Yleistä
Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) tavoitteena on määritellä keinot, joilla vähennetään taakanjakosektorin päästöjä siten, että EU-lainsäädännössä ja kansallisessa ilmastolaissa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. KAISU kattaa taakanjakosektorin päästövähennystoimet. Lisäksi KAISU:an on sisällytetty kaikki maatalouden eri sektoreilla raportoitavat kasvihuonekaasupäästöt. Taakanjakosektorille kuuluvat maatalouden metaani- ja dityppioksidipäästöt, jotka ovat pääasiassa peräisin tuotantoeläimistä, lannasta ja maaperästä, sekä kalkituksen hiilidioksidipäästöt. Taakanjakosektorilla raportoidaan myös urealannoituksesta ja kasvintähteiden peltopoltosta syntyvät pienet päästöt. Maankäyttösektorilla (LULUCF) raportoidaan viljelysmaiden ja ruohikkoalueiden hiilidioksidipäästöt sekä alueiden raivaamisesta pelloiksi aiheutuvat päästöt. Lisäksi taakanjakosektorin muilla sektoreilla raportoidaan maatalouden työkoneiden, kiinteistökohtaisen lämmityksen ja viljankuivureiden polttoaineiden käytön päästöt, jotka käsitellään KAISUssa osana työkoneita ja rakennusten erillislämmitystä koskevia lukuja.
Taakanjakosektorin merkittävimmät päästölähteet ovat liikenne, maatalous, työkoneet ja rakennusten erillislämmitys. EU:n taakanjakoasetuksen mukainen päästövähennysvelvoite vuodelle 2030 on vähintään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta, mikä vastaa enintään 17,2 Mt CO2-ekv:n päästötasoa. Taakanjakosektorin päästöt vuonna 2024 olivat 25,4 Mt CO2-ekv., mikä vastaa noin 26 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Perusskenaarion perusteella päästövähennykset eivät riitä EU:n vuoden 2030 päästövelvoitteen saavuttamiseen, ja lisätoimia tarvitaan noin 1,7 Mt CO2-ekv:n verran. Vuosina 2021—2024 taakanjakosektorille on kertynyt päästökiintiöiden alittumisesta johtuen noin 3,8 Mt CO2-ekv. ylijäämää. Kuitenkin maankäyttösektorin nettonielun kehityksen takia on olemassa selvä riski, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 2021—2025 siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille. Kokonaisuuden kannalta valiokunta pitää ratkaisevan tärkeänä jatkaa fossiilitaloudesta irtautumista.
Maatalouden päästökehitys
Maatalouden taakanjakosektorille laskettavat päästöt ovat pysyneet suhteellisen tasaisena viime vuosina. Vuonna 2024 maatalouden päästöt laskivat noin 0,05 Mt CO2-ekv. edelliseen vuoteen nähden. Päästöt olivat vuonna 2024 6,15 Mt CO2-ekv. Vuonna 2022 päästöt olivat poikkeuksellisen pienet lannoituksesta syntyneiden vähäisempien päästöjen vuoksi. Tuolloin lannoitteiden korkea hinta vähensi niiden käyttöä. Maankäyttösektorilla raportoitavat maatalousmaiden CO2 -päästöt olivat vuonna 2023 noin 9,4 Mt CO2-ekv. Maatalouden kokonaispäästöistä noin kolme neljäsosaa on maaperään liittyviä päästöjä, kun mukaan luetaan maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjen lisäksi maataloussektorin dityppioksidipäästöt. Näistä päästöistä taas noin kolme neljäsosaa liittyy eloperäisiin maihin eli turvemaihin.
KAISUn mukaan LULUCF-sektorilla voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä hidastamalla turvepeltojen hiilivarastojen hajoamista nostamalla pohjaveden pintaa ja vähentämällä uusien eloperäisten peltojen raivausta. Taakanjakosektorilla tulee keskittyä kotieläinten ruuansulatuksesta, lannankäsittelystä ja typpilannoitteiden käytöstä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen vähentämättä kotimaista tuotantoa, jolloin päästövähennyksiä voidaan saavuttaa esimerkiksi nautojen ruokinnan muutosten ja rehun lisäaineiden avulla, käsittelemällä lantaa biokaasulaitoksissa ja kierrättämällä ravinteita sekä tarkentamalla lannoitteiden käyttöä. Valiokunta pitää KAISUssa ehdotettuja keinoja sinänsä oikeansuuntaisina, mutta haluaa muistuttaa maatalouden ilmastotoimien onnistumisen edellytyksistä.
Reunaehdot maatalouden ilmastotoimille
Valiokunta toteaa, että maatalouden ensisijainen ja tärkein tehtävä on ruoantuotanto. Täysin päästötöntä ruoantuotantoa ei voida saavuttaa. Maatalouden ilmastotyössä tulee varmistua siitä, ettei kansallisen ruoantuotannon edellytyksiä heikennetä ja elintarvikehuoltovarmuuden toteutumista vaaranneta (MmVL 24/2025 vp — K 16/2025 vp). Maatilojen kehittämiseen niin ei-tuotannollisin kuin tuotannollisin investoinnein tarvitaan kannustimia. Toisaalta kannattava maatalous kykenee paremmin investoimaan ja uudistamaan tuotantotoimintaansa vähäpäästöiseen suuntaan. Maatalouden päästöjen vähentäminen vaatii tuekseen kannustimia ja realismia. Maatalouden ilmastotoimien tulee olla taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia. Hallitusohjelman kirjauksiin viitaten valiokunta pitää tärkeänä, ettei maatalouden kustannuksia lisätä myöskään ilmastotoimien yhteydessä.
