Ehdotus neuvoston päätöksiksi

Päätösehdotuksessa esitetään, että Euroopan unionin neuvosto myöntää yhteisölle valtuudet allekirjoittaa ja tehdä kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskeva Kapkaupungin yleissopimus ja siihen liitettävä pöytäkirja.

Yleissopimuksen ja pöytäkirjan tavoitteena on luoda lentokalustoa koskeva kansainvälinen vakuusoikeusrekisteri, johon merkityn kansainvälisen vakuusoikeuden haltijan asema olisi tehokkaasti suojattu suhteessa muihin samaan esineeseen kohdistuvien vakuusoikeuksien haltijoihin sekä velallisen muihin velkojiin.

Yleissopimukseen ja pöytäkirjaan sisältyy määräyksiä muun muassa kansainvälisen vakuusoikeuden luomisesta, vakuusoikeuden haltijan oikeussuojakeinoista, kansainvälisen vakuusoikeuden etusijasta suhteessa muihin samaan esineeseen kohdistuviin oikeuksiin, vakuusoikeuden asemasta velallisen maksukyvyttömyystilanteessa, vakuusoikeuden siirtämisestä, vakuusoikeuksien kansainvälisestä rekisterijärjestelmästä, tuomioistuimen toimivallan määräytymisestä sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu päätösehdotuksiin lähtökohtaisesti myönteisesti.

Tiedossa on, että kiinnostus yleissopimusta ja pöytäkirjaa kohtaan on hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa. Koska sopimusten ratifioinnin tarkoituksenmukaisuutta Suomen osalta vasta selvitetään, Suomen pitäisi tässä vaiheessa välttää sitoutumasta sopimusten allekirjoittamiseen ja ratifiointiin omasta puolestaan. Suomen ei kuitenkaan tulisi vaikeuttaa niiden jäsenvaltioiden toimintaa, jotka haluavat ratifioida yleissopimuksen ja pöytäkirjan mahdollisimman nopeasti. Näistä syistä päätösehdotukset tulisi käsitellä mahdollisimman nopeasti, mutta samalla olisi pyrittävä varmistamaan, etteivät yhteisötoimet rajoita jäsenvaltioiden vapautta päättää itsenäisesti siitä, haluavatko ne omasta puolestaan allekirjoittaa ja ratifioida sopimukset.

Jatkovalmistelussa on yleisesti varmistauduttava siitä, että päätösehdotusten liitteissä yhteisön yksinomainen toimivalta määritellään ulottumaan vain niihin määräyksiin, joiden kiistattomasti voidaan katsoa kuuluvan yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Valtioneuvoston näkemyksen mukaan yhteisön yksinomaisen toimivallan ala on ehdotusten liitteissä määritelty maksukyvyttömyyttä koskevan sääntelyn osalta liian laajasti. Maksukyvyttömyysmenettelyasetuksen 5 artiklan säännöstä, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen yhdessä jäsenvaltiossa ei vaikuta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen kohdistuvaan esineoikeuteen, ei pidä tulkita siten, että yhteisölle olisi siirtynyt yksinomainen toimivalta säätää tällaisia esineoikeuksia koskevista aineellisoikeudellisista kysymyksistä. Ensisijaisena tavoitteena on, että asiaa koskeva pöytäkirjan XI artikla poistetaan liitteessä A olevasta yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvien artiklojen luettelosta. Toissijaisesti voidaan hyväksyä kyseisen artiklan säilyttäminen luettelossa, jos samalla selkeästi todetaan, ettei ratkaisu merkitse yhteisön yksinomaisen toimivallan tunnustamista aineellisen maksukyvyttömyysoikeuden alalla.