Yksityiskohtaiset perustelut

1. Poliisilaki

2 luku. Yleiset toimivaltuudet

17 §. Voimakeinojen käyttö.

Pykälän 1 momentissa säädetään poliisimiehen oikeudesta voimakeinojen käyttöön. Pykälän 2 momentti puolestaan koskee poliisimiehen oikeutta hätävarjeluun. Momentin mukaan poliisimiehellä on virantoimituksessa oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain 4 luvun 4 §:ssä säädetään. Hätävarjelussa poliisi toimii virkavastuulla. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon poliisimiehelle koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella asetettavat vaatimukset.

Hallintovaliokunta pitää ongelmallisena poliisin hätävarjeluoikeuden eriyttämistä muiden viranomaisten ja kansalaisten hätävarjeluoikeudesta liittämällä poliisin hätävarjeluoikeus virkavastuun yhteyteen. Lain muutos voi heikentää poliisimiehen oikeusturvaa, ja se jää tulkinnanvaraiseksi. Se voi myös johtaa kohtuuttomuuksiin poliisimiehen kannalta hänen torjuessaan rikoslain 4 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla kansalaiseen kohdistuvaa oikeudetonta hyökkäystä. Valiokunnan käsityksen mukaan nyt säädettävä lainmuutos saattaa samoja viranomaistehtäviä hoitavat viranomaiset eriarvoiseen asemaan (rajavartiolaki, 578/2005). Valiokunta edellyttää hallituksen tarkkaan seuraavan poliisimiehen hätävarjelua koskevien säännösten toimivuutta ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön tarkistamiseksi (Valiokunnan 2. lausumaehdotus).

5 luku. Salaiset tiedonhankintakeinot

3 §. Salainen tiedonhankinta rikoksen paljastamiseksi.

Lakiehdotuksen 5 luvun 3 § koskee salaista tiedonhankintaa. Mainittu käsite kattaa telekuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta, televalvonnan, tukiasematietojen hankkimisen, suunnitelmallisen tarkkailun, peitellyn tiedonhankinnan, teknisen tarkkailun, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisen, peitetoiminnan, valeoston, tietolähdetoiminnan ja valvotun läpilaskun käyttämisen rikoksen estämiseen, paljastamiseen tai vaaran torjumiseen.

Pykälän johdantokappaleen mukaan kyseisessä luvussa säänneltyjä keinoja saadaan käyttää rikoksen estämisen lisäksi mainitussa pykälässä lueteltujen rikosten paljastamiseksi.

Hallintovaliokunta toteaa perustuslakivaliokunnan tavoin, että säännöksen sanamuoto synnyttää vaikutelman, että salaisia tiedonhankintakeinoja saa käyttää minkä tahansa rikoksen estämiseksi, vaikka tämä ei ole selvästikään tarkoitus. Rikosten estämisen mainitseminen on valiokunnan mielestä tässä kohdin myös muutoinkin tarpeetonta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 5 luvun 3 §:n johdantokappaleesta poistettavaksi ilmaisun "rikoksen estämisen lisäksi". Tämä selkeyttää sanamuotoa eikä aiheuta poliisin tiedonhankintakeinoja koskeviin toimivaltuuksiin muutoksia, koska jokainen erillinen toimivaltuuspykälä sisältää myös maininnan toimivaltuuden käyttämisestä rikosten estämiseen.

8 §. Televalvonta ja sen edellytykset.

Poliisilakiehdotuksen 5 luvun 8 §:n 2 momentti sisältää televalvonnan perusteena olevien rikosten luettelon. Momentin 2 ja 3 kohdan mukaan televalvonta on mahdollista, kun henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehtyyn rikokseen taikka seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksi käyttöön tai paritukseen. Nykyisin televalvontaa voidaan 2 kohtaa vastaavan kohdan perusteella käyttää, kun jonkun voidaan perustellusti epäillä syyllistyvän automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään kohdistuvaan rikokseen, joka tehdään päätelaitetta käyttäen.

Muutos merkitsee sitä, että televalvontaa voidaan käyttää myös sellaisten rikosten estämiseen, jotka eivät ole törkeydeltään verrattavissa muihin televalvonnan perusteena oleviin rikoksiin. Teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen voidaan syyllistyä esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai minkä tahansa rikoksen yllytykseen.

