Yleisperustelut

Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään markkinaoikeuslakiin tehdyin muutoksin.

Kilpailunrajoituslakiehdotukseen sisältyy EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksesta johtuvia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön sekä myös muita merkittäviä uudistuksia. Keskeiset muutokset liittyvät vertikaalisiin kilpailunrajoituksiin ja poikkeusluvista luopumiseen. Muut kuin vakavimmat kilpailunrajoitukset voivat olla sallittuja, jos niillä saavutetut edut ovat suuremmat kuin kilpailua rajoittavat vaikutukset. Lakiin tehtävillä muutoksilla yhdenmukaistetaan yhteisöoikeutta ja kansallista kilpailulainsäädäntöä. Kilpailulainsäädännön tavoitteena on se, että kilpailu markkinoilla on kokonaisuudessaan toimivaa ja että osa kilpailun avulla saatavasta hyödystä tulee kuluttajille.

Kilpailuviraston ja markkinaoikeuden välistä toimivallanjakoa muutetaan siten, että Kilpailuvirasto tekee ensi asteena päätökset laissa kielletyn menettelyn lopettamisesta tai toimitusvelvollisuuden määräämisestä. Kilpailuviraston päätöksistä voi valittaa markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus päättää edelleen ensi asteena kilpailunrikkomismaksun määräämisestä, uhkasakon tuomitsemisesta ja yrityskaupan kieltämisestä. Markkinaoikeuden kilpailunrajoituslain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kilpailuviraston rooli

Kilpailunrajoituslakiin tehtävät muutokset korostavat Kilpailuviraston roolia. Kilpailuvirasto tutkii kilpailuolosuhteita ja selvittää kilpailunrajoituksia. Nyt toteutettava kilpailusääntöjen yhdenmukaistaminen EY:n kilpailusääntöjen kanssa sekä poikkeuslupajärjestelmästä luopuminen edellyttävät Kilpailuvirastolta ohjausta ja neuvontaa. Muutokset merkitsevät Kilpailuviraston nykyistä laajempaa itsenäistä ratkaisutoimivaltaa ensi asteena. Ratkaisutoimivalta edellyttää Kilpailuvirastolta johdonmukaista, selkeää ja vakuuttavasti perusteltua päätöksentekoa. Kilpailunrajoituslain 29 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi tarvittaessa antaa soveltamiskäytäntöään selventäviä suuntaviivoja, jotka perustuvat EY:n komission antamiin ryhmäpoikkeusasetuksiin ja suuntaviivoihin. Poikkeuslupajärjestelmästä luopuminen ja siirtyminen menettelytapaan, jossa elinkeinonharjoittajat itse arvioivat poikkeusedellytysten olemassaolon, korostaa Kilpailuviraston selkeästi perusteltujen päätösten, neuvontavelvollisuuden ja yleisen ohjaustoiminnan merkitystä. Tätä edellyttää oikeusvarmuuteen kuuluva ennakoitavuuden vaatimus.

Suuntaviivojen tarkoituksena on helpottaa elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia tulkita komission ryhmäpoikkeusasetuksia, jotka saattavat olla monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Suuntaviivat eivät muodollisesti ole oikeudellisesti sitovia. Elinkeinonharjoittajan on kuitenkin voitava luottaa suuntaviivoihin ja ohjeisiin niin, että niiden mukaisesti menetellessään hän on toiminut lain mukaisesti.

Poikkeusluvat

Voimassa olevan kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi hakemuksesta myöntää poikkeusluvan siihen, ettei kilpailunrajoituslain säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos kilpailunrajoituksesta on hyötyä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Lain 19 a §:n mukaan Kilpailuvirasto voi hakemuksesta antaa puuttumattomuustodistuksen, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan sopimus, päätös tai menettely ei kuulu kiellettyjen kilpailunrajoitusten piiriin.

EY:ssä luovutaan komission poikkeuslupamenettelystä kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksen tultua voimaan. Elinkeinonharjoittajat joutuvat suoraan soveltamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan poikkeussäännöstä ja arvioimaan sopimusjärjestelyjensä sallittavuutta.

Poikkeuslupa- ja puuttumattomuustodistussäännökset kumotaan myös kilpailunrajoituslaista, vaikka EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetus ei muodollisesti sitä edellytäkään. Poikkeuksen edellytykset määritellään lain 5 §:ssä. Vastaisuudessa elinkeinonharjoittajat joutuvat itse arvioimaan toimintansa hyväksyttävyyttä.

Kansallisten poikkeuslupien käyttöala nykyisestä supistuisi olennaisesti, kun poikkeusluvan voisi saada vain, jos järjestelyllä ei olisi vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valiokunnan saaman tiedon mukaan kaikissa merkittävissä tähän mennessä myönnetyissä poikkeusluvissa kauppakriteeri todennäköisesti täyttyy. Poikkeuslupasäännösten säilyttäminen laissa saattaisi aiheuttaa tulkintaongelmia ja oikeusriitoja siitä, onko kauppavaikutus olemassa.

EY:n neuvosto on antanut useita ryhmäpoikkeusasetuksia ja komissio tiedonantoja kilpailusääntöjen soveltamisesta. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä kilpailusääntöjen soveltamisesta on kertynyt vuosikymmenten ajalta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan asetuksia ja tiedonantoja tulee käyttää tulkinta-apuna kilpailunrajoituslain 4 ja 5 §:ää sovellettaessa. Kilpailuvirasto antaa vastaavat, kansalliseen lakiin sovelletut suuntaviivat horisontaalisesta yhteistyöstä, vertikaalisista rajoituksista ja vähämerkityksellisistä sopimuksista.

Edellä olevaan viitaten valiokunta pitää poikkeuslupa- ja puuttumattomuustodistussäännösten kumoamista perusteltuna eikä katso yritysten oikeusturvan siitä vaarantuvan.

