Perustelut

Yleistä

Valiokunta keskittyy tässä lausunnossaan EU-selonteon turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen osuuteen yhdistettynä lausuntoon Euroopan unionin komission tiedonantoon Euroopan puolustus- ja turvallisuusalan kehityksestä 24.7.2013 "Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa".

Selonteossa todetaan, että Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenvaltiot, joiden sotilaalliset voimavarat täyttävät korkeammat vaatimukset ja jotka ovat keskenään tehneet tätä koskevia sitoumuksia vaativampia operaatioita varten, voivat aloittaa pysyvän rakenteellisen yhteistyön. Valiokunta pitää hyödyllisenä EU:n puolustusyhteistyön tiivistämistä erityisesti liittyen suorituskykyjen yhteiskäyttöön ja jakamiseen ("Pooling and Sharing") ja pitää tärkeänä yhteistyön edelleen kehittämistä.

Komission tiedonanto toimii komission keskustelunavauksena Euroopan puolustus- ja turvallisuusteollisuusmarkkinoiden avaamisesta ja kehittämisestä, jonka tarkoituksena on edesauttaa laaja-alaista keskustelua Euroopan puolustusyhteistyön tulevaisuudesta. Tiedonannossa esitetään toimenpiteitä puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistamiseksi, alan teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi ja siviili- ja sotilastutkimuksen välisten synergioiden hyödyntämiseksi.

EU:n ulkoinen toiminta kattaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kauppapolitiikan ja kehityspolitiikan sekä myös unionin sisäisten politiikkojen ulkoiset ulottuvuudet. Selonteon mukaan unionin kriisinhallintaa tulee kehittää yhä kokonaisvaltaisemmaksi toiminnaksi, jossa yhdistyvät niin sotilaallinen kuin siviilikriisinhallinta sekä pitkäjänteisempi kehityspolitiikka ja EU:n muu toiminta kriisialueilla. Valiokunta kannattaa kokonaisvaltaisen näkemyksen aikaansaamista liittyen kriisinhallinnan tavoitteisiin, jotta toiminnan vaikuttavuutta voitaisiin päämäärätietoisesti lisätä.

Vahvistaakseen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa tulee Euroopalla olla käytettävissään riittävät sotilaalliset suorituskyvyt sekä teollinen ja teknologinen perusta näiden tuottamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Unionin jäsenmaiden sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistä ja ylläpitämistä vaikeuttavat puolustusmateriaalin kallistuminen ja määrärahapaineet. Euroopalta myös puuttuu tiettyjä keskeisiä sotilaallisia suorituskykyjä, joiden osalta on tukeuduttu Yhdysvaltoihin.

Yksikään eurooppalainen valtio ei kykene enää yksin tuottamaan kaikkia tarvittavia suorituskykyjä. Keskeinen haaste on paineet puolustusbudjetteja kohtaan — EU-maiden puolustusmenot ovat vähentyneet vuosien 2001 ja 2010 välisenä aikana 251 miljardista eurosta 194 miljardiin euroon. Määrärahojen vähentymisellä on suora vaikutus alan teollisuuteen Euroopassa, koska vähennykset ovat merkinneet leikkauksia moniin tärkeisiin aseohjelmiin ja puolustusalan T&K-ohjelmiin. Tämän vuoksi jäsenmaiden suorituskyky-yhteistyön tiivistäminen on valiokunnan näkemyksen mukaan yhä tärkeämpää. Tiivistämisellä on kuitenkin oltava selkeät sekä kansallisen että EU-tason päämäärät ja tavoitteet.

Puolustusmäärärahojen vähenemisen ohella nykyaikaisten sotilaallisten kykyjen kustannukset kasvavat. Kun merkittävää puolustusbudjettien kasvua ei Euroopassa ole näköpiirissä, tulisi käytettävissä olevat varat käyttää tehokkaammin. Valiokunta tähdentää, että maiden yhteistyön lisääminen ja tehokkaampi resurssien käyttö ovat siihen tärkeitä keinoja.