Valiokunta toteaa, että televalvonnan käyttäminen kytkeytyy lakiehdotuksessa nykyiseen tapaan osittain rangaistusasteikon perusteella määriteltyihin rikoksiin ja osittain laissa mainittuihin rikoksiin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan muutokset laajentavat televalvonnan myös sellaisten rikosten estämiseen, joita ei voida pitää perustuslaissa tarkoitettuina yksilön ja yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavina rikoksina. Jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, on 2 kohta rajattava koskemaan mainitun tyyppisiä tai niihin törkeysasteeltaan verrattavia rikoksia.

Hallintovaliokunta ehdottaa tämän vuoksi 8 §:n 2 momentin 2 kohdan muuttamista siten, että teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehdyn rikoksen säädetty ankarin rangaistus täytyy olla vähintään 2 vuotta vankeutta.

29 §. Rikoksentekokielto.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 66/2010 vp asiassa HE 222/2010 vp viitaten hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 5 luvun 29 §:n 2 momenttiin otettavaksi sääntelyn yhdenmukaisuuden vuoksi välttämättömyysedellytyksen rangaistusvastuusta vapauttamisen perusteisiin.

32 §. Peitetoiminnasta päättäminen.

Poliisilakiehdotuksen mukaan peitetoiminnasta, valeostosta ja valvotusta läpilaskusta päättää keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai muun poliisiyksikön päällikkö. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että toimivalta on osoitettu keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikön lisäksi muulle valtioneuvoston asetuksella säädetyn poliisiyksikön päällikölle. Perustuslakivaliokunta ei pidä tällaista sääntelytapaa asianmukaisena vaan katsoo, että tämän laatuisista toimenpiteistä päättämistoimivallan tulee perustua lakiin. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa valtuussäännöksen poistamista 32 §:stä, mikä merkitsee, että peitetoiminnasta päättää keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö nykyiseen tapaan.

36 §. Valeostosta päättäminen.

Hallintovaliokunta ehdottaa edellä 32 §:n perusteluihin viitaten valtuussäännöksen poistamista pykälästä. Sanottu merkitsee, että valeostosta päättää keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö.

47 §. Suojaamisesta päättäminen.

Edellä 32 §:ssä lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 47 §:ään vastaavaa muutosta.

54 §. Ylimääräisen tiedon käyttäminen.

Ylimääräisellä tiedolla tarkoitetaan 53 §:n mukaan telekuuntelulla, televalvonnalla, tukiasematietojen hankkimisella ja teknisellä tarkkailulla saatua tietoa, joka ei liity rikokseen tai vaaran torjumiseen taikka joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka estämistä tai paljastamista varten lupa tai päätös on annettu.

Ylimääräistä tietoa saa käyttää lakiehdotuksen 54 §:n 1 momentin mukaan rikoksen selvittämisessä, kun tieto koskee sellaista rikosta, jonka estämisessä olisi saatu käyttää tiedonhankintakeinoa, jolla tieto on saatu, tai josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta. Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös varkauden ja kätkemisrikoksen selvittämisessä.

Säännösehdotusta on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan muutettava siten, että ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää tuomioistuin silloin, kun kyseessä oleva ylimääräinen tieto on saatu tiedonhankintakeinolla, jonka käyttämisestä päättää tuomioistuin. Lisäksi ylimääräistä tietoa saadaan käyttää vain niiden rikosten estämiseksi tai paljastamiseksi, johon kyseisen tiedon tuottaneen keinon käyttämistä olisi voinut vaatia.

Hallintovaliokunta ehdottaa edellä olevan perusteella lakiehdotuksen 54 §:n 1 momentin muuttamista perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Niillä tiedonhankintakeinoilla, jotka edellyttävät tuomioistuimen lupaa, saadun ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättää aina tuomioistuin. Kysymys tulee olla aina tiedoista, joiden hankkimiseen on ollut mahdollista saada lupa.

56 §. Telekuuntelun, teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttäminen.

Poliisilakiehdotuksen 5 luvun 56 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, milloin telekuuntelu ja tekninen kuuntelu on keskeytettävä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan pykälän 2 momentin tarkoituksena on, että pidättämiseen oikeutettu virkamies saa tehdä väliaikaisen päätöksen telekuuntelun kohdistamisesta henkilöön, jos ennen tiedonhankintakeinon käytön keskeyttämistä on tullut syy perustellusti olettaa jonkun syyllistyvän 5 §:n 2 momentissa tai 17 §:n 4 momentissa tarkoitettuun rikokseen.

