Perustelut

Maatilatalouden kehittämisrahasto (Makera)

Valiokunta on jo aikaisemmin tuonut esille maatalouden rakenteen kehittämiseen liittyvät rahoitusongelmat mm. lausunnossaan hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2006 (MmVL 12/2005 vp — HE 119/2005 vp) ja mietinnössään valtioneuvoston maatalouspoliittisesta selonteosta (MmVM 7/2006 vp —VNS 4/2005 vp). Valiokunta on todennut, että tilanne on entisestään vaikeutunut sen vuoksi, että rakennepolitiikan rahoitus on Eurooppa-komission Etelä-Suomen kansalliseen tukeen liittyvän päätöksen vuoksi muuttunut siten, että Makeran valtionlainojen myöntämisestä on luovuttu ja tuen painopiste on siirtynyt voimakkaasti avustuksiin ja korkotukilainoihin. Komission vaatimia korkeita tukitasoja investoinneissa ei ole mahdollista saavuttaa muuten kuin käyttämällä avustuksia pääasiallisena tukivälineenä. Avustusten käytön ja valtion lainojen poistumisen seurauksena Makeran pääomakanta vähenee nyt nopeasti. Makeran toimintakyvyn turvaaminen vaatiikin jatkuvaa ja pitkäjänteistä pääoman lisäystä valtion talousarviosta rahastoon. Käsitellessään valtioneuvoston maatalouspoliittista selontekoa eduskunta on valiokunnan mietinnön mukaisesti edellyttänyt muun ohella, että Makeran pitkän aikavälin rahoitusvalmiutta parannetaan siirtämällä valtion talousarviosta vuosittain riittävä määräraha rahastoon.

Valiokunnan nyt saaman selvityksen mukaan tänä vuonna käytettävissä olevilla varoilla ei ole mahdollista tehdä tarvittavia tukipäätöksiä. Keskeytyksettä voidaan tehdä päätöksiä vain nuorten viljelijöiden aloitustuista ja Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmaan sisältyvistä investointituista. Lisäksi päätöksiä voidaan tehdä sellaisten hakemusten osalta, joissa on kysymys vain korkotuista. Selvityksestä käy ilmi, että vuodelta 2006 siirtyy vuodelle 2007 käsiteltäväksi avustushakemuksia vastaten 125—135 miljoonaa euroa ja korkotukilainahakemuksia vastaten noin 240 miljoonaa euroa. Hakemusten käsittely viivästyy myös TE-keskusten työvoimaresurssien niukkuudesta johtuen. On arvioitu, että tästä syystä korkotuen myöntövaltuutta siirtyy vuodelle 2007 noin 80 miljoonaa euroa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin tuotu esiin, että vuoden 2007 talousarvioon ehdotetut määrärahat tulisivat riittämään vain vuodelta 2006 vuodelle 2007 käsiteltäviksi siirtyvien avustusten ja korkotukilainojen rahoitukseen ja että varoja ei jäisi lainkaan uusien hakemusten edellyttämään rahoitukseen. Kuitenkin vuonna 2007 haettavat maatalouden investointi- ja aloitustuet on tarkoitus rahoittaa kokonaan kansallisesti.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää välttämättömänä, että Makeran rahoitustilanteen korjaamiseksi osoitetaan määräraha vielä kuluvien valtiopäivien aikana.

Puuntuotannon kestävyyden turvaaminen

Vuosittain kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (1094/1996) toimeenpanoon käytettävissä olevien määrärahojen taso perustuu vuonna 1999 valtioneuvoston hyväksymässä Kansallinen metsäohjelma 2010:ssä esitettyjen metsänhoito- ja metsänparannustöiden suoritetavoitteiden saavuttamiseksi arvioituun määrärahatarpeeseen.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että vuonna 1999 Kansallisen metsäohjelman 2010 nimellinen, vuotuinen määrärahatarve oli 56,464 miljoonaa euroa. Kustannustason nousu vuodesta 1999 vuoteen 2007 on ollut 5,936 miljoonaa euroa. Huomioon ottaen tapahtunut kustannustason nousu Kansallisen metsäohjelman 2010 mukainen määrärahatarve vuodelle 2007 olisi näin ollen 62,4 miljoonaa euroa.

