Perustelut

Valiokunta on saanut sopimusneuvottelujen edetessä käsittelyynsä eri sopimusluonnoksia. Valiokunta toteaa, että sopimusluonnos on kehittynyt neuvottelujen aikana merkittävästi suotuisampaan suuntaan Suomen valtiosäännön kannalta. Neuvotteluvaiheen edelleen jatkuessa ja sopimusmääräysten sisältöjen ollessa vielä jossain määrin tarkentumattomia valiokunta esittää lausunnossaan lähinnä alustavia näkökohtia eikä lopullisia kannanottoja sopimuksen suhteesta perustuslakiin voida vielä tehdä.

Valtiosopimusluonnos kytkeytyy sisällöltään kiinteästi EU:n lainsäädäntöön ja EU:n toimielimiin. Sopimus rinnastuu siten sisällöltään ja vaikutuksiltaan unioniasioihin, joten sopimuksessa on valiokunnan käsityksen mukaan selvästi kyse valtioneuvoston toimivaltaan perustuslain 93 §:n 2 momentin nojalla kuuluvasta unioniasiasta (ks. PeVL 1/2011 vp, s. 3/I, PeVL 5/2011 vp, s. 5/II).

Budjettikuria sääntelevällä sopimuksen 3 artiklalla on yhteys perustuslain 3 §:n 1 momentin ja perustuslain 7 luvun säännösten mukaan eduskunnalle kuuluvaan budjettivaltaan. Artiklan 1 kohdassa asetetut velvoitteet tasapainoisesta budjetoinnista näyttäisivät ainakin pääosin vastaavan nykyistä vakaus- ja kasvusopimusta ja sen perusteella annettua EU-normistoa. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti budjettikurivelvoite kohdistuu julkiseen talouteen kokonaisuudessaan eli valtiontalouteen, kuntatalouteen ja työeläkerahastoihin. Julkisen talouden rakenteellinen eli suhdannekorjattu alijäämä rajoitetaan kuitenkin nyt käsillä olevassa sopimusluonnoksessa enintään 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun se nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan saa olla enintään 1 prosentti bruttokansantuotteesta. Valtioneuvoston mukaan tämä ei kuitenkaan merkitsisi Suomen osalta olennaista tiukennusta nykyiseen verrattuna.

Valiokunnan käsityksen mukaan on tulkinnanvaraista, sisältääkö sopimusluonnos näiltä osin jäsenvaltiolle unionin perussopimuksissa määriteltyihin velvoitteisiin nähden sellaisia merkittäviä uusia velvoitteita, joita ei olisi jo hyväksytty perussopimusten voimaansaattamisen yhteydessä (ks. esim. PeVL 49/2010 vp, s. 4/II ja vrt. EU:n perussopimusten voimaansaattamista koskevat PeVL 14/1994 vp, PeVL 10/1998 vp, PeVL 13/2008 vp).

Edellä todettuun liittyen on vielä tarpeen, että valtioneuvosto toimittaa valiokunnalle tarkemman selvityksen siitä, mitä jäsenvaltion velvoitteita nykyinen EU:n lainsäädäntö budjettikurin osalta sisältää ja miltä osin velvoitteet tosiasiallisesti muuttuisivat.

Sopimusluonnoksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltioiden täytyy sitovasti ja pysyvästi kansallisessa lainsäädännössään, mieluiten perustuslain tasolla, säätää 3 artiklan 1 kohdan mukaisten julkisen talouden tasapainoa koskevien velvoitteiden noudattamisesta kansallisissa budjettimenettelyissä. Lisäksi sopimusvaltioiden on otettava kansallisella tasolla käyttöön automaattinen "korjausmekanismi" talouden poikkeamistilanteissa. Mekanismin tulee kuitenkin täysimääräisesti kunnioittaa kansallisen parlamentin toimivaltuuksia.

Valtioneuvoston kirjelmässä ei selvitetä, millaista sääntelyä ja korjausmenettelyä 3 artiklan 2 kohdan velvoitteet tarkoittaisivat Suomen osalta. Tämä puute vaikeuttaa olennaisesti sopimuksen arviointia Suomen valtiosäännön kannalta. Se, että tavallisen lain sääntelytaso näyttäisi sopimuksen mukaan riittävän ja ettei korjausmekanismi saa rajoittaa eduskunnan toimivaltaa, rajaa sopimuksen ongelmallisuutta perustuslain kannalta.

Sopimusluonnoksen 8 artiklassa osoitetaan unionin tuomioistuimelle toimivalta arvioida, toisen jäsenvaltion kanteen perusteella, sopimusvaltiota sitovasti 3 artiklan 2 kohdan sääntelyvelvoitteiden täytäntöönpanon riittävyyttä. Sopimusluonnoksen johdannossa viitataan tältä osin unionin perussopimuksen määräykseen (SEUT art. 273), jonka mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista jokainen jäsenvaltioiden välinen riita, joka on yhteydessä perussopimusten kohteeseen, jos asia saatetaan sen käsiteltäväksi välityssopimuksen nojalla. Määräyksen oikeusperusta vaatii vielä lisäselvityksiä, jotta sopimuksen valtiosääntöoikeudellinen arviointi olisi mahdollista.

Sopimusluonnoksen 3 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan merkityksen arvioimiseksi valtioneuvoston tulee toimittaa myös alustava selvitys sääntelyvelvoitteen toimeenpanosta Suomessa. Valiokunta ei ole arvioinut tuomioistuimen toimivallan osalta neuvottelujen jo edetessä sopimusluonnoksen 4. versioon tehtyjä muutoksia.