Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki rikoslain muuttamisesta

1 luku. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta

11 §. Kaksoisrangaistavuuden vaatimus.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia, koska esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös 17 ja 20 lukua siten, että niiden pykälänumerointi muuttuu.

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnan käsiteltävänä on ollut hallituksen esitys kulttuuriomaisuuden suojelemista aseellisen selkkauksen sattuessa koskevan Haagin vuoden 1954 yleissopimukseen tehdyn toisen pöytäkirjan hyväksymisestä sekä laeiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta (HE 51/2004 vp — UaVM 7/2004 vp). Lakivaliokunnan käsiteltävänä olevat rikoslain muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan aikaisemmin kuin mainitussa hallituksen esityksessä tarkoitettu pöytäkirja voi tulla Suomen osalta voimaan. Lakiehdotukset on tämän vuoksi katsottu tarkoituksenmukaiseksi yhteensovittaa tämän esityksen käsittelyn yhteydessä. Koska yleissopimuksen pöytäkirjan täytäntöönpanosta johtuva muutos edellyttää pöytäkirjan voimaantuloa Suomen osalta, rikoslain 1 luvun 11 §:n 2 momenttiin lisättävän uuden 1 kohdan voimaantulosta on kuitenkin tarpeen säätää erikseen valtioneuvoston asetuksella (ks. PeVL 16/2004 vp, s.8/I). Tällainen valtuutussäännös ehdotetaan otettavaksi tämän lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen.

Tehdyn yhteensovittamisen vuoksi luettelon muiden kohtien numerot muuttuvat yhtä suuremmaksi kuin hallituksen esityksessä.

17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

8 a §. Törkeä laittoman maahantulon järjestäminen.

Pykälän sisältämä tunnusmerkistö on uusi. Sen kahdessa kohdassa luetellaan raskauttamisperusteet, minkä lisäksi rikoksen on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Ensimmäisen kohdan mukaan raskauttamisperusteita ovat tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle aiheutettu vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka erityisen tuntuva kärsimys. "Kärsimys" jää tässä käsitteenä varsin avoimeksi, vaikka sen edellytetäänkin olevan "erityisen tuntuvaa". Lakivaliokunnan mielestä säädöstekstissä tulee tämän vuoksi nimenomaisesti osoittaa, että aiheutetun kärsimyksen on oltava kohdan muihin seurauksiin rinnastettavaa. Valiokunta ehdottaa tätä tarkoittavan lisäyksen tekemistä pykälän ensimmäiseen kohtaan.

18 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.

Pykälään ehdotetaan tehtäväksi useita muutoksia. Pykälän 4 momenttiin otettaisiin myös kiinteään ikärajaan perustuva määritelmä, jonka mukaan lapsena pidetään kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan kahdeksaatoista vuotta nuorempi. Pykälän uusi 5 momentti sisältäisi puolestaan rangaistavuutta koskevan poikkeussäännöksen, jonka mukaan 1 momentin tunnusmerkistöä ei sovelleta, jos siinä tarkoitettu kuva esittää kuusitoista vuotta täyttänyttä henkilöä, jonka suostumuksella kuva on valmistettu hänen yksityistä käyttöään tai hänen määräämäänsä käyttöä varten, ja jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Hallituksen esityksen perusteluista (s. 79/I) käy ilmi, että säännöksen tarkoituksena on koskea lähinnä tilanteita, joissa 16 vuotta täyttänyt henkilö antaa säännöksessä tarkoitetun kuvan esimerkiksi seurustelukumppanilleen. Säännöksestä käy muutoinkin ilmi, että poikkeussäännös on tarkoitettu koskemaan suunnilleen samanikäisten toisistaan ottamia kuvia. Säännöksessä mainittu 16 vuotta on seksuaalirikossäännösten mukainen yleinen suojaikäraja, joten esimerkiksi sukupuoliyhteys tätä nuoremman henkilön kanssa voi tulla rangaistavaksi lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä (RL 20:6). Kyseinen ikäraja perustuu lakivaliokunnan tekemään ehdotukseen (LaVM 3/1998 vp, s. 23/I — HE 6/1997 vp).

