PERUSTELUT

Lasten sarjakuvalehtien joukossa voidaan myydä ilmeistä lapsipornoa sisältäviä sarjakuvakirjoja. Jotta näiden teosten myyntiin voitaisiin puuttua, on syytä selkeyttää tältä osin lainsäädäntöä. Myynnin rajoittaminen on tarpeen lasten suojelemiseksi sekä suoraan että välillisesti. Tällaisten kirjojen lukeminen on vahingollista lapsille ja antaa yllykkeitä pedofiliaan taipuvaisille aikuisille.

Rikoslain (39/1889) 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä on tuomittava se, joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään esimerkiksi lasta. Pykälän 4 momentin mukaan lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi.

Pykälää koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 6/1997 vp, s. 147/I) lähdettiin siitä, että muut kuin todelliset kuvat ja kuvatallenteet kuuluvat rangaistavuuden piiriin vain poikkeuksellisesti: "…Rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tämän vuoksi ei ole tarpeellista yleisesti ottaa rangaistussäännöksen piiriin maalaamalla, piirtämällä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja kuvia. Tällä tavoin valmistunut kuva kuuluu säännöksen alaan vain, jos lasta on käytetty kuvan mallina valokuvan ottamiseen rinnastettavalla tavalla ja lopputuloksesta selvästi ilmenee sen esittävän lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti."

Tämä lain perusteluissa esitetty rajaus ei ilmene säännöksen sanamuodosta. Hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä eduskunnan lakivaliokunta totesikin selvyyden vuoksi, että sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen ei edellytä, että kuvien tai kuvatallenteiden tulisi olla todellisuuspohjaisia (LaVM 3/1998 vp, s. 18/II). Valiokunta totesi säännöksen perustelujen olevan tältä osin virheelliset.

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 ja 4 momenttia tarkasteltaessa säännösten sanamuodon ja lakivaliokunnan perustelulausuman perusteella sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen voidaan tulkita jo nykyisin koskevan myös sellaisia kuvia ja kuvatallenteita, jotka eivät ole todellisuuspohjaisia. Selvyyden vuoksi rikoslain 17 luvun 18 §:n 4 momentissa tulisi kuitenkin säätää, että 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun teon rangaistavuus ei edellytä sitä, että kuva taikka kuvatallenne tai -tiedosto on todellisuudenmukainen.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoa koskevassa rikoslain 17 luvun 19 §:ssä rangaistavuus ulotetaan ainoastaan todellisuudenmukaisiin kuvatallenteisiin. On vaikeaa löytää perusteita rikoslain 17 luvun 18 ja 19 §:n eroille. Johdonmukaisuusnäkökohdat puhuvat pikemminkin sen puolesta, että lapsipornografian hallussapidon kriminalisoinnin tulisi koskea samanlaista materiaalia kuin esimerkiksi lapsipornografian levittämistä koskevan kriminalisoinnin. Hallussapitokriminalisointi perustuu ennen kaikkea pyrkimykseen vaikuttaa lapsipornografian kysyntään ja sitä kautta lasten riskiin joutua pornografian valmistuksen ja samalla seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi rangaistavuuden ulottaminen myös muihin kuin todellisuudenmukaisiin kuvatallenteisiin on kannatettavaa.

Myös piirretty, maalattu tai muulla vastaavalla tavalla valmistettu lapsipornografia voi aiheuttaa haittaa käyttäjälleen, vaikka sen tekemisessä ei olisikaan lapsiuhria. On täysin mahdollista, että esimerkiksi sarjakuvan muodossa esitetty lapsipornografia altistaa pedofiliaan taipuvaista henkilöä edelleen syvemmälle lapsipornoaddiktioon.