Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että maatalouspolitiikan uudistuksesta annetut delegoidut asetukset sisältävät merkittäviä linjauksia tukijärjestelmien toimeenpanoon vuodesta 2015 eteenpäin. Asetukset sisältävät kuitenkin tukijärjestelmien toimeenpanon kannalta erittäin hankalia yksityiskohtia, joihin ei ole saatu riittävästi muutoksia käsittelyvaiheessa. Yksityiskohdat johtavat toimeenpanon monimutkaistumiseen sekä maatalousyrittäjien ja viranomaisten hallinnollisen taakan lisääntymiseen, mikä on täysin vastoin maatalousuudistuksen alkuperäisiä tavoitteita. Valiokunta kiinnittää lisäksi erityistä huomiota siihen, että byrokraattiset menettelyt heikentävät maamme ja EU:n maatalouden kilpailukykyä.

Hallitusohjelmasta käy ilmi, että Suomen tavoitteena EU:n maatalousuudistuksessa tulee olla maatalouspolitiikan korjaaminen oikeudenmukaisemmin sekä paremmin eri jäsenmaiden ja alueiden erityispiirteitä ja tuotanto-olosuhteita huomioivaan suuntaan byrokratiaa vähentäen.

Komission delegoitu asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta

Valiokunta toteaa, että horisontaaliasetukseen sisällytetty vaatimus potentiaalisten ekologisten alojen merkitsemisestä peltolohkorekisteriin tulee käytännössä rajaamaan Suomessa käyttöön otettavat ekologiset alat kesannointiin ja typensitojakasvien pinta-alaan. Vaatimus johtaa viljelymaan poistumiseen käytöstä eikä siitä viljelijöille aiheutuvaa tulonmenetystä pystytä kompensoimaan. Poliittisen kompromissin tavoitteena oli toimeenpanna ekologisen alan vaatimus siten, ettei se edellytä maan poistamista tuotannosta tai aiheuta tulomenetyksiä. Delegoitujen asetusten vaatimukset johtavat kuitenkin toiseen lopputulokseen.

Huomattavan suuria kustannuksia ja hallinnollista taakkaa syntyy, kun kaikki jäsenvaltion valitsemat ekologisten alojen potentiaaliset kohteet tulee sisällyttää peltolohkorekisteriin, huolimatta siitä, ilmoitetaanko niitä yksittäisten viljelijöiden tukihakemuksilla vai ei. Uutta käytäntöä on myös se, että kasvulohkot tulee määrittää paikkatietona kartalle ja kartta tulee toimittaa viranomaiselle tukihakemuksen liitteenä (paperilla tai sähköisesti). Kasvulohkojen ilmoittamisesta kartalla ei ole mitään lisäarvoa, sillä Suomessa on käytössä hyvin yksityiskohtainen peltolohkorekisteri jo tällä hetkellä. Siten kasvulohkojen ilmoittaminen kartalla kasvulohkotasolla aiheuttaa ainoastaan turhaa hallinnollista taakkaa.

Viherryttämistukeen sovellettavat valvontaseuraamukset ja sanktiosäännöt ovat pienentyneet luonnosversioihin verrattuna, mutta ovat edelleen kohtuuttomat. Viherryttämistuen laskenta tehtäisiin kunkin viherryttämistuen eri osa-alueen noudattamatta jääneestä alasta siten, että noudattamatta jäänyt ala suhteutetaan ja kerrotaan 50 prosentilla tilan maatalousmaasta. Tämä tarkoittaisi komission aiemmin antamien esimerkkilaskelmien perusteella sitä, että sekä viljelyn monipuolistamisessa että EFA-alassa puutteellisesta pinta-alasta seuraisi puuttuvaan alaan nähden noin kymmenkertainen vähennys viherryttämistukeen, mikä on kohtuutonta.

Komission delegoitu asetus yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä

Valiokunta toteaa, että asetuksessa ekologisen alan kertoimet ovat liian matalat, minkä johdosta viljelijälle aiheutuu tulonmenetyksiä ekologisen alan velvoitteesta. Typensitojakasveilla, kesannoilla ja pientareilla ekologisen alojen kertoimet tuleekin saada asetuksessa säädettävää korkeammiksi.

Asetus ei mahdollista maataloustuotantoa ekologiseksi alaksi määritellyllä alalla tukivuonna. On kuitenkin välttämätöntä, että Suomessa syysviljojen kylvö on jatkossakin mahdollista kesannoksi ilmoitetuilla lohkoilla. Koska määritelmä ei muuttunut delegoitujen asetusten käsittelyssä, valiokunta katsoo, että säädöstä tulee voida tulkita siten, ettei Suomessa tavanomaisesta tuotantotavasta jouduta luopumaan.

