Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Helsingin yliopiston kirjaston nimen muuttaminen Kansalliskirjastoksi selkeyttää kirjaston asemaa ja vahvistaa suomalaista kirjastomaailmaa. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.

Historiallisesti Helsingin yliopiston kirjasto on ollut yliopiston keskeinen kirjasto Turun Akatemian perustamisesta alkaen. Maan ainoa yliopisto sai vapaakappaleoikeuden kaikesta Suomessa julkaistusta aineistosta jo varhain, mikä vauhditti merkittävästi kokoelmien kartuttamista. Sittemmin kokoelmia on kartutettu paitsi vapaakappalelain avulla, myös opetusministeriön ja yliopiston rahoituksella. Verkkojulkaiseminen on edelleen laajentanut tieteellisten aineistojen saatavuutta.

Helsingin yliopiston kirjasto on käytännössä vakiintunut kansalliskirjastoksi. Kirjaston nimen muuttaminen Kansalliskirjastoksi on tärkeä pitkäaikaisen valmistelun ja kehityksen tulos. Kirjaston valtakunnalliset tehtävät ovat laajentuneet tuntuvasti 1990-luvulta lähtien. Se on voinut keskitetyillä tietoverkkopalveluillaan merkittävästi tukea suomalaisten yliopisto-, ammattikorkeakoulu- ja erikoiskirjastojen samoin kuin yleisten kirjastojen palvelujen modernisointia. Hallituksen esityksellä vahvistetaan kirjaston asemaa Suomen kansalliskirjastona niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena myös sitä, että kansalliskirjasto säilyy jatkossakin Helsingin yliopiston erillislaitoksena. Tämä turvaa kansalliskirjastolle välttämättömän vuorovaikutuksen tiedeyhteisöön ja laajaan tutkijaverkostoon. Käytäntö noudattaa myös kansainvälisesti yleistä menettelyä. Jokapäiväisessä toiminnassa jatkuu yhteistyö Helsingin yliopiston tiedekuntien kirjastojen, kampuskirjastojen ja opiskelijakirjaston kanssa.

Koulujen kirjastot.

Valiokunta on saanut tämän hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä selvitystä myös koulujen kirjastotoiminnasta. Valiokunta käsitteli koululakien uudistamista koskevassa mietinnössään (SiVM 3/1998 vp — HE 86/1997 vp) kirjastojen merkitystä perusopetusta tukevana toimintana. Valiokunta korosti tuolloin kahta näkökulmaa. Toisaalta osana perusopetusta oppilaiden tulee oppia monipuoliset tiedonhankinnan ja -hallinnan taidot ja menetelmät. Toisaalta kyse on opettajien ja oppilaiden tarvitsemien kirjasto- ja tietopalveluiden saatavuudesta ja kehittämisestä. Kirjastopalveluiden kehittämistä edellyttävät myös äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot. Digitalisoitumisen ja tietoverkkojen käytön yleistymisen vuoksi valiokunta piti jo tuolloin tarkoituksenmukaisena kehittää koulujen kirjastoja osana koko kunnan kirjastotoimintaa. Kansalliskirjastotyöryhmä 2002 -muistiossa (OPM 2003:1) puolestaan todetaan koulujen kirjastoista, että onnistuneimmat ratkaisut ovat kunnissa, joissa koulut ja oppilaitokset ovat rakentaneet toimivan yhteistyön ja sopineet rahoituksen jaosta alueen yleisten ja muiden kirjastojen kanssa. Sivistysvaliokunnan mielestä voimavaroja tulee suunnata niin, että kaikille oppilaille pyritään takaamaan tasa-arvoisesti kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuus.

Koulutyötä tukeva kirjasto on oppimisympäristö, jossa parhaimmillaan yhdistyvät opetus, tiedonhallintataidot, kirjastopalvelut sekä yhteydet paikallisiin, alueellisiin, valtakunnallisiin ja maailmanlaajuisiin tietovarantoihin.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eri toimenpitein ollaan kehittämässä koulujen kirjastotoimintaa. On kuitenkin välttämätöntä, että työ voi jatkua ja sitä voidaan tehostaa. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväskyttäväksi lausuman (Valiokunnan lausumaehdotus).