Yksityiskohtaiset perustelut ja huomautukset

1. Laki metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetun lain muuttamisesta

1 a §.

Valiokunta toteaa, että ehdotetussa pykälässä on luettelo metsäkeskuksen julkisista hallintotehtävistä. Siinä julkiset hallintotehtävät jaotellaan tehtäviin, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä (edistämistehtävät: pykälän 1 momentti) ja joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä (viranomaistehtävät: pykälän 2 momentti). Perustuslakivaliokunta on pitänyt ehdotettua järjestelyä lainsäädäntöteknisesti jossakin määrin ongelmallisena. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että ainakin 1 momentin 9 kohdan mukaisen pelastuslaissa tarkoitetun virka-avun antamisen osalta sääntelyä on tarpeen täsmentää koskemaan vain sitä osaa pelastuslaissa tarkoitetuista virka-avun antamista koskevista tehtävistä, johon ei sisälly julkisen vallan käyttöä. Ehdotettua parempana vaihtoehtona perustuslakivaliokunta on pitänyt pykälässä olevien tehtävien luetteloimista ilman julkisen vallan käyttöön liittyvää kytkentää.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että esityksessä pykälään ehdotettua metsäkeskusten julkisten hallintotehtävien jakoa edistämistehtäviin ja viranomaistehtäviin tehtäviin liittyvän julkisen vallan käytön perusteella ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa. Tämä johtuu ehdotetun säädösmuutoksen rakenteesta, jossa tehtäviin sisältyvällä julkisen vallan käytöllä (viranomaistehtävät) määritetään myös eriytetyn viranomaisyksikön (viranomaisyksikkö) tehtävät ja näitä asioita koskeva ratkaisuvalta.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälää täsmennetään perustuslakivaliokunnan lausunnossa vaihtoehtoisesti esitetyllä tavalla siten, että pykälän 1 momentin 9 kohdan mukainen pelastuslaissa (468/2003) tarkoitetun virka-avun antaminen siltä osin, kun virka-apu ei koskisi julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä, olisi edistämistehtävä.

5 §.

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että pykälässä mainittua erillisyksikköä nimitetään viranomaisyksiköksi, vaikka se ei varsinaisesti viranomainen olekaan. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että parempi nimitys yksikölle olisi julkisten hallintotehtävien yksikkö tai ainakin viranomaistehtävien yksikkö.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että metsäkeskuksen viranomaistehtävät ja näistä asioista vastaava viranomaispäällikkö ovat asiaryhmänä ja nimikkeenä vakiintuneet käytettäviksi metsäkeskusten yhteydessä. Julkisten hallintotehtävien yksikkö on käytössä myös Metsähallituksessa. Metsäkeskuksen viranomaisyksikön nimeäminen julkisten hallintotehtävien yksiköksi merkitsisi reaalista sekaantumisvaaraa Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikön kanssa. Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät käsittävät myös pääosin tosiasiallista hallintotoimintaa, eikä niitä hoidettaessa juurikaan puututa kansalaisten oikeuksiin, etuihin tai velvoitteisiin, minkä vuoksi Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien yksikkö on siinä yhteydessä nimikkeenä yksikön toimintaa kuvaava.

Kun edellä esitetyn lisäksi otetaan huomioon, että pääosa metsäkeskusten tehtävistä on julkisia hallintotehtäviä, valiokunta ehdottaa, että 1 ja 2 momenttia tarkistetaan siten, että mainittu eriytetty, viranomaistehtäviä hoitava yksikkö nimetään viranomaistehtävien yksiköksi.

5 a §.

Edellä 5 §:n kohdalla eriytetyn yksikön nimeämistä koskevan muutosehdotuksen mukaisesti valiokunta ehdottaa 1 momenttia tarkistettavaksi.

3. Laki metsälain muuttamisesta

23 §.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan kestävän metsätalouden rahoituksesta annettuun lakiin, metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annettuun lakiin, metsänhoitoyhdistyksistä annettuun lakiin ja kiinteistön yhteisomistajien osallistumisesta metsätalouden rahoituslainsäädännössä tarkoitettuun toimenpiteeseen annettuun lakiin (1349/1996) otettavaksi säännökset metsäkeskuksen valitusoikeudesta mainittujen lakien nojalla tehdyistä päätöksistä. Metsälain 23 §:n mukaista metsäkeskuksen valitusoikeutta laajennettaisiin niin, että se kattaisi myös Maaseutuviraston ja hallinto-oikeuden metsälain nojalla tekemät päätökset. Metsäkeskukselle ehdotettu muutoksenhakuoikeus liittyy tarpeeseen ylläpitää metsäkeskuksen tehtäväksi säädetyn lainsäädännön toimeenpanotehtäviä koskeva soveltamis- ja oikeuskäytäntö yhtenäisenä. Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnossaan, että metsäkeskuksen muutoksenhakuoikeutta ei voida pitää perustuslain 21 §:n oikeusturvavaatimuksen vastaisena, joten esitetty muutoksenhakuoikeus voidaan sisällyttää lakeihin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta ei ole lausunnossaan kuitenkaan pitänyt metsäkeskuksen valitusoikeuden laajentamista nykyisestään perusteltuna erityisesti hallinto-oikeuden päätöksen osalta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että metsäkeskukset tekevät vuosittain noin 60 000 valituskelpoista päätöstä. Vuoden 2005 aikana 24:ään päätökseen haettiin muutosta. Valitusten vähäinen määrä merkitsee sitä, että niihin annetuilla ratkaisuilla ohjataan merkittävässä määrin metsäkeskusten soveltamiskäytäntöä. Lisäksi on todettu, että metsäkeskusten muutoksenhakuoikeutta koskevissa asioissa hallintotuomioistuinten oikeuskäytäntö on ollut epäyhtenäistä.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on myös tuotu esiin, että muutoksenhakuoikeuteen vaikuttavana seikkana voidaan lisäksi pitää sitä, että metsäkeskuksilla on merkittävä valvonnallinen rooli metsälainsäädännön toteuttamisessa. Voimassa olevassa lainsäädännössä on jo mahdollistettu metsäkeskusten muutoksenhakuoikeus tietyissä asioissa. Lisäksi esityksen piiriin kuuluvat ehdotukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden osalta voidaan ottaa huomioon ympäristöoikeudelliseen sääntelyyn liittyvä muutoksenhakuoikeuden erityisluonne.

Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat valiokunta pitää esityksessä tältä osin ehdotettua sääntelyä perusteltuna.

4. Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

28 §.

Valiokunta toteaa, että rahoituksen peruuttamisesta, maksetun tuen takaisinperimisestä ja lainan irtisanomisesta olisi säännökset lakiehdotuksen 28 §:ssä. Näihin toimiin voitaisiin ryhtyä muun muassa silloin, kun rahoituksen saaja on antanut rahoituksen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttaneita virheellisiä tietoja. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että sääntelyä on arvioitava oikeasuhtaisuuden kannalta, sillä virheellisiä tietoja on saatettu antaa myös saajasta riippumattomista syistä. Perustuslakivaliokunta on erilaisten tukien takaisinperinnän ja lupien peruuttamisen yhteydessä pitänyt välttämättömänä sitoa toimenpide vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että asianosaiselle annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteellisuuksien korjaamiseen. Mainittuja toimenpiteitä ei tule myöskään toteuttaa ennen kuin asianosaiselle on annettu mahdollisuus korjata virheensä.

Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena arvioida pykälän 2 momenttia. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että 2 momentin mukaan rahoitus voidaan Maaseutuviraston päätöksellä peruuttaa osaksi tai kokonaan, mutta tuki sen sijaan on perittävä kokonaisuudessaan takaisin. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että Maaseutuviraston harkintavaltaan tulisi kuulua myös tuen periminen osittain takaisin. Momentin 2 kohdan mukaan edellä mainitut toimet voitaisiin toteuttaa, jos rahoituksen myöntämispäätöksessä taikka sen perusteena olleessa asiakirjassa asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tarpeellisena, että ehtojen noudattamatta jättämiseen liitetään merkittävyys- tai olennaisuusvaatimus.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia tarkistetaan siten, että rahoituksen myöntämiseen vaikuttaneelta vilpilliseltä menettelyltä edellytettäisiin olennaisuutta. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan rahoituksen saajalle tulisi varata tilaisuus virheensä korjaamiseen, jos virhe on vähäinen ja jos maastossa oleva virheen korjaaminen olisi kohtuullisin toimenpitein mahdollista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että takaisinperintäpäätöksen tekemiseen sovelletaan joka tapauksessa hallintolakia (434/2003). Hallintolaissa on säännökset muun muassa asiakirjan täydentämisestä (22 §), viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta, selvityspyynnöstä, selvitykselle asetettavasta määräajasta ja asianomaisen kuulemisesta (31—34 §).

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainitun huomautuksen tai varoituksen osalta valiokunta toteaa, että ne eivät sovellu nyt kyseessä olevaan metsätaloustukijärjestelmään, joka perustuu maastossa toteutettavien yksittäisten hankkeiden rahoitukseen ja jossa ei ole erillisiä säännöksiä maanomistajan puolesta asioita hoitavasta asiamiehestä. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eduskunnassa käsiteltävänä olevaan ehdotukseen metsätalouden rahoituksesta annettavaksi laiksi (Hallituksen esitys metsätalouden rahoituslaiksi ja laiksi tuloverolain muuttamisesta; HE 177/2006 vp) sisältyy myös asiamiestä koskevia säännöksiä ja niihin liittyen säännöksiä varoituksen tai huomautuksen antamisesta.

Perustuslakialiokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 2 momentin johdantokappaletta tarkistettavaksi siten, että tuen takaisinperintä voisi koskea myös osaa tuesta. Lisäksi 2 momentin 2 kohdan mukaiseen ehtojen noudattamatta jättämiseen ehdotetaan lisättäväksi olennaisuuden määre.

Valiokunta toteaa, että ehdotetut rahoituksensaajan takaisinmaksuvelvollisuutta ja rahoituksen takaisinperintää koskevat säännökset poikkeaisivat eduskunnassa käsiteltävänä olevan metsätalouden rahoituslain säännöksistä (HE 177/2006 vp). Valiokunta toteaa, että säännösehdotusten eroavaisuus johtuu lakien rakenteellisista eroista. Ehdotetun metsätalouden rahoituslain takaisinperintäsäännöksissä viitataan 1 päivänä syyskuuta 2001 voimaan tulleen valtionavustuslain (688/2001) säännöksiin. Ennen valtionavustuslakia säädettyyn kestävän metsätalouden rahoituksesta annettuun lakiin on otettu useita rahoituksen takaisinmaksamista ja takaisinperintää koskevia erityissäännöksiä, joilla on lukuisia liittymäkohtia lain muihin säännöksiin. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki on tarkoitus kumota vuoden 2008 alusta lukien.