Perustelut

Yleistä

Suuri valiokunta toteaa, että asiaa on haastavasta aikataulusta huolimatta käsitelty varsin laajasti eduskunnassa. Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien arvioihin sopimuksen merkityksestä ja seurauksista Suomelle ja euroalueelle viitaten perustelujen osalta erikoisvaliokuntien lausuntoihin. Valiokunta keskittyy lausunnossaan esittämään täydentäviä huomioita sopimuksen lisäarvosta ja sen keskeisistä kohdista.

Sopimuksen lisäarvo euroaluetta koskevassa päätöksenteossa

Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, ettei sopimus poikkea merkittävässä määrin ratkaisuista, jotka sisältyvät talouspolitiikan koordinaatiota ja talous- ja rahaliittoa koskevaan EU-normistoon. Valiokunta toteaa, että sopimusta ei tule arvioida ratkaisuna Euroopan rahoitusvakauden ja julkisen talouden ylivelkaantumisen akuuttiin kriisiin. Tavoitteena on estää tulevat ongelmat luomalla keskipitkällä aikavälillä tehokkaampi talouden ohjauskehikko. Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että euromaiden lisäksi mahdollisimman suuri määrä jäsenmaita liittyy sopimukseen.

Suuri valiokunta katsoo, että sopimuksella pyritään lisäämään luottamusta euroalueeseen ja EU:hun vahvistamalla ylivelkaantuneiden jäsenvaltioiden sitoutumista toteuttamaan julkisen talouden tervehdyttämiseksi tarvittavat toimet ja saattamaan toimintansa voimassa olevan EU-normiston mukaiseksi. Tämä tavoite vahvistuu sopimukseen sisällytettävästä kytköksestä pysyvään vakausmekanismiin (EVM): vain maat, jotka sitoutuvat vahvistettuun budjettikuriin sopimuksen ratifiointitoimenpiteiden kautta, voisivat hyödyntää vakausmekanismia.

Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston ja perustuslakivaliokunnan tavoin välttämättömänä, että mahdolliset sopimuksen ja EU-sääntelyn välillä olevat ristiriitaisuudet ja sopimukseen liittyvät tulkinnanvaraisuudet kartoitetaan huolellisesti.

Suuri valiokunta pitää myös valtioneuvoston tavoitetta saattaa sopimus osaksi unionirakenteita hyvänä. Kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa, unionirakenteiden hyödyntäminen on paras tapa varmistaa sääntöjen nopea ja tehokas hyväksyminen ja täytäntöönpano. Onkin tärkeää, että komissiolla on vahva rooli myös nyt kyseessä olevan sopimuksen täytäntöönpanossa.

Ulkoasiainvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä, että sopimuksen lopullinen sisältö määrittää sopimuksen oikeudellisen muodon siitä riippumatta, että se edellyttäisi poliittisesti vaikeastikin hyväksyttävää sopimusta. Talouskriisin yksi keskeinen johtopäätös on tarve lisätä EU:hun kodistuvaa luottamusta ja vahvistaa demokraattista unionin legitimiteettiä.

Rakenteellista alijäämää koskevat määräykset

Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta arvioi, että sopimuksen keskeisimmät kysymykset Suomen kannalta liittyvät rakenteellista alijäämää koskeviin määräyksiin. Talousunionia esitetään vahvistettavaksi antamalla enemmän painoa keskipitkän aikavälin vakaustavoitteelle. Lähtökohtana on, että kunkin maan rakenteellisen alijäämän pitäisi keskipitkällä aikavälillä olla alle 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta katsoo, että tiukentuva sääntö on hyväksyttävissä. Valtiovarainvaliokunta arvoi, ettei julkisen talouden rakenteellisen alijäämätavoitteen kiristymisellä nykyisestä 1 prosentin vähimmäistasosta 0, 5 prosenttiin ole erityistä merkitystä Suomessa nykyisessä taloustilanteessa ja voimassaolevien, kuten hallitusohjelmassa sovittujen, sitoumusten valossa. Käytännössä Suomen finanssipoliittista liikkumavaraa rajoittavat omista kansallisista intresseistä asetetut selvästi tiukemmat valtiontalouden jäämä- ja velkasuhdetavoitteet.

