Perustelut
Liikenne- ja viestintävaliokunta on keskittynyt tässä lausunnossa
käsittelemään Tielaitoksen liikelaitostamista,
huoltovarmuutta ja kauppa-aluskantaa, radanpitoa sekä lentoliikennettä.
Lisäksi valiokunta on perustuslakivaliokunnan pyynnön
mukaisesti tarkastellut toimialaansa kuuluvia, sen omasta ehdotuksesta
hyväksyttyjä, kertomuksessa selostettuja eduskunnan
lausumia.
Tielaitoksen liikelaitostaminen
Päättäessään 13.6.2000
tielaitosuudistuksesta eduskunta edellytti, että hallitus
laatii liikennevaliokunnalle vuosittaisen seurantaraportin tiehallintomuutoksesta.
Valiokunta on kyseisen vuosittaisen raportin pohjalta käsitellyt
Tielaitoksen liikelaitostamista asian LiO 1/2003 vp yhteydessä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan uudistus on edennyt lähes
suunnitellulla tavalla. Alan yritykset ovat pitäneet tärkeänä Tiehallinnon
uuden hankintastrategian valmistelua, joskin ne katsovat, että hankintastrategia
ei kaikin tavoin ota huomioon nykyistä palvelujen tarjontaa.
Valiokunta kiinnittää huomiota hoitourakoiden
laajuuteen ja kestoon ja katsoo, että tulisi pyrkiä edistämään
myös pienempien urakoitsijoiden mahdollisuuksia osallistua
niihin.
Eduskunta on lausumassaan edellyttänyt, että henkilökuntaa
ei lomauteta, ei irtisanota eikä pakkosiirretä työssäkäyntialueelta
toiselle siirtymäkauden aikana ja että hallitus
laatii yhdessä kuntasektorin kanssa sille osalle Tielaitoksesta vapautuvaa
henkilökuntaa, jolle ei ole käyttöä Tiehallinnossa
tai Tieliikelaitoksessa, sijoitusohjelman muulle julkiselle lohkolle
käyttäen apunaan mm. vakanssisiirtoja. Henkilöstön
sopeuttaminen uudistukselle sovitun siirtymäajan loppuun
mennessä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan edennyt
pääosin Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen suunnitelmien
mukaisesti. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota
siihen, että ensi vuonna puolet hoitourakoista kilpailutetaan
ja tämän seurauksia on vielä mahdotonta ennustaa.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että seurataan henkilöstötilanteen kehitystä uudistuksen edetessä myös
eduskunnan hyväksymien lausumien valossa.
Huoltovarmuus ja kauppa-aluskanta
Valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista
8 päivänä toukokuuta 2002 todetaan, että kuljetusalan
varautumisessa pääpaino on merikuljetusten sekä peruselintarvike-
ja energiahuollon vaatimien kuljetusten turvaamisessa. Ulkomaankaupan
kuljetusten turvaamiseksi ylläpidetään
riittävää jäävahvisteista
aluskalustoa sekä ilmakuljetuskalustoa. Päätös
perustuu huoltovarmuuden turvaamisesta 18 joulukuuta 1992 annettuun
lakiin (1390/1992). Valiokunnan saaman
selvityksen mukaan huoltovarmuuden kannalta olennaista on, että varustamon omistamat
ja kauppamerenkulkuun vuokraamat alukset on merkitty Suomen alusrekisteriin
ja ne käyttävät Suomen lippua. Silloin
ne ovat Suomen lainsäädännön
alaisia kaikissa suhteissa.
Huoltovarmuusnäkökohtien vuoksi ja muutoinkin
valiokunta pitää tärkeänä aluskannan
ylläpitämistä, mikä edellyttää samanlaisia
merenkulun toimintaedellytyksiä kuin muissa Euroopan unionin
jäsenvaltioissa. Muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa
on päädytty myöntämään
merenkulun tukia, jotka asettavat suomalaiset varustamot eriarvoiseen
tilanteeseen kuin tärkeimmissä EU:n merenkulkuvaltioissa.
Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/1991)
1 §:n 1 momentin mukaan ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloon voidaan
merkitä lastialus ja sellainen muu alus, joka on tarkoitettu
pääasiallisesti lastin kuljettamiseen, kun alus
on merkitty Suomen alusrekisteriin. Mainitun lain 4 §:n
1 momentin mukaan tukea voidaan myöntää aluksella
varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle aluksen omistavalle
yhteisölle. Tonnisto ei kuitenkaan tämän
tukimuodon myötä ole kasvanut, koska uudishankinnat
on pääosin rekisteröity ulkomailla.
Toisena keinona estää ulosliputus on valmisteltu
ja voimaansaatettu uusi marraskuun 20 päivänä 2002
voimaan tullut tonnistoverolaki (467/2002),
joka säätää tonnistoverotuksesta
varustamojen vaihtoehtona normaalille yritysverotukselle. Varustamot
vapautuisivat yritysverosta maksaessaan aluksen vetoisuuden mukaan määräytyvän
tonnistoveron. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että ongelmaksi
on kuitenkin muodostunut se, että uusi lainsäädäntö on muotoiltu
siten, etteivät varustamot näe edellytyksiä siirtyä sen
piiriin. Näin ollen lailla ei ole niitä vaikutuksia,
joihin sillä alun perin on tähdätty.
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä,
että merenkulun toimintaedellytyksiä on seurattava ja
että on pyrittävä siihen, että merenkulku
säilyy elinvoimaisena suomalaisena elinkeinona. Tässä tulee
käyttää keinoja, jotka antavat Ruotsin
hyväksymää järjestelmää vastaavat
toimintaedellytykset.
Radanpito
Valiokunta toteaa, että rataverkolle asetettujen nopeusrajoitusten
määrä on säilynyt noin 350 raidekilometrin
tasolla. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan VR uusii kalustoaan
palvelutasonsa kehittämiseksi. Tällöin
rataverkon ylläpitoon ja kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota
ja sille osoitettua rahoitusta lisätä nykytasosta,
jotta VR:n uudistettua kalustoa voidaan käyttää,
ilman että rataverkon alhainen kunto asettaa rajoituksia.
Tämä koskee varsinkin nopeiden junayhteyksien
kehittämistä. Erityisen tärkeinä rataverkon
osuuksina valiokunta pitää pohjoisen päärataa
ja itärataa.
Lentoliikenne
Lentoliikenteen tilanne on 11.9.2001 jälkeen muuttunut
ratkaisevasti ja lentoyhtiöiden toimintaedellytykset ovat
heikentyneet. Eduskunta on 20.12.2002 edellyttänyt, että lentoliikenteen tukemiseen
liittyvät kysymykset selvitetään perusteellisesti.
Lentoliikenteen tilannetta ovat edelleen vaikeuttaneet tänä vuonna
esiintyneet sars-tapaukset. Tämän vuoksi valiokunta
kiinnittää huomiota lentoliikenteen tilanteeseen
ja katsoo, että sen toimintaedellytyksiä on seurattava
ja tarvittaessa ryhdyttävä tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin.
Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi,
että valtio ottaa vastatakseen lisääntyneistä turvajärjestelyistä aiheutuneet
kustannukset.
Eduskunnan lausumat
Liikenne- ja viestintävaliokunta ei pidä hallituksen
kertomuksessa selostettuja toimenpiteitä riittävinä,
vaan katsoo, että seuraavat liikennevaliokunnan aloitteesta
hyväksytyt eduskunnan lausumat ovat edelleen tarpeellisia
ja ne tulee säilyttää hallituksen kertomuksessa:
-
Digitaalisen lähetystoiminnan
toimiluvat ja rahoitussuunnitelmat
HE 34/1998 vp (s. 221)
-
Huoltovarmuus, kauppa-aluskanta
HE 14/1999 vp (s. 221—222)
-
Tielaitoksen liikelaitostaminen
HE 25/2000 vp (s. 222—224)
-
Postitoiminta
HE 74/2000 vp (s. 224—225)
-
Lastialusten määrä ja
kilpailuedellytykset
HE 129/2000 vp (s. 226—227)
-
Yksityisteiden valtionapu
HE 166/2000 vp (s. 227)
-
Suomen kauppalaivaston kilpailukyvyn edistäminen
HE 144/2001 vp (s. 229)
-
Keinottelu erilaisilla alusten konetehoa ilmoittavilla
todistuksilla
HE 38/2002 vp (s. 229—230)
-
Rattijuopumuksien vähentäminen
LA 99/2002 vp (s. 231)