Perustelut

Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksiksi vuosille 2010—2013 kuntien sosiaali- ja terveyspoliittiset painotukset jäävät tarpeisiin nähden riittämättömiksi. Hallituksen esittämät toimet eivät riitä auttamaan kuntia talousahdingossa. Kuntien valtionosuuksien korottaminen on välttämätöntä, jos halutaan turvata kuntalaisille riittävät terveyspalvelut, vanhustenhoito, lastensuojelu ja koulupalvelut. Nyt vaarana ovat kasvavat hoitojonot, hoitamattomat mielenterveysongelmat ja koulujen sekä päiväkotien levottomuus.

Työllisyysasteen nostamisen kannalta suurin ongelma on varhainen syrjäytyminen työelämästä. Nuorten pysyvä syrjäytyminen työelämästä lisääntyy vuosi vuodelta. Stakes laski syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria olevan ainakin 65 000. Määrä kasvaa tuhannella joka vuosi. Vuonna 2007 2 000 nuorta siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoonan euron kustannukset pelkkinä menetettyinä verotuloina.

Sosiaali- ja terveysministeriössä kehitetyn uuden sosiaalimenojen laskentamallin mukaan Suomeen saataisiin heti lisää ainakin 80 000 henkilötyövuotta, jos kuolleisuus ja sairastavuus saataisiin koko väestössä sille tasolle, jolla se nyt on parhaiten toimeentulevan väestön joukossa.

Samat laskelmat lupaavat, että työllisyysaste nousisi noin 75 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä ja että työkyvyttömyyseläkeläisten määrä putoaisi 20 000:lla. Vaatimamme perusterveydenhuollon remontti toisi todellista säästöä julkiselle taloudelle.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Lastensuojelua, lapsiperheiden kotiapua, kouluterveydenhuoltoa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluita tulee vahvistaa, jotta mahdollisimman moni pelastettaisiin varhaiselta syrjäytymiseltä.

Hallitus on toteuttanut KELA-maksun poiston, yhteisöveron tuotto-osuuden korotuksen ja kiinteistöveron korotusmahdollisuuden auttaakseen kuntia selviytymään taantumasta. Tästä huolimatta kuntatalous on kauttaaltaan vaikeutumassa huolestuttavan nopeasti. Kuntien kriisitunnelmissa revitään auki budjetteja, laaditaan massiivisia säästölistoja, velkaannutaan vauhdilla, lomautetaan henkilökuntaa ja karsitaan välttämättömistä palveluista. Alkuvuoden aikana toimeentulotukiasiakastalouksien määrä on lisääntynyt joka puolella maatamme. Hallituksen tulisi tässä taloudellisessa tilanteessa kantaa laajempi vastuu toimeentuloasiakkaista, ja siksi ehdotan, että valtion maksuosuutta toimeentulotukimenoissa kasvatetaan väliaikaisesti 50 prosentista 70 prosenttiin.

Kuntien verotulot pienenevät ja samanaikaisesti kuntien menot kasvavat mm. kustannustason nousun, työllisyyden heikkenemisen ja väestön ikääntymisen johdosta. Yhteisövero-osuuden korottamisesta eivät hyödy ne kunnat, joiden tulopohjassa yhteisöveron osuus on pieni. Nämä kunnat ovat joutumassa arvioitua nopeammin vaikeuksiin.

Tällä vuosikymmenellä kuntien velkataakka on kasvanut kaksinkertaiseksi, lähes 10 miljardiin euroon. Varaa uuden velan ottoon ei monissa kunnissa ole. Säästöt kohdistuvat jo nyt monessa kunnassa huonolla tasolla oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuntien verotulojen ja valtionosuuksien pieneneminen tekee mahdottomaksi tarvittavat palvelutason parannukset väestön ikääntymisen ja elintapasairauksien aiheuttamien menolisäysten vuoksi. Lisäksi kuntien henkilöstön sinänsä oikeutetut palkankorotukset syövät suuren osan kuntien talouden liikkumavarasta.

Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen valmistelua on kiirehdittävä. Hallituksen tulee luopua hyväksymästään periaatteesta, jonka mukaan kunnille ei uudistuksessa anneta uutta rahaa. Kuntien väliset erot uhkaavat rikkoa perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Kuntien talouksien vahvistaminen on välttämätöntä, jotta kunnat pystyvät tuottamaan niiden vastuulle säädetyt kuntalaisille kuuluvat tarpeelliset palvelut.

Perustelut

Yleistä

Kehyspäätöksen myönteiset uudistukset koskevat sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan sekä erityishoitorahan, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomista elinkustannusindeksiin ja psykoterapian siirtoa Kansaneläkelaitoksen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä nämä uudistukset tulisi toteuttaa kuitenkin jo nyt eikä vasta vaalivuonna 2011 niin kuin hallitus esittää.

Vasemmistoliitto on omissa tavoitteessaan kuluvalle vuodelle ehdottanut perusturvaetuuksien yhtenäistämistä 685 euron kuukausitasolle. Tämä merkitsi esimerkiksi työmarkkinatuen korottamista nykyisestä 6,23 eurolla päivässä.

Samoin esityksemme perusturvauudistukseksi merkitsisi sitä, että kaikkien nykyistä pelkkää kansaneläkettä tai pientä työeläkettä ja kansaneläkettä saavien vähimmäiseläke korotettaisiin 685 euroon. Vasemmistoliiton perusturvauudistus koskisi kaikkia noin 650 000 pienintä eläkettä saavaa. Hallituksen ns. takuueläkemalli on pelkkää kansaneläkettä saavilla selvä parannus nykyiseen, mutta esitys on sikäli puutteellinen, että se koskee vain noin 95 000 eläkkeensaajaa ja merkitsee eläkesäästölain säätämistä, koska tulevien korotusten kustannusvaikutus jää pienemmäksi kuin nykymallilla. Pienen työeläkkeen saajat ovat tässä uudistuksessa menettäjän asemassa.

Taantuman ja työttömyyden seuraukset jäävät kunnille ja perheiden vastuulle

Selonteosta ilmenee, että sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahatarve kasvaa nopeasti heikentyneen suhdannetilanteen myötä erityisesti kehysten ulkopuolisten kansaneläkemenojen rahoituksen, työttömyysturvan ja asumistuen osalta. Kehyksen ulkopuolisten menojen arvioidaan vuonna 2010 ylittävän vuoden 2009 varsinaisen talousarvion tason noin 1,5 miljardilla eurolla.

Lisäyksestä noin 0,5 miljardia euroa johtuu heikentyneen taloustilanteen myötä kasvavista työttömyysturvan ja asumistuen menoista sekä noin 1,1 miljardia euroa kansaneläkelain muutoksesta johtuvien menojen kasvusta. Lisäyksestä 374 miljoonaa euroa aiheutuu kuntien verotulomenetysten kompensaation kasvusta.

Selonteko arvioi taantumasta valtiolle johtuvia lisäpanostustarpeita lähinnä työttömyyden päivärahamuutoksina. Sen sijaan lisäpanostukset koko väestön hyvinvointipalveluihin jäävät riittämättömiksi ja kuntien vastuulle. Kunnat jäävät jälleen hoitamaan työttömyyden uhkaamia tai työttömäksi joutuvia niin kuin 1990-luvun alun lamassakin tapahtui.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa lisätä valtionosuuksia kunnille, jotta talouden taantumasta myös perheissä voitaisiin selvitä kohtuudella. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ehdottanut omassa budjettilinjauksessaan kuluvalle vuodelle kuntien valtionosuuksien lisäämistä 760 miljoonan eurolla. Esityksemme on noin 200 miljoonaa suurempi kuin hallituksen kehyspäätöksessä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet vuonna 2010. Kuntien lisäresurssit lasten ja nuorten hyvinvointipalveluihin, esimerkiksi kouluterveydenhuoltoon, vaativat myös nykyistä täsmällisempiä säännöksiä.