Valiokuntakäsittelyn aikana on käynyt ilmi, että ehdotettu poikkeussäännös voidaan ymmärtää väärin ja sen soveltamisala tulkita liian laajaksi. Poikkeussäännös voidaan myös vastoin sen tarkoitusta käsittää osoitukseksi sen soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yleisyydestä. Valiokunnan mielestä ehdotetun säännöksen perusteluista ilmi käyvä tarkoitus on kuitenkin hyväksyttävä. Esityksen perustelujen (s. 54/I) mukaan lapsipornografiaa koskevien säännösten ensisijainen tavoite on suojata lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornografian valmistaminen merkitsee. Näin ymmärrettyyn suojelutavoitteeseen nähden olisi tarkoituksetonta rangaista nuorta henkilöä, joka esimerkiksi ottaa suojaikärajan ylittäneestä seurustelukumppanistaan tämän suostumuksella säännöksen soveltamisalaan muutoin kuuluvan kuvan tai joka yhdessä kumppaninsa kanssa tallentaa videonauhalle heidän seksuaalista kanssakäymistään. Valiokunnan mielestä on selvää, että tällaista toimintaa ei voida samastaa pornografisen materiaalin tuottamiseen eikä sitä näin ollen myöskään rikosoikeudellisesti voida arvioida samalla tavalla. Pykälän ehdotetussa 5 momentissa tarkoitetun kaltaisia tilanteita voidaan valiokunnan mielestä arvioida myös kiinnittämällä huomiota kuvan esittämän henkilön antamaan suostumukseen ja soveltaen niitä edellytyksiä, joita rikosoikeuden yleisten oppien mukaan suostumukselle vastuuvapausperusteena asetetaan. Joka tapauksessa voidaan soveltaa myös yleisiä toimenpiteistäluopumissäännöksiä, jotka mahdollistavat syyttämättäjättämisen esimerkiksi tekijän nuoruuden perusteella. Näistä syistä lakivaliokunta pitää ehdotettua säännöstä tarpeettomana ja ehdottaa momentin poistamista.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että nimenomaan sähköisissä tietoverkoissa, kuten Internetissä, tapahtuvassa viestinnässä etenkin nuoret saattavat ajattelemattomuuttaan suorittaa toimintoja, jotka ainakin lähtökohtaisesti täyttävät pykälään sisältyvän "levittämisen" tunnusmerkin. Säännöksen soveltamisessa on tämän vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota tahallisuusvaatimuksen täyttymiseen. Tältä osin merkitystä on esimerkiksi sillä, mitä tekijä on mieltänyt kuvassa esiintyvän henkilön iästä tai kuvan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta luonteesta yleensä. Vaikka tunnusmerkistön katsottaisiinkin täyttyvän, sovellettaviksi voivat tulla yleiset toimenpiteistä luopumissäännökset, erityisesti syyttämättäjättäminen ns. nuoruusperusteella.

19 §. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi vastaavanlainen poikkeus tunnusmerkistön mukaisen teon rangaistavuudesta kuin edellä 18 §:ään. Mainitun pykälän kohdalla selostetuin perustein valiokunta ehdottaa momentin poistettavaksi.

Tässä yhteydessä valiokunta erityisesti painottaa sitä, että väitteen suostumuksen olemassaolosta on oltava uskottava. Lisäksi on syytä muistuttaa siitä, että pätevästi annettu suostumus kuvan hallussapitoon on myös peruutettavissa. Näin ollen esimerkiksi seurustelusuhteen päättyessä kuvan antanut osapuoli voi ilmoittaa toiselle, ettei tällä enää ole oikeutta pitää kuvaa hallussaan. Tällöin hallussapitoa on lähtökohtaisesti arvioitava ehdotetun tunnusmerkistön mukaisesti.

20 luku. Seksuaalirikoksista

9 §. Paritus.

Pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi lisäämällä siihen sekä majoittamistoimintaa että yhteystietojen välittämistä koskeva säännös.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan parituksesta rangaistaan myös sitä, joka järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten taikka majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa.

Perusteluista (s. 85/II) käy ilmi, että kohdassa tarkoitetut alle 18-vuotiaiden tekemät sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat teot ovat korvausta vastaan tapahtuvaa osallistumista pornografisiin elokuviin tai esityksiin taikka toimimista mallina pornografisia kuvia valmistettaessa. Perustelujen mukaan tätä kohtaa tulisi tulkita samalla tavalla kuin 17 luvun 19 §:ää. Siinä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana lasta esittävänä kuvana pidetään kuvatallennetta, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Pykälän 1 kohdan sanamuodosta ei kuitenkaan käy ilmi mainittu perustelujen tarkoitus, jonka mukaan siinä tarkoitettujen tekojen tulee olla ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia. Lakivaliokunta ehdottaa kohtaan tehtäväksi tätä tarkoittavan lisäyksen.

Majoittamisen osalta tarkoituksena on perustelujen (s. 86/I) mukaan rajoittaa rangaistavuus niihin tapauksiin, joissa majoittaminen on olennaista sekä kohdassa tarkoitettujen tekojen kannalta että majoittajan oman toiminnan kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että prostituoitujen majoittamisen tulee muodostaa merkittävä osa majoittajan liiketoiminnasta. Tällainen edellytys ei käy pykälästä ilmi. Valiokunnan mielestä ratkaisevaa ei kuitenkaan voi olla yksinomaan määrällinen arvio siitä, miten suuri osa majoitustoiminnasta on yhteydessä prostituutioon. Rangaistavuuden tulee kohdistua sellaisiin majoitustoiminnan ilmiöihin, jotka ovat prostituution harjoittamisen kannalta yhtäältä olennaisia ja toisaalta tietynasteisen pysyvyyden omaavia. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kohdan muotoiltavaksi siten, että paritukseen syyllistyy se, joka vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa pykälän 1 kohdassa tarkoitettuun tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa. Tällöin rangaistavuuden piiriin tulisivat kuulumaan sellaisetkin tapaukset, joissa koko majoituskapasiteetista vain pienehkö osa on prostituoitujen käytössä mutta joissa tällaista käyttöä voidaan pitää kyseisen majoitustoiminnan harjoittamiseen vakiintuneesti liittyvänä ilmiönä. Kyse on esimerkiksi tilanteista, joissa on yleisesti tiedossa, että tietyssä paikassa on mahdollisuus saada yhteys sinne majoittuneisiin prostituoituihin. Prostituoitujen satunnainen majoittaminen ei sen sijaan olisi parituksena rangaistavaa.

Jotta pykälän 1 kohdasta ei lisäysten jälkeen tulisi liian vaikeaselkoinen ja raskas, lakivaliokunta ehdottaa, että majoitustoimintaa koskevasta teonkuvauksesta muodostetaan oma kohtansa. Tällöin hallituksen esityksessä olevien kohtien numerointi vastaavasti kasvaa yhdellä. Ehdotettu muutos ei aiheuta tarvetta muuttaa 25 luvun 3 §:n 1 momentissa olevaa viittausta.

