VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Komission ehdotukset (COM(2025) 81 final) ja COM(2025) 87 final) ovat osa yrityksiä koskevan hallinnollisen taakan keventämiseen tähtäävien EU-lainsäädäntöehdotusten sarjaa. Ehdotuksilla muutettaisiin kestävyysraportointidirektiiviä, yritysvastuudirektiiviä ja hiilirajamekanismiasetusta. 

Kestävyysraportointidirekiivin soveltamisala rajattaisiin yrityksiin, joilla on yli 1000 työntekijää + 50 MEUR liikevaihto tai 25 MEUR tase. Raportoiva suuryritys ei saisi jatkossa kysyä alle 1000 työntekijän yrityksiltä tietoja vapaaehtoisten pk-yrityksille luotujen vastuullisuusraportointistandardien (VSME) ulkopuolelta. Yritysvastuudirektiivin muutokset muun muassa rajaisivat haitallisten vaikutusten tunnistamisen pääsääntöisesti yrityksen suoriin liikekumppaneihin, pidentäisivät yritysten huolellisuustoimenpiteiden arvioinnin frekvenssiä yhdestä viiteen vuoteen ja rajaisivat sidosryhmien kuulemisvelvoitetta. 

Hiilirajamekanismiasetusta muutettaisiin ottamalla käyttöön uusi kumulatiivinen tuonnin määrään perustuva kynnysarvo, joka olisi 50 tonnia maahantuojaa kohti vuodessa aiemman tavaraeräkohtaisen 150 euron sijasta. 

Valtioneuvoston kanta

Yleistä

Valtioneuvosto tukee yritysvastuun, kestävyysraportoinnin ja hiilirajamekanismin EU-tasoisen sääntelyn tavoitteita. Valtioneuvosto kannattaa Omnibus I -ehdotukseen sisältyviä kestävyysraportointidirektiivin, yritysvastuudirektiivin ja hiilirajamekanismiasetuksen muutoksia.  

Valtioneuvosto tukee komission tavoitteita sääntelyn yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Valtioneuvoston tavoitteena on parempi ja vähäisempi EU-sääntely. Valtioneuvosto korostaa, että komission ehdotusten valmistelussa tulisi huomioida paremman sääntelyn periaatteet ja pitää valitettavana, että ehdotuksesta muun muassa puuttuu vaikutusten arviointi.  

Valtioneuvosto katsoo, että muutosehdotukset vähentävät olennaisesti yritysten hallinnollista taakkaa. Erityisesti kestävyysraportointidirektiiviä koskevat muutokset ja sen soveltamisrajaus ovat hyvin merkittäviä sääntelytaakan keventämisen kannalta. Valtioneuvosto pitää tärkeänä myös pyrkimyksiä rajata erityisesti pk-yritysten hallinnollista taakkaa osana yritysten arvoketjuja. Samalla on kuitenkin varmistettava, että lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten hallinnollinen taakka ei kasva merkittävästi ja ne voivat täyttää velvoitteensa tarkoituksenmukaisella tavalla.  

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että neuvotteluprosessi etenee siten, että muutosehdotukset turvaavat jatkossakin sääntelyn ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden ja yritysten tasavertaiset kilpailuedellytykset, estävät sääntelyn hajaantumista ja varmistavat eri vastuullisuussääntelyinstrumenttien keskinäisen koherenttiuden sekä kestävään liiketoimintaan siirtymisen ohjaavuuden.  

Kestävyysraportointia koskevat ehdotukset

Valtioneuvosto lähtökohtaisesti kannattaa  

i) komission ehdotusta kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalan supistamisesta siten, että velvoitteen piiriin kuluisi nykyistä suppeampi yritysjoukko, mutta supistamisen laajuudesta päätettäessä pitäisi ottaa huomioon rahoitusmarkkinatoimijoiden informaatiotarpeet, jotta voidaan ohjata pääomavirtoja kestävän kehityksen mukaisiin kohteisiin unionissa;  

ii) komission ehdotusta kestävyysraportointistandardien yksinkertaistamisesta ja selventämisestä siten, että kestävyysvaikutusten tunnistamisen kannalta olennainen sisältö säilyy, samoin kuin sitä, että toimialakohtaisten standardien laatimisesta luovutaan. Valtioneuvosto painottaa komission ohjeistusten merkitystä sääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen kannalta ja soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yritysten vapaaehtoiseen raportointiin kannustamisessa.  

