Ehdotus

Vuonna 2008 kärjistynyt finanssikriisi on johtanut koko pankkisektorin nykyisen sääntelyn riittävyyden merkittävään uudelleenarviointiin. Tämän seurauksena kansainvälinen Baselin pankkivalvontakomitea antoi joulukuussa 2010 uuden suosituksen pankkien vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden nykyistä merkittävästi ankarammasta sääntelystä.

Komissio antoi tämän johdosta 20.7.2011 ehdotuksen uudeksi direktiiviksi ja asetukseksi, joilla korvattaisiin nykyinen luottolaitosten toiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettu direktiivi 2006/48/EY ja sitä täydentävä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten pääoman riittävyydestä annettu direktiivi 2006/49/EY. Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53.1 artikla.

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on sisällyttää Euroopan unionin lainsäädäntöön Baselin pankkivalvontakomitean uudet vakavaraisuus- ja maksuvalmiussuositukset sekä täydentää nykyistä sääntelyä eräiltä muiltakin osin erityisesti finanssikriisin aikana saatujen kokemusten perusteella.

Ehdotuksella pyritään erityisesti:

• lisäämään rahoitusjärjestelmän vakautta Baselin pankkivalvontakomitean suosituksen mukaisesti korottamalla pankeilta vaadittavaa vähimmäispääomaa ja parantamalla sen laatua sekä asettamalla pankeille sitovat maksuvalmiusvaatimukset
• vähentämään nykyisen sääntelyn suhdannevaihteluita vahvistavia vaikutuksia asettamalla pankeille minimipääomavaatimuksen lisäksi suhdanteiden muutosten perusteella joustava lisäpääomavaatimus
• tehostamaan luottolaitosten sisäistä hallintoa ja riskienhallintaa
• edistämään säännöstön tehokasta noudattamista asettamalla harmonisoidut vähimmäisvaatimukset valvontaviranomaisten oikeudelle määrätä taloudellisia sanktioita luottolaitoksille ja niiden palveluksessa oleville henkilöille, jotka laiminlyövät direktiivin ja asetuksen määräyksien noudattamista.

Ehdotettua uutta säännöstöä on tarkoitus ryhtyä soveltamaan asteittain vuoden 2013 alusta lukien.

Valtioneuvoston kanta

Suomi pitää tärkeänä, että luottolaitosten sääntelyä vahvistetaan siltä osin kuin nykyisen sääntelyn puutteilla on selkeä yhteys finanssikriisin aikana koettuihin ongelmiin. Suomi tukee sen vuoksi lähtökohtaisesti ehdotettua uutta sääntelyä sellaisena kuin siitä on sovittu Baselin pankkivalvontakomiteassa. Suomi pitää tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta tärkeänä, että finanssimarkkinoiden sääntely perustuu mahdollisimman laajasti globaalilla tasolla yhteisesti sovittuihin periaatteisiin.

Suomi korostaa kuitenkin, että Baselin pankkivalvontakomitean suositusten soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan suuret kansainväliset luottolaitokset ja suositukset on laadittu silmälläpitäen niiden globaalia soveltamista. Tämän vuoksi Baselin suositukset on pantava Euroopassa täytäntöön tavalla, joka riittävästi ottaa huomioon Euroopan markkinoiden ja lainsäädännön erityispiirteet. Näitä erityispiirteitä ovat erityisesti pienten paikallispankkien ja finanssikonglomeraattien huomattava osuus EU:n rahoitusmarkkinoista sekä se, että keskeinen taustalainsäädäntö esimerkiksi yhtiöoikeuden alalla ja finanssikonglomeraattien valvonnassa on EU:ssa jo aiemmin harmonisoitu ja poikkeaa eräiltä osin merkittävästi esimerkiksi USA:n lainsäädäntöperinteestä. Suomen osalta Basel 3 -vaatimusten soveltaminen sellaisinaan vaikeuttaisi merkittävästi erityisesti paikallispankkien toimintaedellytyksiä, sillä niiden ominaispiirteitä (esim. ei-osakeyhtiömuotoisten pankkien pääomarakenne ja keskusrahalaitostoiminta) ei ole otettu huomioon globaalilla tasolla vahvistetuissa säännöksissä.