Realismia on tiedostaa julkisen talouden tilanne sekä rajatut mahdollisuudet julkisista varoista rahoitettuihin kannustimiin ja kustannusten kompensaatioon. Valiokunta pitää tärkeänä, että kannustimia haetaan markkinoilta ja etsitään markkinaehtoisia toimia, jotka tukevat kotimaista maataloustuotantoa. Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehittyminen ja jakeluvelvoitteen joustomekanismi voivat tuoda kaivattua lisärahoitusta päästövähennystoimien toteuttamiseen. Niiden haasteena on ilmastovelvoitteiden tapaan toimien mitattavuus, lisäisyys ja todennettavuus sekä lisäksi kysynnän puute. Ilmastoimien uskottavuus ja hyväksyttävyys vaikuttaa olennaisesti hiilimarkkinoiden syntymiseen.
Valiokunta korostaa, että maataloudessa tehtävä ilmastotyö tulee saattaa luotettavasti mitattavaksi ja näkyväksi. Ilmastotoimien suunnittelussa ja toimeenpanossa on syytä varmistaa, että toimien vaikutus lasketaan Suomen kansalliseen kasvihuonekaasuinventaarioon. Valiokunta pitää maatalouden ilmastotoimien onnistumisen edellytyksenä sitä, että niiden vaikutus päästöihin kyetään mittaamaan ja sisällyttämään kasvihuonekaasuinventaarion pohjana oleviin laskelmiin. Ottaen huomioon maankäyttösektorin ja taakanjakoasetuksen välinen kytkös, luotettava maankäyttösektorin päästö- ja nieluseuranta on edellytys taakanjakosektorin politiikkatoimien oikealle mitoitukselle. Myös hiilivuotoon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Nykyinen kasvihuonekaasupäästöjen laskentatapa ja ilmastotoimien suunnittelujärjestelmä tunnistaa kotimaisen ruoantuotannon aiheuttamat päästöt. Sen sijaan suunnittelujärjestelmä ei tunnista vaikutuksia, jotka aiheutuvat kotimaisten elintarvikkeiden korvautumisesta tuontielintarvikkeilla. Tuontielintarvikkeiden päästöt luetaan osaksi kulutuksen hiilijalanjälkeä, johon vaikuttamiseen KAISUssa ei vaikuta olevan keinoja kuluttajavalistusta ja ravintosuosituksia laajemmin.
Maataloutta koskevat lisätoimet
Maatalous on metsätalouden ohella toimiala, joka kykenee sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä. Valiokunta katsoo, että maatalousmaan mukaan lukien turvemaan kasvukunnosta huolehtiminen palvelee ruoantuotannon ohella ilmastonmuutoksen hillintää. Valiokunta korostaa, että maatalouden päästöjen vähentämisessä tulee etsiä keinoja, jotka edistävät ruoantuotantoa ja maatalouden kannattavuutta samalla kun ne vähentävät maatalouden päästöjä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa tuodaan esiin, että tulevaisuudessa ruuan kysyntä tulee myös globaalisti kasvamaan. Näin ollen jatkossa on kiinnitettävä huomiota tuotannon tehostamiseen ja päästöjen vähentämiseen tuotettua yksikköä kohden, ei eläinmäärää tai hehtaaria kohden.
KAISUn toimenpideohjelmaan on sisällytetty päästövähennystoimia kaikilta kasvihuonekaasuinventaarion sektoreilta pois lukien päästökauppasektori. Osalla maatalouden toimista on vaikutusta myös maankäyttösektorin päästöihin. KAISUn toimenpidepakettiin sisältyvät täsmäviljely, biokaasun tuotanto ja käyttö sekä ravinteiden kierrätyksen edistäminen. Lisäksi toimenpiteinä mainitaan tilusjärjestelytoiminnan edistäminen ja nopeuttaminen, ilmastokosteikot ja metsäpinta-alan laajentaminen. Maatalouden toimenpiteiden vaikutus taakanjakosektorin päästöihin vuonna 2030 on 0,12 Mt CO2-ekv. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, että kotieläintuotannon lantaan liittyvä päästövähennyspotentiaali on edelleen suurelta osin hyödyntämättä. Suomessa syntyy vuosittain noin 15 Mt lantaa, jonka käsittelystä aiheutuu noin 0,7 Mt CO2-ekv. päästöjä taakanjakosektorilla. Biokaasulaitoksissa tapahtuva lannankäsittely voi vähentää näitä päästöjä yli kolmanneksella. Valiokunta pitää biokaasun tuotantoa ja käyttöä esimerkkinä onnistuneesta ilmastotoimesta, joka voi palvella päästöjen vähentämistä maataloustoimialaa laajemmin ja joka samalla tukee maatilan kannattavuutta. Täsmäviljelytekniikoiden käytön kannattavuudesta puolestaan kertoo se, että ne ovat suurilla tiloilla osa vakiintuneita viljelymenetelmiä.