Puolustusteollisuuden ja -markkinoiden kehittyminen

Suorituskykyjen kehittäminen edellyttää myös vahvaa teollista pohjaa. Valiokunta tukee EU-selonteossa esitettyä kantaa, jonka mukaan Euroopan puolustusteollisuutta ja - markkinoita tulee kehittää entistä määrätietoisemmin. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaiselle puolustusteollisuudelle osana kansainvälisiä tuotantoketjuja. EU tarvitsee puolustus- ja turvallisuusalan pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmaa, jossa etsitään kilpailukykyä sekä teollista ja teknologista perustaa parantavia toimia laajalti. Budjettipaineiden myötä on myös entistä tärkeämpää, että jäsenmaiden asevoimat saavat parhaan mahdollisen vastineen puolustukseen tehtäville investoinneille, esimerkiksi kysyntää yhtenäistämällä.

Suomi on puolustusmarkkinoilla varsin usein ostajaroolissa, jolloin on pantava erityinen huomio riittävälle kilpailulle, kustannustehokkuudelle ja käytönaikaisen ylläpitotuen saatavuudelle.

Noin 80 % puolustustarvikkeista hankitaan Euroopassa kotimaisilta toimittajilta. Suomen markkinat ovat jo nyt avoimet, ja suurin osa puolustusmateriaalista hankitaan kilpailutuksen kautta ulkomaisilta toimijoilta. Toimintaympäristö on täysin erilainen suurissa EU-jäsenmaissa, joissa omaa teollisuutta turvataan ja ylläpidetään voimakkaasti. Valiokunta kannattaa valtiontukitarkastelun vahventamista myös puolustusalalla ja toteaa saamiensa selvitysten perusteella, että sisämarkkinoiden toteutumisen todellinen este on kotimaisten toimittajien suosiminen erityisesti suurten eurooppalaisten tuottajamaiden hankinnoissa.

Jäsenmaiden tulee selkeästi määritellä kriittiset kansalliset teknologiat ja osaamisalueet, joiden turvaamiseksi ne vetoavat EU:n perussopimuksen poikkeusartiklaan (SEUT 346). Muu puolustusmateriaali tulee kilpailuttaa Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin (2009/81/EY) mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännöksiä kierretä missään maassa erityisesti kotimaisen teollisuuden suosimiseksi. Jotta markkinat voisivat aidosti avautua, tulisi jäsenmaiden komission mukaan altistaa puolustushankintansa aitoon ja avoimeen Euroopan laajuiseen kilpailuun. Suomen kannalta puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen ja aito avaaminen eurooppalaiselle kilpailulle onkin hyvä asia, koska Suomen on pienen puolustusteollisuutensa vuoksi lähtökohtaisesti hankittava kaikki suuremmat asejärjestelmät ulkomaisilta toimittajilta.

Huoltovarmuusjärjestelyt

Eurooppalaisten puolustustarvikkeiden huoltovarmuusjärjestelyjen syventäminen on tärkeä edellytys markkinoiden avaamiselle. Huoltovarmuuden turvaaminen ei ole aina mahdollista tavallisten markkinamekanismien kautta. Valtion keskeisten turvallisuusetujen suojeleminen saattaa edellyttää pitkälle meneviä huoltovarmuusjärjestelyjä, missä tarvitaan myös eurooppalaista yhteistyötä. Suorituskykyjen yhteiskäyttö ja jakaminen lisääntyy Euroopassa, mikä myös edellyttää huoltovarmuusjärjestelyjen syventämistä.

Valiokunta painottaa, että huoltovarmuudella on Suomelle suuri merkitys suorituskykyjen ylläpidossa, kehittämisessä ja käytössä. Huoltovarmuus korostuu maassamme varsinkin maantieteellisten ja turvallisuuspoliittisten erityisolosuhteiden vuoksi. Valiokunta painottaa, että ulkomaisissa puolustushankinnoissa on huoltovarmuutta koskevilla vaatimuksilla varmistettava, että puolustusmateriaalin käytön aikaiseen huoltoon, kunnossapitoon ja vauriokorjaukseen liittyvät vaatimukset pystytään täyttämään kaikissa olosuhteissa.

