Perustelut

Yleistä

Työministeriön selvitys sosiaalisten yritysten lain toimeenpanosta ja toimivuudesta on hyvin laadittu. Se antaa selkeän kuvan sosiaalisten yritysten tilanteesta sekä lain toimivuudesta ja toimeenpanosta. Siihen sisältyvät ministeriön ehdotukset tilanteen parantamiseksi puuttuvat olennaisiin asioihin. Valiokuntaa yhtyy ministeriön esittämiin parannusehdotuksiin seuraavin täsmennyksin ja huomautuksin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tarvittavat lainsäädäntömuutokset valmistellaan pikaisesti niin, että ne voidaan saattaa voimaan ensi vuoden alusta lukien, kuten työministeriö on ilmoittanut. Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen siitä, että sosiaalisten yritysten perustamista ja kehittämistä on syytä vauhdittaa olemassaolevien välineiden käyttöä yksinkertaistamalla ja tehostamalla.

Vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät muodostavat merkittävän työvoimareservin, jonka työpanoksen saaminen käyttöön on entistä välttämättömämpää väestön ikääntyessä ja työikäisten määrän vähetessä. Viime aikojen suotuisasta työllisyyskehityksestä huolimatta vajaakuntoisilla ja pitkäaikaistyöttömillä on edelleen merkittäviä vaikeuksia työllistyä. Tarvitaan laajaa vastuun ottamista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta näiden ryhmien työllistämisessä edistytään siten, että pystytään vastaamaan työvoiman niukkenemisen asettamiin haasteisiin.

Vuonna 2005 oli vajaakuntoisten osuus kaikista työttömistä Suomessa noin 33 000 eli 14,4 %. Työministeriön tutkimuksen mukaan heikon tai kohtalaisen työkyvyn omaavia työttömiä on yli 100 000. Myös työkyvyttömyyseläkkeellä on suuri määrä henkilöitä, joiden työpanos olisi mahdollista saada käyttöön sopivia tukitoimia ja eläkkeen lepäämään jättämismahdollisuuksia kehittämällä.

Säädettäessä sosiaalisia yrityksiä koskevaa lakia lähdettiin siitä, että sosiaalisten yritysten arveltiin voivan työllistää joitakin tuhansia vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Tällä hetkellä sosiaaliset yritykset työllistävät noin 150 näihin kohderyhmiin kuuluvaa. Vaikka sosiaalisten yritysten lainsäädäntö saataisiin toimimaan sitä säädettäessä tarkoitetulla tavalla, ei sen avulla pystytä ratkaisemaan kuin pieni osa vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien rakenteellisesta työttömyydestä. Vastuun heidän työllistämisestään täytyy edelleen olla myös tavallisilla yrityksillä, joita tulee rohkaista ja kannustaa vaikeasti työllistettävien ryhmien työllistämiseen. Valiokunta katsookin, että tavoitteena tulee olla työllistymisen esteiden poistaminen ja tukimuotojen kehittäminen siten, että vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien sijoittuminen myös tavallisiin yrityksiin helpottuu. Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllisyystilanteen parantaminen edellyttää merkittävää asenteiden muutosta niin yritystoiminnan piirissä kuin koko yhteiskunnassakin. Työllistäminen on tärkeätä ja perusteltua sekä kansan- ja yritystalouden että yksilöiden kannalta. Taloudellisessa päätöksenteossa on pystyttävä näkemään ne pitkän tähtäyksen säästöt ja tuotot yhteiskunnalle, yrityksille ja yksilöille, jotka näiden ryhmien työllistämisestä tulevat. Samalla on myös huomattava, että yhteiskunnassa on sellaisiakin yksilöitä, joiden osalta korostuvat inhimillinen huolenpito ja ihmisarvon ylläpitäminen ohi taloudellisten arvojen. Näillekin ihmisille tulee suoda mahdollisuus kokea olevansa yhteiskunnan hyödyllisiä jäseniä ja ansaita elantonsa.

