Perustelut

Yleistä

Suuri valiokunta toteaa käsitelleensä EU:n monivuotisiin rahoituskehysneuvotteluihin liittyviä kysymyksiä useaan otteeseen lausunnoissaan SuVL 6/2011 vp, SuVL 2/2012 vp ja edellisellä vaalikaudella SuVL 13/2010 vp. Yhtyen valtioneuvoston jatkokirjelmissä esitettyihin kantoihin suuri valiokunta uudistaa näissä lausunnoissaan esittämänsä.

Yksityiskohtaisten perustelujen osalta suuri valiokunta viittaa kantojensa tueksi yllä viitetiedoissa mainittuihin valtiovarainvaliokunnan, maa- ja metsätalousvaliokunnan, hallintovaliokunnan, talousvaliokunnan ja sivistysvaliokunnan kannanottoihin ja lausuntoihin keskittyen tässä lausunnossaan niihin kysymyksiin, joiden osalta valtioneuvosto on esittänyt neuvottelutavoitteisiin ja -kantoihin täsmennyksiä tai arvioita neuvottelujen tulevasta suunnasta Suomen tavoitteiden kannalta.

Rahoituskehysten kokonaistaso

Suomen tulokulma neuvotteluihin. Valtioneuvoston tapaan suuri valiokunta on johdonmukaisesti pitänyt keskeisenä neuvottelutavoitteena rahoituskehyksien maltillista ja kurinalaista kokonaistasoa (SuVL 6/2011 vp, SuVL 2/2012 vp). Valiokunta pitää välttämättömänä, että Euroopassa heikentynyt ja vaikeutunut taloustilanne heijastuu myös EU:n rahoituskehyksien valmisteluun. Rahoituskehysten kasvattaminen komission ehdottamalla tavalla johtaisi tosiasiassa vain Euroopan talouden lisääntyvään velkaantumiseen. Valiokunta katsoo, että myös EU:n on sopeutettava menonsa käytettävissä oleviin tuloihin. On välttämätöntä, että kauden 2014—2020 rahoituskehykset heijastavat kansallisten budjettien vaikeaa tilaa ja entisestään vahvistuvia budjettikurivaatimuksia.

Suuri valiokunta uudistaa aikaisemmat kantansa siitä, että rahoituskehysten on luotava nykyistä rahoituskehystä parempia edellytyksiä EU:n alueella kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden vahvistamiseen. Kasvua tulisi kuitenkin hakea ensisijassa muilla keinoin kuin EU-budjetin menoja lisäämällä. Nykyolosuhteissa kysymys on ennen kaikkea rajallisten voimavarjojen kohdentamisesta ja keskittämisestä EU 2020 -strategian painopisteisiin, ei budjetin koon kasvattamisesta. Etenkin sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen ja kansalliset rakenneuudistukset ovat avainasemassa tässä suhteessa.

Suuri valiokunta painottaa, että rahoituskehyksien kokonaistaso on neuvotteluissa keskeisin kysymys Suomen nettomaksuosuuden kannalta. Valiokunta toteaa, että nettomaksujen saama painoarvo on hyväksyttävä Suomen neuvottelutaktiikkaa vahvasti ohjaavaksi poliittiseksi realiteetiksi. Suomen talous on viime aikoina kehittynyt suurinta osaa jäsenvaltioista suotuisammin. EU:hun on myös laajentumisen jälkeen liittynyt Suomea merkittävästi köyhempiä valtioita. Tästä syystä Suomesta on tullut nettomaksaja jäsenyyden alkuaikojen nettosaaja-aseman tilaan.

Suuri valiokunta toteaa, että yhteisvastuullisessa Euroopassa vauraammat maksavat enemmän kuin köyhemmät EU:ssa yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi (SuVL 13/2011 vp). Samalla on kuitenkin pidettävä huolta, että Suomen oman nettomaksuosuuden on säilyttävä oikeassa suhteessa Suomen maksukykyyn, etenkin suhteessa vauraudeltaan vastaaviin jäsenmaihin. Nykyolosuhteissa ja taloudellisissa suhdanteissa on selvää, että budjettia kasvattamalla lisättäisiin Suomen nettomaksuosuutta Suomen saantoa vastaavasti kasvattamatta.