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota, ettei kestävyysraportointia koskevassa muutosehdotuksessa ole huomioitu finanssialaa sekä ehdotettujen muutosten yhteyttä rahoitusmarkkinalainsäädännön velvoitteisiin ja siten finanssialan tietotarpeita kattavasti. Ehdotetuilla muutoksilla ei tulisi merkittävästi vaikeuttaa finanssialan mahdollisuutta täyttää sujuvasti sitä sitovia EU-lainsäädännöstä tulevia velvoitteita.  

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, että yritykset voisivat raportoida osittain taksonomian mukaisesta toiminnastaan. Valtioneuvosto kuitenkin pitää tärkeänä, että taksonomian perusperiaatteena olevat merkittävän edistämisen ja ei merkittävää haittaa -kriteerit säilyisivät pääasiallisena mekanismina taksonomian mukaisuuden osoittamisessa.  

Yritysvastuudirektiiviä koskevat ehdotukset

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti yritysvastuudirektiivin yksinkertaistamiseen hallinnollisen taakan vähentämiseksi, kuitenkin direktiivin ensisijaiset tavoitteet huomioiden.  

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että uusi neuvoteltava sääntely muodostaisi yhdessä jo hyväksyttyjen huolellisuusvelvoitteita koskevien säännösten kanssa mahdollisimman johdonmukaisen kokonaisuuden.  

Valtioneuvoston näkemys EU-tasoiseen kestävyys- ja vastuullisuussääntelyyn on myönteinen, sillä yhdenmukainen unionin tasoinen vastuullisuussääntely edistää yritysten tasavertaista kilpailua ja Suomen kaltaisen pienen maan yritysten asemaa. Jotta jatkossakin varmistetaan sisämarkkinoilla toimivien yritysten kannalta oikeusvarma toimintaympäristö ja tasavertaiset kilpailuolosuhteet, valtioneuvosto puoltaa yritysvastuudirektiivin yhdenmukaistamisen tason laajentamista. Valtioneuvosto pitää tärkeänä ilmastonmuutoksen torjunnan toimien määrätietoista toteutusta yrityksissä, ja korostaa niiden merkitystä kilpailukyvylle.  

Valtioneuvoston näkemys on, että yritysvastuusääntelyn tavoitteet voitaisiin saavuttaa tehokkaimmin velvoitteilla, jotka ovat yritykselle selkeitä ja realistisia toteuttaa. Yrityksillä tulisi olla todelliset mahdollisuudet noudattaa velvoitteita myös sellaisten yritysten arvoketjuun kuuluvien toimintojen osalta, jotka eivät ole yrityksen määräysvallassa. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotetut sääntelyä keventävät muutokset tukevat pääosin näitä tavoitteita. Vaikutusten tunnistamista koskevat muutokset muokkaavat yritysvastuudirektiiviä yritysten kannalta realistisempaan ja toteuttamiskelpoisempaan suuntaan, minkä vuoksi ehdotuksia voidaan kannattaa. Samalla valtioneuvosto kiinnittää huomioita siihen, että haitallisten vaikutusten arvioinnin rajaaminen lähtökohtaisesti suoriin liikekumppaneiden rajaa huomattavasti yritysten huolellisuusvelvoitetta erityisesti kolmansissa maissa. Valtioneuvosto myös huomioi, että komission ehdotukset on valmisteltu nopealla aikataululla ja arvioi, että pitkäjänteisemmällä valmistelulla olisi voitu päästä yritysvastuusääntelyn toimivuuden kannalta vielä tarkoituksenmukaisempaan lopputulokseen. Neuvotteluissa olisikin tarpeen vähentää sääntelyyn sisältyvää tulkinnanvaraa siitä, milloin vaikutusten tunnistamista koskeva velvoite ulottuu toimintaketjun 1. portaan ulkopuolelle, huomioiden riskiperusteisuus. Olisi tärkeää välttää muutoksia, jotka välillisesti johtaisivat raskaampiin ja monimutkaisempiin sääntöihin direktiivin piiriin kuuluville yrityksille ja niiden liikekumppaneille, etenkin pk-yrityksille.  