KAISUssa on tunnistettu myös toimet, johon vapaaehtoiset hiilimarkkinat voivat luoda kannusteita. Esimerkkeinä mainitaan turvemaiden vettäminen ja nautojen metaanipäästöjen vähentäminen ruokinnan keinoin. Pohjavedenpinnan säätely ja nostaminen edellyttää vedenpinnan tason seurantaa, jotta vettämistoimen vaikuttavuus ja pysyvyys voidaan varmistaa. Samalla vettämisen vaikutukset koko alueen vesitalouteen ja naapurikiinteistöihin tulee ottaa huomioon. Kuten KAISUssa todetaan, kosteikkoviljelyn kehittyminen Suomessa vaatii koko arvoketjun luomista alkutuotannosta loppukäyttäjään. Kosteikkoviljelystä saataville tuotteille tulee löytyä markkinat. Nautojen metaanipäästöjä pyritään vähentämään muuttamalla niiden ruokintaa esimerkiksi rehun rasvalisällä, kuten rypsi ja kaura, tai metaanipäästöjä vähentävällä rehun lisäaineilla. Tähän liittyen tarvitaan lisää tietoa rehujen kustannuksista ja vaikutuksista eläinterveyteen.
Osalle ruoan tuotantoon ja kulutukseen kohdistuvia toimenpiteitä ei voida laskea päästövähennysvaikutusta. Esimerkiksi kotitalouksien ja julkisten hankintojen rooli päästöjen vähentämisessä on tärkeää ottaa osaksi tarkastelua. Ruoan kulutukseen liittyviin päästöjä vähentäviin toimiin kuuluvat muun muassa ravitsemussuositusten noudattaminen ja ruokahävikin vähentäminen (MmVL 24/2025 vp). KAISUssa todetaan, että julkisilla ruokapalveluilla ja elintarvikehankinnoilla on merkittävä rooli ruokajärjestelmän kestävyyden parantamisessa. Tavoitteena julkisten ruokapalveluiden ateriatarjonnalle on ollut jo pidempään kasvipohjaisen ruoan osuuden lisääminen virallisten ravitsemus- ja ruokailusuositusten mukaisesti. Koulujen ja oppilaitosten ruokailusuosituksissa suositellaan tarjoamaan kasvisruokaa kaikille vapaasti otettavana vaihtoehtona joka päivä tai lisäämään ruokalistalle viikoittainen kasvisruokapäivä. Lisäksi kannustetaan lisäämään kalan ja kasvisten tarjontaa ruokalistalla. Valiokunta korostaa julkisten ruokapalveluiden merkitystä kokonaiskestävän kulutuksen edistämisessä.
Maataloudessa käytettävät työkoneet ja kuivurit aiheuttavat myös päästöjä, ja ne otetaan huomioon työkoneiden ja lämmityksen päästölaskennassa. Työkoneiden kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2023 olivat 2,4 Mt CO2-ekv., joista 35 prosenttia tulee maa- ja metsätalouden työkoneista. Työkoneiden sähköistymistä ja vähäpäästöisen käyttövoiman yleistymistä pyritään vauhdittamaan EU:n uuden fossiilisten polttoaineiden päästökaupan (ETS2) lisäksi kansallisesti muun muassa teollisuudelle suunnatun informaatiovaikuttamisen ja tutkimuksen keinoin. Biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen nostaminen vähentää myös työkoneiden ja päästökaupan ulkopuolisen teollisuuden päästöjä. Toisaalta jakeluvelvoitteen muutoksilla on vaikutusta myös siihen, kuinka suuri osuus polttoainesekoitteesta on fossiilista polttoainetta ja siten kuuluu päästökaupan soveltamisalan piirissä. Traktorien muuttamista biokaasukäyttöisiksi tuetaan ympäristöinvestointina maatalouden investointituen kautta. Investointitukia ei ole toistaiseksi käytetty. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käyttövoiman muutos edennee todennäköisesti ensin rakennusteollisuuden koneissa ja vasta myöhemmin raskaissa maatalouskoneissa.
ETS2 tukee työkoneiden päästövähennystavoitteita kustannustehokkaasti. Se kuitenkin nostaa maa- ja metsätalouden kustannuksia, sillä Suomi on kansallisesti tehnyt päätöksen näiden sektoreiden sisällyttämisestä päästökauppaan. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on tuotu esiin, että maa- ja metsätaloudelle tästä aiheutuvat vuotuiset kustannukset ovat vähintään 60 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannukset riippuvat päästöoikeuden hintakehityksestä. Lausunnonantajien tavoin valiokunta pitää tärkeänä, että maatalouden kustannusten nousu hyvitetään niin ETS2-päästökauppajärjestelmän käyttöönoton (MmVL 22/2024 vp — HE 119/2024 vp) kuin biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen noston kohdalla.