Yleistä

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun laite-etsinnästä päättämistä koskevaa sääntelyä sen saattamiseksi EU-oikeuden mukaiseksi ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. 

Esityksen taustalla on Euroopan unionin tuomioistuimen 4.10.2024 antama tuomio C-548/21 (CG v. Bezirkshauptmannschaft Landeck, jäljempänä LE-tuomio), jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuus saada pääsy matkapuhelimen sisältämiin tietoihin edellyttää asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta sitä, että tällaisen mahdollisuuden käyttämisen edellytykseksi on asetettu kansallisessa lainsäädännössä tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoelimen suorittama etukäteisvalvonta. 

Esityksessä pakkokeinolain 8 luvun 29 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuomioistuin päättää laite-etsinnästä pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tiettyjä erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Voimassa olevassa pakkokeinolaissa ei edellytetä tai mahdollisteta tuomioistuimen ennakollista valvontaa laite-etsinnän toimittamiseksi, ja laite-etsinnän toimittamisen saattaminen tuomioistuimen käsiteltäväksi jälkikäteisestikin on rajattu vain tiettyihin tilanteisiin (PKL 8:29 a). 

Perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat antaneet esityksestä lausunnot (PeVL 32/2025 vp ja HaVL 19/2025 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan esityksessä omaksutun pääsäännön siitä, että tuomioistuin päättää laite-etsinnästä, on hyvin sopusoinnussa perustuslakivaliokunnan pakkokeinojen käyttämisestä päättämistä koskevien kannanottojen kanssa (PeVL 32/2025 vp, s. 2). Myös lakivakiokunta katsoo, että esityksessä ehdotettu ratkaisu on nykytilaan verrattuna selkeä parannus oikeusturvaan koskien laite-etsinnästä päättämistä. 

Oikeusministeriössä on parhaillaan käynnissä laajempi pakkokeinolain muutostarpeiden arviointi. Vaikka nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä on kyseessä pistemäisestä pakkokeinolain muutoksesta, lakivaliokunta toteaa ehdotetun lainmuutoksen olevan välttämätön ja kiireellinen kansallisen lainsäädännön selkeyttämiseksi ja saattamiseksi EU-oikeuden mukaiseksi. Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomioin ja muutosehdotuksin. 

Laite-etsinnästä päättäminen

Tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta voidaan esityksen mukaan poiketa kiiretilanteiden lisäksi myös eräissä muissa ehdotetussa säännöksessä tarkemmin yksilöidyissä tilanteissa. Lakivaliokunta pitää poikkeuksia lähtökohtaisesti perusteltuina, mutta kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. 

Ehdotetun 8 luvun 29 §:n 3 momentin mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää laite-etsinnästä, jos on perusteltu syy olettaa, ettei laite sisällä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, muita arkaluonteisia tietoja eikä tietoja henkilön yksityiselämästä.  

Tällaisia laitteita voivat lainkohdan perustelujen (s. 34) mukaan olla esimerkiksi yritysten erilaiset työntekoon tarkoitetut laitteet, kuten työmaakoneet, kameravalvontalaitteet, kulkuneuvojen tietotekniset laitteet, ohjainlaitteet ja -palvelimet, liikenteen reititykseen liittyvät koneet, teollisuuden koneet ja laitteet sekä datan muodossa olevat kirjanpidot. Poikkeusmahdollisuus ei perustelujen (s. 39) mukaan esimerkiksi koske matkapuhelimia ja tabletteja, jotka oletettavasti pääsääntöisesti voivat sisältää laaja-alaisestikin tietoja laitteen haltijasta tai muusta siihen oikeutetusta henkilöstä, vaan se koskee lähtökohtaisesti tiettyyn kohdennettuun toimintaan suunnattuja tai tarkoitettuja laitteita. Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 32/2025 vp, s. 4) todennut, että sen käsityksen mukaan ehdotettu sääntely jää perusoikeuksia rajoittavaa sääntelyä koskevan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta jossakin määrin väljäksi, jonka vuoksi sääntelyä olisi syytä täsmentää. 