Pykälän 3 kohdan (HE:n 2 kohta) mukaan parituksesta rangaistaan myös sitä, joka yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen ryhtymistä 1 kohdassa tarkoitettuun tekoon. Säännös on hyvin laaja-alainen eikä sitä juuri ole omiaan rajoittamaan perusteluissa (s. 89) korostettu tahallisuusvaatimus. Tahallisuuden arvioinnissa on perustelujen mukaan pantava painoa sille, onko ilmoituksessa käytetty suoraan prostituutioon liittyviä ilmauksia taikka sellaisia sanontoja, jotka yleisesti tunnistetaan ja ymmärretään prostituution peiteilmauksiksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että säännöksen lähtökohta voi tuoda rangaistussäännöksen piiriin sellaisiakin viestejä, joiden julkaisemisessa ei ole kysymys "markkinoinniksi" luonnehdittavasta toisen toiminnan edistämisestä. Perustuslakivaliokunta onkin katsonut, että säännöksen täsmentäminen on tältä osin tarpeen. Säännöksen perusteluissa (s. 88) markkinointia on luonnehdittu sellaisen ilmoituksen julkaisemiseksi, jolla selvästi pyritään seksuaalipalvelujen myynnin edistämiseen. Rangaistussäännöksen ytimenä on siis selkeästi päämäärätietoinen toiminta. Näistä syistä lakivaliokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi siten, että rangaistavuus koskee niitä tapauksia, joissa tekijä nimenomaisesti tietää markkinointitoimintansa olennaisesti edistävän pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua tekoa.

Lakivaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotetussa pykälässä ei erikseen säädetä parituksena rangaistavaksi prostituoitujen kuljettamista asiakkaita tapaamaan. Valiokunta huomauttaa, että jos kuljetuspalveluja järjestetään osana paritusorganisaation toimintaa, sitä voidaan arvioida osallisuutta koskevien rikoslain säännösten kautta. Lisäksi on syytä viitata pykälän 4 kohtaan (HE:n 3 kohta), jonka mukaan paritukseen syyllistyy tunnusmerkistön muiden edellytysten täyttyessä se, joka muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä tällaiseen tekoon. Tämän säännöksen ei kuitenkaan ole tarkoitettu (ks. s. 89/II) koskevan sitä hyötyä, jota erilaisten palvelujen — kuten kuljetuspalveluiden — tarjoajat prostituutiosta saavat. Lakivaliokunta pitää tätä rajausta tarkoituksenmukaisena.

9 a §. Törkeä paritus.

Rikoslakiin ehdotetaan lisättäväksi törkeää paritusta koskeva tunnusmerkistö, koska on osoittautunut, että parituksen perustekomuoto ei eri tekojen oikeasuhteisen rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta aina ole riittävä. Tunnusmerkistössä luetellaan raskauttamisperusteet. Lisäksi edellytetään, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan yhtenä raskauttamisperusteena on se, että parituksessa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka erityisen tuntuvaa kärsimystä. Edellä 17 luvun 8 a §:n yhteydessä esitetyin perustein lakivaliokunta ehdottaa kohtaa muutettavaksi siten, että aiheutetun kärsimyksen tulee intensiteetiltään rinnastua muihin kohdassa lueteltuihin seurauksiin.

Lakivaliokunta on myös harkinnut, olisiko raskauttamisperusteisiin lisättävä rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Valiokunta on kuitenkin päätynyt siihen, että tällainen raskauttamisperuste olisi liian suppea ja jättäisi huomiotta sellaiset tekomuodot, joissa rikoksen tekeminen on kyllä hyvin suunniteltua mutta joissa itse rikollisorganisaatio ei täytä järjestäytyneen rikollisryhmän tunnusmerkkejä. Tämän vuoksi valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä ehdotettuja momentin 1 ja 2 kohtaa, joiden mukaan raskauttamisperusteita ovat huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu ja rikoksen tekeminen erityisen suunnitelmallisesti.

25 luku. Vapauteen kohdistuvista rikoksista

3 §. Ihmiskauppa.

