Yleisperustelut
Yleistä
Laki järjestyksenvalvojista (533/1999)
on tullut voimaan 1 päivänä syyskuuta
1999 osana kokoontumisvapautta sääntelevän
lainsäädännön kokonaisuutta
(HaVM 33/1998 vp — HE 148/1998 vp).
Nykyisin järjestyksenvalvojaksi hyväksymisiä on
voimassa yli 50 000 kappaletta.
Saadun selvityksen perusteella voimassa oleva laki on järjestyksenvalvontatehtävien
hoitamisen kannalta tarkasteltuna osoittautunut käytännössä varsin
toimivaksi. Keskeisimmät esiin nousseet epäkohdat
liittyvät osaksi viranomaisvalvonnan näkökulmasta
oikeudellisen sääntelyn yleisluonteisuuteen sekä osaksi
sääntelytasoon ja järjestyksenvalvojaksi
hyväksymisen uudistamiseen liittyvän kertauskoulutusvaatimuksen
puuttumiseen.
Hallituksen esityksen tavoitteena on ajanmukaistaa järjestyksenvalvontatoiminnan
oikeudellinen sääntely järjestyksenvalvojien
ammattitaidon ja turvallisuustoimenpiteiden kohteena olevien oikeusturvan
varmistamiseksi sekä viranomaisvalvonnan tehostamiseksi.
Esityksen tarkoituksena on myös poistaa järjestyksenvalvonta-
ja vartioimisliiketoiminnan osin päällekkäistä sääntelyä.
Samalla selkiytetään viranomaistoiminnan ja järjestyksenvalvontatoiminnan
välistä rajanvetoa. Uudistuksella nostetaan myös perustuslain
80 §:n edellyttämällä tavalla
asetustasoista sääntelyä lain tasolle.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä
ilmenevin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Järjestyksenvalvojakoulutus
Hallituksen esityksessä ehdotetaan järjestyksenvalvojakoulutuksen
järjestämisestä säädettäväksi
lain tasolla. Järjestyksenvalvojan peruskoulutuksen järjestäjinä voivat
lakiehdotuksen perusteella toimia nykyiseen tapaan kihlakuntien
poliisilaitosten ohella tietyt oikeushenkilöt, yhdistykset
ja luonnolliset henkilöt. Valiokunta tähdentää laadukkaan
järjestyksenvalvojakoulutuksen merkitystä. Teoreettisen
opetuksen ohella tarvitaan käytännön
läheistä erityisesti ongelmatilanteiden kohtaamiseen
liittyvää opetusta soveltamisharjoituksineen.
Samalla valiokunta pitää tärkeänä uudistuksena
järjestyksenvalvojan kertauskoulutusta, jolla on tarkoitus
ajantasaistaa tietopohja ja kerrata peruskoulutukseen sisältyvät
opetusaiheet.
Järjestyksenvalvojakouluttajana toimiminen edellyttää erillistä viranomaishyväksyntää.
Keskeisin nykytilaan ehdotettava muutos liittyy konkreettisten ammattitaitovaatimusten
asettamiseen kouluttajiksi hyväksyttäville. Ammattitaitovaatimuksilla
parannetaan ja yhtenäistetään järjestyksenvalvojien
koulutusta, mikä vaikuttaa suoraan järjestyksenvalvojien
ammattitaitoon ja heidän toimenpiteidensä kohteeksi
joutuvien henkilöiden oikeusturvaan. Valiokunta tähdentää tässä kohdin
myös sitä, että järjestyksenvalvojaksi
hyväksyttävän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
tulee kiinnittää riittävää huomiota,
jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan etukäteen varmistua
hänen sopivuudestaan tehtävään.
Järjestyksenvalvojien kouluttajakoulutuksen järjestäjänä toimii
esityksen mukaan Poliisikoulu. Menettelyllä turvataan yhdenmukainen
pohjakoulutus kaikille kouluttajaksi hyväksyttäville.
Poliisikoululla on hyvät edellytykset kyseisen koulutuksen
laadukkaaseen toteuttamiseen. Koulu vastaa nykyisin vartioimisliiketoimintaan
liittyvästä vastaavan kaltaisesta kouluttajakoulutuksesta.
