(1) Valtioneuvoston kirjelmä koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (jäljempänä myös maksuviivästysasetus). Maksuviivästysasetuksella on tarkoitus korvata voimassa oleva maksuviivästysdirektiivi.
(2) Valtioneuvoston kirjelmässä asetusehdotusta tarkastellaan muun muassa kotirauhaa koskevan perustuslain 10 §:n, omaisuuden suojaa koskevan perustuslain 15 §:n ja oikeusturvaa koskevan perustuslain 21 §:n sääntelyn kannalta.
Sopimusvapaus
(3) Asetusehdotuksen 3 artiklan mukaan maksuajan ja hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn kesto on kaikissa tilanteissa enintään 30 päivää. Kansallisesti voidaan säätää tätä lyhyemmistä maksuajoista tai hyväksymis- tai tarkistusmenettelyn kestosta. Asetuksen 5—7 artiklassa ehdotetaan säädettäväksi viivästyskorosta ja 8 artiklassa perintäkulujen korvaamisesta. Ehdotuksen 9 artiklassa on lueteltu sopimusehdot ja -käytännöt, joita on pidettävä asetuksen nojalla kaikissa tilanteissa tehottomina. Ehdotuksen mukaan tehoton sopimusehto tai -käytäntö on esimerkiksi se, että maksuaika asetetaan ehdotetun 3 artiklan vastaisesti tai että velkojan oikeutta saada viivästyskorkoa tai perintäkuluja jollakin tapaa rajoitetaan.
(4) Sopimusvapautta ei sinänsä ole nimenomaisesti suojattu perustuslaissa, mutta se saa tietyssä määrin suojaa omaisuutta turvaavan perustuslain 15 §:n 1 momentin yleislausekkeen kautta (ks. PeVL 15/2004 vp, s. 4/II, HE 309/1993 vp, s. 62/II). Sopimusvapauteen puuttuvaa sääntelyä on tarkasteltu perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta (ks. esim. PeVL 28/2012 vp).
(5) Valtioneuvoston kirjelmän mukaan asetusehdotuksella pyritään muun ohella takaamaan kaupallisten toimien oikeudenmukaisuus. Ehdotetun sääntelyn voidaan kirjelmän mukaan arvioida edistävän sitä, että yritykset ja viranomaiset suorittavat maksuvelvoitteensa oikea-aikaisesti. Sääntelylle on siten osoitettavissa hyväksyttävä tarkoitus. Kysymys ei myöskään ole erityisen syvällekäyvästä puuttumisesta sopimusvapauteen, eikä sääntely muodostu ristiriitaiseksi perustuslain kanssa.
(6) Ottaen kuitenkin huomioon erityisesti asetuksen laajan soveltamisalan ja ehdotetun sääntelyn eräiden sopimusehtojen tehottomuudesta perustuslakivaliokunta pitää oikeasuhtaisuuden kannalta perusteltuina kirjelmässä (s. 14) esitettyjä kriittisiä kannanottoja enimmäismaksuajan ehdottomuuteen ja ehdotukseen siitä, että viivästyskoron ja vakiokorvauksen maksaminen olisi automaattista.
(7) Maksuviivästysasetusta ehdotetaan sovellettavaksi kaupallisiin toimiin, jotka suoritetaan asetuksen soveltamisen alkamisen jälkeen. Asetuksen säännökset koskevat valtioneuvoston kirjelmän mukaan siten myös sellaisia kaupallisia toimia, joita koskeva sopimus on tehty ennen asetuksen soveltamisen alkamispäivää.
(8) Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, mutta kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I, PeVL 63/2002 vp, s. 2/II ja PeVL 37/1998 vp, s. 2/I). Sopimusten sitovuus ja pysyvyys kytkeytyy osapuolten perusteltujen odotusten suojaamiseen (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I, PeVL 21/2004 vp, s. 3/I ja PeVL 33/2002 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on perusteltujen odotusten suojaan tulkittu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I ja PeVL 21/2004 vp, s. 3/I).
(9) Ehdotettu sääntelyn taannehtivuus ei perustuslakivaliokunnan mielestä muodostu ongelmalliseksi (ks. myös PeVL 5/2002 vp, s. 2/II). Valiokunta kiinnittää kuitenkin valtioneuvoston tavoin huomiota asetusehdotuksen siirtymäaikoihin.
Valvontaviranomaisen toimivalta
(10) Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltion tulee nimetä valvontaviranomainen valvomaan asetuksen noudattamista. Ehdotuksessa on muun muassa säännöksiä viranomaisen oikeudesta saada tietoja, tehdä tarkastuksia ja toimivallasta käyttää hallinnollisia sanktioita asetusta rikkovaa kohtaan (13—15 artikla). Valvontaviranomainen voi ehdotuksen mukaan hallinnollisen sanktion lisäksi velvoittaa sopimusosapuolen suorittamaan viivästyskoron ja vakiokorvauksen riippumatta siitä, ovatko osapuolet sopineet tällaisista seuraamuksista.