Ihmiskauppaa koskeva tunnusmerkistö on rikoslaissa uusi rangaistussäännös. Kuten esityksen perusteluissa (s. 100/II) mainitaan, säännöksen ongelmana on, että paritusrikoksen tekotavat ovat jossain määrin päällekkäiset ihmiskauppaa koskevan säännöksen kanssa siltä osin kuin ihmiskaupan tarkoituksena on henkilön saattaminen prostituutioon. Tämä osittainen päällekkäisyys on sitäkin merkittävämpi, kun jo ihmiskaupan perustekomuodon rangaistusmaksimi on kansainvälisten velvoitteiden takia varsin korkea: kuusi vuotta vankeutta. Tämän vuoksi on hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti tunnusmerkistön soveltamisalaa arvioitaessa syytä painottaa sitä, että ihmiskaupassa teon kohteena oleva henkilö on toisen määräämisvallan alainen laajemmin kuin parituksessa. Tekijän ja teon kohteen välinen alistussuhde on siis ihmiskaupassa toisenlainen, intensiivisempi ja kokonaisvaltaisempi, kuin parituksessa. Ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyminen voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi siinä tapauksessa, että ehdotetun pykälän mukaisilla keinoilla ja tekotavoilla henkilöä estetään lopettamasta prostituution harjoittaminen. Edellä esitetyn perusteella tällöin kyse on jo hyvin törkeinä pidettävistä tapauksista.

Ihmiskaupan tunnusmerkistö on kirjoitettu siten, että siinä on erotettavissa kolme osa-aluetta: tekotavat, teossa käytetyt keinot ja teon tarkoitus. Jotta kysymys olisi ihmiskaupasta, tunnusmerkistön on täytyttävä näillä kaikilla kolmella osa-alueella. Hallituksen esityksen perusteluissa näistä eri osa-alueista on tehty laajasti selkoa. Etenkin teossa käytetyistä keinoista on eräin osin esitetty melko laaja tulkinta. Ottaen huomioon ihmiskaupan korkea rangaistusasteikko samoin kuin tunnusmerkistössä käytettyjen käsitteiden avoimuus (esimerkiksi "riippuvainen asema" ja "turvaton tila") lakivaliokunta korostaa, että suhteessa paritussäännöksen soveltamisalaan ihmiskaupan tunnusmerkistön avoimia käsitteitä on syytä tulkita suppeasti. Tällä tavoin ihmiskauppa-rikoksen tunnusmerkistö voidaan rajata koskemaan niitä vakavina pidettäviä tekoja, joiden rikosoikeudellinen arviointi selvästi edellyttää kyseisen säännöksen soveltamista.

Pykälän 2 kohdassa mainitaan tunnusmerkistön mukaisena keinona toisen erehdyttäminen. Perustelujen (s. 94/I) mukaan säännöksen on tarkoitettu kattavan myös toisen erehdyksen hyväksikäyttämisen. Valiokunta ehdottaa, että tällainen keino mainitaan säännöksessä nimenomaisesti.

3 a §. Törkeä ihmiskauppa.

Ihmiskaupan törkeää tekomuotoa koskeva säännös on nimikkeeltään uusi, mutta sisällöllisesti se kattaa voimassa olevan 25 luvun 3 §:ssä rangaistavaksi säädetyt ihmisryöstön tekomuodot.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan yhtenä raskauttamisperusteena on se, että ihmiskaupassa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka erityisen tuntuvaa kärsimystä. Edellä 17 luvun 8 a §:n yhteydessä esitetyin perustein lakivaliokunta ehdottaa kohtaa muutettavaksi siten, että aiheutetun kärsimyksen tulee intensiteetiltään rinnastua muihin kohdassa lueteltuihin seurauksiin.

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa raskauttamisperusteeksi säädetään teon kohdistuminen kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen. Kuten esityksen perusteluista (s. 103/II) ilmenee, ehdotuksen taustalla olevassa Euroopan unionin ihmiskauppaa koskevassa puitepäätöksessä viitataan yleensä erityisen suojattomiin henkilöihin. Puitepäätöksen mukaan tällaisena on pidettävä "ainakin" uhria, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole saavuttanut sukupuolista täysi-ikäisyyttä. Valiokunnan mielestä alaikäisten lisäksi on kuitenkin myös muita erityisen suojattomia ryhmiä, joihin kohdistuvat teot on syytä lähtökohtaisesti katsoa törkeiksi. Tällaisia ovat muun muassa ne, joiden kyky puolustaa itseään on heidän vammansa vuoksi olennaisesti heikentynyt. Valiokunta ehdottaa tällaisen lisäyksen tekemistä pykälän 1 momentin 3 kohtaan.

