Perustelut

Suomen taloudellinen tilanne on euroalueen muihin maihin nähden tällä hetkellä tyydyttävässä kunnossa. Porvarihallituksen aikana valtion taloudellinen liikkumavara on kaventunut nopeasti. Velkamme on kasvanut kovaa vauhtia. Ensi vuonna valtionvelan arvioidaan nousevan 85 miljardiin euroon. Hallitus siirtää tuleville sukupolville ylisuurten veronkevennysten rasitteen ja julkisen talouden sopeutuksen. Porvarihallitus kasvattaa suomalaisten veronmaksajien ja valtion taakkaa uusilla velvoitteilla huolestuttavalla tavalla. Islannin ja Latvian avustuksen jälkeen Kreikalle on taattu vakuudettomia lainoja n. 1,6 miljardilla eurolla ja nyt Irlannille n. 0,7 miljardilla eurolla. Suomalaiset tietävät, mikä on takaus, ja myös sen, mikä on takaus ilman vakuuksia.

Takauksien vakuudet ja muut ehdot eivät ole täyttyneet

Irlannin takausehdot eivät täyttyneet. Irlannin lainajärjestelyssä ei ole saatu tuelle vakuuksia. Selvitysten mukaan näyttää siltä, että Irlannissa toimivat pankit ja luottolaitokset sekä Euroopan keskuspankki kuin myös Irlannin valtio ovat käyttäneet kaikki saatavissa olevat vakuudet. Vakuudettomat takaukset ovat jääneet Suomen ja muiden euromaiden kannettavaksi. Pidämme tärkeänä, että eduskunta selvittää itselleen jo nyt, mihin se on viime kädessä valmis sitoutumaan suomalaisten veronmaksajien kustannuksella lähivuosina. Nyt vastuut ovat jo yli 2 miljardia euroa. Portugalin ja Espanjan rahoitusmarkkinat sekä valtionvelan korko eivät ole rauhoittuneet huolimatta Irlannille luvatusta tukipaketista. Kuinka paljon Kiviniemen-Kataisen hallitus aikoo velkaannuttaa suomalaisia ennen keväällä päätetyn kahdeksan miljardin takauskaton saavuttamista? Takauksien vakuutena voidaan käyttää mm. osakkeita tuettavissa terveissä pankeissa myönnettyjen takausten suhteessa.

Yritysveroa (12,5 %) ei Irlannin tukipaketin yhteydessä ole esitetty korotettavaksi. Suomalaiset veronmaksajat korkealla verotuksella ovat kuitenkin vaarassa joutua maksamaan alhaisella verotuksella toimivan Irlannin ja siellä toimivien pankkien velkoja. Myöskään pankki- ja rahoitusmarkkinavero eivät ole olleet esillä niin, että niitä voitaisiin ottaa käyttöön.

Vaikka Kreikan tukipaketin hyväksymisen jälkeen porvarihallitus on yrittänyt saada jollakin tavoin käsittelyyn sosialidemokraattien jo keväällä esittämiä vaatimuksia, tilanne on suomalaisen veronmaksajan kannalta edelleen kestämätön. Valtion velka jo sinänsä lisääntyy, mutta valtio jakaa Kreikalle ja Irlannille sekä kohta ehkä Portugalille ja Espanjalle vakuudettomia takauksia. Irlannin tukipaketti ei ole pystynyt helpottamaan Portugalin ja Espanjan talouskriisiä. Velkaantuminen on pysäytettävä, ennen kuin se muodostuu hallitsemattomaksi. Raju ylivelkaantuminen estää euromaiden ja Suomen kasvun ja muun kehityksen aikaansaamista.

Perustelut

Euroopan talous- ja rahaliiton perusongelmat pohjautuvat perustamisvaiheeseen. Siihen hyväksyttiin jäsenmaita, jotka eivät täyttäneet alun alkaenkaan ehtoja. Jäsenmaiden väliset erot ovat suuret. Kasvu- ja vakaussopimuksen toteuttamisen valvonta on laiminlyöty. Tämä on johtanut jäsenmaiden velkaantumiseen. Koko järjestelmä on vaikeuksissa, ja useat jäsenmaat ovat kriisissä.