Valtiontalouden kehyksissä ei ole riittävästi varauduttu lapsiperheiden, lasten ja nuorten sekä työikäisten pahoinvoinnin todennäköiseen lisääntymiseen. 1990-luvun laman kokemuksen perusteella taantuma kouraisee sosiaalista yhteisöä paljon laajemmin kuin hallitus kehyksessään ymmärtää. Työttömyyden ja velkaongelmien vaikutus laajenee paineaallon tavoin perheiden sisälle, lasten ja nuorten kasvuympäristöön, joka on oleellisesti riippuvainen vanhempien kyvystä hoitaa kasvatustehtäväänsä sekä tuottaa turvallisuutta ja tasapainoa.

Lasten ja nuorten sekä perheiden pahoinvointi uhkaa erityisesti kansantaloutta. Taannoista hallituksen huolta työurien pituudesta ja aietta nostaa yleistä eläkeiän alarajaa voi peilata hyvin tämän selonteon sisältöön ja köykäisiin panoksiin koskien toimivia julkisia hyvinvointipalveluita. Lasten ja nuorten sekä työikäisten pahoinvointi tuottaa kansantaloudelle suuria kustannuksia. Mielestämme valtion tulisi ohjata kuntia normein ja ns. korvamerkityillä varoilla, jotta lasten ja nuorten peruspalvelut kouluissa ja terveydenhuollossa saataisiin kuntoon. Nykyinen häiriölähtöinen toimintatapa on tehotonta politiikkaa.

Kuntien taloudellinen ahdinko ikäihmisten hoivapalveluissa johtaa siihen, että pitkän työuran tehneet joutuvat omilla säästöillään maksamaan välttämättömät hoivapalvelut kuntien ja yksityisten palvelutaloissa, jos sellaisia paikkakunnalla on. Koska hallitus on haluton lisäämään kuntien mahdollisuuksia järjestää vanhuspalveluita julkisin palveluin, ikääntyneet ohjataan yksityisten yritysten rahastettavaksi ja pakotetaan käyttämään säästönsä näiden itselleen välttämättömien hoivapalveluiden rahoittamiseen. Julkisesta vanhustenhuollosta on tulossa marginaalipalvelua, ja väestön pääosa pakotetaan markkinaehtoisiin palvelurakenteisiin.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaedellytykset kehyskaudella

Hallituksen kehysselonteko sivuuttaa kylmästi syvän taantuman tuhovaikutuksen tavallisten ihmisten arjen palveluille. Hallitus ilmoittaa valtiovarainministerinsä suulla, että se ei leikkaa kansalaisten sosiaaliturvaa toimikautensa aikana, mutta kehysselonteossaan se tosiasiassa siirtää menopaineet kuntiin, joilla ei ole suhdannepuskureita taantuman kohtaamiseen. Näin vastuu julkisten palveluiden ja niiden kautta tuotettujen tulonsiirtojen leikkauksista siirretään kuntapäättäjien harteille. Kunnanvaltuutetut joutuvat tekemään kuntalain edellyttämät menojen vähentämispäätökset alenevien tulojen vuoksi, jotta budjettialijäämät ja velanotto eivät muodostuisi kohtuuttomiksi.

Samalla kun kunnat ja osa perheistä joutuvat vaikeuksiin vähenevien tulojen vuoksi ja leikkaamaan menojaan, jakaa valtio avokätisesti toisaalla tuloverohelpotuksia hyvätuloisille ja heikentää Kansaneläkelaitoksen rahoituspohjaa vapauttamalla työnantajat kansaneläkemaksusta ensin väliaikaisesti ja myöhemmin pysyvästi. Valtion rooli suhteessa hyvinvointipalveluihin on kaksinaamainen ja epäreilu.

Tulojen ehtyminen kunnissa heikentää niiden kykyä tuottaa peruspalveluita. Monissa kunnissa palveluita on pyöritettävä jopa velanottoa lisäämällä. Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta kasvaa 1,6-kertaiseksi vuoteen 2013 mennessä ja on tuossa vaiheessa 16 miljardia euroa (8 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta). Valtionosuudet kasvavat kehyskaudella, mutta eivät riittävästi menojen ja kuntien tehtävien kasvuun nähden.