(11) Valvontaviranomaiselle ehdotetut toimivaltuudet ovat osin epätyypillisiä. Valvontaviranomaisen toimivalta tehdä päätös, jossa velallista vaaditaan maksamaan viivästyskorkoa 5 artiklan mukaisesti tai maksamaan velkojalle korvaus 8 artiklan mukaisesti, vaikuttaa perustavan viranomaisille toimivallan tehdä yksityisoikeudellista oikeussuhdetta koskevia päätöksiä, jotka normaalisti kuuluvat riita-asioina yleisten tuomioistuinten toimivaltaan. Sääntely on tältä kannalta merkityksellistä myös perustuslain ylimpien tuomioistuinten tehtäviä koskevan 99 §:n kannalta.
(12) Valtioneuvosto ei kannata ehdotusta siitä, että valvontaviranomaisen tulee voida velvoittaa velallinen maksamaan velkojalle asetuksen mukainen viivästyskorko, vakiokorvaus ja muut perintäkulut. Perustuslakivaliokunta pitää kantaa perusteltuna myös perustuslain näkökulmasta.
(13) Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltion on myönnettävä valvontaviranomaiselle toimivalta panna vireille ja suorittaa tutkimuksia omasta aloitteestaan tai valituksen perusteella ja toimivalta suorittaa paikan päällä tapahtuvia ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia osana tutkimuksiaan.
(14) Ehdotettu säännös on varsin väljä. Vaikuttaa siltä, ettei tarkastusoikeutta koskeva sääntely ole vaikeuksitta sovitettavissa yhteen perustuslain 10 §:n 3 momentissa kotirauhan suojan rajoittamisesta säädetyn kanssa. Perustuslakivaliokunnan mukaan Suomen perustuslaissa turvatut perusoikeudet ovat merkityksellisiä myös EU-sääntelyn valmistelussa (ks. esim. PeVL 4/2023 vp, kappale 6, PeVL 15/2017 vp, s. 4 ja PeVL 9/2017 vp, s. 5—6 ja niissä viitatut lausunnot). Suomen perustuslain tulee ohjata valtioneuvoston kannanmuodostusta EU-lainsäädännön valmistelussa (ks. esim. PeVL 20/2017 vp). Valiokunta pitää siten perusteltuna, että asetusehdotuksen valmistelussa pyritään perustuslain kanssa sopusoinnussa oleviin lainsäädäntöratkaisuihin.
(15) Perustuslakivaliokunta on kuitenkin aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että EU:n perusoikeuskirjassa turvattu kotirauhan suoja ei ole kaikilta osin yhteneväinen perustuslain 10 §:n 3 momentin kanssa. Se ei esimerkiksi sisällä Suomen perustuslain kaltaista kvalifioitua lakivarausta, minkä vuoksi perusoikeuskirjan kanssa yhdenmukaistakin EU-sääntelyä on toisinaan vaikea ongelmitta sovittaa yhteen Suomen valtiosäännön kanssa (ks. esim. PeVL 6/2019 vp, s. 4, PeVL 39/2016 vp, s. 6). Valiokunta on perustuslain 10 §:n muuttamisen yhteydessä pitänyt perusteltuna, että hallitus käynnistää selvitystyön, joka kattaisi laajemminkin perustuslain kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta koskevien rajoituslausekkeiden muutostarpeen (PeVM 4/2018 vp, s. 6). Valiokunta on sittemmin kiirehtinyt selvitystyön aloittamista (PeVL 6/2019 vp, s. 5, PeVL 12/2019 vp, s. 6). Valiokunta pitää perustuslain 10 §:n rajoituslausekkeiden muutostarpeiden selvitystyötä välttämättömänä (ks. myös PeVL 5/2023 vp, kappale 9).
Määräaika ratkaisun antamiselle
(16) Kirjelmässä todetaan valtioneuvoston pitävän riidattomien velkomusasioiden joutuisaa käsittelyä tärkeänä tavoitteena, mutta suhtautuvan kielteisesti siihen, että asetusehdotuksen alaan kuuluvissa summaarisissa velkomusasioissa ratkaisu olisi aina annettava 90 kalenteripäivän kuluessa. Perustuslakivaliokunnan mielestä kirjelmässä ilmaistu pyrkimys siihen, ettei määräaika olisi ehdoton, on nyt ehdotettua sääntelyä paremmin sopusoinnussa perustuslain 3 §:ssä turvatun tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa (PeVL 15/2021 vp, kappale 11, PeVL 4/2004 vp, s. 12).