Perustelut
Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet
Yhteisöpatenttituomioistuimen perustamista koskeva
asia tuotiin eduskunnan käsiteltäväksi viime
tingassa vuoden 2000 hallitusten välisen konferenssin valmistautumisneuvottelujen
loppusuoralla. Asiasta antamassaan lausunnossa suuri valiokunta
suhtautui varauksellisesti siihen, että Nizzan sopimukseen
otettaisiin artikla, joka mahdollistaa yhteisön patenttituomioistuimen
perustamisen neuvoston päätöksellä.
Suuri valiokunta katsoi, että kysymystä yhteisöpatenttia
koskevien oikeusriitojen käsittelypaikasta olisi perusteltua
käsitellä osana Euroopan yhteisöjen tuomioistuinjärjestelmän
kehittämishanketta (SuVL 5/2000 vp).
Nizzan huippukokouksen jälkeisellä viikolla antamassaan
lausunnossa lakivaliokunta piti lähtökohtana sitä,
että keskitetty valitusaste hyväksytään,
mutta ensi aste perustetaan kansallisten tuomioistuinten varaan
(LaVL 20/2000 vp). Lausunnossa on esitetty
kansallista järjestelmää tukevia kannanottoja
seuraavasti:
"Lakivaliokunta ei pidä perusteltuna kokonaan keskitetyn
kansainvälisen tuomioistuinjärjestelmän
luomista patenttiasioihin. Sen seurauksena kansallinen osaaminen
patenttiasioissa häviäisi vähitellen.
Asioiden hoito tulisi hankalaksi, kalliiksi ja hitaaksi sekä keskittyisi muutamien
harvojen asiamiesten käsiin. Se merkitsisi oikeuskulttuurin
rajua muutosta ja liian suurta yhtäkkistä mullistusta
nykyiseen tuomioistuinjärjestelmään.
Kun yhteisöpatenttia koskevan asetusehdotuksen taustalla
olevat tavoitteet — kustannustehokkuus, yhtenäisyys
ja alueellinen laajuus — ovat perusteltuja, on valiokunnan
mielestä syytä selvittää tarkemmin
mahdollisuuksia järjestää patenttiasioiden
oikeudenkäynti nykyisestä poikkeavasti siten,
että ensimmäisessä oikeusasteessa yhteisöpatenttia
koskevat patenttiriidat ratkaistaan kansallisessa patenttituomioistuimessa
ja muutoksenhaku ohjataan Euroopan yhteisön tuomioistuinjärjestelmään
liitettävään patenttituomioistuimeen,
jaostoon tai vastaavaan.
Jotta eri jäsenmaat voisivat paremmin luottaa toistensa
kansallisiin patenttituomioistuimiin, on sovittava niistä menettelyllisistä minimistandardeista,
joita joka maassa näissä asioissa on noudatettava.
Suomessa patenttiasiat on keskitetty Helsingin käräjäoikeuteen,
joten meillä olisi hyvä pohja, miltä edetä.
Tämä malli olisi myös johdonmukainen
oikeus- ja sisäasioiden menettelysäännösten
kanssa: Tampereen Eurooppa-neuvostossa päätettiin ottaa
tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen oikeudellisen yhteistyön
kulmakiveksi. Tarkoituksena on luottaa muiden jäsenvaltioiden
tuomioistuimiin. Suomi on kannattanut menettelyllisten minimistandardien
luomista vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi.
Kansallinen menettely on asianosaisille kansainvälistä halvempi
ja vastaajalle kohtuullisempi järjestelmä, jossa
access to justice -periaate toteutuu paremmin, koska todisteet ja
muu oikeudenkäyntiaineisto sekä myös
asianosaiset ovat jäsenvaltioissa. Tällöin
alan osaaminen säilyisi myös kansallisesti. Kansallinen
järjestelmä olisi todennäköisesti
myös nopeampi kuin keskitetty kansainvälinen menettely.