Valiokunta katsoo, että aktiiviviljelijän määritelmän soveltamiseen tarvitaan enemmän kansallista päätösvaltaa. Uudistuksen myötä tukijärjestelmistä poistuvat ikärajat tulevat hidastamaan rakennekehitystä ja lisäämään tuotantokustannuksia aktiiviviljelijöiden tiloilla peltomaan hintojen ja vuokratasojen kohoamisen myötä. Tämä vaikuttaa erityisesti nuorten viljelijöiden mahdollisuuksiin kehittää tilojaan. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa tuen kohdentumiseen näyttää olevan suorien tukien aktiiviviljelijän määritelmä. Uudistuksella tulee varmistaa nuorten tuottajien ja aktiivituottajien lisämaan saanti.

Tukijärjestelmien selkeyden kannalta on välttämätöntä, että nuorten viljelijöiden tukijärjestelmässä jäsenvaltiot voivat määritellä nykyistä yksityiskohtaisemmin tukeen oikeutetun oikeushenkilön. Maataloutta harjoitetaan nykyään yleisesti erilaisten yhtiömuotojen kautta ja kohtelun tulee olla tasapuolista.

Tukioikeuksien siirtoihin liittyen ongelmia aiheuttaa velvoite, jonka mukaan ylimääräisistä tukioikeuksista mitätöidään myös vuokrattuja tukioikeuksia. Tämä aiheuttanee ongelmia vuokrasopimusten päättyessä. Valiokunta katsoo, että velvoite ei ole asianmukainen. Tukioikeuksien vuokraaminen muodostaa hallinnon siirron, eikä omistusoikeus siirry vuokrauksessa.

Muuta

Valiokunta toteaa, että maaseudun kehittämisohjelman mukaisiin ympäristökorvauksiin, luomukorvauksiin ja eläinten hyvinvointikorvauksiin sisältyy menettely, jossa myös ylivoimaisen esteen ja poikkeuksellisen olosuhteen tilanteessa on tietyin edellytyksin sovellettava tukivähennyksiä. Valiokunta katsoo, että menettely loukkaa vakavasti viljelijän oikeusturvaa.

Yksi maatalousuudistuksen tavoite oli tasapainottaa ruokaketjun neuvotteluvoimaa ja kannustaa perustamaan tuottaja- ja toimialaorganisaatioita. Suomessa ei toistaiseksi ole haluttu ottaa tätä mahdollisuutta nykyistä lainsäädäntöä laajemmin käyttöön, vaikka viljelijöiden asema ruokaketjussa on heikko keskittyneen teollisuuden ja kaupan takia. Valiokunta pitää tarpeellisena, että asiassa ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Lopuksi

Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että neuvostolla on mahdollisuus vastustaa asetuksia kahden kuukauden kuluessa niiden tiedoksiannosta, jolloin koko uudistuksen toimeenpano voi lykkääntyä jopa vuodella.

Valiokunta toteaa, että maatalouspolitiikan uudistuksen siirtyminen delegoitujen asetusten viivästymisen takia olisi Suomen kannalta erittäin hankalaa. Etelä-Suomen kansallinen tukiratkaisu vuodesta 2015 alkaen on yhteydessä EU:n suoriin tukiin. Suomi on neuvotellut mahdollisuuden maksaa kansallista tukea Etelä-Suomessa ainoastaan sioille, siipikarjalle ja tietyille puutarhakasveille. Märehtijöiden tuki on tarkoitus maksaa EU:n suorien tukien kautta. Jos maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpano viivästyy delegoitujen asetusten takia, on mahdollista, ettei Etelä- Suomeen voida maksaa vuonna 2015 tuotantoon sidottua tukea mm. maidon ja naudanlihan tuotannolle. Tämä olisi viljelijöiden kannalta kohtuutonta.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta katsoo, että uudistuksen toimeenpanossa tulee edetä. On kuitenkin välttämätöntä, että EU:hun vaikutetaan jatkossakin johdonmukaisesti säädöksistä aiheutuvien ongelmien poistamiseksi ja kansallisessa toimeenpanossa löydetään tulkinnoilla ratkaisuja ja kevennettyjä menettelyjä ongelmakohtiin. Valvontaseuraamusten kohtuullistaminen tulee olla jatkossa keskeinen asia, johon Suomen tulee saada muutosta EU-säädöksissä. Mikäli uudistuksen toimeenpano Suomen kannasta riippumattomista syistä viivästyy, hallituksen on viipymättä aloitettava komission kanssa neuvottelut, joilla Etelä-Suomen kansallisen tukiratkaisun mukaiset tuet turvataan.

Valiokunta edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriö tarkastelee uudelleen linjauksiaan ekologiseen fokusalaan käytettävistä aloista, jotta vältyttäisiin maatalousmaan poistamiselta viljelystä sekä siten maatalousyrittäjille aiheutuvilta tulomenetyksiltä ja että Suomessa ryhdytään valmistelemaan kansallista lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden toiminnan nykyistä laajemmin, sekä että jatkossa kiinnitetään erityistä huomiota säädösten elinkeinolle aiheuttaman hallinnollisen taakan keventämiseen.