Suuri valiokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan arvioon siitä, että rakenteelliseen alijäämään liittyy laskennallinen epävarmuus. Erityisen herkkä rakenteellisen alijäämän arvio on käytettäville talousennusteille. Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että rakenteellisen alijäämän rinnalla painotetaan myös jatkossa täsmällisesti mitattavissa olevia, suhdannekorjaamattomia tasapainolukuja, kuten 3 prosentin alijäämäkriteeriä ja 60 prosentin velkakriteeriä. Jotta tulkinnanvaraisuus ei heikennä sopimuksen täytäntöönpanoa, rakenteellisen alijäämän käsite on määriteltävä mahdollisimman ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti.

Suuri valiokunta pitää talousvaliokunnan tapaan tärkeänä, että uusi sääntely turvaa mahdollisuuden reagoida myös taloutemme jyrkkiin muutoksiin, epäsymmetrisiin talouden taantumiin ja lamoihin. Taloutemme tuotantorakenne ja sen suuri vientiriippuvuus ja herkkyys maailmankaupan vaihteluille saattavat johtaa tilanteeseen, jossa Suomen talous ajautuu muusta EU-alueesta poiketen laskusuhdanteeseen. Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää välttämättömänä, että poikkeukselliset olosuhteet otetaan huomioon sopimusta toimeenpantaessa, mikä mahdollistaa kansallisen suhdannepolitiikan, elvytyksen ja työttömyysmenojen automaattisen kasvun vakavassa taantumassa. Jokaisen jäsenvaltion on näiden periaatteiden puitteissa kuitenkin itse haettava sopiva tapa saattaa julkisen talouden rahoitusasemaa koskeva sääntö ja sitä koskeva mekanismi kansalliseen lainsäädäntöön. Valiokunta yhtyy talousvaliokunnan arvioon siitä, että äkillisiin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen maan, joka on vuosien ajan pääsääntöisesti täyttänyt kasvu- ja vakaussopimuksen ehdot, on voitava harjoittaa määräaikaisesti hyvinkin voimakasta suhdanne- ja työllisyyspolitiikkaa. Kansallista talouspolitiikkaa rajoittavat toimet tulee kohdistaa vain niihin maihin, jotka eivät noudata sovittuja sääntöjä. Sääntelyllä ei saa pyrkiä talouspoliittisen päätöksenteon siirtoon niiltä mailta, jotka täyttävät tämän sopimuksen ehdot.

EU-tuomioistuimen rooli

Valtioneuvoston kirjelmästä käy ilmi, että 8 artiklassa EU-tuomioistuimelle annettava toimivalta ratkaista sopimusluonnoksen 3 artiklan mukaisten kansallisten täytäntöönpanotoimien riittävyys katsottaisiin jäsenvaltioiden EU:n perussopimuksen 273 artiklan nojalla tehtäväksi EU-tuomioistuimen toimivaltaa koskevaksi välityssopimukseksi. Tämän artiklan nojalla tuo- mioistuimella on toimivalta ratkaista jokainen jäsenvaltioiden välinen riita, joka on yhteydessä perustamissopimuksen kohteeseen, jos asia saatetaan sen käsiteltäväksi välityssopimuksen nojalla.

Suuri valiokunta toteaa, että sopimuksen nojalla EU-tuomioistuimen tuomiovalta rajoittuisi sen arvioimiseen, onko jäsenvaltio noudattanut 3.2 artiklan velvoitetta täytäntöönpanna 3.1 artiklan määräykset tarvittavassa laajuudessa kansalliseen lainsäädäntöön. Tuomioistuin ei ar- vioisi kansallisen budjettiviranomaisen soveltamistoimien riittävyyttä. Artiklan jatkovalmisteluissa artiklaluonnosta on edelleen muutettu niin, että tuomioistuin voisi uuden jäsenvaltion nostaman kanteen perusteella määrätä taloudellisia seuraamuksia jäsenvaltiolle, joka ei ole laittanut ensimmäistä tuomiota täytäntöön.

Valtioneuvoston tapaan suuri valiokunta voi hyväksyä EU-tuomioistuimen toimivaltaa koskevan määräyksen ja hyväksyä myös taloudellisten sanktioiden langettamisen sellaisille sopimuspuolille, jotka eivät noudata velvoitetta saattaa julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa säännöstä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Suuri valiokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta on arvioinut 8 artiklan suhdetta perustuslakiin, ja tältä osin suuri valiokunta viittaa suoraan perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 24/2011 vp) esitettyihin päätelmiin.

