Yksityiskohtaiset perustelut

Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta

17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

1 a §. Rikollisjärjestön toimintaan osallistuminen.

Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi aktiivinen osallistuminen rikollisjärjestön sellaiseen toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai rikoslain 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettuja rikoksia (kiihottaminen kansanryhmää vastaan).

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 10/2000 vp) tarkastellut säännösehdotuksia perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta. Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyy rikossäännösten täsmällisyysvaatimus, jonka mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa soveltajan kannalta riittävällä täsmällisyydellä. Säännöksen sanamuodon perusteella on kyettävä ennakoimaan, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että rangaistusvastuu ulottuu avunantoa laajemmalle. Kyse on uuden tyyppisestä kriminalisoinnista, joka ei rajaudu yllytyksen tai avunannon sääntelemiseen taikka pohjaudu muutoin jo vakiintuneisiin rikosoikeudellisiin käsitteisiin. Kysymyksessä on eräänlainen organisaatiorikos, johon ei ilman muuta voida soveltaa rikosoikeudellisen osallisuusopin aksessorisuusoppia eli osallisuusteon liitännäisyyttä rangaistavan pääteon tapahtumiseen. Pyrittäessä esityksen mukaisesti kriminalisoimaan osallistuminen tavalla, joka menee rikosoikeudessa vakiintuneiden osallistumiskäsitysten ulkopuolelle, sääntelyn täsmällisyysvaatimus korostuu tavanomaista enemmän.

Perustuslakivaliokunnan mukaan pykälän 1 momentti on ongelmaton täsmällisyysvaatimuksen kannalta. Perustuslakivaliokunta huomauttaa kuitenkin, että ehdotettu tunnusmerkistö muodostuu yksityiskohtaisuutensa vuoksi kokonaisuutena varsin mutkikkaaksi ja vaikeasti tulkittavaksi. Tämä vaikeuttaa sen arvioimista, missä rangaistavan ja muunlaisen säännöksessä tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen raja kulkee. Perustuslakivaliokunta pitää rangaistussääntelyn sisältöön kohdistettavan ennakoitavuusnäkökohdan takia tarpeellisena, että sääntelyn muotoiluja pystytään vielä kehittämään.

Myös hallintovaliokunta on pitänyt tunnusmerkistöä epämääräisenä (HaVL 18/2000 vp).

Aikaisemman lausuntonsa sekä perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan lausuntojen mukaisesti myös lakivaliokunta pitää momentin täsmentämistä välttämättömänä. Eduskunta on 10.1.2003 hyväksynyt hallituksen esityksen HE 188/2002 vp ja lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 24/2002 vp) pohjalta lain rikoslain muuttamisesta, jolla rikoslakiin lisätään mm. uusi 34 a luku terrorismirikoksista. Laki on toistaiseksi vahvistamatta.

Uuden 34 a luvun 4 §:ssä säädetään rangaistavaksi terroristiryhmän toiminnan edistäminen. Lakivaliokunta ehdottaa, että järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen tunnusmerkistö määritellään vastaavalla tavoin kuin terroristiryhmän toiminnan edistäminen luettelemalla tyhjentävästi rikoksen tekotavat.

Säännöksen perusteluissa (s. 9/I) mainitaan esimerkkeinä tekotavoista uusien jäsenten hankkiminen, järjestön kokouksiin osallistuminen, maksujen kerääminen toiminnan rahoittamiseksi ja rikoksissa käytettäviksi tarkoitettujen aseiden tai muiden rikoksentekovälineiden hankkiminen tai valmistaminen. Myös toimitilojen hankkiminen järjestölle voi olla lainkohdassa tarkoitettua osallistumista, jos toimitilat palvelevat järjestön rikollista toimintaa.

Valiokunta ehdottaa momentin täsmentämistä siten, että siinä mainitaan esimerkkien mukaiset tekotavat. Kysymyksessä on aina aktiivinen toiminta, vaikka sitä — hallituksen esityksestä poiketen — ei erikseen tunnusmerkistössä mainitakaan, koska toiminnan aktiivinen luonne ilmenee yksilöidyistä tekotavoista. Lisäksi 1—7 kohdassa tekotapoina mainitaan rikolliseen toimintaa kouluttaminen, kulkuvälineiden ja muiden välineiden sekä varojen hankkiminen, taloudellisten asioiden hoitaminen sekä erittäin tärkeiden taloudellisten ja oikeudellisten neuvojen antaminen.