Valtioneuvoston mielestä toimenpiteiden arviointifrekvenssin pidentäminen yhdestä viiteen vuoteen pienentää yrityksen taakkaa tilanteissa, joissa muutoksia ei ole tapahtunut. Muutos ei kuitenkaan poista sitä, että arviointi on tehtävä uudestaan aina merkittävän muutoksen jälkeen ja aina jos on aiheellista uskoa, että käytetyt keinot eivät ole riittäviä tai ilmaantuu uusia riskejä. Valtioneuvosto arvioi, että nämä tilanteet ovat olennaisimpia sääntelyn vaikuttavuuden kannalta. Valtioneuvosto pitää muutosta asiallisena huomioiden sääntelyn hallinnollisen taakan keventämisen tavoitteen. Neuvotteluissa olisi kuitenkin tarpeen selventää vielä tulkintaa, milloin toimenpiteiden arviointeja tulee tehdä viiden vuoden arviointisyklin ulkopuolella.  

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että yritysvastuudirektiivi rakentuu edelleen OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille omaksutun kuusiportaisen huolellisuusprosessin varaan. Valtioneuvoston mielestä tämä elementti olisi olennaista säilyttää sääntelyssä jatkossakin, sillä näin sääntely voidaan rakentaa yleisesti yrityksissä tunnettujen kansainvälisesti käytössä olevien vastuullisen liiketoiminnan periaatteiden varaan. Valtioneuvosto pitää kuitenkin välttämättömänä, että vapaaehtoisista ohjeista sääntelyä johdettaessa huolehditaan siitä, että sääntely täyttää lainsäädännölle asetettavat vaatimukset ja se on yrityksille toteuttamiskelpoista. Ehdotus tukee yleisellä tasolla näitä tavoitteita.  

Valtioneuvosto puoltaa seuraamusten asettamista koskevien yhdenmukaisten suuntaviivojen laatimista. Valtioneuvosto näkee, että voimassa oleva säännös enimmäisseuraamuksen vähimmäismäärästä ei käytännössä ohjaisi sanktioiden käyttöä tavanomaisissa valvontatilanteissa, joissa seuraamusmaksun enimmäismäärä ei tulisi kuitenkaan sovellettavaksi. Voimassa oleva säännös voi valtioneuvoston mielestä johtaa hyvinkin erilaiseen soveltamiseen eri jäsenmaissa.  

Valtioneuvosto katsoo, että siviilioikeudellista vastuuta koskevien säännösten osalta Suomi on saavuttanut yritysvastuudirektiiviä koskevat keskeiset neuvottelutavoitteensa ja kokonaisarvioinnin perusteella hyväksynyt direktiivin. Valtioneuvosto katsoo, että yritysten siviilioikeudellista vastuuta tulisi tarkastella osana neuvottelukokonaisuutta ja ehdotetulla sääntelyllä tulisi turvata vahingonkorvausasian asianosaisille riittävät oikeussuojakeinot.  

Valtioneuvosto painottaa komission ohjeistusten merkitystä sääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen kannalta ja kannattaa niiden laatimisen aikaistamista.  

