Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallintovaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jolla täydennetään EU:n nykyisen paluudirektiivin kansallista toimeenpanoa. Samalla se ennakoi uudelleenlaadittua paluudirektiiviä, jota koskevan ehdotuksen komissio on antanut alun perin jo vuonna 2018 mutta joka ei ole vielä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Uudelleenlaadittu paluudirektiivi ja nyt käsillä oleva hallituksen esitys liittyvät siten kiinteästi Euroopan unionin pitkäaikaiseen tavoitteeseen vahvistaa ja yhdenmukaistaa maahanmuuttopolitiikkaa Euroopan unionin alueella.
Arvoisa puhemies! Hallittuun, toimivaan ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan kuuluu, että kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneet poistuvat maasta. Koko Euroopan tasolla tämän periaatteen toteutumisessa on merkittäviä ongelmia eivätkä palautukset toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Tätä taustaa vasten komission pyrkimys velvoittaa jäsenmaat tehokkaampiin toimiin on ymmärrettävä, kuten on myös hallituksen esityksen pyrkimys tehostaa kielteisen päätöksen saaneiden paluuta.
Vaikka me sosiaalidemokraatit tuimme hallintovaliokunnassa hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia, katsomme kuitenkin esityksen edellyttävän eräiltä osin myös muutoksia. Nämä muutostarpeet ovat nousseet esiin myös hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa, esimerkiksi oikeusministeriön asiantuntijalausunnossa. Käsittelen seuraavaksi nämä muutostarpeet.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi uudeksi säilöönottoperusteeksi se, että henkilö muodostaa uhan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Muutos täydentäisi nykyistä lainkohtaa, jossa säilöönoton perusteeksi on jo säädetty uhka kansalliselle turvallisuudelle. Pidämme pykälämuutoksen tavoitetta kannatettavana. Kynnys säilöönotolle kansallisen turvallisuuden perusteella on muodostunut käytännössä hyvin korkealle. Esimerkiksi kokemukset vuosien 2015—2016 pakolaiskriisistä ovat tuoneet esiin tarpeen uudelle säilöönottoperusteelle, joka sisältyy myös uudelleenlaadittuun paluudirektiiviin. Myös ajankohtaisen turvallisuusympäristömme muutokset, kuten välineellistetyn muuttoliikkeen uhka, ennakoivat osaltaan tarvetta uudelle säilöönottoperusteelle. Esityksessä ehdotettu muutettu pykäläteksti on kuitenkin muotoiltu varsin väljästi ottaen huomioon, että säilöönotto merkitsee pitkälle menevää puuttumista henkilön perusoikeuksiin. Muun muassa oikeusministeriö toi tämän esiin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa, ja perustuslakivaliokunta lausunnossaan kehotti hallintovaliokuntaa tarkastelemaan mahdollisuuksia sääntelyn täsmentämiselle tältä osin. Yleinen järjestys ja turvallisuus eivät suojattavina oikeushyvinä täysin rinnastu suoraan kansalliseen turvallisuuteen, minkä vuoksi säilöönotolle niiden vuoksi on perusteltua asettaa täsmällisemmät ja osin tiukemmat ehdot. Lakiehdotuksen perusteluissa kriteerejä kyllä tarkennetaan, mutta katsomme, että säännöksen luonteen huomioon ottaen itse pykälätekstiä tulisi terävöittää oikeusministeriön esittämällä tavalla. Näin vältettäisiin myös perusteluilla säätämistä.
Hallituksen esityksessä pakenemisen vaaraa koskeva ulkomaalaislain pykälä ehdotetaan kirjoitettavaksi kokonaan uudelleen. Näin kirjattaisiin auki nykyistä selkeämmin paluudirektiivissä edellytetyt objektiiviset perusteet pakenemisen vaaran arvioimiselle. Vanha sääntely on paikoin koettu epäselväksi viranomaisten sitä soveltaessa. Katsomme kuitenkin, että säännöksiä olisi vielä ollut tarpeen eräiltä osin täsmentää. Ehdotetussa pykälässä pakenemisen vaaran tunnusmerkit on jaettu kahteen eri momenttiin. Esityksen perusteluista käy ilmi, että tällä on ollut tarkoitus tehdä erottelua näiden kriteereiden välillä. Pykälän 2 momentin mukaisten seikkojen on tarkoitus olla painavampia ja vahvempia perusteita säilöönoton edellytysten täyttymiselle kuin 3 momentissa mainitut perusteet. Kyseinen ero momenttien soveltamisessa ei kuitenkaan käy ilmi pykälätasolla. Ehdotus sortuu tässä jälleen perusteluilla säätämiseen. Tämä on ongelmallista näin olennaisesti yksilön perustaviin oikeuksiin vaikuttavassa sääntelyssä. Katsomme, että oikeusvarmuuden ja sääntelyn laadun varmistamiseksi ero momenttien soveltamisessa on tarpeen tuoda esiin pykälissä, ja tähän liittyy myös toinen muutosehdotuksemme.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös lisättäväksi lain 58 §:ään uudet 7 ja 8 momentit. Näissä säädettäisiin oleskeluluvan peruuttamisesta tilanteessa, jossa ulkomaalainen oleskelee muualla kuin Suomessa. Tällä hetkellä ulkomaalaislaki ei mahdollista maahantulokiellon määräämistä Suomen ulkopuolella olevalle henkilölle. Tällaisen henkilön oleskelulupaa ei myöskään ole voitu peruuttaa rikosten tai yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vaarantumisen perusteella ennen kuin henkilö taas palaa Suomeen. Säännöksen taustalla ovat uudenlaiset ilmiöt, joissa ulkomaalaisen maahantulo Suomeen tulisi voida estää kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Esimerkiksi konfliktialueilta matkustavat niin kutsutut vierastaistelijat muodostavat suoraan uhan Suomen turvallisuudelle, ja vierastaistelijoiden maahantulo on perusteltua pyrkiä nykyistä tehokkaammin estämään. Siten tämän säännöksen tavoitteet ovat kannatettavia. Mikäli henkilöä odottaisi karkotus heti hänen palattuaan Suomeen, on perusteltua jo pyrkiä estämään hänen palaamisensa lähtökohtaisesti. Hallituksen esityksessä säännös on kuitenkin kirjoitettu muotoon, joka ei vastaa muilta osin ulkomaalaislain kirjauksia, ja olemme tehneet tämän kolmannen muutosehdotuksen, jotta tämä muotoilu olisi yhdenmukainen muualla ulkomaalaislaissa säädetyn kanssa.
Arvoisa puhemies! Edellä toteamani ja esittelemieni muutostarpeiden perusteella teen vastalauseen 1 mukaiset muutosehdotukset.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Rintamäki, olkaa hyvä.