Palkkatuen korotus

Työministeriön selvityksen mukaan olisi harkittava sosiaalisille yrityksille maksettavan palkkatuen määrän korottamista nykyisistä enimmäismääristä, jotta sosiaalisille yrityksille voitaisiin korvata vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien keskimääräistä heikompi työpanos. Jos sosiaalisille yrityksille myönnettäisiin palkkatuki pitkäaikaistyöttömän ja vajaakuntoisen työllistämisestä määrältään 1,6-kertaisena nykytasoon verrattuna, saavutettaisiin mitä ilmeisimmin nykyistä suurempia työllisyysvaikutuksia. Korotus merkitsisi valtiolle henkilöä kohden 1 293 euron kuukausikustannuksia, kun korotus lasketaan nykyiseen 808 euron kuukausikustannukseen. Vastaavasti korotettuna nykyinen 960 euron kuukausikustannus nousisi henkilöä kohden 1 536 euroon.

Sosiaalisessa yrityksessä työnjohdon ja ammattihenkilöiden rooli muiden tukena korostuu. Vajaakuntoiset ja pitkäaikaistyöttömät työntekijät nostavat työnjohtokustannuksia ja ammattityöntekijöidenkin työpanoksesta suuri osa kuluu heidän työhön opastamiseensa ja tukemiseensa. Joidenkin vajaakuntoisten tai pitkäaikaistyöttömien taustalla on jo alkanut syrjäytymiskehitys ja laskenut työkyky, joka ei palaa hetkessä ennalleen. Poissaoloja ja tehottomuutta saattaa kestää kuukausia. Tämän vuoksi liikevaihto työntekijää kohti jää alhaiseksi.

Valiokunta yhtyy työministeriön näkemykseen palkkatuen määrän korottamisen tarpeellisuudesta ja esittää sosiaalisille yrityksille myönnettävien palkkatukien nostamista 1,6-kertaisiksi nykytasoon verrattuna. Samalla tulee selvittää mahdollisuudet myöntää korkein palkkatuki ja lisäosa nykyistä pidemmäksi aikaa. Palkkatuen pienentyessä tukikauden aikana vaarana on, että työsuhteet jäävät lyhyiksi ja tilalle palkataan uusi työntekijä, jolle on saatavilla korkeampi tuki.

Palkkatuen ennakoitavuuden parantaminen

Työministeriön selvityksen mukaan olisi syytä harkita sen varmistamista, että sosiaalinen yritys voisi palkkatukea hakiessaan entistä paremmin ennakoida palkkatuen määrän ja keston. Palkkatuen määrän ja keston ennakoinnin parantamiseksi työministeriö harkitsee hallinnointimuutosta talousarvioonsa niin, että sosiaalisten yritysten määräraha keskitettäisiin joko suoraan työministeriöön tai jaettaisiin TE-keskuksille "korvamerkittynä". Näin menetellen työvoimatoimiston kulloinenkin määrärahatilanne ei vaikuttaisi sen sosiaaliselle yritykselle myöntämän palkkatuen määrään ja kestoon.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaan palkkatuen myöntäminen edellyttää, että tuella palkattavan osaamisessa ja ammattitaidossa arvioidaan olevan puutteita tai hänen tuottavuutensa tarjolla olevassa työtehtävässä arvioidaan alentuneen työttömyyden keston, vajaakuntoisuuden tai muun syyn johdosta (JTPL 7 luvun 1 §:n 1 momentti). Vajaakuntoisen osalta tuen myöntäminen edellyttää lisäksi asianmukaista selvitystä vajaakuntoisuudesta ja sen vaikutuksesta tarjolla olevaan työtehtävään.

Sosiaaliset yritykset ovat pitäneet erityisen ongelmallisena työvoimatoimistojen erilaisia käytäntöjä palkkatukien myöntämisessä. Erityisen paljon epävarmuutta on aiheuttanut työvoimatoimistojen harkinta vajaakuntoisuuden merkittävyydestä kyseisessä tehtävässä ja arvio henkilön todennäköisestä työllistymismahdollisuudesta ilman tukea. Ongelmallista on, jos harkinnassa lähdetään siitä, että vajaakuntoisuuden tulee haitata juuri sen työtehtävän suorittamista, mihin henkilö sijoitetaan. Harva työnantaja on halukas palkkaamaan, edes palkkatuella, työntekijän, jonka vajaakuntoisuus suhteessa työtehtäviin on selkeä riski ja aiheuttaa sairaslomia. Toisaalta harva vajaakuntoinenkaan haluaa mennä työhön, jossa hänen sairautensa voi pahentua.

Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen palkkatuen ennakoitavuuden merkityksestä ja katsoo, että palkkatukien myöntämiskäytäntö on välttämätöntä yhtenäistää koko maassa sekä määrän että keston osalta. Tärkeää on, että sosiaaliset yritykset voivat luottaa siihen, että palkkatuet myönnetään yhtenäisin perustein riippumatta työvoimatoimiston senhetkisestä määrärahatilanteesta. Myös työolosuhteiden järjestelytukien myöntämiseen tarvitaan nykyistä yhtenäisemmät ja selkeämmät toimintaperiaatteet.

Vammaisille ja pysyvästi vajaakuntoisille tulisi olla mahdollista saada pysyvä tuki, jos on kyseessä selkeä tapaus, jossa tuottavuuden lasku ei poistu ajan myötä. On hyvä, jos vammaisille ja vajaakuntoisille löytyy työtä, jossa heidän vammansa tai sairautensa on mahdollisimman vähän haitaksi. Tärkeää on, että yrittäjä voi luottaa siihen, että myönnetty tuki jatkuu eikä sitä harkita vähän ajan päästä uudelleen.

Rahoituksen saannin helpottaminen

Selvityksen mukaan työministeriö esittää kauppa- ja teollisuusministeriölle yritystukien myöntämisperiaatteiden tarkistamista siten, että sosiaalisille yrityksille voitaisiin myöntää tuet normaalitasosta korotettuina säädösten määrittelemien enimmäistukien rajoissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö on valmis ryhtymään esityksen mukaisiin toimenpiteisiin. Valiokunta pitää esitystä tärkeänä ja kiirehtii sen toteuttamista.

Jotta sosiaalisten yritysten toiminnan käynnistäminen ja kehittäminen onnistuisi, on tärkeää, että sosiaalisille yrityksille on tarjolla riittävästi lainarahoitusta, jota voidaan myöntää huolimatta takuiden riittävyydestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus huolehtii sosiaalisten yritysten tarvitseman lainarahoituksen saatavuuden turvaamisesta. Valiokunta painottaa erityisesti Finnveran korkotuettujen pien- ja naisyrittäjälainojen merkitystä sosiaalisten yritysten rahoituksen järjestämisessä. Tärkeää olisi pyrkiä luomaan sosiaaliselle yritystoiminnalle sellainen rahoitusjärjestelmä, jossa olisi riittävän kärsivällistä ja tuottotavoitteiltaan tällaisen yritystoiminnan luonteen huomioon ottavaa pääomaa.

Projektituen kehittäminen

Työministeriön selvityksessä esitetään selvitettäväksi työllisyyspoliittisen projektituen määrän korottamista 75 %:iin hyväksyttävistä kustannuksista.

Normaalien yritystukien ohella sosiaalisten yritysten toiminnan käynnistämistä oli tarkoitus tukea projektituen avulla. Projektituen käyttö sosiaalisten yritysten tukemiseen on kuitenkin ollut vaikeaa, koska projektituen myöntämiskriteerit ovat erittäin tiukat eikä tukea voida myöntää yrityksen varsinaisesta liiketoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin.

Valiokunta katsoo, että projektituen myöntämisehtoja tulee väljentää niin, että ne soveltuvat entistä paremmin sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämisen ja kehittämisen tukemiseen. Valiokunta esittääkin, että ministeriö selvittää mahdollisuudet korvata sosiaalisten yritysten tukemiseen tarkoitettu työllisyyspoliittinen projektituki sosiaalisten yritysten käynnistämis- ja kehittämisavustuksella, jota voidaan myöntää myös liiketoiminnan käynnistämisvaiheen kustannuksiin. Valiokunta tukee ministeriön ehdotusta tuen määrän korottamisesta 75 %:iin hyväksyttävistä kustannuksista.