Mainittu koulutus on koettu onnistuneeksi, ja se on myös
lisännyt viranomaisten ja kouluttajien yhteistyötä.
Kielto toimia järjestyksenvalvojana
Poliisilain (493/1995) 1 §:ssä asetetaan
poliisille muun muassa yleinen velvollisuus yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseen sekä rikosten
ennalta estämiseen. Vastaava velvollisuus on järjestyksenvalvojista
annetun lain 2 §:n nojalla järjestyksenvalvojalla
toimialueellaan. Järjestyksenvalvojan on myös
noudatettava poliisin antamia käskyjä ja määräyksiä.
Valiokunta pitää perusteltuna 1. lakiehdotuksen
2 a §:n 4 momentin säännöstä,
jossa kielletään poliisimiestä samoin
kuin rajavartiomiestä ja tullimiestä toimimasta
järjestyksenvalvojana. Poliisin osalta kysymys on pitkälti
teknisluontoisesta muutoksesta sen johdosta, että poliisilakiin
lailla 525/2005 lisätyssä 9
d §:n 2 momentissa poliisimiestä kielletään
hoitamasta tehtävää, johon liittyvät
oikeudet ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisilain
mukaisten poliisimiehen tehtävien kanssa (HaVM 10/2005
vp — HE 266/2005 vp).
Hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 10/2005
vp kyseistä lainkohtaa koskevista perusteluista
ilmenee, että säännös estää poliisimiestä toimimasta
järjestyksenvalvojana. Kaikkiaan käsiteltävänä oleva hallituksen
esitys sisältää asianmukaiset perustelut
lainmuutokselle.
Poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen tehtävät
ovat osin samantapaisia, ja ne voivat suorittaa myös tehtäviä toistensa
lukuun. Uudessa rajavartiolaissa (578/2005)
on rajavartiomiehelle säädetty entistä laajemmin
yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä rikosten
estämiseen liittyviä tehtäviä (HaVM
12/2005 vp — HE 6/2005
vp). Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005)
19 §:n 2 momentissa säädetään
poliisilain 9 d §:n 2 momenttia vastaavasti, ettei myöskään
rajavartiomies saa hoitaa tehtävää, johon
liittyvät oikeudet ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan
rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien
kanssa.
Tullilaissa (1466/1999) ei ole tarkemmin määritelty
käsitettä tullimies, minkä vuoksi sen voidaan
katsoa viittaavan koko tullilaitoksen henkilökuntaan. Tämän
vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa sääntelyn täsmentämistä ilmaisulla
"tullivalvontaa taikka tullirikostorjuntaa suorittava tullimies".
Saadun selvityksen mukaan tullivalvontaa suorittavat tullimiehet
toimivat muun muassa liikenteenvalvontatehtävissä, antavat
tiedoksi rangaistusvaatimuksia ja käyttävät
tiettyjä poliisin rekistereitä.
Hallituksen esitykseen sisältyvän sääntelyn merkitystä korostaa
myös se, ettei satunnaisesti tapahtuva järjestyksenvalvojana
toimiminen välttämättä myöskään
edellytä sivutoimi-ilmoituksen toimittamista työnantajalle.
Tällaisessa tilanteessa työnantaja ei useinkaan
ole edes tietoinen järjestyksenvalvontatehtävien
mahdollisesta suorittamisesta.
Hallintopäätöksen antamisesta
Järjestyksenvalvojalakiin ehdotetusta 14 §:n 2 momentista
ilmenee, ettei hakijalle anneta erillistä hallintopäätöstä eikä valitusosoitusta,
jos
järjestyksenvalvojaksi hyväksyminen tapahtuu hakemuksen
mukaisesti. Tällöin hakijalle annetaan ainoastaan
järjestyksenvalvojakortti. Hallintovaliokunta katsoo, ettei
hakijalla tällaisessa tilanteessa ole oikeussuojan tarvetta
saada erillinen hallintopäätös. Myöskään
viranomaistoiminnan valvonnan näkökulmasta hallintopäätöksen
antamisella ei ole tämän tyyppisessä asiassa
asiallista merkitystä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitetään
muun ohella huomiota siihen, että järjestyksenvalvojaksi
hyväksytyn oikeusturvan kannalta on merkityksellistä,
että päätökseen voidaan liittää lakiehdotuksen
12 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ehtoja ja rajoituksia.