Kuluvana vuonna kuntien verotulot alenevat vähintään 5 prosenttia viime vuodesta. Niin ikään samasta syystä yhteisöverotulot puolittuvat kuluvana vuonna edellisvuoteen nähden. Valtionosuuksien lisäykset eivät kehyskaudella korvaa kuntien verotulojen samanaikaisia menetyksiä kunnille. Kuntien valtionosuudet peruspalveluihin kasvavat selonteon mukaan vuosittain 60 miljoonaa ja koko kehyskaudella 241 miljoonaa euroa.

Kuntien menojen osalta kehyspäätöksessä ei ole otettu huomioon työttömyyden kasvun aiheuttamia lisämenoja, jotka syntyvät perheiden toimeentulotuen tarpeen lisäyksestä. Vaille huomiota ovat jääneet myös pitkäaikaistyöttömyydestä kunnille aiheutuvat työmarkkinatukikustannukset.

Valtion menokehyspäätös olettaa, että kunnat luopuvat osasta määräaikaisissa työsuhteissa olevia, koska niin tapahtui myös 1990-luvun laman oloissa. Kuntien oletetaan lomauttavan omaa henkilökuntaansa ja luopuvan palveluksessaan olevista pätkätyöläisistä osana talouden tasapainottamista. Talouden joustoja haetaan kehyspäätöksessä kaivamalla kuntatyöntekijöiden kukkaroa.

Johtopäätökset

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on omissa tavoitteessaan kuluvalle vuodelle ehdottanut perusturvaetuuksien yhtenäistämistä ja korottamista 685 euron kuukausitasolle. Tämä merkitsisi

— muun muassa työmarkkinatuen korottamista nykyisestä 6,23 eurolla päivässä ja kuukaudessa nykyisestä 551 eurosta 685 euroon (LA 89/2008 vp — Erkki Virtanen /vas ym.),

— työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista jo kuluvan vuoden aikana (LA 83/2008 vp — Merja Kyllönen /vas ym.) ja

— nykyisen kansaneläkkeensaajien eläkkeen korottamista 685 euroon kuluvan vuoden rahassa laskettuna 1.7.2009 lukien.

Esityksemme nykyisen perusturvan korottamisesta tulisi ottaa kehysten 2010—2013 tarkastelun lähtökohdaksi.

Edelleen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on ehdottanut lapsilisien säätämistä toimeentulotukilaissa ns. etuoikeutetuksi tuloksi eli perheiden toimeentulotuen korottamista saatujen lapsilisien määrällä. Tällä hetkellä kaikki lapsilisien korotukset leikataan toimeentulotukiperheen toimeentulotuesta (LA 90/2008 vp — Annika Lapintie /vas ym.).

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vaatii perheiden hyvinvoinnin ja palveluiden turvaamista, jonka vuoksi valtion on annettava kunnille lisää valtionosuuksia. Olemme esittäneet kuluvan vuoden talousarvioon sosiaali- ja terveydenhuollon lisäyksenä 760 miljoonaa euroa (TAA 284/2008 vp, TAA 1022/2008 vp, TAA 343/2008 vp ja TAA 342/2008 vp).

Perustelut

Kunnat tuottavat kansalaisten kannalta tärkeitä peruspalveluita, joiden merkitys laman aikana korostuu. Myös kansalaiset pitävät kuntien palveluiden tuottamista ja saatavuutta sekä toimivuutta tärkeänä asiana. Niin sosiaali- ja terveys- kuin opetus- ja sivistyspalvelujen saatavuus ja laatu on turvattava kaikissa oloissa. Kyse on arvovalinnoista. Sosialidemokraatit haluavat pitää yllä ja kehittää kuntien peruspalveluita ja toteuttaa sosiaaliturvan uudistamiskomitean (Sata-komitean) hyviä tavoitteita köyhyyden poistamisesta ja väliinputoamistilanteiden vähentämisestä. Hallitus taas käyttää velaksi ottamansa rahat taloustilanteeseen nähden ylisuuriin ja työllisyyden näkökulmasta tehottomiin veronkevennyksiin.