Vuoden 2007 talousarvioesityksessä ehdotetaan tukea puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen 57,88 miljoonaa euroa. Määrä on 4,52 miljoonaa euroa pienempi kuin Kansallisen metsäohjelman 2010 edellä todetulla tavalla laskettu määrärahatarve ja 5,0 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuoden 2006 valtion talousarviossa osoitettu vastaava määräraha. Nyt ehdotettu tuki merkitsisi supistuksia kaikissa työlajeissa. Muun muassa nuoren metsän hoitoon ja energiapuun korjuuseen arvioidaan voitavan käyttää kaksi miljoonaa euroa vähemmän kuin tämän vuoden talousarviossa. Kuitenkin valtakunnan metsien kymmenennen inventoinnin tulokset osoittavat mittavaa, etenkin nuorten metsien hoitotyötarvetta.

Esityksessä ehdotetaan myös vähennettäväksi varoja, jotka on tarkoitettu muun muassa metsäteiden tekemiseen. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että Kansallisen metsäohjelman toteutumisen eräänä edellytyksenä on, että alemmanasteisen tieverkoston ohella huolehditaan metsäteiden kunnosta siten, että tarvittavat kuljetukset voidaan toteuttaa asianmukaisesti.

Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota siihen, että vaikka nuorten metsien hoidossa on osin kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla maksettavien tukien ansiosta tapahtunut edistystä, metsikön kehitykselle välttämättömiä hoitotoimenpiteitä jää jatkuvasti tekemättä. Jos nuoressa metsikössä laiminlyöntien seurauksena päädytään ylitiheyteen ja ainespuuleimikolle epätaloudelliseen poistumarakenteeseen, kannattavaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä koko ensiharvennuspoistuman ohjaaminen energiapuuksi. Energiapuun talteenoton kannattavuus nuorista metsistä on edelleen edellä mainitun lain nojalla maksettavien tukien varassa. Korjuuolosuhteiltaan ainespuun korjuuseen kannattamattomissa kohteissa tuet voivat mahdollistaa taloudellisesti kannattavan energiapuun talteenoton.

Valiokunta toteaa, että tukien vaikuttavuutta voidaan lisätä siirtämällä tukien ja siten myös metsänhoidollisten toimenpiteiden painopistettä nuoren metsän kunnostuksesta taimikonhoitoon. Valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että mahdolliset muutokset metsänhoidollisten toimenpiteiden painopistealueisiin tehdään ensisijaisesti metsäalan tutkimukseen perustuen eikä valtiontaloudellisiiin seikkoihin nojautuen.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että valtion talousarviossa puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen osoitetaan ainakin tämän vuoden tasoa vastaava määräraha.

Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen

Päätös Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisestä tehtiin vuonna 2000. Tavoitteeksi asetettiin 100 vakinaisen työntekijän voimavarat vuoden 2005 alkuun mennessä.

Syyskuussa 2006 tutkimuskeskuksessa työskenteli 85 vakituista henkilöä ja määräaikaisia työntekijöitä noin 45 eli yhteensä 130 työntekijää. Vuoden 2007 valtion talousarvioesityksen Metsäntutkimuslaitosta koskevassa perustelutekstissä ei ole aiempien vuosien tapaan mainintaa Joensuun tutkimuskeskuksen kehittämisestä.

Tutkimusyksikön menestyneitä tutkimuspainoaloja ovat metsäsuunnittelu, metsäenergia- ja metsäkonetutkimus, Venäjän metsätalous, metsä- ja puualan yrittäjyys sekä puun käytön ja puurakentamisen edistäminen.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen alkuperäisten tutkimustavoitteiden saavuttamiseksi otetaan huomioon valtion talousarviossa.