Valiokunta huomauttaa, ettei pelkkä järjestäytyneen rikollisryhmän kokouksiin osallistuminen täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Kokouksiin osallistuminen on rajattu myös terroristiryhmän toiminnan edistämistä koskevan säännöksen ulkopuolelle.

Valiokunta ehdottaa momentin muuttamista myös siten, että rikoksen tunnusmerkistö täyttyy osallistumalla toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä vain yksi rikos. Lisäksi edellytetään, että pääteko tai sen rangaistava yritys tehdään. Säännös ei kuitenkaan edellytä, toisin kuin esityksen perusteluissa todetaan (s. 10/I), että myös yrityksestä on voitava tuomita vankeutta vähintään neljä vuotta.

Enimmäisrangaistukseksi ehdotetaan yhtä vuotta vankeutta. Enimmäisrangaistusta perustellaan päätekojen ja avunannon rangaistusasteikkojen keskinäisellä suhteella (s. 8/I ja II). Rangaistusasteikon enimmäisrangaistuksen asettaminen on vaikeaa, koska päärikosten enimmäisrangaistukset vaihtelevat kahden vuoden vankeudesta elinkautiseen vankeuteen ja koska rangaistuksen pitäisi olla lievempi kuin avunannon rangaistuksen. Valiokunta ehdottaa, että enimmäisrangaistus korotetaan kahdeksi vuodeksi vankeutta, koska tunnusmerkistössä yksilöidyt teot voivat olla erityisen moitittavia.

Valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään 1 momentin 6 kohtaa rajoittava uusi 2 momentti. Sen mukaan 6 kohdan mukaisesta teosta ei ole kyse, kun hoidetaan oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtäviä rikoksen esitutkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä taikka rangaistuksen täytäntöönpanossa. Momentti rajaa rangaistussäännöstä siten, ettei sillä puututa perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan tai oikeudenkäyntiavustajan tai oikeudenkäyntiasiamiehen ja hänen päämiehensä väliseen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyllä todistamiskiellolla suojattuun erityisen luottamukselliseen suhteeseen eli oikeusturvan ydinalueeseen.

Edelleen valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan 1 momenttia ei sovelleta, jos teosta säädetään muualla laissa yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Toissijaisuuslauseke on tarpeellinen selventämään mm. sitä, ettei 1 momenttia sovelleta, jos henkilö on tehnyt pääteon tai ollut siihen osallisena yllyttäjänä tai avunantajana.

Rikollisjärjestö ehdotetaan määriteltäväksi esityksen 2 momentissa. Sen mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää järjestäytynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen 1 momentissa tarkoitettuja rikoksia. Koska valiokunta on edellä ehdottanut, että pykälään lisätään uusi 2 ja 3 momentti, määritelmäsäännös siirtyy uudeksi 4 momentiksi.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt määritelmäsäännöstä rikosoikeudellisen täsmällisyysvaatimuksen kannalta ongelmallisena. Rikollisjärjestön käsitteen kannalta keskeinen määre koskee tällaisen yhteenliittymän järjestäytyneisyyttä. Perustuslakivaliokunnan mukaan on oleellista, että järjestäytymiseen viittaavat organisaatiota ja toimintatapoja koskevat piirteet ovat tavalla tai toisella havaittavissa. Järjestäytyneisyys-edellytystä on perustuslakivaliokunnan mielestä tarpeen täsmentää säännöksen sanamuodossa, jolloin mallia voidaan ottaa yhdistyslain 3 §:ssä omaksutusta kirjoitustavasta.

