkemmin. Valiokunta tähdentää, että henkilökortti on henkilöllisyyttä osoittava asiakirja, jota ei voida myöntää, jos sen hakijan henkilöllisyydestä ei ole riittävää varmuutta.
Henkilökortin myöntämisen edellytyksenä ehdotetun henkilökorttilain 11 §:n mukaan on, että hakija on tunnistettu ja hänen henkilöllisyytensä on luotettavasti todennettu. Hakijan on henkilökorttia hakiessaan esitettävä voimassa oleva henkilöllisyyttä osoittava asiakirja, joka on henkilökortti tai passi. Jos hakijalla ei ole esittää tällaista asiakirjaa, henkilökortin myöntävä viranomainen tunnistaa hakijan ja todentaa henkilöllisyyden. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tunnistaminen tapahtuu tällaisissa tilanteissa esimerkiksi hakijan hallussa olevien muiden asiakirjojen avulla tai käyttämällä hakijan suostumuksella viranomaisen käytössä olevia rekistereitä. Säännökset hakijan tunnistamisesta koskevat sekä Suomen kansalaisia että ulkomaalaisia. Valittu sääntelytapa vastaa passilain 6 §:n 4 momentin säännöksiä. Valiokunta pitää ehdotettuja säännöksiä tältäkin osin perusteltuina ja asianmukaisina.
Uuden henkilökorttilain 11 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisen tulee esittää voimassa oleva oleskelulupakortti tai oleskelukortti, jos ulkomaalaisella ei ole esittää henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa ulkomaalaisen henkilökorttia haettaessa. Lisäksi väestötietojärjestelmän ja ulkomaalaisrekisterin henkilötietojen tulee vastata hakijan esittämiä henkilötietoja.
Hakemuksen vastaanottava viranomainen voi ehdotetun säännöksen mukaan tunnistaa hakijan ja todentaa hänen henkilöllisyytensä tekemällä sormenjälkivertailun hakijan esittämän oleskelulupakortin sormenjälkiin. Tätä vertaamista varten otettuja sormenjälkitietoja voidaan käyttää vain vertaamisen ajan, ja ne on hävitettävä välittömästi tämän jälkeen.
Sormenjälkivertailusta ei ole säännöksiä voimassa olevassa henkilökorttilaissa. Sen avulla on tarkoitus varmistaa, että ulkomaalaisen henkilökorttia hakeva henkilö on sama, jolle oleskelulupa on myönnetty. Ulkomaalaisen oleskelulupakortti ei ole henkilökorttia haettaessa tunnistamisasiakirja. Oleskelulupakortin sisältämiä biometrisiä tunnisteita käytetään ehdotetussa menettelyssä viranomaisten suorittaman tunnistamisen apuna. Sormenjälkivertailulla ei voida selvittää henkilön todellista henkilöllisyyttä, mutta sillä voidaan varmistaa oleskeluluvan saaneen ja henkilökorttia hakevan olevan sama henkilö.
EU:n oleskelulupa-asetuksessa (neuvoston asetus (EY) N:o 1030/2002) säädetään kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta. Asetuksen 4 artiklan mukaan asetusta sovellettaessa oleskelulupien sisältämiä biometrisiä tunnisteita saa käyttää ainoastaan asiakirjan aitouden todentamiseen ja asiakirjan haltijan henkilöllisyyden todentamiseen vertaamalla biometrisiä tunnisteita suoraan saatavilla oleviin vertailukelpoisiin tunnisteisiin tilanteissa, joissa oleskelulupa on kansallisen lainsäädännön mukaan esitettävä. Valiokunnan käsityksen mukaan EU:n oleskelulupa-asetus mahdollistaa oleskelulupakorttiin tallennettujen sormenjälkien käyttämisen hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla hakijan tunnistamiseen henkilökorttia haettaessa. Säännös vastaa passilain 5 b §:n säännöstä passinhaltijalta otettavien sormenjälkien vertaamisesta passin tekniseen osaan tallennettuihin sormenjälkiin. Valiokunta viittaa tältä osin mietintöönsä HaVM 9/2009 vp. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä asianmukaisena.