Tutkimuksen ja maaseudun neuvonnan rahoitus

Talousarviossa on todettu, että Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tehtävänä on tuottaa ja välittää tutkimukseen perustuvaa tietoa maa- ja elintarviketalouden sekä siihen liittyvän maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. MTT edistää elintarviketeollisuuden ja sen tarvitseman raaka-ainetuotannon kilpailukykyä sekä tukee elinympäristön, maaseudun ja maatalouden kestävää kehitystä. Lisäksi MTT:llä on viranomaistehtäviä, jotka liitttyvät tutkimuksen yhteydessä hankittavaan asiantuntemukseen.

Talousarviosta käy myös ilmi, että valtionapuinen neuvonta tukee pääluokkaperusteluissa esitettyjen vaikuttavuustavoitteiden toteuttamista turvaamalla tasokkaan sekä alueellisesti ja sisällöllisesti kattavan neuvonnan tarjonnan, joka omalta osaltaan luo edellytyksiä maataloustuotannon harjoittamiselle koko Suomessa. Alueellisella neuvontajärjestöllä on vuosittain noin 40 000 asiakaskontaktia (laskutettujen asiakkaiden määrä). Määrärahaa suunnataan siten, että voidaan turvata kattavat ja korkealaatuiset neuvontakokonaisuudet. Neuvontajärjestöjen ohjauksella suunnataan toimintaa edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsemiseksi.

Maaseudun elinkeinoneuvonnalle on talousarvioesityksessä asetettu alustavasti kolme avaintulosaluetta: Maaseutuyritysten kilpailukyvyn sekä tuotteiden, toiminnan ja palvelujen laadun parantaminen, ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen sekä maaseudun elinkeinojen monipuolistaminen.

Valiokunta toteaa, että valtionavun yhtenä tavoitteena tulee olla kattavien neuvontapalvelujen turvaaminen kaikkialla Suomessa. Neuvonnalla on yhteistyössä maaseudun muiden toimijoiden kanssa keskeinen asema maaseudun elinkeinojen ja yritystoiminnan monipuolistamisessa. Neuvonnan toiminnat ovat erityisen tärkeitä yhteisön uuden ohjelmakauden tuomien haasteiden ratkaisemisessa suomalaisen kilpailukyvyn kannalta.

Käsitellessään valtioneuvoston maatalouspoliittista selontekoa eduskunta on valiokunnan asiasta antaman mietinnön mukaisesti edellyttänyt muun ohella, että elintarviketalouteen liittyvän tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan sekä neuvonnan riittävä rahoitus turvataan.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että talousarviossa momentille 30.20.21 osoitetaan riittävä rahoitus ja että momentille 30.10.50 osoitetaan maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen tämän vuoden tasoa vastaava määräraha.

Lähi- ja luomuruoan käytön edistäminen

Valiokunta on jo lausunnossaan valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2006 tuonut esiin lähi- ja luomuraaka-aineiden käytön yleistymisen ammattikeittiöissä lähes kaikissa Euroopan maissa. Lähi- ja luomuruoan käytöllä pystytään vaikuttamaan maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, elinkeinojen kehittymiseen sekä aluetalouteen. Julkisen alan asema luomu- ja lähiruoan aseman vahvistamisessa on merkittävä. Julkisen alan keittiöiden elintarvikehankintojen aluetaloudelliset vaikutukset tuleekin ottaa entistä voimakkaammin huomioon.

Parhaillaan on eduskunnan käsiteltävänä hallituksen esitys laiksi julkisista hankinnoista sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (HE 50/2006 vp).

Jotta lähi- ja luomuruoan käyttöä pystytään lisäämään julkisen alan keittiöissä, tarvitaan henkilökohtaista aktivointi- ja neuvontatyötä paikallistasolla. Savon koulutuskuntayhtymän alaisuudessa toimivalle Luomukeittiökeskukselle osoitettiin vuoden 2006 valtion talousarviossa 300 000 euroa julkisen sektorin keittiöiden lähi- ja luomuruokatoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen. Käytännössä hankkeen rahoitus on myönnetty maa- ja metsätalousministeriön menekinedistämisvaroista. Hankkeen nimeksi hyväksyttiin maa- ja metsätalousministeriössä Lähikeittiöhanke, ja sen tavoitteena on julkisen sektorin ruokapalveluissa lapsille ja nuorille tarjottavien aterioiden laadun edistäminen.

