Hallituksen esityksen perusteena on arvioitua pienempi kalastonhoitomaksukertymä sekä pitkään jatkunut kalastonhoitomaksusuoritusten määrän väheneminen. Kalastonhoitomaksukertymä on jäänyt noin 2 miljoonaa euroa kalastuslain uudistuksen yhteydessä arvioitua pienemmäksi, ja vuosikohtaisten maksujen määrä on viimeisen 15 vuoden aikana pudonnut kolmanneksen eli noin 100 000 kappaletta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousikin esille, ettei nykyinen kalastonhoitomaksukertymä riitä kattamaan riittävästi kaikkia laissa määriteltyjä käyttötarkoituksia.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kalatalouden toiminta rahoitetaan pääosin kalatalouden sisältä, kalastonhoitomaksuina kerättävillä varoilla, jotka kiertävät valtion talousarvion kautta. Ehdotetun lainmuutoksen perusteella vuoden 2018 talousarvion momentille 30.40.51 (Kalatalouden edistäminen) on laskettu kertyvän 10,1 miljoonaa euroa, joka on 1,4 miljoonaa euroa enemmän kuin voimassa olevan lain mukaisesti laskettu määrärahaesitys. Valiokunta toteaa, että toteutuessaan lisäyksellä on merkitystä kalatalouden rahoituskokonaisuuden kannalta. 

Valiokunta toteaa, että kalastonhoitomaksuina kerättävän rahoituksen kasvattaminen voidaan toteuttaa periaatteessa maksuja korottamalla, maksajapohjaa laajentamalla tai varmistamalla, että mahdollisimman moni maksuvelvollinen kalastaja myös maksaa maksun. Valiokunta korostaa valvonnan ja riittävien sanktioiden merkitystä sen varmistamiseksi, että maksuvelvolliset kalastajat myös maksavat kalastonhoitomaksun. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi lisäksi esille huoli siitä, ettei kalastonhoitomaksun korotus turvaa maksukertymää pitkällä aikavälillä. Pidemmän aikavälin ongelmana on, että 65 vuotta täyttäneiden osuus kalastajakunnasta kasvaa koko ajan, eikä nuoria tule vastaavaa määrää maksuvelvollisuuden piiriin. Nettotappio on noin    5 000 maksajaa vuodessa, mikä tarkoittaa arviolta noin 200 000 euron vähennystä maksukertymään vuosittain.  

Valiokunta korostaa, että kalastuslain toimeenpanossa kalatalousalueilla ja niiden laatimilla kalataloudellisilla käyttö- ja hoitosuunnitelmilla on oleellinen merkitys tietoon perustuvan kalavarojen kestävän käytön ja hoidon järjestämisessä. Kalastuslain 35 §:n mukaan "Kalatalousalueen on laadittava ja otettava käyttöön aluettaan koskeva käyttö- ja hoitosuunnitelma, jolla turvataan alueen kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja käyttö sekä biologinen monimuotoisuus, ja edistetään vapaa-ajan sekä kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä". Valiokunta katsoo, että toimeenpano ja laissa määrättyjen tehtävien hoitaminen edellyttävät riittävää rahoituspohjaa, joka kerätään kalastonhoitomaksuilla. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vesialueiden omistusrakenteen pirstaleisuus vaikeuttaa kalastuksen valvontaa ja osakaskuntien toimintamahdollisuuksia vaikuttaen näin ollen välillisesti myös kalastonhoitomaksukertymään. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esille, että monessa pienessä osakaskunnassa valtaosa osakkaista ei osallistu päätöksentekoon eikä kalastukseen, jolloin uhkana on osakaskuntatoiminnan hiipuminen. Vesien omistajat kokevat usein osakaskuntien yhdistämisen tarpeelliseksi, mutta suurten yhdistämishankkeiden toteuttaminen ei käytännössä onnistu ilman hanketoiminta-apua. Valiokunta katsoo, että osakaskuntien yhdistämisellä on mahdollista parantaa osakaskuntien aktiivisen toiminnan edellytyksiä ja näin ollen tehostaa kalakantojen hoitoa sekä helpottaa ja lisätä kalastuksen valvontaa ja sen myötä kalastonhoitomaksukertymää.  

Kalastuslain 82 §:ssä säädetään kalastonhoitomaksuina kertyneiden varojen käyttämisestä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtion vuoden 2018 talousarvioesityksessä kalastonhoitomaksuvarojen alustava jako eri käyttötarkoituksiin on esitetty momentin 30.40.51 (Kalatalouden edistäminen) selvitysosassa. Selvitysosan perusteella 1,4 miljoonan euron lisäkertymä osoitettaisiin kalastuslain 82 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisiin omistajakorvauksiin. Valiokunta katsoo, että koska myös kalastuslain 82 §:n 1 momentin 1—3 kohdat ovat merkityksellisiä kalakantojen hoidon kannalta, lisäkertymästä 30 prosenttia on ohjattava niihin. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kalastonhoitomaksuista kertyvät varat käytetään ensisijaisesti kalakantojen hoitoon.