Sosiaalisten kriteereiden käyttäminen julkisissa hankinnoissa

Selvityksen mukaan työministeriö pyrkii vaikuttamaan niin, että julkisissa hankinnoissa käytetään myös sosiaalisia kriteereitä, jotta sosiaaliset yritykset tulisivat tasavertaiseen asemaan muiden yritysten kanssa tarjouskilpailuissa.

Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä julkisia hankintoja koskeva lakiesitys (HE 50/2006 vp), johon sisältyy esitys mahdollisuudesta varata hankinta työkeskuksille tai vastaaville edellyttäen, että keskuksen työntekijöistä enemmistö on vammaisia. Valiokunta pitää tärkeänä, että esityksen valiokuntakäsittelyn aikana vielä tarkistetaan, onko mahdollista ulottaa säännös koskemaan myös sosiaalisia yrityksiä, joiden työntekijöistä 30 % on vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä. Samalla valiokunta korostaa, että julkisten hankintojen kilpailuttamista tulee kehittää siten, että sosiaalisen yritystoiminnan luoma kokonaistaloudellisuus pystytään nykyistä paremmin ottamaan huomioon hankinnoista päätettäessä.

Sosiaaliselle yritykselle korvaus edelleen sijoittamisesta

Työministeriön selvityksen mukaan olisi harkittava, voisiko sosiaalinen yritys periä työn järjestäjältä kohtuullisen korvauksen sijoittaessaan edelleen vajaakuntoisen ja pitkäaikaistyöttömän. Sosiaalisten yritysten vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien suuresta osuudesta aiheutuvat tavanomaista suuremmat henkilöstökustannukset olisivat peruste antaa sosiaaliselle yritykselle mahdollisuus periä kohtuullinen korvaus edelleen sijoittamisesta.

Valiokunta pitää perusteltuna, että sosiaalisille yrityksille annettaisiin mahdollisuus periä työn järjestäjältä kohtuullinen korvaus välitettäessä vajaakuntoisia tai pitkäaikaistyöttömiä töihin sosiaalisen yrityksen ulkopuolelle. Korvauksen edellytyksenä voisi olla, että työn päättyessä työntekijä voi palata takaisin sosiaaliseen yritykseen ja työntekijän vuokrannut yritys voi halutessaan palkata työntekijän palvelukseensa pysyvään työsuhteeseen.

Sosiaalisten yritysten tunnettavuuden lisääminen

Selvityksen mukaan sosiaalisten yritysten tunnettavuutta on parannettava mm. tiedottamista lisäämällä. Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen sosiaalisen yritystoiminnan tunnettavuuden lisäämisen tarpeellisuudesta.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan toteutettu tiedottaminen ei ole ollut kaikilta osin valtakunnallisesti kattavaa. Lain täytäntöönpano olisi vaatinut työhallinnon antaman neuvonnan ja tuen tehostamista. Eri puolilta maata saadut kokemukset näyttävät, että viranomaistoiminta on ollut epäyhtenäistä ja aloittavien yrittäjien saama apu riittämätöntä. Sosiaalisen yrittämisen käsittely ei ole muodostunut arkipäivän toiminnaksi TE-keskuksissa ja työvoimatoimistoissa. Tuki- ja neuvontapalvelut on suunnattu lähinnä yksittäisten sosiaalisten yritysten neuvontaan.

Jotta sosiaalisten yritysten tunnettavuus paranisi ja määrä lisääntyisi, valiokunta katsoo, että tehostettu tiedottamiskampanja yhteistyössä alueella toimivien tuki- ja neuvontapalvelua tuottavien toimintapisteiden kanssa tulisi järjestää etenkin niille alueille, joihin yrityksiä ei ole vielä perustettu. Pirkanmaalla toteutetusta projektista on saatu hyviä tuloksia, ja vastaavanlaisten projektien toteuttamista tulisi edistää myös muilla alueilla.