Suomi tukee lähtökohtaisesti ehdotuksessa omaksuttua yleistä maksimiharmonisointiperiaatetta ja luottolaitoksiin kohdistuvien vaatimusten säätämistä luottolaitoksiin suoraan sovellettavalla asetuksella. Tämä on omiaan edistämään kilpailuedellytysten tasapuolisuutta ja vähentämään usean jäsenvaltion alueella toimiville luottolaitoksille hajaantuneesta sääntelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Lisäksi asetuksen käyttäminen vähentää merkittävästi kotimaista lainsäädäntökuormaa ja vapauttaa erityisesti Finanssivalvonnan voimavaroja varsinaiseen valvontatoimintaan. Suomi on myös jo aiemmin poliittisella tasolla EU:ssa sitoutunut kannattamaan niin kutsuttua "yhtenäistä EU:n sääntökirjaa" ("single EU rule book"), joka ehdotetulla asetuksella on nyt tarkoitus toteuttaa.

Suomi korostaa kuitenkin, että siltä osin kuin ehdotettuja säännöksiä ei voida sellaisinaan suoraan soveltaa luottolaitoksiin (esimerkiksi talletuspankkien yhteenliittymään sovellettavat poikkeukset, joista Suomessa on annettu suhteellisen laajaa täydentävää kansallista sääntelyä), säännökset tulee säilyttää direktiivissä ja sallia niiden joustava kansallinen soveltaminen. Tältä osin Suomi edellyttää muutoksia asetuksen artiklaan 9 ja direktiivin artiklaan 29.

Suomi voi kuitenkin hyväksyä rajoitetut poikkeukset maksimiharmonisointiperiaatteesta erityisesti siltä osin kuin se on tarpeen finanssisektorin koon ja riskien rajoittamiseksi varsinkin sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa finanssisektorin osuus koko bruttokansantuotteesta on erityisen suuri. Suomi katsoo siten, että asetukseen voidaan sisällyttää jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisuus asettaa asetuksessa yksilöitävin osin tiukempia vaatimuksia sellaisissa erityistilanteissa, joissa se on perusteltua koko markkinoiden vakauden turvaamiseksi. Sitä vastoin Suomi ei hyväksy komissiolle ehdotettua yleisvaltuutta päättää tällaisten makrovakausvalvontaa koskevien erityisvaatimusten asettamisesta kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

Suomi katsoo lisäksi, että uusien sitovien lisävaatimusten osalta (erityisesti maksuvalmiusvaatimukset ja vähimmäisomavaraisuusaste) tulisi edetä maltillisesti ja riittävin siirtymäajoin, koska lukuisten uusien vaatimusten kokonaisvaikutus ei ole luotettavasti arvioitavissa ilman uusien sitovien määräysten voimaantuloa edeltävää riittävää seurantajaksoa. Suomi korostaa muutenkin tarvittavien lisävaikutusarviointien tekemistä siltä osin kuin neuvoston ja Euroopan parlamentin käsittelyssä mahdollisesti esitetään komission ehdotusta merkittävästi pidemmälle meneviä vaatimuksia. Niin ikään Suomi pitää tärkeänä, että päätettäessä keskeisiin uusiin vaatimuksiin sovellettavista siirtymäajoista uudistusten voimaantulo pyritään ajoittamaan sellaiseen suhdannevaiheeseen, jossa finanssisektorin tila on muuten mahdollisimman vakaa.

Suomi kannattaa siten ehdotusten hyväksymistä edellä todettujen yleisten lähtökohtien puitteissa. Suomi pyrkii kuitenkin saamaan muutoksen joihinkin direktiiviehdotuksen kohtiin, jotka ovat Suomen kannalta edelleen ongelmallisia.