Ehdotettu sääntely merkitsee poikkeusta siitä, että telekuuntelusta päättää 5 luvun 7 §:n mukaan aina tuomioistuin. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että telekuuntelun tulee olla tältäkin osin sidottu tuomioistuimen lupaan.

Lakiehdotuksen 5 luvun 17 §:n 2 momentissa säädetään poliisin oikeudesta tekniseen kuunteluun poliisitoimenpiteen turvalliseksi suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinniotettavan tai suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi.

Hallintovaliokunta ehdottaa 56 §:n 1 ja 2 momenttiin tehtäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnosta johtuvat muutokset. Tämä merkitsee sitä, että pykälästä ja sen otsikosta on poistettava maininnat telekuuntelusta.

6 luku. Poliisitutkinta

1 §. Poliisitutkinnassa tutkittavat asiat ja sovellettavat säännökset.

Poliisitutkinnalla, johon sovelletaan tutkinnan laadun edellyttämällä tavalla soveltuvin osin esitutkintalain säännöksiä, tarkoitetaan pykälässä muuta poliisin toimitettavaksi säädettyä tutkintaa kuin rikoksen johdosta toimitettavaa esitutkintaa. Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, poliisin on toimitettava esitutkinta, jos se ilmoituksen perusteella tai muusta erityisestä syystä on tarpeen kadonneen henkilön löytämiseksi. Valiokunta ehdottaa 54 §:n 1 momenttia täydennettäväksi maininnalla palonsyyn selvittämisestä. Velvoite sisältyy uuteen pelastuslakiin (HaVM 41/2010 vp — HE 257/2010 vp).

9 luku. Erinäiset säännökset

11 § Voimaantulo.

Lakiehdotuksen 9 luvun 11 §:n 2 momentissa jätetään enintään 3 vuodeksi voimaan nykyisen poliisilain 8 §, joka sisältää säännökset niin sanotuista erityisistä poliisivaltuuksista. Mainitun lain 8 §:n 1 momentin mukaan poliisihallitus voi antaa nimetylle henkilölle sellaisia voimassa olevan poliisilain mukaisia toimivaltuuksia, joita tämä määrätyssä tehtävässään tarvitsee. Pykälän 2 momentissa rajoitetaan voimankäyttövaltuuksien antamista niin, että niitä voi osoittaa vain virkamiehille.

Ongelmaksi muodostuu tässä tapauksessa voimassa olevan poliisilain 8 §:n 1 momentin rajoittamattomuus toimivaltuuksien suhteen. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että erityisiä poliisivaltuuksia koskevan säännöksen voimaanjättäminen tulee rajoittaa vain virkamiehille annettaviin voimankäyttövaltuuksiin.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnosta johtuvien muutosten tekemistä 11 §:n 2 momenttiin.

2. Laki poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta

15 b §. Poliisihenkilöstön täydentäminen.

Valtioneuvosto voi määrätä 15 b §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöä täydennettäväksi erityisellä täydennyspoliisihenkilöstöllä, jos se on valtion turvallisuuden tai poikkeuksellisten olojen vuoksi tarpeen. Täydennyspoliisihenkilöstöön kuuluvalla on palveluksessa ollessaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sellaiset toimivaltuudet ja velvollisuudet, jotka poliisilain mukaan kuuluvat poliisimiehelle. Oikeudesta käyttää voimakeinoja on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:n 3 momentissa säädetään. Viimeksi mainittu viittaus kohdistuu pykälään, johon sisältyvät säännökset poliisimiehen pyynnöstä häntä avustavan yksityishenkilön voimankäyttöoikeudesta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei säännöksissä millään tavoin rajoiteta täydennyspoliisin käytettävissä olevia toimivaltuuksia, jotka ovat nykyisin varsin laajat. Lisäksi on huomattava, että poliisilain säätämisen jälkeen on tullut voimaan uusi perustuslaki, jonka 124 §:ssä rajoitetaan merkittävän julkisen vallan käyttö vain viranomaisille kuuluvaksi. Tällaista merkittävää julkisen vallan käyttöä on muun muassa itsenäiseen harkintaan perustuva oikeus käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että lakiehdotuksen 15 b §:n 3 momentin ensimmäinen virke on yleisyydessään selvästi vastoin perustuslain 124 §:ää ja se tulee poistaa lakiehdotuksesta.