Perustuslakivaliokunnan mainitsemassa yhdistyslain 3 §:ssä säädetään kielletyistä yhdistyksistä. Yhdistys on kielletty, jos se on katsottava jäseniltä vaadittavan kuuliaisuuden ja joukkomuodostelmiin tai ryhmityksiin jakautumisen perusteella taikka aseellisen varustautumisen vuoksi kokonaan tai osittain sotilaalliseen tapaan järjestetyksi. Lakivaliokunta katsoo, että sanottua pykälää ei voida käyttää mallina rikollisryhmää määriteltäessä, koska ryhmältä ei edellytä yhtä pitkälle menevää organisoitumista kuin kielletyltä yhdistykseltä.

Määritelmässä käytetään ilmaisua "järjestäytynyt yhteenliittymä". Terroristiryhmän määritelmässä käytetään puolestaan ilmaisua "jäsentynyt yhteenliittymä". Erilainen käsitteistö johtuu yhteisen toiminnan ja terrorismin torjumisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen suomenkielisten versioiden erilaisista sanamuodoista. Ainakaan englanninkielisissä versioissa vastaavaa eroavuutta ei ole, vaan kummassakin määritelmässä käytetään samaa ilmaisua. Valiokunnan mielestä käsitteiden merkitys ei tässä yhteydessä poikkea toisistaan, joten valiokunta ehdottaa, että säännöksessä käytetään ilmaisua "jäsentynyt yhteenliittymä". Tällöin rikoslain käsitteistö on yhdenmukainen ja vastaa Palermon sopimuksen järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmää.

Lakivaliokunta ei ehdota momenttiin muita muutoksia, mutta kiinnittää huomiota siihen, että järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä on lähes samanlainen kuin terroristiryhmän määritelmä. Perustuslakivaliokunta on antanut hallituksen esityksestä, jonka perusteella määritelmä on säädetty, lausunnon (PeVL 48/2002 vp — HE 188/2002 vp). Perustuslakivaliokunta ei tässä lausunnossaan huomauttanut määritelmän täsmällisyydestä.

24 §. Oikeushenkilön rangaistusvastuu.

Yhteisen toiminnan johdosta oikeushenkilön rangaistusvastuu ehdotetaan ulotettavaksi järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen.

Eduskunta on 26.11.2002 hyväksynyt hallituksen esityksen HE 53/2002 vp ja lakivaliokunnan siitä antaman mietinnön (LaVM 18/2002 vp) perusteella oikeushenkilön rangaistuvastuun perusperiaatteita ja soveltamisalaa koskevat uudet rikoslain säädökset. Lakia ei ole toistaiseksi vahvistettu. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevien säännösten uudistamisen jälkeen valiokunta ei näe periaatteellisia esteitä ulottaa oikeushenkilön rangaistusvastuuta myös rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen.

Koska valiokunta on ehdottanut rikosnimikkeen muuttamista järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseksi, on pykälässä mainittua rikosnimikettä vastaavasti tarkistettava.

Johtolause.

Lakiehdotuksen johtolausetta on tarkistettava, koska rikoslain 17 lukua on esityksen antamisen jälkeen muutettu useamman kerran.

Pakkokeinot

Perustuslakivaliokunta on arvioinut, että ehdotetun rangaistussäännöksen rikkomisesta nostetaan mm. näyttövaikeuksien vuoksi syyte hyvin harvoin, mutta rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttö rikoksesta epäiltyyn on tavallisempaa.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt perusoikeussuojan kannalta vaarana, että rikosoikeudessa vakiintuneen osallisuusopin yli menevästä kriminalisoinnista yhdessä muun lainsäädännön kanssa seuraa poliisin tiedonhankintavaltuuksien ja rikosprosessuaalisten pakkokeinojen kohdistaminen rutiinimaisesti itse päärikosten kannalta etäistenkin sivullisten asemassa oleviin henkilöihin. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee varmistua keinoista, joilla tällaiset perusoikeussuojan mahdolliset heikennykset voidaan estää.

Lakivaliokunta on edellä ehdottanut tunnusmerkistön täsmentämistä luettelemalla rikoksen tekotavat tyhjentävästi ja mahdollisimman täsmällisesti. Näin kirjoitettuna poliisin tiedonhankintavaltuuksien tai rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttöedellytykset on säännelty muita rikoksia vastaavalla täsmällisyydellä.