Ehdotus

Ehdotuksessa esitetään muutettavaksi vuonna 1976 hyväksyttyä direktiiviä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa (76/207/ETY). Ehdotus liittyy Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2, 3 ja 141 artiklan uusiin määräyksiin yhteisön tehtävästä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Lisäksi muutosehdotuksen tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan, että tasa-arvodirektiivin säännökset ovat sopusoinnussa rotusyrjintädirektiivin ja työsyrjintädirektiivin vastaavien säännösten kanssa.

Ehdotus sisältää säännöksiä jäsenvaltioiden velvollisuudesta ottaa käyttöön tarvittavia toimenpiteitä, jotta ne pystyvät aktiivisesti ja näkyvästi edistämään sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitetta, sukupuolisen häirinnän samoin kuin välillisen syrjinnän määrittelemisestä, erilaisen kohtelun hyväksymisestä työhönottoon liittyvissä joissakin tilanteissa, oikeudesta palata työhön äitiysloman loputtua, komission kertomuksesta jäsenvaltioiden toimista tosiasiallisen tasa-arvon toteuttamiseksi työelämässä, ammattiin perustuvien järjestöjen yhtäläisen kohtelun periaatteen vastaisten sääntöjen ja etuuksien muuttamisesta tai julistamisesta mitättömiksi, syrjinnän kohteen oikeudesta esittää vaatimuksensa työsuhteen päätyttyäkin sekä kiellosta rajoittaa syrjityn henkilön menetysten ja hänelle aiheutuneen vahingon korvaamista ennalta vahvistettuun enimmäismäärään.

Lisäksi direktiivillä on tarkoitus velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan itsenäinen toimielin edistämään sukupuolten tasa-arvoa sekä varmistamaan, että oikeushenkilöt voivat aloittaa direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon tarkoitetun oikeudellisen tai hallinnollisen menettelyn kantajan puolesta tämän suostumuksella. Jäsenvaltioiden on myös kannustettava työmarkkinaosapuolia keskustelemaan tasa-arvoisen kohtelun edistämisestä sekä hyväksymään sopimuksia syrjinnänvastaisista säännöistä.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tasa-arvodirektiiviä muutetaan vastaamaan uudistettua perustamissopimusta, sen 13 artiklaan perustuvaa syrjinnän vastaista yhteisölainsäädäntöä ja EY:n tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Ehdotuksen useat määräykset ovat kuitenkin vielä sisällöltään epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ei kaikilta osiltaan täytä ehdotuksen vaatimuksia.

Valtioneuvoston lähtökohtana on, että direktiivin säännösten ammattiin perustuvien järjestöjen säännöistä ja niiden myöntämistä etuuksista tulee olla sopusoinnussa Suomessa voimassa olevien yhdistymisvapautta koskevien säännösten kanssa. Tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta poikkeaminen saattaa esimerkiksi olla tarpeen ammattialalla, jolla toisen sukupuolen edustajat ovat aliedustettuina ja yhdistyksen tarkoituksena on edistää tasa-arvoa alalla.

Suomen nykyinen lainsäädäntö takaa kattavasti äitiysvapaalta palaavalle työntekijälle ja virkamiehelle työhönpaluuoikeuden, vaikka työntekijälle ei ole säädetty paluuoikeutta samoilla työehdoilla. Äitiysvapaan jälkeinen työhönpaluuoikeus on valtioneuvoston mielestä tarkoituksenmukaista määritellä vastaamaan Suomen työsopimuslaissa ja tasa-arvolaissa säädettyä suojan tasoa.

Valtioneuvosto yhtyy komission ehdotuksen perusteluissa esitettyyn näkemykseen syrjinnän uhrin oikeudesta sellaiseen korvaukseen, joka takaa tehokkaan oikeussuojan ja on riittävä suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon. Vahingonkorvausta koskevan säännösehdotuksen epäselvyyden vuoksi ei ole mahdollista arvioida, ovatko voimassa olevat kansalliset säännökset hyvityksen vähimmäis- ja enimmäismääristä ristiriidassa ehdotuksen kanssa.

Oikeushenkilöiden mahdollisuutta aloittaa oikeusprosesseja on perusteltua säännellä rotu- ja työsyrjintädirektiivejä vastaavasti. Ehdotettua direktiiviä olisi voitava tulkita siten, että velvoite täyttyy asianosaisen voidessa valtuuttaa oikeushenkilön edustajan toimimaan oikeudenkäynnissä asiamiehenään tai avustajanaan.