Lain kohderyhmien laajentaminen

Selvityksen mukaan sosiaalisista yrityksistä käydyssä keskustelussa on tullut esiin, että voisi olla tarkoituksenmukaista laajentaa sosiaalisten yritysten kohderyhmiä. Täydentävistä kohderyhmistä on mainittu mm. mielenterveyssyistä eläkkeellä olevat. Eläkepäätös ehkäisee mielenterveyskuntoutujan työllistämisestä yritykselle myönnettävän palkkatuen, koska eläkkeellä olevaa ei voida säännösten mukaan hyväksyä työttömäksi työnhakijaksi.

Mielenterveysongelmat ovat Suomessa merkittävä työelämästä syrjäytymisen syy. Psykiatristen sairauksien, erityisesti masennuksen, perusteella myönnettyjen eläkkeiden ja sairauspäivärahapäivien määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2004 oli työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi lähes 110 000 henkilöä.

Valiokunta katsoo, että sosiaalisen yrityksen lain määrittelemää kohderyhmää tulee laajentaa siten, että vajaakuntoisten kohderyhmään lasketaan myös mielenterveyskuntoutujat, kuntoutustuella olevat henkilöt sekä eläkkeen lepäämään jättäneet henkilöt. Samalla valiokunta toteaa, että eläkkeen lepäämäänjättämisjärjestelmän kattavuutta tulisi parantaa siten, että sen piiriin kuuluisivat myös sellaiset henkilöt, joiden Kelan työkyvyttömyyseläkettä alentavat muut työeläkkeet.

Huonon kielitaidon omaavien tai täysin kielitaidottomien maahanmuuttajien on vaikea päästä työmarkkinoille. Joillakin sosiaalisilla yrityksillä on hyviä kokemuksia maahanmuuttajien ottamisesta sosiaalisen yrityksen palvelukseen. Oltuaan vuoden tai pari sosiaalisen yrityksen palveluksessa maahanmuuttajan kielitaito on kehittynyt ja suomalaiset kontaktit lisääntyneet, jolloin maahanmuuttaja on voinut hyvin siirtyä normaaliin yritykseen töihin. Erittäin hyviä kokemuksia on ollut myös projektista, jossa suomen kielen opettaja on ollut mukana työpaikalla, jolloin kielen opetus on ollut konkreettista ja elävään elämään liittyvää. Valiokunta ehdottaakin, että lain kohderyhmää tarkistettaisiin siten, että maahanmuuttajien, joilla ei ole kielitaitoa, ei tarvitsisi odottaa 500 päivän täyttymistä, vaan heidät voitaisiin sijoittaa korkeimmalla palkkatuella töihin sosiaalisiin yrityksiin jo ennen sitä ja heidät laskettaisiin lain tarkoittaman 30 %:n piiriin.

Seuranta ja jatkotoimet

Valiokunta pitää tärkeänä, että työministeriö jatkaa lainsäädännön toimeenpanon ja toimivuuden seurantaa ja antaa valiokunnalle asiaa koskevan uuden selvityksen 3—4 vuoden kuluttua.

Jos nyt esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisen jälkeenkin sosiaalisten yritysten määrä ja toiminta on vähäistä eikä sillä näytetä saavuttavan lainsäädännöllä tavoiteltuja vaikutuksia, on syytä selvittää muita vaihtoehtoja sosiaalisten yritysten perustamisen lisäämiseksi tai korvaavien järjestelmien kehittämiseksi.

Esillä on ollut sosiaalisen yrityksen määritelmän muuttaminen siten, että sosiaalinen yritys määriteltäisiin voittoa tavoittelemattomaksi sosiaalisia tarkoituksia varten perustetuksi yritykseksi. Monissa maissa lainsäädäntö tarjoaa toimintaa, päämääriä, työvoimaa ja omistusoikeutta koskevien rajoitustensa perusteella joitakin erityisiä etuuksia sosiaalisille yrityksille. Näitä voivat olla esimerkiksi julkisen sektorin erityistuet ja verotukseen tai sosiaaliturvamaksuihin liittyvät helpotukset. Tällaista yritystä olisi myös mahdollista suosia julkisia hankintoja tehtäessä. Tavoiteltaessa kymmenien tai satojen tuhansien vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien saamista töihin on tärkeää selvittää myös korotettujen, pitkäaikaisten tai pysyvien palkkatukien suuntaamista suoraan koko yrityskenttään.