Lainvoimainen ensimmäisen asteen kansallisen
patenttituomioistuimen päätös voitaisiin tehdä suoraan
tunnustettavaksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi
koko unionin alueella. Tällöin ei tarvittaisi
mitään eksekvatuuri- tms. menettelyä ja
tuomio ulottuisi koko yhteisön alueelle. Minimistandardeista
sopiminen loisi välttämättömät edellytykset
tälle."
Nykyvaihe
Nyt käsiteltävänä olevan
jatkokirjelmän mukaan tilanne näyttäisi
muuttuneen siten, että kansallisiin tuomioistuimiin tukeutuvasta
ensi asteen tuomioistuimesta ei voida päästä sopimukseen.
Kirjelmästä saa kuvan siitä, että kaikki,
mikä voidaan tehdä, on tehty ja se on hyväksyttävä.
Vakuuttavia tosiseikkoja tämän tueksi ei kuitenkaan
ole esitetty.
Jatkokirjelmässä esitetyt perustelut eivät
kaikin osin ole perusteltuja eivätkä loppuun harkittuja.
Tämän vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä kiinnittää huomiota
tuomioistuinjärjestelmän valintaan liittyviin
periaatteellisiin näkökohtiin aikaisempaa laajemmin
ja tuoda esiin seuraavan.
Teollis- ja patenttioikeudet ovat tällä hetkellä voimakkaasti
kehittyvä oikeudenala ja niiden kansallinen merkitys on
tärkeä. Patentin antama suoja on yksinoikeus,
joka on poikkeus vapaasta kilpailusta. Patenttisuoja on olennainen
kilpailutekijä Euroopassa. Suomi on henkilölukuunsa nähden
johtava maa patenttien hakemisessa ja myöntämisessä,
erityisesti korkeateknologian osalta. Siten yhteisöpatenttia
koskevat ratkaisut ovat merkittäviä Suomen kannalta.
Toimiva oikeuslaitos on oikeusvaltioissa ja markkinatalousmaissa
kaiken luotettavan toiminnan tae. Euroopan unionin toimintatavoissa asioiden
oikeudellinen luonne korostuu.
Keskitetyn tuomioistuinjärjestelmän perustamiselle
ei ole oikeudellisia edellytyksiä, kun Nizzan sopimus ei
ole vielä voimassa. Ilman Nizzan sopimuksen luomaa oikeusperustaa
uudenlaista tuomioistuinjärjestelyä ei voida sovittaa
yhteen perustuslain kanssa.
Eduskunnalle esitetyistä asiakirjoista käy
ilmi se, että useat maat ovat vedonneet erilaisiin perustuslaillisiin
ongelmiin, joiden vuoksi ao. maa ei voi hyväksyä tiettyä neuvotteluissa
esillä ollutta vaihtoehtoa. Asiakirjoista ei käy
ilmi, että
- eri maiden esittämien perustuslaillisten ongelmien
vakavuutta ja vaikeusastetta olisi vertailtu keskenään,
- Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiin
olisi kiinnitetty huomiota tai että Suomi olisi pitänyt
tärkeänä korostaa Suomen oikeudellisen
järjestelmän perusteita. Kuitenkin Suomen olosuhteissa
oikeuden saavutettavuusperiaate asettaa rajoja tuomioistuinjärjestelmän hyväksyttävyydelle,
- neuvotteluissa olisi ollut mukana Euroopan unionin tai
sen jäsenvaltioiden oikeudellisista asioista
ja -järjestelmistä huolehtivien instanssien edustajia.
Jatkokirjelmän mukaan keskitetty tuomioistuinjärjestelmä takaisi
yhteisöpatentin oikeusvarmuuden. Oikeusvarmuutta ei kuitenkaan
voi korostaa oikeusturvan kustannuksella. Oikeusturvasta ei voitane
puhua ehdotuksen yhteydessä, kun oikeuden saavutettavuus
(access to justice and court) ei toteutuisi ainakaan Suomessa. Esteenä saavutettavuudelle
olisivat ainakin taloudelliset, maantieteelliset ja kielelliset
seikat. Suomalainen yritys joutuisi tarkkaan harkitsemaan sitä,
kannattaako sen lähteä ajamaan oikeuksiaan
Keski-Eurooppaan, jossa se joutuisi turvautumaan ulkomaisiin asianajajiin
ja patenttiasiamiehiin. Myös päätösten
ennakoitavuus olisi vaikeampaa kuin kotimaassa.