Hallituksen elvytyspolitiikan tehottomuus ja viivyttely sekä kevein perustein tehdyt veronkevennykset ja tiukka menokehyspolitiikka ovat vakava uhka Suomen hyvinvointivaltiolle. Viime laman aikana kuntien henkilöstömäärä tilapäisesti väheni ja palvelujen laadusta tingittiin. Näistä palvelujen supistuksista kärsitään vieläkin, esimerkiksi nuorten syrjäytymiskehityksenä.

Kuntasektorin henkilöstömäärää ei haluta kasvattaa, vaan lisääntynyt palvelujen kysyntä aiotaan tyydyttää vain palvelujen tehostamistoimilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta on toki järkeistettävä — pelkkä rahanlisäys ei riitä. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta eli Paras-hanketta on jatkettava puitelain mukaisesti tavoitteena nykyistä taloudellisesti vahvempi kuntarakenne. Puitelain edellyttämien rakennetoimien tekemiseen tulee lisätä kannusteita.

Kunnat odottavat valtiolta välitöntä tukea

Kuntien peruspalvelut ovat rahoituskriisissä. Kuntien verotulot alenevat viisi prosenttia viime vuodesta. Menot kasvavat väistämättä esimerkiksi palkkakustannusten nousun ja väestön ikääntymisen vuoksi. Ensi vuonna ongelmat lisääntyvät työttömyyden kasvun ja heikon ansiotuloverokertymän johdosta. Hallituksen toimenpiteet kuntien tukemiseksi — sinänsä myönteinen päätös yhteisöveron kunnille menevän jako-osuuden korotuksesta tai valtionosuuksien lisäykset — ovat käytännössä täysin riittämättömiä. Kuntien menojen ja tulojen erotukseksi tänä vuonna on arvioitu kaksi miljardia euroa, ja hallitus esittää lisäyksiä, jotka tuovat kunnille kuntatalouden kannalta pahimmassa tilanteessa, vuonna 2010, vajaan kolmasosan tästä.

Hallitus jättää kunnat yksin kamppailemaan kasvavien palveluhaasteiden kanssa. Kunnat joutuvat tekemään lamatalouden likaiset työt: tekemään säästöpäätöksiä — esimerkiksi lomauttamaan henkilökuntaa — sekä ottamaan lisää velkaa, korottamaan veroja ja vähentämään investointeja.

Tekemällään rahoituslinjauksella hallitus myös vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä näkyy selvästi myös hallituksen eduskuntaan tuomassa esityksessä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä.

Kuvaavaa on, ettei hallitus kehysselonteossaan lainkaan tarkastele väestön hyvinvoinnin kehitystä. Myös peruspalveluohjelmassa väestön hyvinvoinnin pohtiminen rajoittuu pääosin ikääntymisen tarkasteluun ja tästä aiheutuvaan peruspalvelujen kysynnän kasvuun. Hyvinvointianalyysia selonteolta olisi voinut odottaa jo siksi, että jokainen estettävissä olevan pahoinvoinnin vuoksi menetetty henkilötyövuosi pahentaa työvoimapulaa, puhumattakaan siitä, että syvän taloudellisen kriisin aikana olisi olennaista käsitellä kriisin merkitystä väestön hyvinvointikehitykseen.

Hallitus on jo aiemmin laiminlyönyt investoinnit hyvinvointiin eli lisäresurssien turvaamisen kunnille niiden palvelutarpeiden täyttämiseksi. Vuosittainen hallitusohjelman mukainen valtionosuuksien korotus, 21 miljoonaa euroa, on täysin riittämätön panostus kuntatalouteen ottaen huomioon pelkästään ikääntymisen aiheuttama palvelutarpeiden kasvu. Ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ovat pitkällä tähtäimellä halvempi tapa tukea väestön hyvinvointia kuin jälkikäteen käynnistettävät toimet työelämän ulkopuolelle jo joutuneiden työelämään palauttamiseksi.

On huolehdittava siitä, etteivät kunnat joudu enempiin henkilöstön lomautuksiin. Kuntien henkilöstön työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen sekä työsuhteiden pysyvyyteen tulee panostaa, jotta kuntatyö nähdään houkuttelevana ja jotta työurat kunnissakin aidosti pitenevät.

Kunnat joutuvat yksin vastuuseen kasvaneista palvelutarpeista

Inhimilliseltä — mutta myös pidemmällä tähtäimellä kansantaloudelliselta kannalta — tärkeimpien tarpeiden tyydyttämiseen ei hallitus anna riittävää tukea. Peruspalveluja tulisi tarkastella investointina väestön tulevaisuuden hyvinvointiin, jolloin tuotto-odotukset ovat koko elinkaaren pituisia.

Perusterveydenhuolto on kriisissä. Vanhustenpalveluihin tarvitaan riittävät resurssit, sitovampia normeja ja vanhustenpalveluiden asiakasmaksujen selkeämpää sääntelyä.

Moni raskasta läheisapua antava henkilö hoitaa läheistään ilman omaishoidon tukea. Toisaalta taas omaishoidon tukea saavien hoitajien loma- ja muut levon mahdollisuudet ovat puutteelliset. Myös omaishoitojärjestelmän kehittäminen mainitulla tavalla vaatii kehysselonteossa luvattua huomattavasti enemmän resursseja. Selvitysten mukaan omaishoidon tuen maksatukseen ja omaishoitajien tukipalveluiden vahvistamiseen tarvittaisiin kehyskaudella lisämäärärahaa yli 100 miljoonaa euroa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehityssuunta on huolestuttava. Kasvava osa lapsista sijoitetaan hoitoon kodin ulkopuolelle. Tänä vuonna sijaishuollossa on jo noin 17 000 lasta ja kokonaiskustannukset lähestyvät 600 miljoonaa euroa. Lähes joka kymmenes 17—18-vuotiaista jää koulutuksen ulkopuolelle tai keskeyttää opintonsa. Myös lastensuojelulain toteuttaminen kärsii, kun tarpeellisia resursseja ei taata: lastensuojelun avohuoltoon tarvitaan lisää lastensuojelutyöntekijän virkoja ja kuntien lastensuojelulaitoksiin sekä yksityisiin lastensuojelulaitoksiin jopa satoja uusia työntekijöitä.

Vaikka hallitus ohjelmassaan lupaa tukea lapsiperheitä myös lisäämällä lapsiperheiden kotipalveluja, ei tätä tärkeää ennaltaehkäisevää työtä ole kehyksissä riittävästi huomioitu.

Maahanmuuttajien määrät ja kotouttamisen ongelmat kasvavat. Hallituksen olisi tullut vastata niihin lisävaateisiin, joita tästä kehityksestä kunnille aiheutuu. Suomeen saavuttuaan maahanmuuttajan tulee päästä mahdollisimman pian suomen kielen opetuksen ja kotouttamiskoulutuksen piiriin. Esimerkiksi monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa koskevan asiantuntemuksen lisääminen peruspalveluihin on tärkeää.

