Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki valtion virkamieslain muuttamisesta

8 d §.

Esityksessä ehdotetaan, että tiedot valtion ylimpien virkamiesten sidonnaisuuksista ja sivutoimista voidaan julkaista yleisessä tietoverkossa siltä osin kuin ne ovat julkisia. Pykäläehdotus liittyy lain 8 a §:ään, joka sisältää säännökset valtion ylimmän virkamiesjohdon sidonnaisuustietojen sekä sivutoimilupaa ja -ilmoitusta koskevien tietojen ilmoittamisesta asianomaiselle viranomaiselle. Asianomainen viranomainen on useimmissa tapauksissa hallinnonalan ministeriö, joka toimii virkamiehen työnantajana. Tiedot sisältyvät näin ollen pääsääntöisesti jo nykyisin asianomaisen ministeriön sähköiseen tai ei-sähköiseen henkilörekisteriin, joiden osalta tulevat noudatettaviksi henkilötietojen suojaa koskevat säännökset. Säännöksen sanamuoto "voidaan julkaista" liittyy selvityksen mukaan ennen kaikkea siihen, että tietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa edellyttää käytännössä vielä tietoteknisen ratkaisun rakentamista, minkä kestoa on vaikea arvioida. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtion ylimmän virkamiesjohdon sidonnaisuustiedot sekä sivutoimilupaa ja -ilmoitusta koskevat tiedot julkaistaan yleisessä tietoverkossa, ja kiirehtii tarvittavia tietoteknisiä ratkaisuja.

Valiokunta katsoo, että 1 momenttia on kuitenkin tarpeellista täsmentää ja selkeyttää suhteessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) ja muotoilla uudelleen siten, että tiedot ovat julkaistavissa yleisen tietoverkon kautta, jollei salassapitosäännöksistä muuta johdu.

Pykälän 2 momentin mukaan asianomainen viranomainen vastaa 1 momentissa tarkoitettujen tietojen ajantasaisuudesta. Jo nykyisen lain mukaan virkamiesten on viivytyksettä ilmoitettava lain 8 a §:ssä tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneet muutokset ja niissä havaitut puutteet sekä muutenkin annettava vastaava selvitys asianomaisen viranomaisen sitä pyytäessä. Tällä pyritään osaltaan turvaamaan rekisteritietojen ajantasaisuutta. Nyt ehdotetun 8 d §:n 2 momentissa on kysymys viranomaisen velvollisuudesta huolehtia siitä, että yleisillä verkkosivuilla julkaistut tiedot ovat ajantasaiset. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että muuttuneet tiedot päivitetään viivytyksettä. Asianomainen viranomainen vastaa myös siitä, että tiedot poistetaan tietoverkosta sen jälkeen, kun sivutoimi on päättynyt. Valiokunta toteaa, että myös viimeksi mainitun asian on aiheellista ilmetä pykälätekstistä, ja ehdottaa tätä koskevan säännöksen lisäämistä 2 momenttiin.

Lisäksi valiokunta pitää tarpeellisena, että 3 momentissa tarkoitettua asetuksenantovaltuutta täsmennetään maininnalla siitä, minkä tietojen julkaisemisesta siinä on kysymys. Selvityksen mukaan asetuksenantovaltuuden tarkoituksena on ollut varautua mahdollisiin teknistä järjestelmää rakennettaessa ilmeneviin sääntelytarpeisiin. Koska alemmanasteisen sääntelyn tarpeet eivät ole vielä tarkentuneet, valiokunta ehdottaa, että sanamuoto muutetaan muotoon "voidaan antaa".

44 a §.

Pykälässä on esitetty säädettäväksi viranomaisen mahdollisuudesta sopia sopimuksella määräajasta, jonka aikana rajoitetaan virkamiehen oikeutta siirtyä toiseen palvelussuhteeseen tai tehtävään valtionhallinnon ulkopuolelle taikka aloittaa elinkeinon- tai ammatinharjoittaminen tai ansiotoimintaan rinnastettava muu toiminta. Tämä karenssisopimus tehtäisiin pääsääntöisesti ennen nimittämistä, mutta tarvittaessa myös virkasuhteen aikana, ennen kuin virkamies aloittaa tehtävissä, jotka edellyttävät rajoitusajasta sopimista. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan karenssisopimuksen tekemistä ja sen asettamista nimittämisen tai uusissa tehtävissä aloittamisen edellytykseksi tulisi harkita erityisesti, jos virkamiehen tulevissa tehtävissä työskenneltäisiin valtion tai yritystoiminnan kannalta erityisen arkaluonteisten tietojen parissa.

Karenssimenettelyllä pyritään turvaamaan esimerkiksi erityisen merkittäviä virka- ja liikesalaisuuksia. Karenssimenettelyllä suojataan lisäksi yleistä etua ja luottamusta virkatoiminnan puolueettomuuteen. Sillä rajoitetaan myös mahdollista korruptiota siirtymistilanteissa. Karenssimenettelylle on siten olemassa varsin painavat perusteet. Valiokunta kuitenkin katsoo, että ehdotetun pykälän säännökset, etenkin karenssin sisältöä, puitteita ja laajuutta määrittelevät säännökset, ovat siinä määrin väljiä ja tulkinnanvaraisia, ettei niiden voida katsoa täyttävän sääntelyltä edellytettävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että asia vaatii vielä jatkovalmistelua, johon valiokuntakäsittelyn yhteydessä ei ole ollut mahdollisuuksia. Näistä syistä valiokunta ehdottaa pykälän poistamista lakiehdotuksesta. Jatkovalmistelussa tulee ottaa huomioon, että säännöksiä voidaan soveltaa myös muussa julkishallinnossa ja riippumatta palvelussuhteen oikeudellisesta muodosta, ja arvioida sääntelyä myös perustuslain näkökulmasta.

