Yleisperustelut
         
         Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
            saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
            ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
            huomautuksin ja muutosehdotuksin.
         
         
         Hallituksen esityksen perusratkaisut
         
         Hallituksen esityksessä ehdotetaan uudistettaviksi
            ne perusteet, joilla määrätään
            valtionosuus kansalaisopistoille, kansanopistoille ja
            kesäyliopistoille. 
         
         
         Kansalaisopistojen kohdalla luovutaan valtionosuuden laskemisen
            perusteena olevasta asutusrakenneryhmityksestä, joka on
            ollut käytössä vuodesta 1993 alkaen.
            Järjestelmä on perustunut kunnan asukastiheyden
            perusteella rakennettuun viisiportaiseen taulukkoon. Jaottelun ensimmäiseen
            ryhmään ovat kuuluneet ne kunnat, joiden asukastiheys
            on ollut maaneliökilometriä kohti enintään
            kaksi, ja vastaavasti viidenteen ne kunnat, joiden asukastiheys
            maaneliökilometriä kohti on ylittänyt
            sadan asukkaan rajan. Näin tiheä porrastus ei
            kuitenkaan ole vastannut sääntelyn tarkoitusta,
            koska hallituksen esityksessä (s. 6) todetuin tavoin opistojen
            yksikköhintaerot neljässä ensimmäisessä ryhmässä ovat
            varsin pienet. Toisaalta viidennessä ryhmässä yksikköhinnat
            ovat nousseet enemmän kuin muissa ryhmissä. Epäkohtana
            on ollut myös se, että suhteellisen pieni vaihtelu kunnan
            asukastiheydessä on saattanut muuttaa kansalaisopiston
            yksikköhintaperustetta ilman, että opiston toimintaan
            vaikuttavissa kustannustekijöissä olisi tapahtunut
            vastaavaa muutosta.
         
         
         Edellä mainituista syistä esityksessä ehdotetaan,
            että asutusrakenneryhmitykseen perustuvasta yksikköhinnan
            laskemistavasta luovutaan. Ehdotuksen mukaan keskimääräinen
            yksikköhinta lasketaan jatkossa kaikkien opistojen valtionosuuden
            perusteena olevien käyttökustannusten pohjalta.
            Tiheästi asutuissa kunnissa kansalaisopistoille määrättäviä yksikkökustannuksia
            voitaisiin kuitenkin porrastaa asukastiheyden perusteella.
         
         
         Kesäyliopistojen kohdalla ehdotus tarkoittaa luopumista
            periaatteesta, jonka mukaan valtionosuuden perusteena oleva yksikköhinta
            ei perustu niiden omiin kustannuksiin vaan asutusrakenteeltaan samanlaisten
            kuntien kansalaisopistojen yksikkökustannuksiin.
         
         
         Kansanopistojen kohdalla lakiehdotus merkitsee siirtymistä järjestelmään,
            jossa valtionosuutta määrättäessä aiempaa
            paremmin otetaan huomioon, miten paljon opiskelijoista asuu opiston
            ulkopuolella. 
         
         
         Vapaasta sivistystyöstä annettuun lakiin (632/1998)
            tehdään myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusperusteiden
            kokonaisuudistusta vastaavat muutokset. Tästä seuraa,
            että lain soveltamisalaan kuuluvien laitosten yksikköhinnat
            lasketaan kunkin oppilaitosmuodon kohdalta joka toisen vuoden sijasta
            joka neljäs vuosi. Samalla yksikköhinnan laskemisvuosi
            siirtyy yhtä vuotta aiemmaksi nykyjärjestelmään
            verrattuna. 
         
         
         Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös
            säännös ns. nettoutuksesta. Sen seurauksena
            jatkossa ennen valtionosuuden määräämistä lain
            nojalla myönnetyt valtionavustukset vähennetään
            valtionosuuden perustana olevista kokonaiskustannuksista.
         
         
         Sivistysvaliokunta hyväksyy ehdotetut perusratkaisut,
            joita myös hallintovaliokunta lausunnossaan puoltaa. Sivistysvaliokunnan
            mielestä ehdotetut muutokset ovat tarpeellisia parannuksia
            nykyjärjestelmän soveltamiskäytännössä ilmenneisiin
            epäkohtiin samalla, kun ne olennaisella tavalla selkeyttävät
            valtionosuuden myöntämisen perusteita. Viimeksi
            mainitun seikan vuoksi ehdotetut uudistukset ovat tärkeitä myös lain
            soveltamisalaan kuuluvien laitosten kannalta, koska valiokunnan
            arvion mukaan uudistukset parantavat rahoituksen ennustettavuutta
            ja siten myös vapaan sivistystyön oppilaitosten
            mahdollisuutta suunnitella toimintaansa pitkällä aikavälillä.
         