Leikkaustavoite ja niiden kohdentaminen. Suuri valiokunta katsoo, että rahoituskehysten kokonaistason osalta Suomen tavoitteena on oltava maksusitoumusmäärärahojen noin 1 %:n kokonaistaso EU-maiden yhteenlasketusta BKTL:stä. Valiokunta toteaa, että kuluvalla rahoituskehyskaudella Suomen maksut EU-budjettiin ovat noin 12 mrd. euroa. Komission ehdotuksen mukaisella tasolla ne nousisivat noin 15,1 mrd. euroon. Komission ehdotuksen hyväksyminen verrattuna 1 %:n tasoon korottaisi näin Suomen maksuja noin 2 mrd. eurolla, mutta lisäisi saantia vain 0,5 %:n mrd. eurolla. Nettomääräisesti komission ehdotuksen hyväksyminen toisi Suomelle näin ollen 1,5 mrd. euron lisämenot vuosina 2014—2020. Kyproksen tekemä 50 mrd. euron leikkaus puolestaan merkitsisi Suomelle 14,4 mrd. euron maksuosuutta. Valiokunta yhtyykin valtioneuvoston arvioon siitä, että neuvotteluissa tulee pyrkiä noin 130 mrd. euron leikkauksiin suhteessa komission tarkennettuun ehdotukseen. Tämä leikkaustavoite kattaa myös kaikki kehyksen ulkopuoliset rahoitusvälineet.

Edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi ja lisäsäästöjen aikaansaamiseksi suuri valiokunta pitää selviönä, että kaikissa rahoituskehyksen otsakkeissa on oltava valmis hyväksymään leikkauksia. Tasasuuruisiin leikkauksiin menokohteesta riippumatta ei kuitenkaan tulisi mennä. Valiokunta pitää Suomen kannalta kohtuullisen ja tasapainoisen neuvottelutuloksen saavuttamiseksi sivistysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että leikkaukset kohdennettaisiin erityisesti aloille, joiden tuottama eurooppalainen lisäarvo on vähäinen, ja aloille, joilla varojen aikaisempi käyttö on osoittautunut tehottomaksi ja joilla komissio on ehdottanut suurinta kasvua suhteessa nykyiseen kehyskauteen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, mikä on ollut menoalueen toteutunut palauma Suomen hyväksi.

Suuri valiokunta toteaa, että jäsenmaiden julkisen talouden vaikea tila, eurokriisin hoito ja siitä jäsenvaltioille aiheutuvat velvoitteet tuovat omat vaatimuksensa myös rahoituskehysten tasoon ja varojen jakoon otsakkeiden välillä. Ot-taen huomioon edellä mainitut leikkausten kohdentumista koskevat Suomen yleiset periaatteet valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon siitä, että säästötavoitteen saavuttamiseksi lisäleik-kauksia tulisi erityisesti etsiä seuraavista kohteista: Verkkojen Eurooppa -väline, satelliittinavigointiohjelma Galileo, fuusioenergiahanke ITER ja maaseurantaohjelma GMES [otsakkeen 1 (älykäs ja osallistava kasvu) alaotsake 1 a (kasvua ja työllisyyttä tukeva kilpailukyky)] ja hallintomenot (otsake 5).

Myös tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiopolitiikan rahoitusta (otsakkeen 1 alaotsake 1 a) voidaan leikata kunhan rahoitus kuitenkin kasvaa nykytasosta. Lisäsäästöjä löytyy myös otsakkeessa 3: turvallisuus ja kansalaisuus ottaen huomioon komission ehdottama varsin tuntuva 50 %:n lisäys nykymenoihin. Edellä esitettyjen periaatteiden perusteella myös globalisaatiorahastosta voitaisiin luopua. Myöskään solidaarisuusrahasto ei ole täyttänyt sille asetettuja odotuksia, ja ensisijaisena neuvottelutavoitteena tuleekin olla siitä luopuminen. Toissijaisesti rahasto voidaan säilyttää ottaen huomioon valtioneuvoston jatkokirjelmässä 7. esitetyt rahaston säilyttämistä koskevat reunaehdot.

Suuri valiokunta arvioi talousvaliokunnan tavoin, että Suomen neuvottelutavoite maltillisesta kokonaistasosta edellyttää myös pöydällä olevia ehdotuksia kunnianhimoisempia säästöjä otsakkeen 1 alaotsakkeesta 1 b (taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus) edellyttäen, että säästöt kohdentuvat oikeudenmukaisesti ja tasapainoisesti eri alueiden kesken. Kuten talousvaliokunta toteaa, Suomen tulee pyrkiä siihen, ettei konvergenssialueille suunnatun tuen suhteellinen osuus ainakaan lisäänny nykyisestä. Suuri valiokunta katsoo, että kohdennettuja säästöjä voidaan saada aikaan koheesiopolitiikassa myös asettamalla rahoitukselle jäsenvaltion BKT:oon perustuva enimmäismäärä ja niin sanottu käänteinen turvaverkko, joka estäisi yksittäisen jäsenvaltion tukien ylisuuren kasvun.

Budjetin tehokas varainkäyttö ja joustavuus. Suuri valiokunta arvioi, että maltillinen ja kurinalainen budjettikehys kannustaa entistä paremmin tehostamaan ohjelmien toimeenpanoa ja karsimaan hallinnollisia menoja, mitä valiokunta pitää välttämättömänä. Keskusteltaessa rahoituskehyksien roolista kasvun edistämisessä onkin tarkoituksenmukaisempaa keskittyä paremman varainkäytön edistämiseen (better spending). Varojen käytön suunnittelu, valvonta ja arviointi on oltava asianmukaista.

Suuri valiokunta korostaa EU-rahoituksen vahvaa ja mahdollisimman kattavaa ehdollisuutta. Valiokunta kannattaa komission makrotaloudellista ehdollisuutta koskevaa ehdotusta siitä, että vakavammissa varojen käyttöä koskevissa rikkomus- ja laiminlyöntitapauksissa ehdollisuus koskisi maksusitoumusmäärärahojen lisäksi myös maksumäärärahoja. Valiokunnan arvion mukaan ennaltaehkäisevyysvaikutus lisääntyisi, mikäli mahdollisuus maksujen lykkäämiseen ulottuisi myös maksumäärärahoihin. Valiokunta kannustaa myös ratkaisuihin, joissa makrotaloudellista ehdollisuutta koskevat jäsenvaltioon kohdistuvat menettelyt olisivat komission esittämällä tavalla mahdollisimman kattavia ja automaattisia ilman merkittäviä poikkeuksia ja joustomahdollisuuksia.

Suuri valiokunta toteaa, että paremman varainkäytön edistämisen vaatimus koskee myös rahoituskehyksiin sisällytettäviä joustovälineitä. Valiokunta toteaa, että rahoituskehyksiin on tarve sisällyttää joustoa ennakoimattomia tilanteita varten. Samalla valiokunta painottaa, että joustoa on ensisijaisesti haettava budjetin sisällä varojen uudelleen kohdentamisesta ja rahoituskehyksen kaikkiin otsakkeisiin varattavasta riittävästä liikkumavarasta. Toissijaisesti valiokunta voi kuitenkin hyväksyä, että joustovälineet yhdistetään rahoituskehyksien sisällä yhdeksi kokonaisuudeksi tai viimekädessä kehyksien ulkopuolella olevaksi instrumentiksi kuitenkin niin, ettei varainkäytön vastuusuhteita tai läpinäkyvyyttä heikennetä (SuVL 6/2011 vp).

Maaseudun kehittämisvarat

Suuri valiokunta toteaa, että Suomeen palautuvista rahoista maatalous on ollut selkeästi suurin EU:n politiikan lohko, liki 70 %. Suomen nettomaksuaseman kannalta erityisen tärkeä on maaseudun kehittämisvarat eli nk. II pilari, jossa Suomi saa selkeästi budjettiosuuttaan enemmän takaisin, ja jolla on kyetty osaltaan tasamaan epäedullisista luonnonolosuhteistamme aiheutuvia haittoja. Valiokunta katsoo, että tämän palauman puolustaminen on Suomen kannalta olennainen neuvottelukysymys. Kuten maa- ja metsätalousvaliokunta huomauttaa, maaseudun kehittämisrahoitus tukee suoraan EU 2020 -strategian tavoitteita vihreästä ja kestävästä kasvusta maaseudulla ja siksi sen tulee olla nyt neuvoteltavan rahoituskauden tärkeä painopiste.

Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää tavoitteena, että Kyproksen ehdotuksessa esitetty leikkauksien kohdentaminen enemmän maatalouden suoriin tukiin ja markkinamenoihin (nk. I pilari) säilyisi lopputuloksessa. Suomen keskeisenä neuvottelutavoitteena on turvata nykyinen suhteellisen osuus maaseudun kehittämisvaroista (2,3 %) tulevalla kehyskaudella tai mahdollisimman lähellä nykytasoa oleva euromääräinen taso. Suomen tavoitteena on oltava tukitasojen säilyttäminen siten, että tuet mahdollistavat maatalouden kannattavuuden turvaamisen koko maassa ja unionin alueella perustamissopimuksen mukaisesti (SuVL 2/2012 vp).

Suuri valiokunta katsoo, että tilannetta, jossa I ja II pilarista neuvotellaan yhtenä kokonaisuutena, on vältettävä. II pilarista ei tulisi voida hakea kompensaatiota mahdollisille I pilarin tu-kien leikkauksille. Valiokunta toteaa, että Suomen edun mukaista on, että jakoperusteet perustuvat jatkossakin objektiivisille kriteereille ja aikaisemman kauden käytölle. Suorilla tuilla ja maaseudun kehittämisrahoilla on eri tarkoitus, ja sen takia niitä on myös neuvotteluissa tarkasteltava erillisinä asioina ja kokonaisuuksina.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan kantaan viitaten suuri valiokunta katsoo, että neuvotteluissa Suomen tavoitteena on oltava EU:n ja myös kansallisten tukien suuntaaminen Suomen maatalouden erityistarpeet huomioon ottaen. Maamme tuotanto-olosuhteissa olevat luonnonolosuhteista johtuvat erot, jotka eivät ole muuttuneet maamme EU-jäsenyyden aikana, tulee tasata tukijärjestelmien kompensaatiolla. EU tarvitsee luonnonsuhde-eroja tasaavaa maatalouspolitiikkaa. Perheviljelmiin perustuvan monipuolisen maataloustuotannon tulee voida jatkua kaikkialla Euroopan alueilla. Tukien tulee varmistaa Suomen maatalouden kannattavuus koko maassa. On välttämätöntä, ettei rahoituskehyspäätös rajoita kansallisten tukien maksamista myöskään jatkossa.

Harvaan asuttujen alueiden asema ja rahoituksen alueellinen kohdentaminen

Suuri valiokunta yhtyy hallintovaliokunnan, talousvaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan kantaan siitä, että alue- ja rakennepolitiikassa Suomen prioriteetti on puolustaa Itä- ja Pohjois-Suomen erityisrahoitusta osana perussopimukseen perustuvaa syrjäisempien ja pohjoisten harvaan asuttujen alueiden rahoitusta. Myös kaikkien raja-alueiden yhteistyö tulisi turvata.

Suuri valiokunta painottaa, että Suomen pysyvät olosuhdehaitat tulee ottaa huomioon pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksen tasossa ja asemoimalla Itä-Suomi soveliaampaan tukiluokkaan. Komission esittämä liki 43 prosentin leikkaus rahoitukseen ei ole hyväksyttävissä. Neuvotteluissa tavoitteena tuleekin edelleen olla, että rakennerahastokaudella 2014—2020 Suomen saama suhteellinen rahoitusosuus säilyy vähintäänkin nykytasolla tai ainakin nyt olevalla euromääräisellä tasolla.

Hallintovaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää tärkeänä rakennerahastovarojen jakoperusteiden tarkistamista jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta oikeudenmukaisiksi ja paremmin pysyvät olosuhdehaitat huomioonottaviksi. Komis-sion esityksen mukaan kehittyneiden alueiden luokassa rahoitus määrittyisi kuudesta allokaatiokriteeristä ja neutraalista väestökriteeristä. Näistä väestötiheyskriteeri on Suomelle tärkein. Komission esityksen mukaan väestötiheyskriteerin painoarvo on 2,5 %. Suuri valiokunta katsoo, että väestötiheyskriteerin painoarvon nostamista on syytä ajaa neuvotteluissa. Merkittävät leikkaukset väestötiheyskriteeriin ja väkilukuun perustuvan kriteerin painoarvojen leikkaukset saattaisivat johtaa Suomen saaman kokonais-tuen merkittävään pienentymiseen. Suuri valiokunta myös yhtyy talousvaliokunnan arvioon siitä, että Suomen maantieteestä johtuvat rasitteet huomioidaan ja saavutettavuus hyväksytään tuen kriteeriksi.