Niin ikään kunnille tulevat uudet tehtävät ja entisten tehtävien laajennukset on voimakkaasti alirahoitettu. Esimerkiksi lainmuutos, jonka mukaan vaikeavammaisille henkilöille järjestettävä henkilökohtainen apu tulee 1.9.2009 lähtien subjektiiviseksi oikeudeksi, edellyttää vähintään sadan miljoonan euron lisäpanostusta kuntien valtionosuuksiin. Hallitus ei kuitenkaan ole varannut tarpeeksi rahoitusta tähän uudistukseen. Suuri joukko palvelua tarvitsevista vaikeavammaisista jääkin todennäköisesti edelleen henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Kuntien rahoitusaseman vahvistamiseksi valtionosuuksia on kasvatettava pysyvästi. Sosialidemokraatit ovat esittäneet jo ennen talouskriisin syvenemistä vuoden 2008 ja 2009 vaihtoehtobudjeteissaan kuntien valtionosuuksiin 600 miljoonan euron lisäystä. Tästä 450 miljoonaa euroa olisi käytetty sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien lisäämiseen. Nyt rahoitusta tarvitaan jopa tätä enemmän. Valtionosuuksien korotuksen ohella on käytettävä myös muita keinoja, esimerkiksi toteuttamalla toimenpiteitä, jotka lisäävät kuntien verotuloja hallituksen esittämää enemmän.

Hallitus ei tue kuntia työttömyyden ja toimeentulo-ongelmien kasvuun vastaamisessa

Työttömyyden kasvun aiheuttamia menonlisäyksiä ei ole kehysselonteossa tarpeellisessa määrin huomioitu. Työttömyys lisää sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntää. Kunnilla on velvoite maksaa puolet työmarkkinatuesta, jos pitkäaikaistyötöntä ei kyetä aktivoimaan. Kun aktivoinnin järjestäminen kuitenkin maksaa kunnille noin kolminkertaisesti aktivointitukeen nähden, jolloin kuntien nettokustannukset kasvavat (erityisesti, jos aktivointitoimenpiteitä koskevat kohdat ns. sosiaalitupossa toteutetaan), on vaarana, että kunnat säästävät työttömien henkilöiden aktivointitoimissa.

Toimeentulotuen asiakasmäärät ja menot ovat kääntyneet jyrkkään nousuun. Äkillisesti paisuneet hakijamäärät ovat johtaneet siihen, että toimeentulotukilain mukainen seitsemän päivän enimmäisaika hakemusten käsittelyssä ylitetään useassa kunnassa. On pikaisesti ryhdyttävä toimiin henkilöstön lisäämiseksi sosiaalitoimeen sekä valvottava, että lainmukaiset velvoitteet kunnissa täytetään.

Pienituloisimpien toimeentuloa on kohennettava

Köyhimmät eivät ole hyötyneet valtion mittavista veronkevennyksistä. Vaikka kehyspäätökseen sisältyy joidenkin sosiaaliturvan etuuksien korotuksia, huononee pienituloisten asema kuntaveron noustessa huonon taloustilanteen vuoksi myös siksi, että hallituksen tekemät veronkorotuspäätökset, esimerkiksi kiinteistöveron nosto, nostaa heidän kulujaan.

Hallitus ilmoittaa kehysselonteossaan ottavansa käyttöön ns. takuueläkkeen, jonka tarkoitus on turvata vähimmäistoimeentulo pelkkää kansaneläkettä tai hyvin pientä työeläkettä kansaneläkkeen lisäksi saaville henkilöille. Huomioiden edellä mainitut kasvavat menot ei takuueläke ole riittävä toimenpide. Olemme jo useaan otteeseen esittäneet mm. eläkkeensaajien asumistuen parantamista.

Lisäksi hallitus siirtää takuueläkkeen rahoituksesta huolehtimisen seuraavalle hallitukselle, sillä takuueläke astuu voimaan maaliskuussa 2011, siis seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulee työttömyysturvan vähimmäispäivärahoja ja ensimmäisen lapsen lapsilisää korottaa. Yleistä asumistukijärjestelmää on parannettava muuttamalla asumistuen tulorajoja ja luopumalla turhista asunnon ikä- ja pinta-alavaatimuksista. Kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden asemaa parannetaan korottamalla lapsiperheiden toimeentulotukea.

Sosiaaliturvan uudistamistyö on tehtävä niin, etteivät tiettyjen etuuksien korotukset heikennä muiden sosiaaliturvaetuuksien tasoa. Rahaa ei siis tule siirtää toiselta pienituloiselta toiselle. Tarvitaan aitoja taloudellisia panostuksia sosiaaliturvan parantamiseen.