15 e §. Poliisimiehen toimiminen avustajana tai asiamiehenä.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 15 e §, joka vastaa voimassa olevan poliisilain 9 b §:ää. Säännös koskee poliisimiehen toimimista avustajana tai asiamiehenä. Pykälän 1 momentissa on viittaus oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 3 momentin mukaiseen lähisukulaisuuteen. Eduskunta on 25.2.2011 hyväksynyt lain luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (LaVM 40/2010 vp — HE 318/2010 vp). Siinä yhteydessä on luovuttu yksinomaan sukulaisuuteen perustuvasta oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana ja voimassa oleva oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 3 momentti on korvattu toisen sisältöisellä säännöksellä. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 alusta.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon johdosta lakiehdotuksen 15 e §:n 1 momenttiin sisältyvän viittauksen korvaamista seuraavasti: "Poliisimies saa toimia rikoksesta epäillyn avustajana tai asiamiehenä vain, jos epäilty on hänen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulaisensa, sisaruksensa tai aviopuolisonsa ja tällä ei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 luvun 1 §:n mukaan ole oikeutta saada puolustajaa." Selvyyden vuoksi hallintovaliokunta toteaa lakivaliokunnan tavoin, että poliisimiestäkin koskevat luonnollisesti oikeudenkäyntiasiamiehelle ja -avustajalle asetetut yleiset kelpoisuusehdot.

9. Laki yleisistä syyttäjistä annetun lain muuttamisesta

Poliisilakiehdotuksen 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole velvollinen ilmaisemaan hänelle hänen palvelussuhteensa aikana luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä koskevaa tietoa eikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä.

Hallituksen esityksen 9. lakiehdotukseen sisältyvän 11 a §:n mukaan samanlainen vaitiolo-oikeus ulotettaisiin nyt myös syyttäjälaitoksen henkilökuntaan kuuluviin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, ettei ehdotukselle ole esitetty mitään varsinaisia perusteluja. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta on ongelmallista, jos syytetyn vastapuolena rikosprosessissa oleva syyttäjä on syyteharkinnan jälkeen suorastaan lain nojalla oikeutettu salaamaan esimerkiksi sen, miten jokin todiste on hankittu. Perustuslakivaliokunnan mielestä tämä on perustuslain mainitun pykälän vastaista.

Lakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että eduskunta on 15.2.2011 hyväksynyt lain syyttäjälaitoksesta, jolla yleisistä syyttäjistä annettu laki kumotaan (LaVM 34/2010 vp — HE 286/2010 vp). Laki syyttäjälaitoksesta on tarkoitus tulla voimaan syksyllä 2011.

Hallintovaliokunta ehdottaa 9. lakiehdotuksen hylkäämistä.

16. Laki Ulkomaalaislain muuttamisesta

30 §. Toimivalta viisumin myöntämisessä ja pidentämisessä.

Eduskunta on hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta 4.3.2011 lakiehdotuksen ulkomaalaislain muttamisesta (HaVM 36/2010 vp — HE 275/2010 vp). Tässä yhteydessä ulkomaalaislain 30 § on muuttunut, minkä vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa ulkomaalaislain 30 §:n 2 momentin poistamista nyt käsiteltävänä olevasta lakiehdotuksesta.

28. Laki syyttäjälaitoksesta (Uusi)

25 a §. Vaitiolovelvollisuus.

Valiokunta on edellä ehdottanut 9. lakiehdotuksen hylkäämistä kyseisen lakiehdotuksen kohdalla lausutun perusteella. Hallintovaliokunta ehdottaa sen sijasta lakivaliokunnan lausuntoon viitaten hyväksyttyyn uuteen lakiin syyttäjälaitoksesta (LaVM 34/2010 vp — HE 286/2010 vp), jonka on tarkoitus tulla voimaan syksyllä, otettavaksi uuden 25 a §:n seuraavasti: "Mitä poliisilain ( / ) 7 luvun 1, 4 ja 5 §:ssä säädetään poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta sovelletaan vastaavasti myös syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvaan." Muotoilussa on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan lausunto, joka edellyttää ainoastaan vaitiolo-oikeuden poistamista.