Perustelut
Arvioinnin lähtökohdat
Komissio antoi kesäkuussa 2013 asetusehdotuksen Euroopan
syyttäjänviraston (EPPO) perustamisesta (COM(2013)
534 final). Asetusehdotusta on tämän jälkeen
käsitelty neuvostossa työryhmätasolla
teemakohtaisesti useita kertoja. Ehdotukseen on tullut lukuisia
muutoksia myös toukokuussa 2014 asian eduskuntakäsittelyn
aikana.
Lakivaliokunta on ottanut arvioinnin lähtökohdaksi
samassa asiassa aikaisemmin antamansa lausunnon (LaVL 23/2013
vp) ja siinä esiin nostamansa periaatteelliset
ja ehdotuksen yksittäisiin artikloihin liittyvät
näkökohdat. Lisäksi tarkastelussa tulee
huomioida valtioneuvoston (ks. E 167/2012 vp ja U 64/2013 vp)
ja eduskunnan (LaVL 2/2013 vp, LaVL 23/2013 vp, SuVL 1/2013 vp)
hyväksymät niin sanotut reunaehdot EPPOn perustamiselle.
Reunaehtojen mukaan EPPOn perustamisesta tulisi saada lisäarvoa
nykytilanteeseen verrattuna. Perustamisesta ei saisi aiheutua tarpeettomia lisäkustannuksia
EU:lle eikä jäsenvaltioille. Uuden organisaation
ja sen rakenteen tulisi olla sellainen, että sen itsenäisyys
turvataan. Toimivin vaihtoehto EPPOn organisaatioksi olisi Eurojustin
pohjalta kehitetty kollegiaalinen malli. EPPOn toimivallan
tulisi kattaa SEUT 86(1) artiklassa tarkoitetut rikokset, ja esitutkinnan
ja syytetoimien sekä oikeudenkäyntimenettelyn
tulisi määräytyä jäsenvaltioissa
voimassa olevien lakien mukaan.
Lakivaliokunta on aikaisemmissa lausunnoissaan (LaVL
2/2013 vp, s. 2/II ja LaVL
23/2013 vp) hyväksynyt nämä reunaehdot
ja korostanut erityisesti, että EPPOn perustamisessa hyödynnetään
nykyisiä rakenteita ja pyritään välttämään
turhan ja päällekkäisen byrokratian luomista.
Nyt käsiteltävän valtioneuvoston jatkokirjelmän
käsittelyn yhteydessä reunaehtojen täyttymistä ei
voida vielä tarkoin arvioida, koska käsittelyssä oleva
asetusehdotuksen versio kattaa vain 19 artiklaa.
Yksittäisten artikloiden arviointia
Aikaisemmassa lausunnossaan lakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota
seuraaviin teemoihin: EPPOn rakenne, europetosten niin kutsutut liitännäisrikokset,
tutkinnanjohtajuus, tutkintatoimet ja sovintoratkaisu.
Saadun selvityksen perusteella EPPOn rakennetta koskeva sääntely
(8 artikla) on kehittynyt Suomen kannalta tarkoituksenmukaiseen
suuntaan. Toinen myönteinen kehitys liittyy siihen, että uusimmassa
versiossa EPPOn toimivalta ei alkuperäiseen ehdotukseen
verrattuna ole yksinomainen (artikla 4). Näin myönteistä kehitystä ei voida
todeta liitännäisrikoksia (artikla 18) ja tutkinnanjohtajuutta
(artikla 12) koskevien ehdotusten suhteen. Käsittelyssä oleva
valtioneuvoston jatkokirjelmä ei kata lainkaan aikaisemmin ongelmallisina
pidettyjä tutkintatoimia koskevaa 26 artiklaa ja sovintoratkaisua
koskevaa 29 artiklaa. Tämän vuoksi valiokunta
uudistaa kaiken aikaisemmin lausumansa myös yksittäisten artikloiden
suhteen.
Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota
tutkinnanjohtajuuskysymyksen suhteen siihen, että EPPO
perustettaisiin asetuksella, jota ei siis erikseen jäsenvaltioissa
implementoida. Lisäselvityksenä valiokunnalle
toimitetussa 20.5.2014 päivätyssä asetusehdotuksen
12 artiklassa ei sinänsä enää puhuta
tutkinnanjohtajuudesta ("shall be led"),
vaan valtuutettujen syyttäjien todetaan olevan vastuussa
("shall be responsible") tutkinnasta
ja syyttämisestä, mitä valiokunta pitää edistysaskeleena.