2. Laki pakkokeinolain muuttamisesta

5 a luku. Telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu

2 §. Telekuuntelun edellytykset.

Pykälässä olevaan luetteloon ehdotetaan lisättäväksi törkeä laittoman maahantulon järjestäminen, törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen sekä ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa. Lisäksi pykälään otetaan uusi törkeää paritusta koskeva 3 momentti.

Valiokuntakäsittelyn aikana esille on noussut erityisesti telekuunteluoikeuden laajentaminen törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen. Hallituksen esityksen perustelut tälle ehdotukselle ovat varsin niukat. Niiden mukaan (s. 65/II) törkeä laittoman maahantulon järjestäminen on rikos, jonka "tutkinnassa telekuuntelusta olisi käytännössä apua, vaikka suurelta osin teleliikenne tapahtuukin ulkomailla suomalaisen telekuuntelun ulottumattomissa". Valiokunnan mielestä tällainen perustelu on riittämätön. Telekuuntelulla puututaan voimakkaasti luottamuksellisen viestin suojaan. Jotta tällaisen pakkokeinon käyttöalaa voitaisiin laajentaa, tulee olla esitettävissä vakuuttavia perusteita sille, että pakkokeinon käyttämisestä on odotettavissa merkittävää rikostutkinnallista hyötyä. Koska tällaista selvitystä ei ole esitetty, valiokunta ehdottaa pykälästä poistettavaksi viittauksen törkeään laittoman maahantulon järjestämiseen. Koska törkeässä laittoman maahantulon järjestämisessä on sen rangaistusasteikkokin huomioon ottaen kyse vakavasta rikoksesta, valiokunta on valmis harkitsemaan asiaa uudelleen, jos telekuuntelu myöhemmän selvityksen valossa osoittautuu välttämättömäksi myös näiden rikosten selvittämisessä.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pakkokeinojen käyttöalan laajentamisen perustelut jäävät muiltakin osin verrattain ohuiksi. Valiokunnan arvion mukaan tämä osaltaan kytkeytyy siihen yleiseen ongelmaan, että pakkokeinolain muuttaminen on nykyisin lähes pysyvästi vireillä. Tällöin on vaarana, että pakkokeinolakiin tehtäviä muutoksia aletaan pitää rutiininomaisina ja pelkästään seurauksina rikoslain muuttamisesta. Lakivaliokunta on jo useasti aiemmin katsonut, että pakkokeinolaki on syytä uudistaa kokonaisuudessaan (ks. LaVL 7/2004 vp, s. 2/I ja LaVM 31/2002 vp, s. 4/II). Tällöin voidaan kokonaisuutena arvioida voimassa olevia pakkokeinoja ja niiden oikeaa kohdentumista. Samassa yhteydessä on mahdollista myös pyrkiä eriyttämään telepakkokeinojen käyttämistä ottaen erityisesti huomioon sähköisen tietoverkon käyttö ja siihen liittyvät erityispiirteet.

4. Laki ulkomaalaislain 64 b §:n muuttamisesta

Yleistä

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on tullut voimaan uusi ulkomaalaislaki (301/2004), joten nyt esillä olevan esityksen hyväksymisen vuoksi tarpeelliset muutokset on tehtävä tähän uuteen lakiin. Tästä syystä lakivaliokunta ehdottaa 4. lakiehdotuksen sijasta hyväksyttäväksi uuden lain ulkomaalaislain 182 ja 189 §:n muuttamisesta.

182 §. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun poistaminen.

Lain 182 §:ssä on viittaus rikoslain laittoman maahantulon järjestämistä koskevaan säännökseen. Viittaus tulee 1. lakiehdotuksen vuoksi laajentaa koskemaan myös sen törkeää tekomuotoa.

189 §. Laittoman maahantulon järjestäminen.

Pykälään on tehtävä vastaavanlainen tarkistus kuin lain 182 §:ään.