Perustelut

Sopimuksen tavoitteena on perustaa Viron, Suomen, Latvian ja Norjan välinen pohjois-eurooppalaisen ilmatilan lohko (North European Functional Airspace Block, NEFAB) osana yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa SES II -asetuksen (Single European Sky) 9 a artiklan nojalla. NEFAB:n perustamisella pyritään parantamaan lentoturvallisuutta, vähentämään haitallisia ympäristövaikutuksia, parantamaan lentoliikenteen sujuvuutta sekä alentamaan kustannuksia. Lisäksi sopimuksella uudistetaan ilmatilan hallinnan rakenteita sekä luodaan edellytykset uusien teknisten ratkaisujen käyttöönotolle.

Toiminnallisella ilmatilan lohkolla tarkoitetaan operatiivisiin vaatimuksiin perustuvaa ilmatilan lohkoa, joka on perustettu valtioiden rajoista riippumatta. Toiminnallisessa ilmatilan lohkossa lennonvarmistuspalvelujen ja niihin liittyvien toimintojen tarjonta on suorituspohjaista ja optimoitua, jotta voitaisiin aloittaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien tiiviimpi yhteistyö tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, käyttää yhtä palveluntarjoajaa.

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan (SES) kehittämisen tavoitteena on ehkäistä ja poistaa monien EU:n jäsenmaiden ilmatilan ruuhkautumisesta ja lentoliikenteen myöhästymisestä aiheutuvia haittoja. Hankkeen tärkein tavoite on lisätä ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kapasiteettia ja saavuttaa näin suorempia lentoreittejä, säästöjä lentoajoissa, täsmällisempiä lentoaikatauluja ja vähemmän ilmaliikenteen päästöjä. Käytännössä näiden tavoitteiden toteuttamiseen pyritään toiminnallisten ilmatilanlohkojen (Functional Airspace Block, FAB) perustamisen kautta. Vuodelta 2009 peräisin olevan SES II asetuksen mukaan EU:n jäsenvaltioiden on perustettava toiminnalliset ilmatilan lohkot 4. joulukuuta 2012 mennessä. Kahden jo perustetun lohkon lisäksi ollaan parhaillaan perustamassa kaikkiaan seitsemää toiminnallista ilmatilan lohkoa NEFAB mukaan lukien.

Puolustusvaliokunta pitää yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyviä tavoitteita kannatettavina. Valiokunta toteaa, että Suomen ilmatila on yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan reuna-aluetta, mutta toteutuessaan edellä mainitut tavoitteet voivat sujuvoittaa myös Suomen ilmatilassa tapahtuvaa liikennöintiä. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan perustaminen koskee siviili-ilmailua, mutta sillä on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia myös sotilaalliselle maanpuolustukselle.

SES I ja SES II -asetukset eivät vaikuta valiokunnan saaman selvityksen mukaan jäsenvaltioiden omaa ilmatilaa koskevaan suvereniteettiin eivätkä myöskään estä ryhtymästä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen keskeisten turvallisuus- tai puolustusetujen suojaamiseksi. Vaikka EU-lainsäädäntö koskee vain siviili-ilmailun järjestämistä, vaikuttavat asetukset myös sotilasilmailuun ilmatilan rajallisuudesta johtuen. Jäsenvaltiot arvioivat kansallisella tasolla siviili- ja sotilasilmailun tarpeet ilmatilan käytöstä päätettäessä. SES I -puiteasetusta hyväksyttäessä EU:n jäsenmaat sitoutuivat lausumassa toimimaan yhteistyössä kansalliset sotilaalliset tarpeet huomioon ottaen ja tehostamaan siviili- ja sotilasalan läheistä yhteistyötä ilmatilan turvallisen käytön takaamiseksi.

Valiokunta korostaa, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (ns. puiteasetus) suojalausekkeessa todetaan, että asetus ei estä jäsenvaltioita soveltamasta toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen keskeisten turvallisuus- tai puolustusetujen suojaamiseksi. Näin ollen jäsenvaltioilla on kansallisesti mahdollisuus järjestää ilmatilan käyttö siten, että sotilaallinen koulutus- ja harjoitustoiminta tapahtuu tehokkaasti ja suorituskykyvaatimukset täyttäen kuitenkin ilmatilan joustavan käytön periaatteiden mukaisesti.

Sotilaallisen maanpuolustuksen näkökulmasta puolustusvaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota ilmaliikennepalvelujen ja sääpalvelujen tuottamiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston ns. palveluntarjonta-asetuksen ((EY) N:o 550/2004) mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ilmaliikennepalvelua tarjotaan yksinoikeudella niiden vastuulla olevassa ilmatilassa. Ilmailulain 116 §:n mukaisesti liikenne- ja viestintäministeriö on sisäasiainministeriötä ja puolustusministeriötä kuultuaan nimennyt Suomen lentotiedotusalueella ilmaliikennepalvelun tarjoajaksi Finavia Oyj:n joulukuuhun 2018 saakka lukuun ottamatta Seinäjoen, Mikkelin ja Sodankylän lentopaikkojen lentotiedotusvyöhykkeitä. Nimeämisessä on otettava huomioon muun muassa aluevalvontaan ja kriisitilahallintaan liittyvien tehtävien suorittamismahdollisuudet.