Tästä huolimatta valtuutetun syyttäjän
asema poikkeaisi kansallisessa rikosasiassa tutkinnanjohtajana toimivan
henkilön asemasta, koska hän joutuisi myös
noudattamaan EPPOn keskustasolta tulevia määräyksiä.
Valiokunnan mukaan on sinänsä selvää,
että valtuutetun syyttäjän asema tulisi
12 artiklan mukaan suoraan sovellettavaksi ilman, että sitä olisi
erikseen kansallisella lainsäädännöllä pantava
täytäntöön. Tämä ei
kuitenkaan välttämättä merkitse,
etteikö tiettyä täydentävää sääntelyä olisi
tarpeen antaa. Valiokunnalle on esitetty, että ehdotus
olisi yhteensopiva Suomen kansallisen järjestelmän
kanssa ilman tarvetta lainsäädännön
muuttamiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asia on kuitenkin
edelleen erittäin tulkinnanvarainen. Uusimman artiklaehdotuksen
ilmaisu ("shall be responsible") ei anna valiokunnan
mukaan tarkkaa kuvaa siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa,
etenkin kun ehdotusta tarkastelee yhdessä ehdotuksen muiden
artikloiden kanssa. Asian arvioimista vaikeuttaa huomattavalla tavalla
se, että saadun selvityksen perusteella tulkinnasta vallitsee
asiantuntijoiden keskuudessa huomattavaa erimielisyyttä.
Valiokunta katsoo, kuten valtioneuvoston kannassakin on todettu,
että tutkinnanjohtajuuden osalta asetusehdotuksen tulee
mahdollistaa se, että valtuutetun syyttäjän
rooli ja toimivaltuudet voidaan sovittaa yhteen Suomen kansallisen
järjestelmän kanssa ilman, että kansallisia toimivaltajärjestelyjä syyttäjän
ja esitutkintaviranomaisen välillä tarvitsee muuttaa.
EPPO ei saa suhteessa esitutkintaviranomaisiin merkitä viranomaisten
välisen toimivallan uudelleen järjestelyä.
Jos näin olisi, ehdotus ei olisi Suomen asettamien reunaehtojen
mukainen. Selvyyden vuoksi valiokunta katsoo, että ennen
neuvottelujen päättymistä tulee resitaalikirjauksella
tai muuten saada nimenomainen varmistus edellä todetun
tulkinnan pitävyydestä.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan lakivaliokunnalla ei ole vielä lopullista
kantaa siihen, olisiko Suomen edun mukaista osallistua EPPOn perustamiseen.
Tämän arvioiminen on liian aikaista, koska käsillä ei
ole tässä vaiheessa kuin asetusehdotuksen alkupään
artiklat. Valtioneuvoston tavoin valiokunta kuitenkin katsoo, että neuvotteluja
tulee jatkaa rakentavassa hengessä ja pyrkiä löytämään
kaikille tai ainakin mahdollisimman monelle jäsenvaltiolle
hyväksyttäviä ratkaisuja. Valiokunta
korostaa kuitenkin aikaisemman lausunnon tavoin, että rakentava
osallistuminen neuvotteluihin ei saa tapahtua siten, että se
merkitsee tosiasiallisesti Suomen sitoutumista osallistumaan EPPOn
toimintaan.
Valiokunta toteaa olevansa huolestunut siitä, että puheenjohtajavaltion
20.5.2014 päivätyssä asetusehdotuksessa
(s. 2) todetaan vallitsevan laaja yhteisymmärrys asetusehdotuksen
alkupään artikloista. Valiokunnan mukaan niihin
ei voida ottaa lopullista kantaa tilanteessa, jossa ehdotusta ei
ole mahdollista arvioida kokonaisuutena.
Valiokunta korostaa lopuksi, että siinä vaiheessa,
kun EPPOon liittymistä koskeva asia tuodaan eduskunnan
käsittelyyn, käsittelyn pohjana täytyy
olla huomattavasti tarkempi selvitys uuden organisaation kustannuksista
ja erityisesti merkityksestä Suomen oikeusjärjestelmässä. Erityisen
tärkeänä valiokunta pitää myös
sitä, että tehtäessä aikanaan
päätöstä EPPOon liittymisestä ehdotetulla
ratkaisulla tulee olla mahdollisimman laaja kansallisten viranomaisten
tuki.