         
         Sivistysvaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota
            siihen, että asiantuntijalausuntojen mukaan eräissä kansanopistoissa
            ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta alenee, vaikka ammatillisen
            koulutuksen keskimääräinen yksikköhinta
            nouseekin. Valiokunta pitää tärkeänä,
            että hallitus selvittää asiaa ja tarvittaessa ryhtyy
            toimenpiteisiin sen suhteen.
         
         
         Vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus
         
         Sivistysvaliokunta on hallituksen esitystä käsitellessään
            erityisesti perehtynyt vaikeasti vammaisten asemaan. Lakiehdotuksen
            mukaan valtioneuvoston asetuksella korotetaan valtionosuuden perustana
            olevaa yksikköhintaa niiden kansanopistojen kohdalla, joiden
            ylläpitäjien luvassa määriteltynä pääasiallisena
            koulutustehtävänä tai osana tällaista
            koulutustehtävää on vaikeasti vammaisille
            tarkoitettu koulutus. Esityksen perustelujen (s. 11) ja valiokunnalle
            toimitetun asetusluonnoksen mukaan korotus olisi erityiskansanopistoissa
            75 prosenttia ja muissa kansanopistoissa 25 prosenttia.
         
         
         Sivistysvaliokunta ei ole esitettyjen tietojen perusteella voinut
            vakuuttua siitä, että ehdotukset riittävässä määrin
            turvaisivat vaikeasti vammaisten opiskelumahdollisuudet. Valiokunta
            on kiinnittänyt huomiota etenkin niihin vaikutuksiin, joita
            lakiehdotuksella on Lehtimäen erityiskansanopistoon. Tämän
            opiston tehtävänä on järjestää yleissivistävää,
            ammatillissivistävää ja elämänhallintaan
            sekä omaehtoiseen opiskeluun valmentavaa koulutusta erityisesti
            vaikeavammaisille. Kun kansanopistojen opiskelijaviikon yksikköhinta
            määräytyy kaikkien opistojen toiminnasta
            aiheutuvien kustannusten mukaan, Lehtimäen opiston kaltaisen
            muista poikkeavan koulutustehtävän — ja
            sen vuoksi myös poikkeuksellisen kustannusrakenteen — omaavan opiston
            erityiset tarpeet eivät sivistysvaliokunnan arvion mukaan
            tule riittävästi huomioon otetuiksi. Sivistysvaliokunta
            muistuttaa, että vuoden 2004 talousarvioehdotusta (HE 55/2003
            vp) käsitellessään eduskunta hyväksyi
            lausuman, jossa se edellytti hallituksen selvittävän
            erityiskansanopistojen rahoitusjärjestelmän toimivuuden
            ja tekevän tarvittavat muutosehdotukset niin, että vammaisten
            koulutustarpeen kannalta tärkeä toiminta voidaan
            turvata. Valiokunnan mielestä hallituksen esityksen sisältämät
            ehdotukset eivät täysin riitä täyttämään
            tällaista tavoitetta. Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
            lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee huolehtia siitä,
            että kun säädetään kansanopistojen
            valtionosuuden perustana olevan yksikköhinnan korotuksesta
            vammaisille tarkoitettua opetusta järjestettäessä,
            otetaan erityisesti huomioon Lehtimäen erityiskansanopiston
            opiskelijakunnan koostumuksesta aiheutuva poikkeuksellinen kustannusrakenne
            ja tästä johtuvat rahoitustarpeet (Valiokunnan
               lausumaehdotus 1).
         
         
         Asukastiheyden huomioon ottaminen vapaan sivistystyön
            oppilaitosten valtionosuutta määrättäessä
         
         
         Sivistysvaliokunta on edellä puoltanut hallituksen
            esitykseen sisältyvää ehdotusta, jonka
            mukaan kansalaisopistojen valtionosuutta määrättäessä luovutaan
            asutusrakenneryhmitykseen perustuvasta laskentatavasta. Ehdotettu
            uudistus on merkittävä erityisesti sen vuoksi,
            että nykyisellään erot hyvinkin lähellä toisiaan
            sijaitsevien opistojen rahoituksessa voivat olla suurehkoja pelkästään
            kunnan asukastiheyden vuoksi. 
         
