Perustelut
Perustuslain 80 §:n 1 momentin takia yksilön oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla.
Tämä säännös kattaa
perustuslain esitöiden mukaan myös virkamiesten
oikeusaseman perusteet (HE 1/1998 vp,
s. 131/II; ks. myös PeVL 3/2000
vp ja PeVL 7/2001 vp). Uusi
sääntely oli tarkoitettu kattamaan hallitusmuodon 91 §:n
3 momentin säännöksen, jonka mukaan virkamiesten
oikeudesta pysyä virassaan sekä heidän
virkasuhteensa (myös tuomareiden) perusteista säädetään
muutoin erikseen lailla.
Perustuslain 103 §:ään sisältyvät
erityissäännökset tuomareista. Pykälä koskee
tuomareiden virassapysymisoikeutta, eroamisvelvollisuutta iän
tai työkyvyn menetyksen perusteella sekä tuomarien
virkasuhteen perusteita. Pykälän 3 momentin
mukaan "tuomareiden virkasuhteen perusteista muutoin säädetään
erikseen lailla". Valiokunnan käsityksen mukaan on — perustuslain
esityötkin huomioon ottaen (HE 1/1998
vp, s. 160/II) — selvää,
että "virkasuhteen perusteilla" tässä perustuslainkohdassa
tarkoitetaan esimerkiksi tuomareiden palkkausta ja muita palvelussuhteen
ehtojen keskeisiä seikkoja.
Esitykseen sisältyvä 1. lakiehdotus tarkoittaa sen
lain kumoamista, jossa nykyisin säädetään korkeimman
oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien sekä jäsenten
palkkauksen määräytymisestä sekä muista
palvelussuhteen ehdoista. Esitykseen sisältyvän
2. lakiehdotuksen mukaan valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta
vastaava ministeriö päättää talousarvion
rajoissa näiden tuomareiden palkkauksista ja muista palvelussuhteen
ehdoista.
2. lakiehdotukseen ei sisälly aineellisia säännöksiä korkeimman
oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttien sekä jäsenten palkkauksesta
tai muista palvelussuhteen ehdoista. Ministeriölle niiden
määräämiseksi ehdotettua toimivaltaa
ei ole lakitekstissä rajattu lainkaan. Lakiehdotuksessa
käytetään tältä osin tosin
sanontaa, joka tavanomaisesti viittaa valtion talousarvioon harkinnanvaraisesti
otettavaan määrärahaan. Näin
ymmärrettynä ministeriön valta päättää kyseisten
tuomareiden palkkauksista ja muista palvelussuhteen ehdoista riippuisi
vain siitä, millainen määräraha
talousarvioon on otettu. Ehdotettu sääntely ei
selvästikään vastaa perustuslain 103 §:n
3 momentista johtuvaa lailla säätämisen
vaatimusta. Esitykseen sisältyvä 2. lakiehdotus
on näiltä osin vastoin perustuslakia.
Hallituksen esitys perustuu valtiovarainministeriön
ja oikeusministeriön sekä korkeimman oikeuden
ja korkeimman hallinto-oikeuden kesken tehtyyn aiesopimukseen. Sen
liitteenä olevan valtiovarainministeriön päätösluonnoksen 2 kappale
koskee esityksessä tarkoitettujen tuomareiden palkan määrän
täsmällistä vahvistamista, mikä nykyisin
perustuu 1. lakiehdotuksella kumottavaksi ehdotetun lain 1 §:n
1 momenttiin. Luonnoksen 3 kappaleella on asiallinen yhteys kyseisen
lain 1 §:n 2 momenttiin, 4 ja 5 kappaleella lain 2 §:n
1 ja 2 momenttiin sekä 6 kappaleella lain 5 §:ään.
Päätösluonnoksen nämä kohdat
ovat asiasisällöltään ongelmattomia
perustuslain kannalta, mutta niissä tarkoitetuista asioista
pitää säätää lailla.
Valiokunta kiinnittää edellä esitetyn
johdosta huomiota siihen, että esityksessä tarkoitettujen tuomareiden
palkkausjärjestelyt on mahdollista toteuttaa perustuslain
kannalta moitteettomasti esimerkiksi muuttamalla 1. lakiehdotuksella
kumottavaksi tarkoitetun lain 1 §:n 1 momenttia. Tähän
päästään säätämällä esityksessä tarkoitetun
mukaisesti ylimpien tuomioistuinten presidenttien palkka vastaamaan
valtioneuvoston oikeuskanslerin palkkausta ja jäsenten
palkka vastaamaan A 34 -palkkausluokkaa siinä maksettavine
ikä- ja henkilökohtaisine lisineen.
2. lakiehdotuksen 1 a §:n 2 momenttiin sisältyy
korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenttejä ja
jäseniä koskeva kielto ryhtyä työtaistelutoimenpiteeseen.
Tämä ehdotus, joka vastaa 1. lakiehdotuksella
kumottavaksi ehdotetun lain 4 §:ää, on
ongelmaton perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen
yhdistymisvapauden kannalta, jos tähän ryhmään
kuuluvien tuomareiden palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot järjestetään
lailla.