Erikoisvaliokuntien tavoin suuri valiokunta pitää myönteisenä sitä, että Kyproksen kompromissiesitys sisälsi perustan Itä- ja Pohjois-Suomen yhdistämiselle yhdeksi NUTS 2 -luokaksi. On erittäin tärkeätä, että tämä ratkaisu säilyisi osana loppuratkaisua. Tämä lisäisi Suomen rahoitussaantoa komission esityksestä, jossa Itä-Suomi kuului ns. siirtymäalueluokkaan. Harva-asutus on osa kehittyneiden alueiden kriteeristöä, mutta se ei sisälly peruskriteereihin nk. siirtymäalueluokassa. Mikäli komission esitys toteutuisi, Itä-Suomen tuki jäisi ns. siirtymäalueluokassa alle puoleen siitä tuesta, minkä alue saisi kehittyneiden alueiden luokassa (VaVL 10/2012 vp, MmVL 7/2012 vp ja HaVL 1/2012 vp). Molempien alueiden sisällyttäminen NUTS 2 -luokkaan varmistaisi myös yhtenäisten alueellisesti laadittujen rahoitus- ja ohjelmakriteerien johdonmukaisen soveltamisen. Suuri valiokunta toteaa, että myös ohjelmiin liittyvää hallinnollista raskautta on kevennettävä.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikan rahoitus

Suuri valiokunta toteaa, että Suomen rahoitussaannon kannalta EU:n budjetista suunnatut rahat tutkimus- ja innovaatiotoimintaan ovat erittäin tärkeitä. Suomi on menestynyt EU:n tutkimushankkeissa selvästi maksuosuuttaan enemmän kuluvalla kehyskaudella. On tärkeää, että Suomelle edullinen suhde jatkuisi myös rahoituskehyskaudella 2014—2020. Kuten sivistysvaliokunta toteaa, tällä rahoituksella tulee olemaan kasvava merkitys Suomelle kansallisen sekä julkisen että yksityisen rahoituksen vähentyessä T&K&I-sektorilla.

Valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta pitää keskeisenä sitä, ettei Horisontti 2020 -ohjelman laatuperusteisuusvaatimusta vesitetä. Valiokunta yhtyy talousvaliokunnan arvioon siitä, että rahoituksen kohdentaminen jäsenmaakohtaisten tai alueellisten kiintiöiden perusteella ei ole Suomen tavoitteiden mukaista, koska tässä tapauksessa tämä rahoitus toimisi käytännössä koheesiopolitiikan jatkeena eikä rahoituksen alkuperäinen ajatus kilpailukyvyn ja innovaatioiden tukemisesta toteutuisi. Myös ohjelman yksinkertaistamisen välttämättömyyttä tulisi korostaa, jotta mahdollisimman monilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä olisi mahdollisuus osallistua ohjelmaan.

Omat varat ja maksualennukset

Suuri valiokunta uudistaa aikaisemmissa lausunnoissaan (SuVL 6/2011 vp ja SuVL 2/2012 vp) esittämänsä arvion siitä, että omien varojen järjestelmää olisi välttämätöntä uudistaa siten, että EU:n talousarvion rahoitusjärjestelmä on mahdollisimman yksinkertainen, läpinäkyvä, tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Valtioneuvoston tavoin valiokunta suhtautuu myös myönteisesti komission esityksiin uusiksi varoiksi, koska se olisi Suomen nettomaksuaseman kannalta nyt voimassa olevaa järjestelmää edullisempi.