Kasvunäkymät Euroopan taloudessa ovat vaatimattomat. Velkaantuminen on nopeaa. Väestön ikääntyminen osaltaan rasittaa taloutta yhä enemmän useissa maissa. Talouskasvuun luottaminen suurten ongelmien ratkaisijana ei ole perusteltua.

Markkinat mittaavat talouskriisien ratkaisujärjestelmän toimivuutta ja kestävyyttä. Kreikan ja Irlannin jälkeen kaikista tukitoimenpiteistä riippumatta kriisi kohtaa muitakin jäsenmaita. Tämän johdosta Irlannin tukiratkaisua harkittaessa on ensiarvoisen tärkeää ottaa huomioon ne mahdollisuudet ja keinot, joilla seuraavien kriisimaiden ongelmat ratkaistaan. Tässä yhteydessä ei tule sitoutua tulevien kriisien ratkaisumalleihin.

Käsillä olevassa ja tulevissa kriiseissä on etsittävä vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Liittovaltio, jossa kaikkien jäsenmaiden velat otettaisiin yhteisvastuulle, ei tule kysymykseen. Heikkojen euromaiden asettaminen hallitusti järjestelmän ulkopuolelle, kunnes ne ovat panneet taloutensa uskottavasti kuntoon, on yksi vaihtoehto. Euroopan keskuspankin setelirahoitus on vaihtoehto, joka vaikuttaa parhaimmalta. Tärkeintä on, että nyt valitulla tiellä ei jatketa, koska se johtaa kasvaviin ongelmiin eikä ole esimerkiksi Suomen etu.

On erityisen vaarallista, että markkinoille on jo syntynyt käsitys ns. hiljaisesta lupauksesta. Se tarkoittaa, että markkinat luottavat siihen, että euromaat takaavat jokaisen kriisiin ajautuneen jäsenmaan ja merkittävän pankin. Tämä johtaa suureen riskinottoon ja tuoton tavoitteluun ja vastuiden siirtymiseen veronmaksajille. Tätä käsitystä ovat vahvistaneet puheenvuorot, joissa on vakuutettu tukea riittävän niin paljon kuin tarvitaan.

Irlannin talouden tervehdyttämisohjelma on välttämätön ehto Euroopan rahoitusvakausjärjestelmien aktivoinnille lainan myöntämiseksi maalle ja sen pankeille. Ohjelman uskottavuus on kuitenkin heikko, mikä johtuu mm. maan poliittisesta epävakaudesta. Lisäksi se johtaa useaksi vuodeksi kansan ostovoiman laskuun, köyhyyden kasvuun ja lakkoiluun. On todennäköistä, että Irlannin talouskasvu ei toteudu lähellekään niin myönteisesti kuin ohjelmassa luvataan. Irlannilta olisi edellytettävä, että se asteittain lopettaa epäterveen verokilpailun yritysverotuksen osalta.

Asiantuntijakuulemisessa on jäänyt epäselväksi, kuinka paljon Euroopan keskuspankilla on vastuullaan ongelmalainoja. Määrä saattaa olla huomattavan suuri. Tästä on tarpeen saada tarkka tieto, koska se koskettaa myös Suomea.

Irlannin ohjelmassa on mukana EU:n komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja euromaat lisättynä Isolla-Britannialla, Ruotsilla ja Tanskalla. On tärkeää arvioida, onko komission mukanaolo perusteltua ja miten se suhtautuu voimassa oleviin säädöksiin mm. yhteisvastuun kiellosta.

Eduskunnan on asetettava selkeät ehdot Euroopan rahoitusvakausjärjestelmien aktivoinnille lainan myöntämiseksi Irlannille. Jos ehtoja ei hyväksytä, suostumusta ei tule antaa.

Perustelut

Irlannin valtion pankkitakausten myötä kasvanut epäluottamus maan talouden kykyyn hoitaa velkojaan on valtiovarainministeri Kataisen selvityksen (E 106/2010 vp) mukaan syy taata Irlannin lainoja ja siten asettua maksumieheksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan katson, että nimenomaan esiteltyjen perusteiden takia Suomen tulisi toimia toisin ja Irlannin hoitaa ongelma selvitysmenettelyjen kautta, jolloin myös riskirahalla pelanneet pankkien omistajat joutuisivat kantamaan sijoitustensa riskejä ilman, että tappiot kaadetaan suomalaisten veronmaksajien niskaan.