Lakivaliokunta toteaa, että esityksen perusteluissa mainitut laitteet, joiden ei lähtökohtaisesti arvioida sisältävän 29 §:n 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, ovat esimerkkejä, ja tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta poikkeaminen edellyttää laitteesta riippumatta aina tapauskohtaista harkintaa. Mikäli tapauskohtaisen arvioinnin perusteella on perusteltu syy olettaa laitteen sisältävän 3 momentissa tarkoitettuja tietoja, tulee asia saattaa 3 momentissa todetun mukaisesti tuomioistuimen päätettäväksi ennen laite-etsinnän toimittamista. Huomionarvoista tältä osin on myös säännöksen sisältämä velvollisuus keskeyttää laite-etsintä, mikäli sen toimittamisen yhteydessä laitteen havaitaan sisältävän oletuksesta huolimatta tällaisia tietoja. Lakivaliokunta katsoo, että ehdotetun poikkeusperusteen soveltamisalaa selvennetään säännöskohtaisissa perusteluissa varsin kattavasti (s. 33—34). Valiokunta kuitenkin ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin, että 8 luvun 29 §:n 3 momenttia täsmennetään siten, että säädöstekstitasolla selvennetään poikkeusperusteen kohdentumista sellaisiin laitteisiin tai tietyssä yhteydessä käytettäviin laitteisiin, jotka eivät lähtökohtaisesti sisällä poikkeusperusteessa tarkoitettuja tietoja. 

Ehdotetun 8 luvun 29 §:n 3 momentti sisältää myös säännöksen, jonka mukaan pidättämiseen oikeutettu virkamies voi päättää laite-etsinnästä myös, jos laitteen haltija tai muu laitteeseen oikeutettu vapaaehtoisesti käsillä oleva tilanne huomioon ottaen suostuu siihen ja edellytykset laite-etsinnän toimittamiselle muutoin täyttyvät. 

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota suostumukseen perustuvaan laite-etsintään (PeVL 32/2025 vp, s. 2—3). Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan, että nyt arvioitavassa sääntelyssä suostumus kohdistuu poikkeamiseen tuomioistuimen etukäteisvalvonnasta, ei laite-etsinnän muista edellytyksistä, joiden tulee pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n 3 momentin mukaan tällaisessakin tilanteessa täyttyä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt erityisesti huomiota esityksen mainintoihin alaikäisyyden merkityksestä suostumusta annettaessa. Lainkohdan perustelujen (HE, s. 34) mukaan suostumuksen antajan tulisi olla vähintään 18 vuotta täyttänyt. Sanottu rajaus ei kuitenkaan käy ilmi sääntelystä. Jollei rajaus ilmene muualtakaan asiaa koskevasta lainsäädännöstä, on siitä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan syytä säätää nyt käsillä olevassa yhteydessä. Edelleen perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös perustelujen mainintaan siitä, että alaikäisen puolesta suostumuksen voisi antaa myös tämän lakimääräinen edustaja, kuten huoltaja tai muu edunvalvoja. Jos puhevallan käyttämisen halutaan järjestyvän muusta lainsäädännöstä poikkeavasti, on tästä perustuslakivaliokunnan mukaan säädettävä laissa. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan myös, että perusteluissa esitetty ehdoton kanta alaikäisen puhevallan käyttämisestä ei sen käsityksen mukaan ole sopusoinnussa perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kanssa. Vastaaviin kysymyksiin alaikäisen puolesta annettavan suostumuksen osalta on kiinnitetty huomiota myös lakivaliokunnan kuulemisessa. 

Nyt käsiteltävä hallituksen esitys ei sisällä pykälätasolla muutosehdotuksia puhevallan käyttämisestä vaan edellä selostetut epäselvyydet liittyvät säännösten perusteluihin. Edellä todetun valossa sekä saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että puhevallan käyttämisen on perusteltua järjestyä nykysääntelyn mukaisesti eikä siitä ole tarkoituksenmukaista säätää nykyisestä poikkeavasti. Näin ollen esityksen perustelujen sisältämät (HE, s. 34 ja 42) edellä todetut maininnat suostumuksen antajan 18 vuoden iän vaatimuksesta ja alaikäisen puolesta annettavasta suostumuksesta eivät ole asianmukaiset. Lakivaliokunta kiinnittää tähän tarkempaa huomiota myös jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Lainsäädännön kokonaistarkastelu

Lakivaliokunta katsoo, että nyt esityksessä ehdotettu lainsäädännön muutos on tärkeä ja kiireellinen, sillä laite-etsinnästä päättämistä koskeva sääntely on tällä hetkellä epäselvä suhteessa EU-oikeuteen.  