Vahingolliset kilpailunrajoitukset

Voimassa olevan kilpailunrajoituslain 9 §:ssä säädetään, että kilpailunrajoituksella, joka ei lain mukaan ole kielletty, katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla vähentää tehokkuutta elinkeinoelämässä tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista.

Nykyinen 9 § kumotaan. Säännös on jossain määrin poikkeus kilpailunrajoituslain rakenteellisesta periaatteesta, jonka mukaan menettely, jota ei ole laissa kielletty, on sallittua. Uudet kieltosäännökset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa. Vanha säännös voimaan jäädessään koskisi ainoastaan kotimaisia yrityksiä. Siihen vedoten tuomioistuimessa on tutkittu neljää asiaa, joten se ei ole osoittautunut käytännössä erityisen tehokkaaksi.

Valiokunta viittaa vielä Kilpailuvirastosta annettuun lakiin, jonka mukaan viraston tehtävänä on tutkia kilpailuolosuhteita, selvittää kilpailunrajoituksia ja ryhtyä toimenpiteisiin kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Lisäksi viraston tulee tehdä aloitteita kilpailun edistämiseksi ja kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi.

Pk-yrityksiä koskeva sääntely

Valiokunta pitää tärkeänä, että uutta lakia sovellettaessa kiinnitetään huomiota pienten ja keskisuurten yritysten asemaan. Uudella lailla on pyritty helpottamaan pienten ja keskisuurten yritysten kilpailuasemaa uudistamalla vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia koskevaa sääntelyä. Kun kansallisista poikkeusluvista ja puuttumattomuustodistuksista luovutaan, elinkeinonharjoittajien ei tarvitse enää ennakolta hakea lupaa yhteistyöjärjestelyilleen. Yritykset voivat itse arvioida, ovatko järjestelyt sen kaltaisia, että niistä koituva hyöty antaa mahdollisuuden poiketa kilpailukielloista kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaisella tavalla.

Uudessa laissa on lisäksi säännöksiä, jotka soveltuvat erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vähämerkitykselliset järjestelyt ovat laissa säädetyin ehdoin sallittuja, mikä käytännössä hyödyttää erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Yritysten mahdollisuudet tehdä tarkoituksenmukaisia järjestelyjä esimerkiksi yhteisistä hankinnoista paranevat uusien säännösten johdosta.

Useimmissa EU-maissa ei ole kansallisia kilpailuoikeudellisia erityissäännöksiä pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten, vaan kilpailulainsäädännön yleisiä säännöksiä sovelletaan myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Omat säännökset vain tietyn kokoisia yrityksiä varten saattaisivat aiheuttaa epävarmuutta lain soveltamisessa. Myöskään EY:ssä ei ole erityistä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa kilpailusääntelyä. Kilpailunrajoituslain vähämerkityksellisiä kilpailunrajoituksia koskeva sääntely vastaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa olevaa vähämerkityksellistä kilpailunrajoitusta koskevaa sääntelyä, mikä osaltaan lisää yritysten oikeusturvaa.

Elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annetun lain mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa ei saa käyttää ehtoa, joka on sopimuksissa toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuuton ottaen huomioon toisena osapuolena olevien elinkeinonharjoittajien heikommasta asemasta johtuva suojan tarve ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Lakia sovellettaessa elinkeinonharjoittajana pidetään myös julkisyhteisöä, kun se hankkii tavaroita ja palveluja kaupallisin toimin. Markkinaoikeus voi kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta lainvastaista toimintaa ja tehostaa kieltoa uhkasakolla.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinaoikeus määrää myös tässä laissa tarkoitetun kiellon. Lain rikkomista voidaan eräissä tapauksissa käsitellä myös rikosasiana.

Talousvaliokunnan kuulemisissa tuli esille useissa lausunnoissa erityinen tarve vahvistaa pienten ja keskisuurten yritysten asemaa lainsäädännössä. Käytännössä etenkin pienet yritykset saattavat joutua vaikeisiin kilpailutilanteisiin suurten yritysten kanssa. Pienen yrityksen saattaa olla vaikea päästä tasavertaiseen neuvottelu- ja sopimussuhteeseen vahvan osapuolen kanssa, eikä pienellä yrityksellä ole aina taloudellisia mahdollisuuksia viedä asiaa oikeuskäsittelyyn. Kilpailulainsäädännön eräs keskeinen tarkoitus on taata markkinoille pääsy ja markkinaosapuolten asiallinen kohtelu. Hallitusohjelmassa sanotaan, että kilpailun vääristymiä vähennetään ja kilpailulainsäädäntöä uudistettaessa turvataan toimivat markkinat myös pk-yritysten kannalta. Hallituksen tulee toimia ohjelmansa mukaisesti.

Talousvaliokunta ehdottaa lausumaa, jonka mukaan kilpailulainsäädännössä ja yritystoimintaa koskevassa lainsäädännössä yleensäkin tulee ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten riittävät toimintaedellytykset taloudellisesti kannattavaan ja työllisyyttä edistävään toimintaan (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunta pitää välttämättömänä, että uusien kilpailusäännösten tultua voimaan kilpailuvirasto ohjein ja neuvoin auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä sopeuttamaan toimintaansa uuden lain säännösten mukaiseksi. Kilpailuviraston tulee antaa vähämerkityksellisten kilpailunrajoitusten tulkintaa koskevat suuntaviivat. Kilpailuviraston resurssit on turvattava, jotta se pystyy hoitamaan sille säädetyt tehtävät.

Perustuslakivaliokunnan lausunto

Perustuslakivaliokunta ei edellyttänyt tai suositellut muutoksia lakiehdotuksiin. Lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.