Perustelut

Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana niin sanotussa lautamieskokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Säännöstä on ennen tämän vuoden maaliskuussa annettua korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua (KKO 2001:30) vakiintuneesti tulkittu siten, että ratkaisevaa on syytteenalaisten yksittäisten rikosten rangaistusasteikko eikä niiden enimmäisrangaistusten yhteisaika. Sitä vastoin korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan lainkohdassa tarkoitetaan tutkittavina olevien rikosten lukumäärästä riippumatta sitä enimmäisrangaistusta, joka samassa rikosasiassa vastaajalle on mahdollista tuomita.

Esityksessä ehdotetaan säännöksen muuttamista siten, että notaarin ja käräjäviskaalin toimivalta rikosten törkeyden perusteella määräytyisi yksiselitteisesti syytteessä tarkoitettujen yksittäisten rikosten enimmäisrangaistusten perusteella. Valiokunta pitää säännöksen täsmentämistä esityksessä ehdotetuin tavoin tarkoituksenmukaisena sekä tarpeellisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.

Notaarin ja käräjäviskaalin toimivallan määräytyminen rikoksen rangaistusasteikon perusteella on kaavamainen, mutta selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi perusteltu sääntelytapa. Asianosaisten oikeusturvan kannalta on oleellista, että käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin mukaan laamannin on huolehdittava siitä, ettei notaarin tai käräjäviskaalin ratkaistavaksi anneta asiaa, jota on laatunsa tai laajuutensa vuoksi pidettävä vaikeana ratkaista.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännösssä ei ole esiintynyt oikeusturvaongelmia. Valiokunta toteaakin, että kysymyksessä on lakitekninen laintarkistus, jossa säännöksiä selkeyttämällä palataan lain alkuperäisiin tavoitteisiin. Valiokunta ei siten tässä yhteydessä voi ottaa kantaa tuomioistuinlaitoksen virkarakenteisiin eikä tuomarikoulutuksen uudelleen järjestelyyn, jotka ovat erikseen laaja-alaisesti valmisteltavina.

Asiantuntijakuulemisessa on nostettu kysymys myös erityisen siirtymäsäännöksen tarpeellisuudesta. Valiokunta korostaa hallituksen esityksen perusteluissa (s. 3/II) esitettyä, että oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä ryhdytään vakiintuneen käytännön mukaan soveltamaan heti niiden tultua voimaan myös niissä asioissa, jotka on pantu vireille jo ennen uuden lain voimaantuloa. Uutta lakia sovelletaan siis myös niihin asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa. Tämän vuoksi erityinen siirtymäsäännös ei ole tarpeen, vaan laki koskee voimaan tullessaan heti kaikkia jo tuomioistuimissa vireillä olevia asioita.