Huoltovarmuus täyttyy, jos järjestelmää hankkivaan maahan siirtyy myös järjestelmään liittyvää suunnittelu-, valmistus-, integrointi-, ja ylläpito-osaamista. Helpoin tapa huoltovarmuuden varmentamiseen on teollinen yhteistyö. Valiokunta painottaa, että hankintaprosesseissa on kiinnitettävä huomiota siihen, että esimerkiksi kriittisen järjestelmän elinjakson aikainen tuki ja ylläpito saadaan tarvittaessa kotimaahan hankinnassa asetettavien huoltovarmuutta ja tietoturvallisuutta koskevien vaatimusten avulla.

Teollinen yhteistyö ja erityisesti siihen liittyvät vastakaupat ovat tärkeitä Suomen kaltaisille maille, joilla ei ole kattavaa kansallista puolustusteollisuutta. Yhteistyön avulla luodaan puolustusjärjestelmien edellyttämää ylläpitokykyä sekä mahdollistetaan sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta riittävän osaamisen ja tuotannon kehitys ja säilyminen. Niiden tarve korostuu erityisesti kriisiaikoina. Teollisella yhteistyöllä myös edistetään vientiä, kehitetään kotimaisen puolustusteollisuuden kilpailukykyä ja verkostoitumista. Valiokunta painottaa, että Suomen tulee jatkossakin asettaa yhteistyön velvoite ulkomailta tehtäviin hankintoihin silloin, kun valtion keskeisten turvallisuusetujen — kuten huoltovarmuuden — suojelu tätä edellyttää.

EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisissa hankinnoissa ei vastaostoehtoa enää aseteta.

Erityisesti kriittisen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen saattaa tätä edellyttää. On myös huomioitava, että suomalainen puolustusteollisuus tarvitsee kotimaisia tilauksia kyetäkseen kehittämään osaamistaan ja ylläpitämään huoltovarmuuden turvaamisen kannalta kriittisiä toimintoja.

Teollisuuspolitiikka

Valiokunta kannattaa komission esitystä pk-yritysten aseman parantamiseksi. Asiakokonaisuudella on erityisen suurta merkitystä Suomelle, koska käytännössä lähes kaikki puolustusalan yritykset ovat pk-yrityksiä. Komission suunnitelmat eurooppalaisten osaamisklusterien synnyttämisestä ja tukemisesta ovat kannatettavia varsinkin kun ne voivat tarjota mahdollisuuden sekä erikoistua uusiin aloihin että tehdä yhteistyötä muiden pk-yritysten kanssa ja päästä alihankkijaksi isoihin eurooppalaisiin järjestelmiin. Klusterien muodostaminen voi mahdollistaa myös nykyistä paremman siviili-sotilas-synergian hyödyntämisen. Uusia siviilituotteita ja -sovelluksia voidaan kehittää alun perin puolustustarkoituksiin kehitettyjen teknologioiden ja materiaalien pohjalta ja päinvastoin.

Valiokunta toteaa saamiensa asiantuntijalausuntojen pohjalta, että on kuitenkin tärkeää, että klusterit perustuvat osaamiseen ja syntyvät markkinaehtoisesti sinne, missä teollista ja teknologista osaamista jo on olemassa. Tärkeä kriteeri on myös, ettei osaamiskeskusten toimijoiden tarvitse sijaita vain yhdellä maantieteellisellä alueella eikä niiden painopiste tule olla pelkästään Euroopan suurissa tuottajamaissa.

Komissio toteaa tiedonannossaan, että puolustusteollisuudessa tapahtuu Euroopassa syviä muutoksia, joihin jäsenvaltioiden ja teollisuuden on mukauduttava. Rakenneuudistuksessa ei voida välttyä negatiivisilta vaikutuksilta, kuten työpaikkojen menettämiseltä. Budjettipaineet ja markkinoiden kehittämistoimet johtavat väistämättä puolustusteollisuuden rakennemuutokseen Euroopassa. Valiokunta painottaa, että oleellista Suomen kannalta on se, että unionin tuki-instrumentit ovat jäsenvaltioiden käytettävissä, mikäli ne näin kansallisesti päättävät. Rakennemuutoksen ennakointi on merkittävää myös Suomen kannalta, ja yksittäisten, muutoksen kohteeksi joutuvien työntekijöiden asemaa pitää olla mahdollista tukea.