Perusteluita siitä, että patenttiasioissa
tarvitaan erilainen tuomioistuinjärjestelmä, ei
ole suhteutettu EU:n yleiseen oikeudelliseen järjestelmään.
Kuitenkin sisämarkkinoilla kaikilla muilla oikeudenaloilla
toimitaan EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisuvaltaan perustuvan kansallisen
tuomioistuinjärjestelmän varassa. Ei ole selvitetty,
ovatko patenttioikeuden ongelmat niin paljon vaikeampia kuin ongelmat
muilla yhteisöoikeuden eri aloilla, että on perusteltua
päätyä täysin poikkeavaan tuomioistuinjärjestelmään.
Uuden tuomioistuimen saati sitten kahden perustaminen ei ole
oikotie, jolla hetkessä luodaan unionille yhtenäinen
oikeuskulttuuri patenttiasioissa. Uuden kansainvälisen
tuomioistuimen perustaminen on aina vaikeaa, kallista ja hidasta.
Toiminnan käynnistäminen ei myöskään
suju helposti. Täyteen toimintaan pääseminen
vaatii uusien toimintatapojen ja yhteisen oikeudellisen linjan luomista
ja hiomista, pitkiä neuvotteluja ja keskusteluja. Tämän
lisäksi tuomioistuimen toiminta on sopeutettava EU:n oikeusjärjestelmään
ja EY:n tuomioistuimen toimintaan sekä huolehdittava riittävästä koordinaatiosta
ja oikeuskäytännön yhtenäisyydestä.
Keskitettyjen kansainvälisten tuomioistuinten toiminta
osoittaa, että tällaiset tuomioistuimet, esimerkiksi
EY:n tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ruuhkautuvat
pahasti. Yhteisiä päätöksiä,
joilla toimintaa joustavoitettaisiin, on kuitenkin erittäin
vaikea saada aikaan.
Osa keskitettyä tuomioistuinratkaisua tukevista perusteluista
on rakennettu epävarmojen olettamusten varaan. Selvityksen
mukaan suomalainen osapuoli olisi yleensä kantajana, jolloin
keskitetty järjestelmä on edullinen. Vaikka asiaintila
nyt olisikin tällainen, yhteisöpatenttijärjestelmä ja
patenttien muuttuminen suuria innovaatioita koskevista kokonaisuuksista
pienemmiksi teknisiä yksityiskohtia koskeviksi parannuksiksi
aikaisempiin keksintöihin, voi muuttaa tilanteen. Sanotun
olettamuksen varaan ei voi rakentaa oikeusjärjestelmää.
Jatkokirjelmän mukaan neuvotteluissa on todettu, ettei
kaikissa jäsenvaltioissa ole riittävää patenttialan
oikeudellista tuntemusta. Yhteisöpatenttijärjestelmää ajatellen
ratkaisevaa ei kuitenkaan ole kansallisten tuomioistuinten tämän hetkinen
osaaminen ja tietotaito. Ratkaisevaa on se valmius, asenteet ja
resurssit, jotka ovat käytettävissä,
kun mahdollinen uusi järjestelmä saadaan toimimaan.
Suomessa on 1990-luvulla pantu toimeen mittava oikeudenkäyntiuudistus,
jonka yhteydessä on koulutettu koko tuomarikunta. Kokemukset
osoittavat, että ydinjoukko on saatu nopeasti ja hyvin
koulutetuksi uuteen ajattelumalliin, vaikka uudistuksen läpivienti
kauttaaltaan näyttääkin vaativan sukupolven
ajan. Kun patenttituomareiden määrä unionin
alueella on rajallinen, heidän kouluttamisensa yhteisiin tavoitteisiin
ei ole mahdoton tehtävä, jos siihen vain halutaan
ryhtyä.