Esityksessä ehdotetaan laite-etsintää koskevaan sääntelyyn vain sellaisia muutoksia, jotka on arvioitu välttämättömiksi Euroopan unionin tuomioistuimen antaman LE-tuomion perusteella. Lakivaliokunta pitää omaksuttua ratkaisua perusteltuna ottaen huomioon lainsäädännön muutostarpeiden kiireellisyys.  

Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 32/2025 vp, s. 4) todennut, että hallituksen esityksessäkin (s. 6) on kuitenkin tunnistettu yleisemmällä tasolla, että laite-etsinnän merkitys ja vaikutus pakkokeinona on muuttunut sen säätämisajankohdasta ottaen huomioon teknologinen kehitys ja sen myötä myös toimintaympäristön muutos. Lähtökohtaisesti nykyään laitteet, erityisesti matkapuhelimet, sisältävät mahdollisesti laaja-alaisestikin tietoja henkilöön liittyen. 

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sen mielestä valtioneuvoston tulisi perustuslaista johtuvista syistä käynnistää ilman aiheetonta viivytystä selvitystyö, jossa arvioidaan nyt ehdotettua laajemmin laite-etsintäsääntelyn uudistamista perus- ja ihmisoikeuksien sekä teknologisen kehityksen ja toimintaympäristön muutosten kannalta.  

Lakivaliokunta pitää laajempaa laite-etsintää koskevan sääntelyn selvitystyötä perusteltuna. Tämä lisäksi valiokunta pitää tärkeänä parhaillaan käynnissä olevaa pakkokeinolain muutostarpeiden arviointia koskevaa työtä, jossa on perustelua laaja-alaisesti arvioida pakkokeinolain muutostarpeita, ottaen huomioon myös mahdolliset nyt käsiteltävän kiireellisen uudistuksen heijastusvaikutukset ja siitä saadut kokemukset. 

Resurssit

Ehdotettu lainmuutos aiheuttaa erityisesti poliisille ja tuomioistuimille henkilöresurssi- ja tietojärjestelmäkustannuksia (ks. HE, s. 23). Esityksen perustelujen mukaan tällä hetkellä ei ole olemassa myöskään sellaista tietojärjestelmäratkaisua, joka soveltuisi sellaisenaan käytettäväksi poliisin ja tuomioistuimen välisessä yhteistyössä laite-etsintöjen kannalta. 

Esityksen (HE, s. 38) mukaan talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi helmikuussa 2024, että uusien EU:sta ja kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien velvoitteiden myötä tulevat tehtävät resursoidaan pääsääntöisesti luopumalla olemassa olevista tehtävistä tai tehostamalla nykyisten tehtävien hoitamista. Linjaus tarkoittaa tehtävien hoitamista nykyisten määrärahojen puitteissa. Linjaus on toistettu huhtikuussa 2024 hallituksen kehysriihen yhteydessä. Esityksen mukaan ehdotetusta sääntelystä johtuvat uudet tehtävät hoidettaisiin tämän linjauksen mukaisesti nykyisten määrärahojen puitteissa.  

Edellä selostetun valossa lakivaliokunta ilmaisee vakavan huolensa viranomaisten ja tuomioistuimien riittävistä resursseista ja ehdotetun muutoksen vaikutuksista muiden asioiden käsittelyn mahdolliseen hidastumiseen. Lakivaliokunta pitää hallintovaliokunnan (HaVL 19/2025 vp, s. 3) tavoin välttämättömänä, että lain täytäntöönpanon kustannuksia seurataan. Tilannetta tulee tarkastella myöhemmissä talousarvioissa.