Ammattikeittiöiden kanssa tehtävä työ on pitkäjänteistä ja vaatii useamman vuoden suunnitelmallista toimintaa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että Lähikeittiöhankkeen vuoden 2007 toiminta on epävarmalla pohjalla, koska hankkeen toteuttamiseen ei voi hakea maa- ja metsätalousministeriön menekinedistämisvaroja, niiden ollessa sidottuja muihin pitkäaikaisiin menekinedistämishankkeisiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Lähikeittiöhankkeen rahoittamiseen osoitetaan sen vuoden 2006 rahoituspohjan mukaisesti määräraha suoraan valtion talousarviossa.

Maatalouslomitus

Mietinnössään valtioneuvoston maatalouspoliittisesta selonteosta valiokunta on pitänyt maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmän ja työterveyshuollon kehittämistä yhtenä keskeisenä tavoitteena edistettäessä viljelijöiden jaksamista. Valiokunta kiinnitti huomiota muun muassa siihen, että lomittajien osa-aikaisuus on lisääntynyt, mikä on heikentänyt heidän mahdollisuuksiaan saada toimeentulonsa lomitustyöstä. Toisaalta lomittajien ammattitaitovaatimukset ja vastuu ovat jatkuvasti kasvaneet. Kaikki tämä vaarantaa ammattimaisen työvoiman saamisen.

Maatalouslomituksen kehittämismahdollisuuksia selvittänyt työryhmä on muistiossaan (sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:40) todennut, että maatalousyritystoiminnan muutokset tulee ottaa huomioon lomituspalveluja kehitettäessä ja ammattitaitoisten lomittajien saantia tulee edistää käytettävissä olevin keinoin. Työryhmä on muun ohella ehdottanut, että kotieläintalousyrittäjien vuosilomaa lisätään yhdellä päivällä ja että vuosilomaoikeuden perusteena olevaan kotieläinyksikköön sisältyvien hevosten määrää alennetaan. Lisäksi turkistuottajat tulee saattaa lomituspalvelujen piiriin. Lomituksen kehittämisen edellytyksenä kuitenkin on, että tarkoitukseen osoitetaan riittävästi voimavaroja.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että lomituksen kehittämiseen osoitetaan riittävät määrärahat valtion talousarviossa.

Kiinteistötoimitusten tukemisesta aiheutuvat menot

Talousarvioesityksen mukaan uusjakojen tukemiseen ehdotetaan osoitettavaksi neljä miljoonaa euroa. Määrärahan taso on sama kuin edellisinä vuosina. Valiokunta tuo tässä yhteydessä kuitenkin esille sen, että tarve uusjakojen suorittamiseen on kasvanut merkittävästi aikaisemmasta kysynnän voimistumisen vuoksi ja sen vuoksi, että tarve uusjakojen suorittamiseen on alueellisesti laajentunut. Tämä merkitsee sitä, että seuraavan toiminta- ja taloussuunnitelman (TTS 2008—2012) ajanjaksona määrärahan tarve on ajanjakson alkupuolella vuositasolla noin kuusi miljoona euroa ja loppupuolella yli seitsemän miljoonaa euroa, mikäli uusjakoja suoritetaan tarveselvitystä ja kysynnän kasvua vastaavasti.

Uusjaoilla parannetaan alueellista kiinteistöjaotusta ja edistetään alueellisesti kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Tilusjärjestelyjen tarve on kasvanut ja laajentunut Pohjanmaan maakunnista myös muihin maakuntiin, erityisesti Satakunnan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntiin. Syynä tarpeen kasvuun on maataloutemme rakennekehitys ja sen seurauksena ollut maatilojen lukumäärän lasku ja samanaikainen tilakohtainen pinta-alan kasvu, joka tapahtuu lisäpellon hankinnalla sieltä, mistä sitä on saatavilla. Tämän seurauksena peltopalstojen lukumäärä kasvaa ja kuljetusmatkat sekä sen myötä myös kuljetus- ja viljelykustannukset kasvavat. Peltojen keskimääräinen lohkokoko on vain 2,2 hehtaaria. Tilusjärjestelytoiminnalla onkin erittäin keskeinen asema edistettäessä ja tuettaessa maaseudun rakenteiden kehittämistä. Se edistää kustannustehokkuutta ja tilarakenteen kehittämistä.

Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että määrärahaa kiinteistötoimitusten tukemisesta aiheutuviin menoihin korotetaan.

Vesihuoltotyöt

Valiokunta toteaa, että sää- ja vesiolojen ääri-ilmiöiden yleistyessä tarve tulvariskien hallinnan, vesistörakenteiden kunnossapidon ja vesihuollon erityistilanteisiin varautumisen tukemiseen kasvaa. Vesivarojen käytön ja hoidon voimavaroja suunnataan toimenpiteisiin, joilla parannetaan varautumista suuriin tulviin erityisesti yhdyskuntien suojaustason parantamiseksi. Myös vesistörakenteiden perusparannustoimenpiteiden tarve ja vesistöjen kunnostamistarve kasvavat. Valtion tuella toteutettavien vesihuoltohankkeiden merkitys vesihuollon alueellista yhteistyötä edistävinä ja erityistilanteisiin varautumista palvelevina hankkeina kasvaa.

Valtion vuoden 2007 talousarvioesityksessä on luvun 30.50 (Vesitalous) määrärahoja yhteensä 22,985 miljoonaa euroa. Määrärahataso on 2,942 miljoonaa euroa eli 11 prosenttia pienempi kuin kuluvan vuoden talousarvion 25,927 miljoonaa euroa. Ympäristöministeriön pääluokkaan budjetoituna on lisäksi vesivaratehtävien hoitoon tarvittavia määrärahoja noin 207 henkilötyövuotta eli noin 7,9 miljoonaa euroa vastaavasti alueellisten ympäristökeskusten toimintamenoissa ja noin 35 henkilötyövuotta eli noin 2,2 miljoonaa euroa vastaavasti Suomen ympäristökeskuksen toimintamenoissa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että momentin 30.50.77 määräraha vuodelle 2007 on 4,230 miljoonaa euroa pienempi kuin vuoden 2006 talousarviossa osoitettu vastaava määräraha, joka sisältää eduskunnan tekemän 1,130 miljoonan euron lisäyksen. Momentin kehyksestä vähennetään vuosina 2007, 2008 ja 2009 yhteensä 5,7 miljoonaa euroa. Tämä on seurausta vuoden 2005 toisen lisätalousarvion yhteydessä sovitusta hankkeiden rahoituksen aientamisesta. Mahdollisuudet uusien hankkeiden käynnistämiseen ovat näin ollen erittäin rajoitetut. Toisaalta toteutuksessa on runsaasti hankkeita. Määrärahan puitteissa on kuitenkin välttämätöntä lisätä perusparannustöiden rahoitusta. Nykyisen kehyksen rajoissa tämä vähentää huomattavasti mahdollisuuksia aloittaa uusia vesistö- ja vesihuoltotöitä, vaikka tarve uusien hankkeiden käynnistämiseen on edelleen suuri. Uusina vesihuoltohankkeina olisi tarvetta käynnistää erityisesti hankkeita, joiden tavoitteena on alueellisen yhteistyön parantaminen, vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa sekä vesihuollon parantaminen maaseutuyhdyskunnissa ja vesihuoltolaitosten verkostojen ulkopuolelle jäävillä haja-asutusalueilla samoin kuin asutuksen jätevesistä ympäristölle aiheutuvan kuormituksen vähentäminen. Uusina vesistötöinä olisi tarvetta käynnistää hankkeita, joiden avulla parannetaan yhdyskuntien suojaamista tulvilta, sekä toisaalta valtion tuella aiemmin toteutettujen vesistötöiden täydentämistöitä ja haittojen poistamiseksi tarvittavia kunnostustöitä.

Viitaten edellä esitettyyn valiokunta pitää tärkeänä, että vesitalouteen osoitettavan määrärahan taso säilyy kuluvan vuoden tasolla.