Johtopäätökset
Valiokunta katsoo, että oikeusvarmuus ja oikeusturva
yhteisöpatentissa saavutetaan parhaiten käyttämällä ja
kehittämällä kansallisia jo olemassa
olevia patenttituomioistuimia.
Siitä riippumatta, päädytäänkö keskitettyyn vai
hajautettuun järjestelmään, tarvitaan
yhteiset oikeudelliset pelisäännöt. Patenttilait
ja niihin liittyvät prosessisäännökset
on harmonisoitava tai ainakin on luotava yhteiset minimistandardit
asioiden käsittelystä.
Oikeusvarmuutta tavoiteltaessa on muistettava se
suuri merkitys, joka keskitetyllä valitusasteella on. Keskitetty
valitusaste, joka jo on periaatteessa hyväksytty, poistaa
vaaran siitä, että joku valikoisi tarkoitushakuisesti
tietyn maan tuomioistuimen (forum shopping) päästäkseen toivottuun
lopputulokseen patenttiasiassa. Yhteen tuomioistuimeen ohjattu muutoksenhaku takaa
oikean ja yhdenmukaisen lainkäytön koko yhteisön
alueella. Muutoksenhakuasteen ohjaava vaikutus ulottuu luontevasti
jäsenvaltioiden patenttituomioistuimiin ja korostaa patenttiasiantuntemuksen
merkitystä ja tuomioistuinten yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Patenttiasioiden oikeudenkäynnin siirtäminen
kokonaan pois Suomesta heikentäisi pienen ja keskisuuren
teollisuuden asemaa, koska kynnys oikeudenkäyntiin ryhtymisestä kasvaisi olennaisesti
ja kulut nousisivat huomattavasti. Lisäksi kansallinen
osaaminen pienenisi ja rapautuisi aikaa myöden kokonaan.
Valiokunnan mielestä on mahdotonta hyväksyä sitä,
että suomalainen osapuoli nostaessaan kanteen toista suomalaista
vastaan patenttioikeuden loukkauksen takia joutuisi käymään
oikeutta vieraalla kielellä vieraassa maassa. Hyväksymisen
rajoilla on se, että asiaan mahdollisesti liittyvä mitättömyyskanne
jouduttaisiin keskittämisvaatimuksen takia ensin ratkaisemaan
ennakkokysymyksenä Luxemburgissa.
Neuvotteluja ei voida käydä yksinomaan kaupallisia
intressejä edustavien tahojen voimin ja arvoilla. Valiokunta
katsoo, että EU:n oikeudellista järjestelmää on
kehitettävä tasapainoisena kokonaisuutena. Ei
voida pitää itsestään selvänä lähtökohtana
sitä, että kansallisten tuomioistuinten ratkaisut
patenttiasioissa ovat epäluotettavia, kun toisaalta
oikeus- ja sisäasioissa edetään Tampereen
huippukokouksen päätelmien mukaisesti kohti jäsenvaltioissa
annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa
ilman erityisiä eksekvatuurimenettelyjä. Valiokunta
katsoo, että neuvottelupohjaa pitää laajentaa
niin, että mukana on myös oikeudellista asiantuntemusta.
Sisämarkkinaneuvoston ja oikeus- ja sisäasiainneuvoston
yhteistoiminta voisi olla hyödyllistä.
Erillisenä yksityiskohtana valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että kielisääntely ei ole johdonmukainen.
Käännösvaatimukset ovat suuremmat kuin
niille annettavat oikeusvaikutukset esim. vahingonkorvausvaatimuksissa.
Tässä vaiheessa kannan ottaminen yhteisöpatentin
hyväksymiseen tai hylkäämiseen on ennenaikaista,
koska luotettavia kustannushyötylaskelmia ei voida tehdä.
Arviointiin voidaan ryhtyä vasta, kun asetusehdotuksen
yksityiskohdista tiedetään enemmän.