Koska valiokunta ehdottaa, ettei 44 a §:ää säädetä, ei myöskään ole tarvetta muuttaa 11 luvun otsikkoa.

65 §.

Pykälän 2 momentin mukaan virkamies katsotaan eronneeksi aikaisemmasta virasta siitä ajankohdasta lukien, josta hänet on toisen kerran nimitetty määräajaksi johonkin ylimmän johdon virkaan. Säännöksen tarkoituksena on ennen kaikkea estää pitkien virkavapausketjujen muodostuminen. Ehdotetussa säännöksessä annettaisiin kuitenkin viranomaiselle mahdollisuus erityisestä syystä päättää toisin. Se virasto, jossa taustavirka on, voisi päättää, että virkamiehelle myönnetään edelleen virkavapautta laissa tarkoitetun määräaikaisen virkanimityksen jälkeen. Kysymyksessä olisi nimenomaan viranomaisen tarpeista lähtevä syy. Tarkoituksena on viranomaisen toiminnan tarpeiden turvaaminen, esimerkiksi merkittävän osaamisen säilyminen organisaatiossa.

Ehdotus merkitsee muutosta nykytilaan, jossa henkilölle pääsääntöisesti myönnetään virkavapautta uuden virkanimityksen ajaksi. Valiokunta pitää ehdotuksen taustalla olevaa ajatusta pitkien virkavapausketjujen välttämisestä perusteltuna. Virkamiehen näkökulmasta huomionarvoista on se, että jos hänet nimitetään välittömästi viiden vuoden kauden jälkeen uudeksi kaudeksi johonkin ylimmän johdon virkaan, aikaisempi toistaiseksi voimassa oleva virkasuhde lakkaa pääsäännön mukaan suoraan lain nojalla. Virkavapauden myöntäminen olisi jatkossa tällaisissa tilanteissa poikkeus pääsääntöön. Myös menettely olisi toisenlainen. Virkamies ei tässä tapauksessa hakisi virkavapautta, vaan antaisi suostumuksensa sen myöntämiseen. Virkavapautta ei myöskään myönnettäisi virkamiehen itsensä aloitteesta. Toisaalta on huomattava, että virkamiehen tultua nimitetyksi uudelle kaudelle virkasuhde valtioon ei kuitenkaan pääty. Virkamiehellä ei myöskään ole lakisääteistä velvollisuutta ottaa toista viisivuotiskautta, vaan hän voi sen sijasta palata taustavirkaansa. Lisäksi jokainen ylimmän johdon virkaa hakeva henkilö tietää jo hakiessaan, miten palvelussuhteen jatkuvuus on toteutettu ja milloin virkasuhde lain mukaan katkeaa.

Hallintovaliokunta katsoo, että ehdotettu sääntely on kokonaisuutena arvioiden mahdollinen ja siten hyväksyttävissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseinen 2 momentti koskee vain 9 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja virkoja. Säännöstä on sen vuoksi syytä tältä osin tarkentaa.

Tässä yhteydessä valiokunta toteaa myös lakiehdotukseen sisältyvän 9 b §:n, jossa säädetään mahdollisuudesta nimittää ylimmän johdon virkaan nimitetty henkilö johonkin valtionhallinnon tehtävään enintään kahdeksi vuodeksi ilman hakumenettelyä. Säännöksen tarkoituksena on turvata virkamiehelle mahdollisuus työskennellä valtionhallinnon palveluksessa tilanteessa, jossa häntä ei voida määräaikaisen virkakauden päättyessä heti nimittää joko ylimmän johdon tai muuhun hänen ammattitaitoaan vastaavaan soveltuvaan tehtävään virantäyttömenettelyssä. Sopivien tehtävien haettavana oleminen on tilannekohtaista, eikä etukäteen voida tietää, mitä virkoja on haettavana mihinkin aikaan. Säännöksen on tarkoitus tuoda joustoa tähän ennakoimattomissa olevaan välivaiheeseen. Säännöstä ei sovelleta virkamieheen, joka on virkavapaana toistaiseksi voimassa olevasta valtion virasta.

Johtolause.

Valiokunnan ehdottamista muutoksista seuraa, että myös lain johtolausetta on muutettava.

5. Laki aluehallintovirastoista annetun lain 14 §:n muuttamisesta

14 §. Virkojen täyttäminen.

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen eduskunta on hyväksynyt lain aluehallintovirastoista annetun lain muuttamisesta, jolla 14 §:n 1 momentissa olevat maininnat toiminnallisesta ohjauksesta on muutettu toimialaohjaukseksi (30/2015). Laki on vahvistettu 23.1.2015, ja se tulee voimaan 1.3.2015. Nyt käsiteltävänä olevan pykälän 1 momentti on tarpeen yhteen sovittaa edellä mainitun lainmuutoksen kanssa.

Esityksessä ehdotetaan ylimmän johdon säännöksiin liittyen, että voimassa olevan 14 §:n 3 momentti aluehallintovirastojen virkojen kelpoisuusvaatimuksia koskevasta asetuksenantovaltuudesta poistetaan. Koska 3 momentissa valtioneuvostolle säädetty asetuksenantovaltuus koskee myös muiden kuin virastopäälliköiden kelpoisuusvaatimuksia, säännös on kuitenkin tarpeen jättää voimaan.