Esityksessä ehdotetaan ulkomaalaisen henkilökorttia koskevien säännösten täsmentämistä nykyisestä. Ulkomaalaisen henkilökortin myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti taikka hakijan oleskeluoikeus on rekisteröity. Oleskelulupalajilla ei ole merkitystä henkilökortin myöntämisessä. Hakijalla tulee olla kotikunta Suomessa, ja lisäsi edellytetään, että hänen tietonsa on rekisteröity väestötietojärjestelmään.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan Suomeen on muodostumassa oleskeluluvan saaneiden ulkomaalaisten ryhmä, joiden pankki- ja viranomaisasiointi on vaikeutunut tai tullut jopa mahdottomaksi sen vuoksi, että matkustusasiakirjaa, jossa on merkintä vahvistamattomasta henkilöllisyydestä, ei ole enää hyväksytty tunnistamisasiakirjaksi. Ulkomaalaisen henkilökorttia ei ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan voitu myöntää, jos matkustusasiakirjassa on edellä mainittu merkintä. Ilman ulkomaalaisen henkilökorttia ulkomaalainen ei välttämättä saa pankkitiliä avatuksi eikä esimerkiksi verkkopankkitunnuksia tilin sähköiseen käyttämiseen ja muuhun sähköiseen tunnistautumiseen. Pankkitilin epäämistä on perusteltu lähinnä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetulla lailla (503/2008, rahanpesulaki), joka edellyttää asiakassuhteen perustamiseksi henkilöllisyyden varmistamista luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella.
Ehdotettujen muutosten tavoitteena on myös edistää osaltaan ulkomaalaisten kotoutumista. Henkilökorttia voi käyttää henkilöllisyyden osoittamiseen erilaisissa asiointitilanteissa. Tavoitteena on myös luoda nykyistä kiinteämpi yhteys henkilökortin voimassaolon ja oleskeluluvan tai muun oleskeluoikeuden voimassaolon välille. Valiokunta pitää kannatettavina ehdotettuja muutoksia, joiden johdosta monien Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten asiointi helpottuu. Ulkomaalainen asioi jatkossa Suomessa viranomaisten ja yksityisten tahojen kanssa yhdellä henkilöllisyydellä, joka on sama kuin se, minkä perusteella oleskelulupa on myönnetty. Muutoksilla ei valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan heikennetä henkilökorttimenettelyn luotettavuutta, eikä niistä arvioida muodostuvan erityistä riskiä rahanpesun estämisen tai muun rikostorjunnan kannalta. Valiokunta toteaa, että vastaavankaltainen uudistus on toteutettu Ruotsissa hiljattain, eikä siellä ole valiokunnan tiedon mukaan havaittu järjestelmän luotettavuutta kyseenalaistavia seikkoja. Kyseessä on edelleen poliisin myöntämä henkilökortti, ja hakijan henkilöllisyyttä on selvitetty erilaisin keinoin ennen oleskeluluvan ja ulkomaalaisen henkilökortin myöntämistä.
Edustustojen toimivalta
Voimassa olevan lain mukaan ainoastaan poliisilaitos voi vastaanottaa henkilökorttia koskevia hakemuksia. Esityksessä ehdotetaan, että ulkomailla oleskeleva Suomen kansalainen voi jatkossa hakea henkilökorttia Suomen suurlähetystöltä, lähetetyn virkamiehen johtamalta konsulaatilta tai muulta Suomen edustustolta, jossa myönnetään passeja ja jossa palvelevan nimetyn Suomen kansalaisen ulkoasiainministeriö on oikeuttanut myöntämään henkilökortteja. Suomen ulkomaan edustustot voivat siis myöntää jatkossa passien lisäksi myös henkilökortteja ulkomailla oleskeleville Suomen kansalaisille.
Henkilökortti voi valiokunnan käsityksen mukaan olla hyvinkin tarpeellinen myös ulkomailla oleskelevalle Suomen kansalaiselle erityisesti henkilökortin sisältämän kansalaisvarmenteen vuoksi. Edustustojen toimivallan laajentaminen henkilökorttien myöntämiseen helpottaakin ulkosuomalaisten sähköisessä asioinnissa käytettävän kansalaisvarmenteen sisältävän henkilökortin saamista.
Sähköinen asiointi ei ole Suomen ulkomaan edustustoissa valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun muut ehdotetut muutokset tulevat voimaan. Hakemus jätetään edelleen henkilökohtaisesti edustustoon. Edustustoille ei myöskään ehdoteta toimivaltaa myöntää ulkomaalaisen henkilökorttia, väliaikaista henkilökorttia tai ilman huoltajan suostumusta myönnettävää alaikäisen henkilökorttia. Ulkomaalaisen henkilökortti ei kelpaa matkustusasiakirjaksi, minkä vuoksi sille ei ole juurikaan tarvetta Suomen ulkopuolella. Myöskään alaikäisen henkilökortti ja väliaikainen henkilökortti eivät ole matkustusasiakirjoja. Näin ollen on perusteltua, että niiden myöntäminen on rajattu edustustojen toimivallan ulkopuolelle. Edustustojen toimivaltaan esitetty lisäys vastaa pitkälti passien hakemisessa noudatettavaa menettelyä. Valiokunta puoltaa ehdotettua muutosta.
Henkilökortin epääminen ja matkustusoikeudeton henkilökortti
Valiokunta pitää perusteltuna, että henkilökortin epäämisestä sisällytetään nimenomaiset säännökset henkilökorttilakiin. Henkilökorttia voidaan käyttää matkustusasiakirjana Euroopassa. Henkilökorttilaissakin on syytä ottaa huomioon ne tilanteet, joissa matkustusasiakirjaa ei voida myöntää sen vuoksi, että sen hakijan matkustamista on rajoitettava. Henkilökortti voi kuitenkin olla sen haltijan ainoa henkilöllisyyttä osoittava asiakirja. Tämän vuoksi valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena ehdotetun henkilökorttilain 17 §:n säännöstä, jonka mukaan henkilökortti voidaan myöntää tietyissä tilanteissa ilman matkustusoikeutta.
Valiokunta tähdentää, että muutoksilla on merkitystä myös rikostorjunnan näkökulmasta. Muutoksilla voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa matkustamista Euroopassa ja turvata osaltaan esimerkiksi esitutkinnan suorittamista, oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa.
Henkilökortin sisältämä kansalaisvarmenne
Henkilökorttiin sisältyy väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 61 §:ssä tarkoitettu Väestörekisterikeskuksen myöntämä kansalaisvarmenne. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevassa tunnistuslain (laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista, 617/2009) muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 74/2016 vp) on tarkoituksena kansallisena ratkaisuna vaatia kaikilta vahvan sähköisen tunnistamisvälineen tarjoajilta vähintään EU:ssa määritellyn korotetun varmuustason vaatimusten noudattamista. Jatkossa Suomessa vahvan sähköisen tunnistamisen käsite kattaisi eIDAS-asetuksen kaksi eri varmuustasoa, korotetun ja korkean. Pääsääntöisesti asiointipalvelun tuottaja päättäisi, minkä tasoista tunnistamista sen palvelun käyttö edellyttää, ellei toisin ole säädetty. Tunnistuslakiin ei ole ehdotetun henkilökorttimenettelyn vuoksi tarpeen tehdä muutoksia, koska esimerkiksi sähköisen allekirjoituksen laatuvarmennetta koskevan tunnistuslain 35 §:n 1 momentin vaatimuksen korvaavat eIDAS-asetuksen 24 artiklan 1 kohdan säännökset.
Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen (HE 41/2016 vp) perustelujen mukaan kansallista sähköistä tunnistamisratkaisua valmisteltaessa on pohdittu myös henkilökortin ja sillä olevan kansalaisvarmenteen merkitystä sähköisessä tunnistamisessa. Kansalaisvarmenne on tällä hetkellä ainoa viranomaisten myöntämä vahva sähköinen tunnistamisväline ja Väestörekisterikeskus puolestaan ainoa laatuvarmenteita myöntävä taho. Toistaiseksi hyvin vähäiseksi jääneestä käytöstä ja kansalaisvarmenteen lisäämisestä aiheutuvista kustannuksista huolimatta kansalaisvarmenne on valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan syytä ainakin toistaiseksi säilyttää henkilökortilla siksi, että kansalaisvarmenne ei ole sidoksissa esimerkiksi pankin tai teleoperaattorin asiakkuuteen. Lisäksi kansalaisvarmenteeseen on suunniteltu etäluettavuutta uutena toiminnallisuutena. Kansalaisvarmennetta voidaan jatkossa hyödyntää myös rajat ylittävässä sähköisessä asioinnissa. Kansalaisvarmenteen rajat ylittävä käyttö edellyttää kuitenkin kansalaisvarmenteen notifiointia Euroopan komissiolle niin sanotuksi rajat ylittäväksi tunnistamisjärjestelmäksi.