Direktiiviehdotus

Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on, että toimintaan, jolla rikotaan ympäristöä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja niitä sääntöjä, jotka jäsenvaltiot ovat antaneet yhteisön lainsäädännön noudattamiseksi, olisi sovellettava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia kansallisella tasolla koko yhteisön alueella. Saastuttavat toimet olisi katsottava rikoksiksi yhteisön alueella silloin, kun ne tehdään tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti ja niihin olisi sovellettava rikosoikeudellisia seuraamuksia. Käyttöön otettaisiin yhteisön ympäristönsuojelulainsäädäntöä koskevien rikosten tunnusmerkistöjä koskevat vähimmäisvaatimukset.

Tavoitteena on varmistaa yhteisön ympäristönsuojelulainsäädännön entistä tehokkaampi soveltaminen ottamalla käyttöön rikoksia koskevat vähimmäisedellytykset. Rikoksiksi olisi katsottava lueteltujen 51 yhteisöoikeudellisen säännöksen vastainen

• hiilivedyn, jäteöljyn ja jätevesilietteen päästö veteen,

• eri jätteiden saattaminen, päästäminen tai jättäminen ilmaan, maaperään tai veteen ja ongelmajätteen hävittäminen, käsittely, varastointi, kuljettaminen, vienti ja tuonti,

• jätteiden päästö maaperään tai veteen, myös kaatopaikkatoiminta,

• suojeltujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien tai niiden osien hallussapito, vastaanotto, vahingoittaminen, tappaminen ja kaupankäynti,

• suojellun elinympäristön merkittävä heikentäminen,

• otsonikerrosta heikentävien aineiden kauppa,

• sellaisen vaarallista toimintaa harjoittavan laitoksen käyttö, jossa varastoidaan tai käytetään vaarallisia aineita tai valmisteita.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että EU tehostaa ympäristönsuojelua koskevaa toimintaansa. Tarkasteltaessa yhteisön oikeuden ja kansallisen rikosoikeuden välistä suhdetta on vakiintuneesti katsottu, ettei EY:llä ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja I pilarin instrumentilla. Aineellisen rikoslainsäädännön ja rikosprosessuaalisten säännösten on katsottu kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Yhteisöoikeudellisiin I pilarin säädöksiin on sen sijaan voitu ottaa yleisluontoisia määräyksiä säädösten rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, vakuuttavia ja suhteellisia. Pannessaan tällaista seuraamussäännöstä kansallisesti täytäntöön jäsenvaltiota sitoo niin sanottu assimilaatioperiaate. Sen mukaan yhteisöoikeuden rikkomisista säädettävien seuraamusten tulee olla aineellisilta ja menettelyllisiltä edellytyksiltään samankaltaisia kuin vastaavan kansallisen normin rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset. Tätä kautta jäsenvaltiolle voi epäsuorasti syntyä velvollisuus myös rikosoikeudellisen seuraamuksen säätämiseen yhteisöoikeuden vastaisesta teosta. Tähän voi johtaa myös lojaalisuusperiaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden tulee edistää yhteisön tavoitteita. Yksityiskohtaisista, suoraan jäsenvaltioita velvoittavista rikosoikeudellisista velvoitteista tulisi sen sijaan määrätä III pilarin mukaisessa hallitusten välisessä yhteistyössä.

Valtioneuvosto suhtautuu edellä mainituilla perusteilla kielteisesti siihen, että yhteisöoikeudellisella I pilarin direktiivillä velvoitettaisiin jäsenvaltio säätämään rikosoikeudellisia seuraamuksia ja myös velvoitettaisiin säätämään vakavissa tapauksissa vapausrangaistuksia. Jos rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevien velvoitteiden säätäminen direktiivillä nyt hyväksyttäisiin, tästä saattaisi muodostua ennakkotapaus. Ehdotuksen perustelujen mukaan käsiteltävänä olevan direktiivin lisäksi tulevaisuudessa yhteisön lainsäädännössä säädettäisiin kussakin säädöksessä, millaisista rikosoikeudellisista seuraamuksista on säädettävä. Tämä merkitsisi sitä, että perustamissopimuksia muuttamatta rikosoikeudellisten velvoitteiden säätäminen ympäristönsuojelun alalla siirtyisi III pilarin alaisesta, yksimielisyyttä edellyttävästä hallitusten välisestä yhteistyöstä yhteisöoikeuteen, jossa päätökset tehdään määräenemmistöllä.

Vaikka valtioneuvosto suhtautuu kielteisesti ehdotuksen oikeusperustaan, se tukee siinä ehdotettujen ympäristönsuojelun tehostamista koskevien tavoitteiden toteuttamista. Nämä tavoitteet on jo osaksi saavutettu ympäristörikoksia koskevan puitepäätöksen alustavalla hyväksymisellä. Ehdotuksen jatkovalmistelussa on sovittu, että puitepäätöstä täydennettäisiin lisäämällä siihen eräät direktiiviehdotuksessa rangaistaviksi ehdotettavat tekotavat. Valtioneuvoston kannan mukaan sijoittamalla rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat velvoitteet puitepäätökseen ja täydentämällä sitä soveltuvin osin vältyttäisiin toimivaltaa koskevilta ongelmilta, joiden vuoksi rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevien velvoitteiden ottaminen direktiiviin ei ole hyväksyttävissä.