Vuosittaiset indeksikorotukset aiotaan jäädyttää useaksi vuodeksi tilanteessa, jossa pienituloiset nuoret ja opiskelijat ovat olleet jo taloudellisesti hankalassa asemassa korkean inflaation takia. Perusturvan arviointiraportin mukaan vuosina 2020—2022 kiihtyvä inflaatio ja viiveellä toteutetut indeksikorotukset pienensivät etuuksien reaalitasoa. Nyt suunniteltavilla indeksijäädytyksillä näiden tukien saajien ostovoimaa heikennetään merkittävästi entisestään. Käytännössä esitys tarkoittaisi sitä, että etuuksien ja rahamäärien tarkistusten tekemättä jättämisen vaikutus etuuksien ja rahamäärien reaaliseen tasoon olisi jopa 10,2 prosenttia.
Opintorahaan on tehty indeksikorotukset 31 vuoden aikana ainoastaan vuosina 2014 ja 2015 sekä vuodesta 2020 lähtien eli kuutena vuotena. Indeksikorotusten tekemättömyyden vuoksi opintoraha on menettänyt ostovoimaansa jo ennen nyt käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä noin 160 euron arvosta. Kun opintorahan ostovoima on heikentynyt, myös sen kannustinvaikutus on murentunut, eli sama heikentynyt opintoraha ei enää kannusta yhtä voimakkaasti samaan määrään opintosuorituksia. Opintotuen sidonnaisuus opintosuorituksiin aiheuttaa sen, että opintorahan tason muutoksilla on myös koulutuspoliittisia seurauksia, jotka tulee ottaa huomioon kyseessä olevan lakiehdotuksen vaikutusten arvioinnissa. Vuonna 2022 Amisbarometriin vastanneista opiskelijoista jopa 25 prosenttia oli vastannut, että uupumus on hidastanut opintojen edistymistä. Jos toimeentulo on jatkossa vielä nykyistäkin huonompi, voidaan olettaa, että uupuneiden opiskelijoiden määrä kasvaa. Opintotuen tulee mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu ja se, että opiskelijat voivat keskittyä opintoihinsa ja valmistua ajallaan.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talouskriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihtoehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Näin ei hallituksen esityksessä ole toimittu. Indeksitarkistusten jäädytykset heikentävät laajasti lapsiperheiden toimeentuloa. Erityisen huolestuttavaa on se, että osa jäädytyksistä kohdistuu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin.
Opiskelijoiden toimeentulon heikennykset heikentävät päätoimisen opiskelun mahdollisuutta entisestään erityisesti niillä opiskelijoilla, joilla ei ole esimerkiksi opintojen vaativuuden, terveyshaasteiden tai perhetilanteen vuoksi mahdollisuutta täydentää toimeentuloaan työnteolla. Muilla päätoimisilla opiskelijoilla työnteon lisääntyminen voi johtaa opintoihin käytetyn ajan vähenemiseen ja opintojen viivästymiseen. Myös kannusteet siirtyä opiskelijaksi muusta elämäntilanteesta heikkenevät, kun opintojen aloittaminen tarkoittaisi entistä suurempaa heikennystä kuukausittaiseen toimeentuloon.
Jo vuonna 2022 Amisbarometrin mukaan 15 prosenttia opiskelijoista oli maininnut heikon rahatilanteen syyksi, että opinnot ovat hidastuneet. Luvun voi odottaa kasvavan, mikäli leikkaukset toimeentuloon toteutuvat. Amisbarometrissa 10 prosenttia oli vastannut, että työssäkäynti on hidastanut opintojen edistymistä.
Noin joka neljännellä AMK-opiskelijalla on kotonaan alaikäinen lapsi hoidettavanaan. Yli 60 prosenttia perheellisistä opiskelijoista myös työskentelee opintojensa ohella kattaakseen pakollisia kulujaan. Perheelliset opiskelijat nimesivät työnteon myös suurimmaksi syyksi opintojensa viivästymiselle. Toimeentulon merkittävä romahdus voi suoraan vaikuttaa myös päätökseen hakeutua korkeakoulutukseen. Opintotuen huoltajakorotuksen tason nostaminen erillisenä toimenpiteenä ei ole riittävä peruste indeksijäädytyksen tekemiselle. Huoltajakorotus on ollut jo pitkään alhaisella tasolla, ja huoltajakorotuksen pitäminen indeksissä suojelee perheellistä opiskelijaa myös silloin, kun elinkustannukset nousevat.
Kokonaisuudessaan huoltajakorotuksella korotettu opintoraha on nykyisin 401,43 euroa kuukaudessa. Määräaikaisen korotuksen päätyttyä ja valmistellun 30 euron korotuksen voimaantulon jälkeen huoltajakorotuksella korotetun opintorahan taso tulisi vuonna 2024 olemaan noin 421 euroa. Jos vuosien 2024—2027 indeksikorotukset toteutettaisiin tähän opintorahan tasoon, sen nimellisarvo nousisi noin 43 eurolla. Näin ollen huoltajan saaman opintorahan ostovoima heikkenee vuosina 2023—2027 noin 13 eurolla, vaikka huomioitaisiin erillinen 30 euron huoltajakorotuksen korotus.
Hallituksen esitys kohdistuukin voimakkaasti myös lapsiin. Pienituloisissa asuntokunnissa oli 121 800 lasta vuonna 2021, mikä oli 11,9 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista. Pienituloisissa asuntokunnissa olevien lasten määrän arvioidaan kasvavan noin 3 900 lapsella. Ehdotukset siis lisäävät pienituloisuutta sekä lapsiperheissä että koko väestössä. Kelan arvion mukaan esitys lisää pienituloisissa perheissä asuvien lasten määrää 2,8 prosentilla. Noin 120 000 lasta Suomessa elää jo nyt pienituloisessa perheessä ja lapsiperheköyhyys ja sen seuraukset ovat liian monen lapsen ja nuoren arkea. Lapsena koettu köyhyys ja sen seuraukset voivat heikentää terveyttä, osallisuutta ja yhteiskunnan toimintoihin kiinnittymistä läpi elämän ja jopa ylisukupolvisesti. Lapsena koetun köyhyyden aiheuttamien haittavaikutusten, kuten sosiaalisten ongelmien tai terveysongelmien paikkaaminen myöhemmässä iässä siirtää kustannuksia korjaaviin toimiin ja tulee siten yhteiskunnalle kalliimmaksi.
Noin 54 prosenttia opintotuen saajista saa myös yleistä asumistukea. Yleisen asumistuen indeksijäädytyksessä on siten myös kyse merkittävästi opiskelijoiden toimeentuloon vaikuttavasta heikennyksestä. Myös ammatillisen kuntoutuksen kuntoutusrahan ja nuorten kuntoutusrahan indeksit jäädytetään, ja nämä heikennykset kohdistuvat erityisesti vaikeassa asemassa oleviin nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa opiskella ja työllistyä. Nuoren kuntoutusrahan taustalla ovat useimmiten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt.
Sukupolvet ylittävä polarisaatio lisääntyy ehdotettujen etuuksien heikentämisen myötä, koska varakkaiden perheiden vanhemmilla on monia suoria ja epäsuoria tapoja tukea jälkikasvuaan opiskeluaikana taloudellisesti, kun osalla vanhemmista ei ole mahdollisuuksia tukea lastensa opintoja. Joillakin nuorilla ei ole vanhempia. Työssä käyminen vie voimavaroja opiskelusta. Lisäksi työllä ansaittu raha alkaa pienentää etuuksia tietyn summan jälkeen, mitä vanhempien antama epäsuora tuki ei tee. Lastensuojelun jälkihuoltoon ehdotetut heikennykset lisäävät tätä polarisaatiota kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta.
Myös eri aloille opiskelevien nuorten välille syntyy eroja. Lainan takaisin maksamisen osalta erinomaisesti menestyvät ja kilpailluille aloille hakeutuvat nuoret ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa niihin, jotka päätyvät aloille, joilla on enemmän työttömyyttä tai heikommat tulot. Yhteiskunnassa on tarve kouluttaa työelämän muuttuviin ja osin vielä tuntemattomiin tarpeisiin monenlaisiin töihin kykeneviä työntekijöitä; työllistymisvaikeuksien riskiä ei tule jättää yksilöiden kannettavaksi. Etuuksien saamisen samanaikainen ja peräkkäinen kasautuminen lisäävät taloudellista niukkuutta ja siten polarisaation riskiä ja syvyyttä. Riskit suurenevat erityisesti niillä, joiden kohdalle tulee työttömyyttä, sairauksia tai kuntoutustarvetta, sekä naisilla, jotka synnyttävät lapsia. Polarisaatiosta voi puolestaan seurata yhteiskunnan segregaatiota ja voimakkaitakin turhautumiseen liittyviä reaktioita sekä hakeutumista samassa tilanteessa olevien alakulttuureihin.
Etuuksien indeksikorotusten jäädyttämisen kokonaisvaikutus tulisi arvioida vielä erikseen suhteessa erilaisiin esimerkiksi terveyden tai etnisen taustan takia erityisempiin ryhmiin kuuluviin sekä maahanmuuttajataustaisiin nuoriin. Lainapohjainen opiskelu voi käytännössä olla vaikeaa ja useampien tukien tarve suurempaa kuin muilla, joten heikennysten kasautumisella voi olla voimakkaita vaikutuksia.
Hallituksen leikkausten yhteisvaikutukset osuvat kaikista merkittävimmin nuoriin, yksin asuviin alle 35-vuotiaisiin. Nuorten toimeentulon arvioidaan heikkenevän selvästi muita enemmän.