Euromaiden päämiesten huippukokoukset

Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että eurohuippukokouksia varten olisi tarpeen laatia työjärjestys ja ylipäätään sopia selkeämmistä säännöistä eurohuippukokousten valmistelusta ja seurannasta.

Suuri valiokunta kiinnittää huomiota valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistoimintaa koskevien perustuslain määräyksien soveltamiseen eurohuippukokousten kansallisessa valmistelussa. Perustuslain 97 §:n 2 momentin mukaan "pääministerin tulee antaa eduskunnalle tai sen valiokunnalle tietoja Eurooppa-neuvoston ko- kouksessa käsiteltävistä asioista etukäteen sekä viipymättä kokouksen jälkeen". Valiokunta katsoo, että perustuslain 97 §:n 2 momentti koskee sanamuodon perusteella pääministerin toimintaa Eurooppa-neuvostossa. Valiokunnan arvion mukaan on luontevaa, että pääministeriä kuullaan eduskunnassa jatkossakin vastaavankaltaisessa menettelyssä myös eurohuippukokousten osalta. Valiokunta painottaa, että perustuslain 96 ja 97 §:ää on arvioitava kuten tähänkin asti normikokonaisuutena, jossa pääpaino tulee olla eduskunnan oikea-aikaisella informaatiolla siten, että eduskunnalla on tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet osallistua kannanmuodostukseen eduskunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa ja saada selvitys asioiden valmistelusta Euroopan unionissa.

Suuri valiokunta toteaa, että viimeaikaisilla eurohuippukokousten päätöksillä on ollut merkittävä ohjausvaikutus Euroopan rahoitusvakautta ja velkakriisiä koskevaan päätöksentekoon. Europäämiesten päätöksentekoa voidaankin pitää osin pikemmin sitovien normien antoon rinnastettavana päätöksentekona kuin Lissabonin sopimuksen tarkoittamina Eurooppa-neuvoston poliittisina suuntaviivoina. Tästä seuraa, että valtioneuvoston tulee jatkossakin tapauskohtaisesti arvioida, onko eduskuntaa informoitava huippukokouksen päätöksentekotilanteista pääministerin raportoinnin lisäksi myös perustuslain 96 tai 97 §:n mukaisella U- tai E-kirjeellä. Vastaavia periaatteita on luonnollisesti sovellettava myös eurohuippukokouksia valmisteleviin valmisteluelimiin.

Parlamentaarinen yhteistyö

Sopimus sisältää määräyksiä kansallisten parlamenttien valiokuntien välisistä kokouksista, joihin myös Euroopan parlamentti osallistuisi ja joissa keskusteltaisiin talous- ja budjettipolitiikkojen hoitamisesta. Suuri valiokunta toteaa, että tällaiset kokoukset eivät tuo lisäarvoa sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä lisää sopimuksen nojalla tehtävien päätösten parlamentaarista ulottuvuutta. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että valmistelussa on pohdittava tämänkaltaisten järjestelyjen aitoa tarvetta. Painottaen kansallisissa parlamenteissa tapahtuvan valvonnan ensisijaisuutta valiokunta katsoo ulkoasiainvaliokunnan tavoin, että mahdollinen parlamentaarinen yhteistyö tulee tapahtua olemassa olevat (SEUTin 1. pöytäkirjan II-osasto) parlamenttien välistä yhteistyötä koskevat määräykset huomioon ottaen.

Suuri valiokunta toteaa, että EU-rakenteiden sisällä ja myös sen ulkopuolella tapahtuvan toiminnan parlamentaarinen kate turvataan parhaiten varmistamalla kansallisten parlamenttien tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa tehtävien päätösten sisältöön omien hallitustensa kautta. Tavoitteena tulisikin olla viimeaikaista avoimempi, koordinoidumpi ja ennakoitavampi valmistelutapa Eurooppa-neuvoston ja euromaiden päämieskokouksien, kuten myös muiden valmistelevien elinten, osalta.

Sopimuksen yhteys perustuslakiin

Suuri valiokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta on arvioinut sopimusluonnoksen 3 artiklan yhteyttä perustuslain 3 §:n 1 momentin ja perustuslain 7 luvun säännösten mukaan eduskunnalle kuuluvan budjettivallan osalta. Perustuslakivaliokunnan johtopäätösten osalta valiokunta viittaa suoraan perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 24/2011 vp) esitettyihin päätelmiin.