Hallituksen kanta hyväksyä tämä rahoituspaketti voi yltää jopa miljardiin euroon ilman, että varsinaista summaa on edes tarvittavalla tavalla määritelty. Riski on kohtuuton tilanteessa, jossa koko Eurooppaa uhkaa finanssikriisi, joka voi syöstä myös Suomen vastaavankaltaiseen tilanteeseen, jossa Irlanti on nyt. Irlantia rahoittavien pankkien pesänselvitykset olisivat huomattavasti edullisempia kuin tämä hallituksen esitys niin erityisesti kuin yleisestikin koko talousjärjestelmän kannalta.

Irlanti ei myöskään ole ansainnut solidaarisuutta Euroopan valtioilta, sillä solidaarisuus edellyttää vastavuoroisuutta. Vastavuoroisuutta ei voida katsoa olevan olemassa, koska Irlanti on tehnyt maasta veroparatiisin erityisesti yritysverotuksen ja kansainvälisen veronkierron osalta. Näin Irlanti on houkutellut maahan työnantajia epäreiluin kilpailueduin merkittävissä määrin myös Suomesta. Vastavuoroisuus olisi edellyttänyt, että Irlanti olisi korjannut epäreilua yritysverotusta kautta linjan sitä nostamalla, jolloin se olisi luopunut osasta budjettivajettaan ja tarjonnut velkojamaiksi ryhtyville eurooppalaisille valtioille niin vakavaraisemman maksupohjan kuin myös luopunut epäreilusta kilpailuedustaan suhteessa auttajamaihin. Tästä vastavuoroisuudesta Irlannin hallitus, joka ei nauti kansan luottamusta, on kieltäytynyt. Avusta olisi pitänyt neuvotella vasta Irlannin pian valittavan seuraavan hallituksen kanssa, sillä se mitä todennäköisimmin olisi suostunut epäreilun verokilpailun purkamiseen, kun se olisi lainoituksen ehdoksi asetettu.

Seuraavia ongelmamaita ovat Portugali, Espanja ja Italia. Finanssispekulantit ovat jo siirtyneet kaatamaan Portugalia ja Espanjaa. Irlannin pankkituen myöntämisellä eurooppalaisten kansojen pussista annetaan jälleen selvä merkki. Olemme siirtyneet talousjärjestelmän vaiheeseen, jossa riskipelaajien tappiot pannaan eurooppalaisten kansojen maksettavaksi, sen sijaan korkealla riskillä ja epäoikeudenmukaisesti pelatut voitot jaetaan finanssipelureille. Valittu tie on romahduksen tie, jonka varrella myös rahaunionin lopun kaltaiset tapahtumat voivat olla vain välipysäkki.

Perustelut

Suomi on eduskunnan päätöksellä sitoutunut euromaista toistaiseksi vain Kreikan lainoittamiseen. Näin ollen Suomella on vielä mahdollisuus harkita, mikä on perusteltua kriisissä olevan euroalueen, sen yksittäisten jäsenmaiden ja koko EU:n talouspolitiikan uudistamisessa. Irlanti-paketin yhteydessä ollaan luomassa linjausta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan van Rompuyn työryhmän ehdotuksille automaattisten sanktioiden käyttöönotosta. Ne merkitsisivät finanssipoliittisen päätösvallan merkittävää siirtämistä EU:n komissiolle. Komissio saisi rangaistusten uhalla määrätä budjettikehystemme rajat. Kun rahapolitiikka on jo luovutettu Euroopan keskuspankille eikä Suomessa enää harjoiteta tulopolitiikkaa, johtaisi ehdotettu finanssipolitiikan luovuttaminen siihen, että vain työllisyys joustaa taloudellisen kriisin aikana. Tästä seuraisi näissä tilanteissa suurtyöttömyys, massiivinen köyhyys ja sosiaaliset ongelmat. Järjestelmä johtaisi siihen, että komission antamien määräysten kansallinen toteuttamatta jättäminen johtaisi vakaviin markkinareaktioihin.

EU- ja euroalue on velkaantunut, ja sen kilpailukyky on heikko. Tilanne on useimmissa maissa jo niin vaikea, että talouspolitiikkojen koordinoinnin ja valvonnan keskittäminen komissiolle ei ole perusteltua. Tälle ei ole myöskään osoitettu selkeää EU-oikeudellista perustaa, ja se olisi eduskunnan perustuslaillisen budjettivallan kaventumista. Ratkaisuksi on etsittävä muita keinoja.

Hallituksen ja EU:n komission analyysi euroalueen taloudesta on ollut ja on edelleenkin täysin virheellinen. Sen vuoksi myös jo toteutetut sekä nyt ehdotetut toimenpiteet ovat virheellisiä.

Euroalueen talouskasvu on perustunut velkaantumiseen, ei kilpailukyvyn ja tuottavuuden paranemiseen. Maailman taloudessa Euroopan kannalta on ollut kaksi ratkaisevaa tekijää BKT:n kasvun aiheuttajina. Suurimman vaikutuksen on aikaansaanut yksityisen sektorin velkaantuminen Euroopan valtioissa. Toisena merkittävänä tekijänä on ollut Yhdysvaltojen eri sektoreiden massiivinen velkaantuminen, joka on tuonut suunnattoman määrän likviditeettiä maailman rahatalouteen. Yhdysvaltain velkakupla on kasvanut aina 1930-luvulta asti, Euroopan velkakuplaa on suuremmassa määrin rakennettu 1990-luvulla Saksan toimesta ja sen jälkeen muiden Euroopan maiden toimesta.

Kaikki velkakuplat puhkeavat aikanaan. Yhdysvaltain kupla tuli tiensä päähän vuoden 2006 tietämillä, euroalueen vuoden 2008 lopussa. Suomen oma velkakupla on vasta puhkeamassa, koska sitä on erittäin rajun julkisen velkaantumisen avulla pitkitetty ja pahennettu. Lähes kaikille velkakuplille on yhteistä seuraavat asiat ja järjestys: 1. yksityisen sektorin nopea velkaantuminen johtaa epärealistisella pohjalla olevaan talouskasvuun (BKT, verotulot, palkat ja kiinteistöjen hinnat kasvavat samalla; työttömyys vähenee); 2. velanottokyky hiipuu ja yksityinen kulutus romahtaa, mikä johtaa julkiseen velkaantumiseen verotulojen tippuessa; 3. mikäli rahan määrää ei lisätä, BKT, palkkasumma, verotulot ja kiinteistöjen hinnat romahtavat ja työttömyys räjähtää kasvuun. Tämä on se tilanne, johon EU:n toimenpiteet ja ehdotukset tähtäävät ja johtavat. Valtio toisensa perään ajautuu talouden umpikujaan EU:n alueella jo parin vuoden sisällä, ellei EU:n sisällä oteta rahanluomisen valtaa pois yksityisiltä pankeilta ja anneta niille, joille sen tosiasiallisesti täytyy kuulua eli valtioille. Mikäli Van Rompuyn työryhmän linjausten mukaiset toimenpiteet ovat EU:n ratkaisu, valtiot tulevat ajautumaan konkurssiin. Tosiasiallisesti valtioiden verotusoikeus on poistettu asteittain pääomien, työvoiman, tavaroiden ja sähkön vapaan liikkumisen myötä, joten valtioilla ei ole mahdollisuutta selvitä massiivisista veloistaan itsenäisyyttään ja kansallisomaisuuttaan myymättä.

Talouspoliittisen päätösvallan luovuttaminen EU:n komissiolle ei ole kansamme edun mukaista. Jos näin tapahtuu, joudumme yhä enemmän muiden euromaiden velkojen takaajiksi. Tästä seuraisi myös oman taloutemme velkaantumisen syveneminen ja kriisi.

Katson, että valtioneuvoston ei tule sitoutua van Rompuyn työryhmässä esitettyyn EU:n talouspoliittisen vallan keskittämiseen ja maamme sitomiseen eurooppalaisen velkatalouden takaajaksi, ja siksi talouspoliittisen koordinaation merkittävää ennakkotapausta Irlanti-avustuksen kautta ei tule muodostaa nyt määritellyillä suuntaviivoilla.