         
         Asukastiheyden vaikutus kansalaisopistojen rahoitukseen ei kuitenkaan
            kokonaan poistu, koska valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää,
            että valtionosuuden perustana olevaa yksikköhintaa
            korotetaan 15 prosentilla, jos opiston sijaintikunnan asukastiheys
            on yli sata. Sivistysvaliokunnan mielestä suunniteltu ratkaisu on
            melko kaavamainen. Esityksestä johtuvien taloudellisten
            muutosten hallitsemiseksi opetusministeriön tulee valiokunnan
            mielestä vielä harkita, että tiheästi
            asuttujen kuntien yksikköhintojen määräämisessä otettaisiin
            käyttöön useampia portaita
            ja että yksikköhinta määräytyisi
            eri portaiden välillä liukuvasti. Tällöin
            sivistysvaliokunnan mielestä olisi myös mahdollista
            ottaa paremmin huomioon muun muassa niistä maahanmuuttajille
            tarjottavaan opetukseen liittyvistä erityistehtävistä aiheutuvat
            kustannukset, joihin hallintovaliokunta lausunnossaan viittaa.
         
         
         Asukastiheyden käyttäminen valtionosuuden määräämiseen
            vaikuttavana seikkana ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta, koska
            tällöin esimerkiksi kuntajaotuksessa tapahtuvista
            muutoksista voi aiheutua merkittäviä johdannaisvaikutuksia
            kansalaisopistojen rahoituspohjaan. Sivistysvaliokunnan mielestä esimerkiksi
            suunnitellusta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ei saa seurata,
            että kansalaisopistojen yhdistyessä niiden rahoituspohja äkillisesti
            muuttuu. Valiokunta pitää muutoinkin tärkeänä,
            että mahdollisten kuntaliitosten yhteydessä kansalaisopistojen toiminta
            voi jatkua suunnitelmallisesti ilman jyrkkiä muutoksia
            toiminnan taloudellisissa edellytyksissä. Asian keskeisen
            merkityksen vuoksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi
            tätä tarkoittavan lausuman (Valiokunnan lausumaehdotus
               2).
         
         
         Vapaan sivistystyön suhde muuhun opetukseen
         
         Hallituksen esityksestä ilmenee, että vapaan
            sivistystyön alaan luettava koulutustoiminta on nykyisellään
            varsin monimuotoista. Monin kohdin esityksen taustalla onkin havainto,
            jonka mukaan vapaasta sivistystoiminnasta annetun lain soveltamisalaan
            kuuluva toiminta on käytännössä muotoutunut
            toisenlaiseksi kuin lakia säädettäessä ennakoitiin.
            Esimerkkinä toiminnan luonteen muuttumisesta on kesäyliopistojen toiminta,
            josta hallituksen esityksen perusteluissa (s. 7/I) todetaan,
            että se ei ole ollut yhtä lähellä kansalaisopistojen
            toimintaa kuin lakia säädettäessä oletettiin.
         
         
         Sivistysvaliokunnan mielestä hallituksen esityksessä esiin
            tuodut ongelmat ansaitsevat laajempaakin huomiota kuin nyt käsiteltävänä oleva
            esitys sisältää. Esimerkkinä valiokunta
            mainitsee kesäyliopistotoiminnan suhteen yliopistojen täydennyskoulutuskeskusten
            tuottamaan opetukseen. Valiokunta ehdottaakin, että eduskunta
            hyväksyy lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee arvioida,
            missä määrin yhtäältä vapaan
            sivistystyön eri muotojen välillä sekä toisaalta
            vapaan sivistystyön ja muiden koulutusmuotojen välillä on
            päällekkäisyyttä. Lausumaehdotuksen
            mukaan hallituksen tulee myös tehdä tarvittavat
            ehdotukset mahdollisten haitallisten päällekkäisyyksien
            poistamiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus 3).
         
         
       
      
         
         Yksityiskohtaiset perustelut
         
         21 §. Tietojen toimittaminen, tarkastusoikeus ja virka-apu.
         
         Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen
            mukaan opetusministeriöllä ja ministeriön
            päätöksen mukaisesti Opetushallituksella on
            oikeus rahoituksen määräämiseksi
            tarvittavien tietojen oikeellisuuden toteamiseksi suorittaa tarpeellisia
            rahoituksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. 
         
         
         Valiokunta on kiinnittänyt huomiota säännöksen
            sanamuotoon, joka synnyttää vaikutelman, että Opetushallituksen
            toimivalta tarkastuksen suorittamiseen voisi perustua opetusministeriön päätökseen.
            Valiokunnan mielestä jo perustuslain 2 §:n 3 momentista
            seuraa, että tarkastustoiminnan kaltaisen julkisen vallan
            käyttämisen tulee perustua suoraan lakiin (ks.
            myös esim. PeVL 38/2004 vp ja PeVL 52/2001
            vp). Säännöksen perusteluista (s. 18/I)
            ilmenee myös, että käytännössä tarkastuksesta
            päättää opetusministeriö ja
            sen toteuttavat Opetushallituksen virkamiehet. Toisaalta myös
            opetusministeriöllä itsellään
            tulee olla mahdollisuus suorittaa tarkastuksia. Valiokunta ehdottaa,
            että säännöstä muutetaan
            näiden perusteiden mukaisesti.
         
         
         Momentin toisen virkkeen mukaan rahoituksen saajan on korvauksetta
            annettava tarkastusta suorittavalle virkamiehelle kaikki tarkastuksen kannalta
            tarpeelliset tiedot ja selvitykset, asiakirjat, tallenteet ja muu
            aineisto sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa. Sivistysvaliokunta
            toteaa, että säännöksessä tarkoitetut
            tiedot ovat yleensä muita kuin henkilötietoja.
            Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään kuitenkin
            pitänyt asianmukaisena, että viranomaisen tietojensaantioikeus
            ulotetaan tällöinkin vain sen tehtävien
            hoitamisen kannalta välttämättömiin
            tietoihin (ks. esim. PeVL 47/2005 vp, PeVL 42/2005
            vp ja PeVL 4/2005 vp). Valiokunta on muuttanut säännöstä tämän
            mukaisesti.
         
         
         Pykälän 2 momentissa perustetaan tarkastusta
            suorittavalle virkamiehelle myös oikeus päästä tarkastuksen
            edellyttämässä laajuudessa rahoituksen
            saajan hallinnassa tai käytössä oleviin rahoitettavassa
            toiminnassa käytettäviin tiloihin ja muille alueille.
            Säännökseen ei sisälly mitään rajoitusta
            tarkastettavien tilojen suhteen. Koska kansanopistot toimivat vapaasta
            sivistystyöstä annetun lain 2 §:n 3 momentin
            mukaan sisäoppilaitoksina, tarkastus voisi ehdotetun säännöksen perusteella
            kohdistua myös vakinaisluonteiseen asumiseen käytettäviin
            tiloihin. Sivistysvaliokunnan mielestä tämä ei
            ole tarkastuksen suorittamiseksi tarpeen. Tähän
            nähden ja perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön
            viitaten (ks. esim. PeVL 43/2005 vp ja PeVL 39/2005 vp)
            sivistysvaliokunta ehdottaa, että tarkastusoikeuden ulkopuolelle
            rajataan kotirauhan piiriin kuuluvat tilat. Samanlainen rajaus on
            myös valtionavustuslain (688/2001) 17 §:n
            3 momentin viimeisessä virkkeessä.
         
         
         21 a §. Tietojensaantioikeus.
         
         Pykälän 1 momentin mukaan oppilaitoksen
            ylläpitäjällä on tehtäviään
            hoitaessaan mahdollisuus saada valtion ja kunnan viranomaiselta
            koulutuksen suunnittelussa ja järjestämisessä tarvittavat
            välttämättömät tilastotiedot
            ja muut vastaavat tiedot. 
         
         
         Valiokunnan mielestä säännös
            on oikeudellisesti epämääräinen.
            Sen vuoksi se ehdottaa säädettäväksi,
            että koulutuksen järjestäjällä on
            oikeus säännöksessä tarkoitettujen
            tietojen saamiseen. 
         
         
         Voimaantulosäännös.
         
         Valiokunta on tehnyt 3 momenttiin lakiteknisen tarkistuksen.