Suuri valiokunta on johdonmukaisesti eri yhteyksissä pitänyt tärkeänä, että eräille jäsenval-tioille myönnettyjen maksualennusten järjestelmästä luovuttaisiin. Valiokunta ei kuitenkaan pidä todennäköisenä sitä, että tähän tavoitteeseen päästäisiin kauden 2014—2020 rahoituskehyksistä neuvoteltaessa. Koska maksukorjausjärjestelmällä on vaikutusta Suomen nettomaksuasemaan, tavoitteena on kuitenkin oltava myönnettävien maksukorjausten määrän minimoiminen. Uusia maksukorjauksia ei tulisi myöntää, vaan niitä tulisi pikemminkin karsia. Mahdollisimman alhaisten maksukorjausten ehtona tulisi myös olla poikkeuksellisen korkea nettomaksuasema. Suomen ei tule myöskään sulkea pois oman maksualennusvaatimuksen tekemistä.

Lopuksi

Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi omalta osaltaan pyrkii edellä esitetyt neuvottelutavoitteet huomioiden saavuttamaan sovun EU:n rahoituskehysneuvotteluissa vuoden 2012 loppuun mennessä. Sovun aikaansaaminen olisi osoitus EU:n ratkaisukyvystä ja yhtenäisyydestä EU-kansalaisille ja myös ulospäin. Valiokunta pidättäytyy kommentoimasta toimielinten ja tiettyjen jäsenvaltioiden osin neuvottelutaktisistakin syistä tekemiä julkituloja, mutta toteaa, että neuvottelujen vesittymisellä tai pitkittymisellä olisi varsin kauaskantoisia seurauksia Suomelle. Tilannetta, jossa komission olisi annettava vuoden 2014 budjettiehdotus ilman rahoituskehysratkaisua, tulisi välttää. Oikeudellinen epävarmuus varojen käytöstä olisi varsin merkittävä.

Vaikka SEUT 312 artikla mahdollistaisi uu-sien kehyksien puuttuessa budjettivuoden 2013 varojen enimmäismäärien voimassaolon jatkamisen uusien kehyksien hyväksymiseen saakka, rahankäyttöä säänteleviä ohjelmia ja lainsäädäntöä ei suurilta osin olisi käytettävissä, koska ne määräaikaisina lakkaavat kuluvan kehyskauden jälkeen. Suuren valiokunnan saaman tiedon mukaan jatkuvia ja juoksevia menoeriä olisivat käytännössä vain yhteisen maatalouspolitiikan I pilarin tuet, jotkut kansainvälisiin kalastussopimuksiin perustuvat menot sekä EU:n hallinnolliset menot. Esimerkiksi maaseudun kehittämisrahoituksessa tai koheesiopolitiikassa tällaista mahdollisuutta ei ilman vanhojen oikeusperustojen jatkamista tai uuden lainsäädännön säätämistä olisi. Myös Ison-Britannian maksualennus ja sitä koskevat Saksan, Alankomaiden, Itävallan ja Ruotsin alennukset pysyisivät voimassa, ellei näiltä osin tehdä erityisiä lainsäädäntömuutoksia vuoden 2013 aikana. Muut korjaukset rau- keaisivat ilman erillistä yksimielistä päätöstä. Suomen maksuosuudet pysyisivät kuitenkin vuoden 2013 tasolla. Rahoituskehysneuvottelujen kariutuminen olisi näin ollen Suomen kannalta varsin epäedullinen lopputulos.

Lopuksi suuri valiokunta toteaa, että Suomella on neuvotteluissa puolustettavana monta kansallisesti merkittävää kysymystä. Samanaikaisesti Suomen on näyttäydyttävä rakentavana ja ratkaisuhakuisena neuvottelukumppanina, joka on valmis myös kompromisseihin sovun aikaansaamiseksi. Valiokunta katsoo, että neuvotteluissa on tärkeätä pyrkiä Suomen tavoitteiden kannalta tasapainoiseen loppuratkaisuun ottaen myös huomioon edellä mainitut aikataululliset haasteet. Valtioneuvoston tavoin valiokunta toteaa, että tasapainoinen kokonaisratkaisu voi Suomen kannalta merkitä myös sitä, että neuvottelujen kuluessa kaikkia Suomen neuvottelutavoitteita ja niiden keskinäistä priorisointia on punnittava suhteessa hahmottumassa olevaan kokonaisratkaisuun.