Hiilirajamekanismia koskevat ehdotukset

Hiilirajamekanismi yleisesti

Valtioneuvosto pitää hiilirajamekanismin yksinkertaistamisen esitystä tarpeellisena ja kannattaa yleisesti hallinnollista taakkaa vähentävien toimeenpanoratkaisujen löytämistä. Valtioneuvosto katsoo, että hiilirajamekanismin tehokas ja tarkoituksenmukainen toimeenpano on ratkaisevaa siinä, miten mekanismi täyttää sille asetut tavoitteet.  

Valtioneuvosto pitää perusteltuna nykyisen CBAM-asetuksen mukaista vaiheittaista käyttöönoton aikataulua, sillä ennakoitavuus turvaa investointi- ja sääntely-ympäristön vakautta, jota vähäpäästöiset investoinnit tarvitsevat toteutuakseen. Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että hiilirajamekanismin yksinkertaistamisen ja tehostamisen esityksellä komissio avaa asetuksen vain rajatuilta osin. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että laajemmat mekanismin muutokset tarvitsevat tuekseen huolellista vaikutustenarviointia. Valtioneuvosto katsoo, että erityisesti mahdolliset laajennukset monimutkaisempiin tuotteisiin tai uusiin tuotantopanoksiin edellyttävät kattavia arvioita, sillä vaikutukset tuotannon arvoketjussa voivat olla hyvin moninaisia. Valtioneuvosto huomioi, että ennakkovaikuttaminen tulevaan laajempaan hiilirajamekanismin uudistukseen on tärkeää.  

Yksinkertaistamisen ja tehostamisen esitys

Valtioneuvosto pitää perusteltuna hiilirajamekanismin kynnysarvon muuttamista siten että mekanismi kohdistuisi jatkossa niihin maahantuojiin, joiden tuonnin päästösisältö on merkityksellinen hiilirajamekanismin tavoitteiden ja tehokkaan toimeenpanon toteutumisen kannalta. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että ehdotettu CBAM-tuonnin kynnysarvon muutos vähentää merkittävästi pieniin ja keskisuuriin maahantuojiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa vähentämättä juurikaan mekanismin päästökattavuutta tai kerryttämiä tuloja. Valtioneuvosto pitää hyvänä, että komissio voi tarkastella kynnysarvoa säännöllisesti mekanismin kiertämisen ehkäisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että mekanismin päästökattavuus säilyy korkeana. Valtioneuvosto korostaa, että erityisesti kynnysarvon täyttymisen valvonnassa tulee kiinnittää huomiota selkeään ja tehokkaaseen tehtävienjakoon komission ja jäsenmaiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Valtioneuvosto voi tarkastella myös muita muutoksia kynnysarvon määrittämiseen perusteisiin sillä edellytyksellä, että ne tehostavat hiilirajamekanismin hallintoa siten että mekanismin päästökattavuus säilyy.  

Valtioneuvosto katsoo, että valtuutetun CBAM-ilmoittajan aseman myöntämistä koskevan konsultaatiomenettelyn tulisi olla vapaaehtoinen. Valtioneuvosto katsoo, että uusiin yrityksiin kohdistuva vakuuden antamisen velvoite on joustamaton ja toimivaltaisella viranomaisella tulisi olla laajempi mahdollisuus harkita miltä hakijoita se vaatii vakuutta.  

Valtioneuvosto kannattaa mahdollisuutta käyttää laskennallisia oletusarvoja EU:n ulkopuolella maksetulle hiilen hinnalle. Valtioneuvosto pitää hyvänä päästöarvojen laskentaan ja todentamiseen liittyviä muutosehdotuksia sekä CBAM-todistusten myyntiin ja takaisinostoon liittyviä ehdotettuja muutoksia.  

Valtioneuvosto voi hyväksyä komission ehdotuksen mukaisen rajatun mekanismin toimeenpanoa selkiyttävän muutoksen soveltamisalaan.  

Valtioneuvosto korostaa komission keskeistä roolia mekanismin yhdenmukaisen toimeenpanon varmistamisessa EU-alueella. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tulevissa hiilirajamekanismiasetuksen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten suunnittelussa sekä mekanismin toimeenpanossa komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa.