1 §. Soveltamisala.
Pykälässä säädetään lain soveltamisalasta. Tuotesääntelyhankkeen aikataulun porrastuksen johdosta käsillä olevassa hallituksen esityksessä ei ole voitu huomioida ehdotetun uuden painelaitelain (HE 117/2016 vp) ja ehdotetun uuden sähköturvallisuuslain (HE 116/2016 vp) sisällyttämistä tämän lain soveltamisalaan. Sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi talousvaliokunta ehdottaa soveltamisalaa koskevaan pykälään lisättäväksi viittaukset edellä sanottuihin painelaitelakiin ja sähköturvallisuuslakiin. Täten varmistetaan osaltaan yksinkertaisia painesäiliöitä koskevan direktiivin (2014/29/EU) ja painelaitteita koskevan direktiivin (2014/68/EU) sekä EMC-direktiivin (2014/30/EU) ja pienjännitedirektiivin (2014/35/EU) vaatimusten täytäntöönpano.
10 §. Oikeus ottaa tuotteita tutkittavaksi.
Lakiehdotuksen 10 §:n 3 momentin mukaan markkinavalvontaviranomainen voi velvoittaa talouden toimijan korvaamaan tuotteen hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta aiheutuneet kustannukset, jos tuote osoittautuu vaatimustenvastaiseksi. Talousvaliokunta jakaa perustuslakivaliokunnan käsityksen, että viranomaistoimilta oletettava oikeasuhtaisuuden periaatteen toteutuminen tulee säännöksessä paremmin huomioiduksi, mikäli korvausvelvollisuus sidotaan merkittävään vaatimustenvastaisuuteen.
Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotuksen 10 §:n 3 momenttia tarkennettaisiin kuulumaan seuraavasti:
"Jos tuote on vaatimustenvastainen ja vaatimustenvastaisuus on merkittävä, markkinavalvontaviranomainen voi velvoittaa talouden toimijan korvaamaan tuotteen hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta aiheutuneet kustannukset. Korvaus on suoraan ulosottokelpoinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007)."
Kysymys olisi tilanteesta, jossa määrätään tai tullaan määräämään esimerkiksi kielto, markkinoilta poisto tai palautusmenettely, jollei yritys ryhdy markkinavalvontaviranomaisen edellyttämiin toimenpiteisiin vapaaehtoisesti. Niissäkin tilanteissa, joissa edellytykset tuotteen merkittävästä vaatimustenvastaisuudesta täyttyvät, mutta talouden toimija tekee viranomaisen edellyttämät toimet vapaaehtoisesti, on perusteltua, että viranomainen voi laskuttaa tuotteen testaus-, tutkimus- ja hankintakulut talouden toimijalta. Vaikka markkinavalvonta rahoitetaan lähtökohtaisesti valtion talousarviosta, lakiehdotuksen 10 §:n 3 momentti on tarpeen, jotta tuotteen vaatimustenvastaisuuden selvittämisestä viranomaiselle aiheutuneet kulut voidaan tietyin edellytyksin vaatia korvattaviksi tuotteesta vastuussa olevalta taholta.
13 §. Oikeus luovuttaa salassapidettäviä tietoja.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota lakiehdotuksen 13 §:ään, jossa ehdotetaan säädettäväksi viranomaisen oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Valvonnassa saatuja tietoja esimerkiksi yksityisen henkilökohtaisista oloista voidaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietyille viranomaisille, jos tiedon luovuttaminen on viranomaisen tehtävien suorittamisen kannalta välttämätöntä, taikka kyseisten viranomaisten suorittaessa laissa säädettyä valvontaa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen.
Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat perustuslakivaliokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 17/2016 vp — HE 15/2016 vp, HE 58/2016 vp).
Koska lainkohdan sanamuoto hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla ei kaikilta osin täytä peruslakivaliokunnan tulkintakäytäntöä, talousvaliokunta ehdottaa, että ilmaisua tarkennettaisiin siten, että tietoja luovuttaessa on selvää, että vaatimus tietojen välttämättömyydestä koskee myös kyseisten viranomaisten laissa säädetyn valvonnan suorittamista. Talousvaliokunta esittää, että lakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti:
"2) pelastusviranomaiselle sekä työsuojelu-, ympäristönsuojelu-, kuluttajansuoja- ja poliisiviranomaiselle tai muulle markkinavalvontaviranomaiselle, joka valvoo tuotelainsäädäntöä, jos tiedon luovuttaminen on välttämätöntä viranomaisen tehtävien suorittamisen kannalta taikka näiden suorittaessa laissa säädettyä valvontaa;"
29 §. Muutoksenhaku.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota myös lakiehdotuksen 29 §:n 3 momenttiin. Lainkohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisen määräämään, tämän lain 21 §:ssä tarkoitettuun väliaikaiseen kieltoon ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Lakiehdotuksen 21 §:n mukaan väliaikainen kielto voitaisiin asettaa tietyin edellytyksin asian selvittämisen ajaksi. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes markkinavalvontaviranomainen antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että vaikka markkinavalvontaviranomaisen on ratkaistava asia kiireellisesti, on selvää, että väliaikaisesta kiellosta voi aiheutua huomattaviakin taloudellisia menetyksiä. Näin ollen talouden toimijalla voi olla itsenäinen oikeusturvaintressi myös väliaikaista kieltoa koskevan päätöksen osalta. Koska perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi, valituskielto on poistettava lakiehdotuksesta tai säädettävä väliaikaiselle kiellolle riittävän lyhyt enimmäiskesto.
Talousvaliokunta esittää, että perustuslakivaliokunnan ehdottamista vaihtoehdoista sääntelyratkaisuksi valitaan valituskiellon poistaminen. Kohtuullisen enimmäiskeston määritteleminen laissa voisi olla ongelmallista useistakin syistä. Viranomaisen tarvitsema aika tarpeellisen selvityksen tekemiseen voi vaihdella hyvinkin paljon riippuen muun muassa tutkittavan tuotteen ja siinä ilmenneiden puutteiden luonteesta tai tarvittavien testausolosuhteiden saatavuudesta. Lain tasolla säädetyn määräajan enimmäiskesto voisi myös käytännössä muodostua testaukseen kuluvan ajan vähimmäispituudeksi.
Lakiehdotuksen mukaisen 3 momentin poistaminen tarkoittaa, että väliaikaisesta kiellosta voisi valittaa hallinto-oikeuteen pykälän 1 momentin pääsäännön mukaisesti. Tällöinkin väliaikaista päätöstä olisi kuitenkin muutoksenhausta huolimatta noudatettava lakiehdotuksen 4 momentin mukaisesti, jollei valitusviranomainen toisin määräisi. Käytännössä markkinavalvontatilanteissa väliaikaista kieltoa on käytetty varsin harvoin. Tarvetta väliaikaisen kiellon määräämiselle voi olla, jos on vahva epäily tuotteen vaatimustenvastaisuudesta ja tuotteen vaatimustenmukaisuuden tarkempi selvittäminen ulkopuolista asiantuntijaa käyttämällä voi viedä aikaa tai on todennäköistä, että talouden toimija hankkiutuu tuotteesta eroon epäillyistä puutteista kuultuaan.
Pykälän 3 momentin poistamisen johdosta ehdotettu 4 momentti muuttuu uudeksi 3 momentiksi.