Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 4 päivänä syyskuuta 2002 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi kalastuslain 11 §:n muuttamisesta (HE 105/2002 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi maa- ja metsätalousvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto maa- ja metsätalousvaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
kalastusneuvos Pentti Munne, maa- ja metsätalousministeriö
assistentti Pekka Länsineva
professori Tuomas Ojanen
Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kalastuslain 11 §:ää siten, että yleiskalastusoikeuteen perustuva onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoittaa nykyisestä poiketen myös kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- ja rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Työvoima- ja elinkeinokeskus (TE-keskus) voi lakiehdotuksen perusteella rajoittaa kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettua kalastusta ja 9 §:ssä tarkoitettujen lupien myöntämistä tai kieltää ne, jos rajoitus tai kielto on tarpeen 11 §:n 1 momentin 1—6 kohdassa mainituista syistä. Vastaavanlainen sääntely sisältyy nykyisinkin kalastuslain 11 §:ään. Kielto ja rajoitus voidaan kuitenkin nykyisestä poiketen määrätä myös silloin, jos se on tarpeen kaupallisessa tai muussa erityisessä tarkoituksessa tehtyjen kala- tai rapuistutusten taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseksi. Tällöin kiellon ja rajoituksen edellytyksenä on vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan suostumus.
TE-keskus voi määrätä kiellon ja rajoituksen enintään viideksi vuodeksi kerrallaan sekä sisällyttää rajoitus- ja kieltopäätökseen tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja. Rajoitus- ja kieltoalueet voivat olla yhteensä enintään 25 prosenttia asianomaisen kalastusalueen vesipinta-alasta. Kielto ja rajoitus voidaan lakkauttaa tai sen ehtoja muuttaa, jos syytä kiellon tai rajoituksen säilyttämiselle sellaisenaan ei enää ole.
Kalastusalue voi 11 §:n 3 momentin nojalla määrätä vastaavan kiellon tai rajoituksen enintään kuuden kuukauden ajaksi. Edellytyksenä on, että määräys on kalaveden tuoton pienuuden vuoksi tai muusta syystä tarpeen. Jos kielto tai rajoitus on tarpeen toistuvasti, määräys on alistettava TE-keskuksen vahvistettavaksi.
Sääntely koskee kalastuslain 8 ja 9 §:ssä säänneltyjä ns. yleiskalastusoikeuksia. Niissä on kysymys jokaisen oikeudesta onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen harjoittamiseen samoin kuin oikeudesta saada lupa harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Tällaisilla ns. jokamiehenoikeuksiin rinnastettavilla yleiskalastusoikeuksilla ei ole perustuslainsuojaa (PeVL 49/2002 vp, s. 2/II). Ne eivät kuitenkaan valiokunnan mielestä jää kokonaan vaille merkitystä arvioitaessa, millaisia kalastusrajoituksia perustuslaki sallii. Nykyisellä ja ehdotetulla 11 §:n sääntelyllä suojataan vesialueen omistajan oikeuksia ja vesialueen luonnonarvoja tavalla, joka ei ole perustuslain kannalta ongelmallinen (ks. myös PeVL 8/1996 vp).
Lakiehdotuksen väljiä ilmaisuja on valiokunnan mielestä kuitenkin aiheellista täsmentää. Esimerkiksi 11 §:n 1 momentin 5 kohtaa on syytä täydentää maininnoilla niistä suojattavista seikoista, joihin kohdistuvaa "liiallista häirintää" voidaan säännöksen perusteella rajoittaa. Rajoitusperuste "muu pätevä syy" on 3 momentissa asianmukaista sitoa sääntelyn hyväksyttäviin tarkoituksiin. 2 momentista on aiheellista ilmetä, millaisia ja miltä kannalta "tarpeellisia ehtoja" rajoitus- tai kieltopäätökseen voidaan sisällyttää.
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta kunnioittavasti esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 2002
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Sami Manninen