Edellä mainittu palveluntarjonta-asetus mahdollistaa sääpalvelun tarjoajan nimeämisen kansallisella tasolla. Liikenne- ja viestintäministeriö on sisäasiainministeriötä ja puolustusministeriötä kuultuaan nimennyt Ilmatieteen laitoksen siviili-ilmailun lentosääpalvelun tarjoajaksi yksinoikeudella Suomen lentotiedotusalueella. Nimeäminen on määräaikainen kesäkuuhun 2016 saakka.

Sotilasilmailu käyttää Suomessa kaikkea siviili-ilmailun sääpalvelua ja sen lisäksi sotilasilmailulle tuotetaan erityisesti sen tarpeisiin suunniteltuja palveluja. Maanpuolustuksellisten syiden vuoksi puolustusvoimat on sitoutunut tilaamaan kaiken sotilasilmailun tarvitseman palvelun Ilmatieteen laitokselta. Ilmatieteen laitoksesta annetun lain (585/1967) 1 §:n mukaan Ilmatieteen laitoksen tehtävänä on tuottaa toimialansa palvelut, erityisesti lentosääpalvelut, maanpuolustuksen turvaamiseksi ja puolustusvoimien muun toiminnan varmistamiseksi. Integroidun siviili- ja sotilasilmailun sääpalvelun tuotannon takia Ilmatieteen laitoksella katsotaan olevan myös kriisitilanteissa kyky ja riittävät resurssit tuottaa puolustusvoimien tarvitsemat sääpalvelut.

Puolustusvaliokunta toteaa, että siviili- ja sotilasilmailu toimivat Suomessa integroidun lennonvarmistusjärjestelmän puitteissa käyttäen yhteisiä lennonjohtorakenteita, yhteistoimintalentoasemia, tietojärjestelmiä ja henkilöstöä. Liikenne- ja viestintäministeriö ja puolustusministeriö sopivat, miten lennonvarmistuspalvelujen tarjonnassa otetaan huomioon siviili- ja sotilasilmailun tarpeet ilmatilan joustavan käytön periaatteen mukaisesti.

Puolustusvaliokunta pitää edellä kuvattua järjestelyä tarkoituksenmukaisena. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioilla on palveluntarjonta-asetuksen perusteella mahdollisuus nimetä myös muussa EU-jäsenvaltiossa tai SES-lainsäädäntöä noudattavassa maassa sijaitseva palveluntarjoaja, jolla on voimassaoleva, kansallisen valvontaviranomaisen myöntämä toimilupa kyseistä palvelua varten, tarjoamaan lennonvarmistuspalvelua ilmatilassaan. Tätä vuodesta 2004 voimassa ollutta mahdollisuutta ei kuitenkaan ole Suomessa käytetty ilmaliikennepalvelun tai sääpalvelun tarjoajaa nimettäessä.

Puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan on mahdollista, että mikäli jatkossa Suomen ilmatilaan tai sen osaan valittaisiin ilmaliikennepalvelun tarjoajaksi ulkomainen palveluntarjoaja, se ei ehkä kykenisi tuottamaan Suomen puolustushallinnon tarvitsemia palveluita. Tästä voisi hallituksen esityksen mukaan seurata tarve ottaa käyttöön rinnakkaisia siviili- ja sotilaslennonjohtotoimintoja sekä sääpalvelutoimintoja. Erillis- tai rinnakkaispalvelujen arvioidaan hallituksen esityksessä aiheuttavan lennonvarmistuspalvelujen osalta noin 50 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa ja sääpalvelun osalta noin kahden miljoonan euron kustannukset vuodessa.

Puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan NEFAB:n perustamisen kaikki vaikutukset tulevat esille vasta sopimuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon edetessä. Koska sopimuksella on selvästi vaikutuksia myös maanpuolustukselle ja sotilasilmailulle, valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen alueen valvonta, puolustusvoimien operatiiviinen ja harjoitustoiminta sekä poikkeusoloihin varautuminen voidaan järjestää tehokkaasti. Puolustusvaliokunta pitää välttämättömänä, että erityisesti ilmaliikenne- ja sääpalvelun tuottajia valittaessa maanpuolustukselliset näkökohdat ja puolustusvoimien erityistarpeet varsinkin kriisi- ja poikkeusoloissa otetaan painotetusti huomioon lisäkustannusten ja rinnakkaisten järjestelmien luomisen välttämiseksi.

Puolustusvaliokunta korostaa tiiviin viranomaisyhteistyön merkitystä ja katsoo, että valtioneuvoston vuonna 2010 asettaman ilmatilan hallinnan neuvottelukunnan merkitys tulee korostumaan NEFAB:n perustamisen myötä. Neuvottelukunnan tehtävänä on neuvoa-antavana elimenä käsitellä siviili- ja sotilasilmailun yhteensovittamiseen liittyviä kysymyksiä ottaen huomioon ilmatilan eri käyttäjien tarpeet. Valiokunta pitää oikeana valtioneuvoston tavoitetta, jonka mukaan NEFAB-neuvostossa ja sen alaisissa kolmessa komiteassa esitettävät kansalliset kannat muodostetaan ensisijaisesti ilmatilan hallinnan neuvottelukunnassa. Valiokunta painottaa liikenne- ja viestintäministeriön ja puolustusministeriön tiiviin yhteistyön merkitystä NEFAB-neuvoston ja sen alaisten komiteoiden toiminnassa.