Hallintovaliokunta toteaa, että ehtojen tai rajoitusten
asettaminen merkitsee sitä, ettei järjestyksenvalvojaksi
hyväksymistä ole myönnetty hakemuksen
mukaisesti. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä,
että erillinen hallintopäätös
muutoksenhakuosoituksineen on annettava.
Hallintovaliokunta puoltaa myös 2. lakiehdotuksen 27 §:n
2 momentin vartijaksi hyväksymistä ja 39 §:n
2 momentin turvasuojaajaksi hyväksymistä koskevia
edellä lausuttua vastaavia sääntelyehdotuksia
hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.
Todettakoon vielä, että uuden passilain 20 §:ssä (671/2006)
on omaksuttu menettely, jonka mukaan hakijalle ei myöskään
anneta erillistä hallintopäätöstä,
kun passi myönnetään hakemuksen mukaisena
(HaVM 13/2006 vp — PeVL
27/2005 vp — HE 25/2005
vp).
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki järjestyksenvalvojista
2 a §. Järjestyksenvalvojaksi asettaminen
ja järjestyksenvalvojana toimiminen.
Voimassa olevan järjestyksenvalvojista annetun lain
10 §:n 2 momentin nojalla tilaisuuden laajuus
ja luonne huomioon ottaen sekä muusta erityisestä syystä tilaisuuden
toimeenpanopaikan poliisilaitos voi hyväksyä järjestyksenvalvojaksi
yksittäiseen tilaisuuteen myös henkilön,
jolla ei ole järjestyksenvalvojan koulutusta.
Hallituksen esityksessä vastaava sääntely
ehdotetaan otettavaksi 2 a §:n 2 momenttiin täydennettynä siten,
että vailla järjestyksenvalvojakoulutusta oleva
henkilö voidaan hyväksyä järjestyksenvalvojaksi
kokoontumislain (530/1999) mukaisiin
saman järjestäjän samassa paikassa järjestämiin
saman luonteisiin tilaisuuksiin enintään kuudeksi
kuukaudeksi yhden kalenterivuoden aikana. Tällaisella henkilöllä ei ole
koulutuksen saaneelle järjestyksenvalvojalle kuuluvia kiinniotto-
ja säilössäpitovaltuuksia eikä oikeutta
kantaa tehtävässään voimankäyttövälineitä.
Toimivaltarajauksista huolimatta muodostuu puolen vuoden määräaika
perustuslakivaliokunnan mielestä varsin pitkäksi.
Ehdotettu sääntely mahdollistaa kouluttamattomien
järjestyksenvalvojien asettamisen lähes pysyväisluoteisesti esimerkiksi
koko kesäsesongin aikana järjestettäviin
tilaisuuksiin ja on siten omiaan heikentämään
koulutusvaatimuksen merkitystä. Kun lisäksi otetaan
huomioon, että järjestyksenvalvojan peruskoulutuksessa
on nykyisin kysymys kolmen päivän kurssista, perustuslakivaliokunnan
mielestä tulee mahdollisuus hyväksyä kouluttamaton
järjestyksenvalvoja tehtävään
rajata ehdotettua olennaisesti lyhyemmäksi ajaksi.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon tältä osin yhtyen
hallintovaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen 2 a §:n
2 momentissa kuuden kuukauden enimmäisajan lyhentämistä neljään
kuukauteen. Samalla hallintovaliokunta ehdottaa, että sanottuun
määräaikaan liittyvä tarkastelujakso on
kalenterivuoden sijasta vuoden pituinen ajanjakso.
Hallintovaliokunta katsoo, ettei järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämistä tule sellaisissa tilaisuuksissa,
joihin asetetaan kouluttamattomia järjestyksenvalvojia,
jättää yksimomaan heidän varaansa.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 2 a §:n
2 momentissa säädettäväksi,
että tällaisissa tilaisuuksissa tulee aina olla
myös riittävä määrä vähintään
peruskoulutuksen suorittaneita järjestyksenvalvojia. Selvyyden
vuoksi valiokunta toteaa, että myös sellaisia
kokoontumislain tarkoittamia tilaisuuksia on mahdollista järjestää,
mihin ei ole velvollisuutta asettaa lainkaan järjestyksenvalvojaa.
Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa 2 a §:n 2
momentti kuuluu seuraavasti: "Tilaisuuden laajuus ja luonne huomioon
ottaen sekä muusta erityisestä syystä tilaisuuden
toimeenpanopaikan poliisilaitos voi hyväksyä järjestyksenvalvojaksi
kokoontumislain mukaiseen yksittäiseen tilaisuuteen tai
saman järjestäjän samassa paikassa järjestämiin
saman luonteisiin tilaisuuksiin enintään neljäksi kuukaudeksi
yhden vuoden aikana myös henkilön, joka
täyttää pelkästään
12 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetyt
edellytykset. Tällaisella järjestyksenvalvojalla
ei ole 7 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjä toimivaltuuksia. Tilaisuudessa,
johon asetetaan tässä momentissa tarkoitettu järjestyksenvalvoja,
tulee aina olla myös riittävä määrä järjestyksenvalvojia,
jotka täyttävät 12 §:n 2 tai
3 momentissa säädetyt edellytykset."
Lakiehdotuksen 2 a §:n 4 momentista ilmenee, ettei
poliisimies, rajavartiomies tai tullimies voi toimia järjestyksenvalvojana.
Edellä mietinnön yleisperusteluissa lausuttuun
viitaten hallintovaliokunta ehdottaa sanotussa momentissa "tullimies"-ilmaisun
täsmentämistä seuraavasti: "Poliisimies
tai rajavartiomies taikka tullivalvontaa tai tullirikostorjuntaa
suorittava tullimies ei saa toimia järjestyksenvalvojana."
10 §. Voimankäyttövälineet
ja niiden kantaminen.
Pykälän 1 momentissa luetellaan järjestyksenvalvojan
sallitut voimankäyttövälineet. Hallintovaliokunta
ehdottaa poliisin säilyttämien henkilöiden
kohtelusta annetun lain (841/2006) 11
luvun 2 §:ään viitaten lakitekstissä mainittavaksi
käsirautojen lisäksi myös muoviset siteet. Koska
luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi, hallintovaliokunta
ehdottaa 10 §:n 1 momentin kirjoittamista seuraavasti:
"Järjestyksenvalvojan sallitut voimankäyttövälineet ovat
ampuma-aselain (1/1998) 11 §:ssä tarkoitettu
kaasusumutin sekä käsiraudat, muoviset siteet ja
enintään 70 senttimetriä pitkä patukka."
20 §. Järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen
peruuttaminen.
Lakiehdotuksen 20 §:n 2 momentin mukaan järjestyksenvalvojaksi
hyväksyminen "voidaan" peruuttaa kokonaan tai määräajaksi
momentin 1—3 kohdan edellytysten täyttyessä.
Mainituissa kohdissa on kysymys muun muassa siitä, ettei
henkilö enää täytä järjestyksenvalvojaksi
hyväksymisen edellytyksiä tai hänet on
lainvoimaisesti tuomittu rikoksesta, joka osoittaa hänen
olevan sopimaton tehtäväänsä, taikka
hän on olennaisesti rikkonut järjestyksenvalvojaksi
hyväksymiseen liitettyjä ehtoja ja rajoituksia.
Valiokunta ehdottaa sanamuodon tiukentamista siten, että 2
momentin edellytysten täyttyessä hyväksyminen
"tulee" peruuttaa. Kohtuuttomuuksien välttämiseksi
jää kuitenkin vielä 3 momentin perusteella
mahdollisuus varoituksen antamiseen hyväksymisen peruuttamisen
sijasta.
26 §. Rangaistukset.
Valiokunta ehdottaa lailla 847/2006 järjestyksenvalvojalakiin
tehtyjen muutosten johdosta lisättäväksi
lakiehdotuksen 26 §:n 1 momentin 1 kohtaan viittauksen
7 §:n 6 momenttiin, jossa säädetään
järjestyksenvalvojan oikeudesta sijoittaa säilöön
otettu vain sallittuun säilytystilaan ja jossa säädetään
säilöönottoilmoituksen laatimisesta ja
sen toimittamisesta poliisilaitokselle.
Pykälän 2 momentissa säädetään
järjestyksenvalvontarikkomuksesta. Momentin 2 kohta koskee
poliisimiehen ja rajavartiomiehen ohella myös tullimiestä.
Valiokunta ehdottaa 2 a §:n 4 momenttia vastaavasti
ilmaisun "tullimies" tarkentamista muotoon "tullivalvontaa tai
tullirikostorjuntaa suorittava tullimies".
28 §. Tarkemmat säännökset.
Kiinniotetun henkilön säilössäpidosta
ja siihen käytettävistä tiloista säädetään
28 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla sisäasiainministeriön
asetuksella. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ministeriölle
osoitettu täysin avoin sääntelyvaltuus on
selvästi ristiriidassa perustuslain 7 §:n 3 momenttiin
sisältyvän sen säännöksen
kanssa, jonka mukaan vapautensa menettäneen oikeudet turvataan
lailla. Hallintovaliokunta ehdottaakin pykälän
1 momentin 2 kohdan poistamista, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Samalla hallituksen esityksen 1 momentin 3—6 kohdat siirtyvät
säädettävän lain 28 §:n
1 momentin 2—5 kohdiksi.
Hallintovaliokunta toteaa, että järjestyksenvalvojalakia
on täydennetty säilöönotetun
oikeuksia ja kohtelua koskevilla säännöksillä 1 päivänä lokakuuta
2006 voimaan tulleella lailla 847/2006 (HaVM
14/2006 vp — HE 90/2005 vp).
Voimaantulosäännös.
Hallintovaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen voimaantulosäännöksen
3 momentin määräajan jatkamista 31 päivään
maaliskuuta 2007 saakka. Tämä tarkoittaa sitä,
että järjestyksenvalvoja, joka on suorittanut
hyväksytysti sisäasiainministeriön määräyksessä (SM-1999-911/Tu-53)
tarkoitetun järjestyksenvalvojan voimankäyttökurssin,
saa kantaa järjestyksenvalvontatehtävässä kaasusumutinta
sanottuun päivämäärään
saakka ilman 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun koulutuksen hyväksyttyä suorittamista.
Lisäksi valiokunta ehdottaa voimaantulosäännöksen
4 momentissa, että nyt säädettävän
lain voimaan tullessa voimassa ollut hyväksyminen järjestyksenvalvojakoulutuksen
järjestämiseen sekä toimimiseen järjestyksenvalvojakoulutuksen
kouluttajana oikeuttaa järjestämään
järjestyksenvalvojan peruskoulutusta ja järjestyksenvalvojan
kertauskoulutusta sekä toimimaan kyseisten koulutusten
kouluttajana 31 päivään maaliskuuta 2007
saakka kyseisessä päätöksessä tarkoitetulla
tavalla.
2. Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista
Valiokunta puoltaa 2. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
3. Laki kokoontumislain 18 §:n muuttamisesta
18 §. Järjestyksenvalvojat.
Lakiehdotuksen 18 §:stä ilmenee,
että yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestäjä voi
asettaa yleiseen kokoukseen taikka yleisötilaisuuteen ja
sen välittömään läheisyyteen
järjestyksenvalvojista annetussa laissa tarkoitettuja järjestyksenvalvojia
ylläpitämään järjestystä ja
turvallisuutta yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa.
Yleisellä kokouksella tarkoitetaan kokoontumislaissa (530/1999)
mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi
järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti
kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata (2 §:n
2 momentti). Yleisötilaisuudella puolestaan tarkoitetaan
muun muassa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja
ja näytöksiä (2 §:n
3 momentti).
Perustuslakivaliokunta on majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaan
sovellettavaa sääntelyä arvioidessaan
pitänyt tärkeänä, että ilmaisua
"välitön läheisyys" tulkitaan suppeasti
(PeVL 49/2004 vp). Yleensä sillä tarkoitetaan
välittömästi liikeen sisäänkäynnin
edessä olevaa, alaltaan vähäistä katu-
tai tiealueen osaa. Käsiteltävänä olevasta
hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta
on katsonut, että ilmaisua "välitön läheisyys"
tulee tulkita samaan tapaan supistavasti järjestyksenvalvojien
ja vastaavien toimialuetta sääntelevässä muussakin
lainsäädännössä. Selvyyden
vuoksi hallintovaliokunta toteaa käsiteltävänä olevan hallituksen
esityksen mietintövaliokuntana, että käsitettä "välitön
läheisyys" on suppeasti tulkittunakin luonnollisesti arvioitava
kokoontumislain kohdalla kulloinkin kyseessä olevien järjestyksenvalvontatehtävien
lähtökohdista. Kokoontumislain tarkoittamat yleiset
kokoukset ja yleisötilaisuudet voivat olla luonteeltaan
erilaisia. Kysymys on keskeisesti siitä, minkä alueen katsotaan
kuuluvan kussakin tilanteessa järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämisen kannalta "välittömään
läheisyyteen".
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee edelleen, että järjestyksenvalvojan
toimialue voi satunnaisesti järjestettävissä yleisötilaisuuksissa
perustellusti kattaa myös esimerkiksi hallituksen esityksessä mainitut
kulkuväylät ja paikoitusalueet. Toimialueen tällaiseen
laajuuteen on kuitenkin esitetyn tulkintaperiaatteen ja sääntelyn
tarkkarajaisuuden kannalta ongelmallista viitata ilmaisulla "välitön
läheisyys". Perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotusta on
siksi tarkistettava maininnoilla, joiden mukaan järjestyksenvalvojan
toimialueeseen voivat kuulua myös yleisötilaisuuden
järjestämiseksi tarvittavat paikoitusalueet ja
niille johtavat sisääntuloväylät.
Harkintavallan käyttöä tulee säännöksessä ohjata
lisäksi niin, ettei järjestyksenvalvojan toimialuetta
määrätä laajemmaksi kuin yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
on välttämättä tarpeen.
Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 18 §:n hyväksymistä näin
kuuluvana: "Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestäjä voi asettaa
yleiseen kokoukseen taikka yleisötilaisuuteen ja sen välittömään
läheisyyteen järjestyksenvalvojista annetussa
laissa (533/1999) tarkoitettuja järjestyksenvalvojia
ylläpitämään järjestystä ja
turvallisuutta yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa. Järjestyksenvalvojia
voidaan asettaa myös yksittäisen yleisen kokouksen tai
yleisötilaisuuden järjestämiseksi tarvittaville
paikoitusalueille ja niille johtaville sisääntuloväylille
sekä muille vastaaville tilaisuuden järjestämiseen
liittyville alueille. Järjestyksenvalvojien toimialuetta
ei tule kuitenkaan asettaa laajemmaksi kuin järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseksi yleisessä kokouksessa
tai yleisötilaisuudessa ja sen välittömässä läheisyydessä sekä mainituilla
paikoitusalueilla, niille johtavilla väylillä ja
muilla vastaavilla tilaisuuden järjestämiseen
liittyvillä alueilla on välttämättä tarpeen. Järjestyksenvalvojien
valtuuksista säädetään mainitussa
laissa. Oikeudesta keskeyttää yleinen kokous tai
yleisötilaisuus taikka määrätä se
päättymään on kuitenkin voimassa,
mitä tässä laissa säädetään".
Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa vielä, että paikoitusalueita
ja sisääntuloväyliä sekä muita vastaavia
tilaisuuden järjestämiseen liittyviä alueita
koskeva ensimmäinen uusi virke ei määritä käsitteen
"välitön läheisyys" sisältöä,
vaan on siitä erillinen peruste. Jälkimmäinen
valiokunnan 18 §:ään lisäämä uusi
virke sisältää taas yleisen järjestyksenvalvojan
asettamista koskevan rajoituslausekkeen.
4. Laki eräiden alusten ja niitä palvelevien
satamarakenteiden turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetun
lain 10 §:n muuttamisesta
Valiokunta puoltaa 4. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.