Tutkimus ja voimavarat

Valiokunnan näkemyksen mukaan myös puolustusalan tutkimuksessa, kehityksessä ja innovaatioissa tulee päästä tiiviimpään yhteistyöhön ja koordinointiin jäsenmaiden kesken. Myös YTPP:n kannalta kriittisten suorituskykyjen selvittämiseen tähtäävän tutkimuksen tukemista voidaan pitää perusteltuna. Sotilaallisten voimavarojen todellinen yhteinen kehittäminen edellyttää vaatimusten yhtenäistämistä sekä kysyntäpuolen yhdistämistä ja vahvistamista. Tämä ei ole mahdollista ilman tiiviimpää yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Yhteishankkeilla mahdollistettaisiin laajapohjaisempi tutkimus- ja kehitystyö, joka hajottaisi toiminnan riskejä sekä edistäisi teollisuuden verkostoitumista ja teknologista kehittymistä. Teknologisen kehityksen ennakointiin osallistuminen on koko Suomen elinkeinoelämän ja julkisen sektorin etu. Valiokunnan näkemyksen mukaan yhteistyötä voidaan lisätä maiden välisillä yhteishankinnoilla, yhteensopivan kaluston hankinnoilla, Pooling & Sharing -toiminnoilla sekä jakamalla suunnittelu- ja tuotantokykyä maiden ja kansallisten yritysten kesken.

Siviili- ja puolustustutkimuksen synergiamahdollisuudet lisääntyvät edelleen, sillä lukuisat teknologiat ovat kaksikäyttöteknologioita. Valiokunta pitää tärkeänä jatkaa monikäytön edellytysten kehittämistä erityisesti EU:n komission ja EDA:n (European Defence Agency) välisessä tutkimusyhteistyössä ja toiminnan yhteensovittamisessa. Yhteistyö mahdollistaa innovaatioita ja lisää kustannustehokkuutta mm. poistamalla tarpeetonta päällekkäistä tutkimusta. Toimintaympäristön laaja-alaiset turvallisuushaasteet edellyttävät osittain myös yhteentoimivia puolustus- ja turvallisuusratkaisuja, joiden kehittämisen tulee tapahtua viranomaistarpeista johdettuna. Ideaalitilanteessa asiakas ja teollisuus toimisivat strategisesti yhteistyössä jo hankkeiden aikaisessa vaiheessa. Teollisuuden kilpailukykyä voidaan kehittää sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta että markkinoita tehostamalla ja viranomaisasiakkuutta lisäämällä.

Muita huomioita esityksestä

Suomalaisen puolustusteollisuuden menestyminen ja sitä myötä myös Suomen puolustuskyky edellyttävät, että kansalliset tukimekanismit sovitetaan yhteen ja että kotimaisen teollisuuden markkina- ja oikeustoimiosaaminen on riittävän hyvää. Valiokunta painottaa, että näillä toimilla voidaan turvata kotimaisen teollisuuden mahdollisuudet hyödyntää avautuvia eurooppalaisia markkinoita, sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta kriittisen osaamisen pysyminen kotimaassa ja Suomen puolustuskyvyn säilyminen myös poikkeus- ja kriisitilanteissa.

Eurooppa-neuvostossa käsitellään puolustusta laajasti ns. klustereiden kautta. Ensimmäinen klusteri käsittää yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan, toinen voimavarojen kehittämisen ja kolmas puolustus- ja turvallisuusteollisuuden. Valiokunta pitää tärkeänä, että keskustelussa ja kehittämistoimissa koskien puolustus- ja turvallisuusteollisuutta, tunnistetaan klustereiden tiivis yhteys.

Yhteismarkkinoiden syvemmässä avautumisessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Valiokunnan mukaan on arvioitavissa, että mahdollisuudet ovat uhkia suuremmat. Kansallisesti on syytä varmistaa, että syventyvän yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti.