Perustelut

Yleistä

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan direktiiviehdotuksen hyväksymisestä. Yrittäjäkuljettajien jättäminen työaikaseurannan ulkopuolelle on tärkeää Suomen pitkien kuljetusetäisyyksien ja pienten kuljetusyritysten toimintaedellytysten turvaamisen kannalta.

Suomen työaikalainsäädäntö koskee vain työ- tai virkasuhteessa tehtävää työtä. Yrittäjäkuljettajien työajan seuranta ja valvonta olisi vaikeaa ja edellyttäisi erityisjärjestelyitä. Direktiivin mukaan yrittäjäkuljettajien tulisi erottaa toisistaan rajoitusten piirissä oleva kuljetustehtäviin käytetty aika ja se yleinen hallinnollinen työ, joka ei liity suoraan johonkin kuljetukseen ja joka jäisi rajoitusten ulkopuolelle. Käytännössä olisi vaikeaa valvoa, onko yrittäjä kirjannut työaikansa direktiivin edellyttämällä tavalla. Jos yrittäjien työaikoja ei tosiasiassa kyettäisi valvomaan, epärehellisesti työaikojaan ilmoittavat olisivat kilpailutilanteessa paremmassa asemassa kuin säännöksiä noudattavat yrittäjät. Yrittäjän työajan rajoittamista voitaisiin myös pitää yrittämisen vapauden rajoittamisena.

Direktiiviehdotuksen "liikkuvia työntekijöitä" koskeva määritelmä käsittää työsuhteisten lisäksi ns. epäitsenäiset yrittäjät. Suomen työsopimuslain mukaan kyseessä on työsuhde, jos laissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Arvio työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä tehdään viime kädessä kokonaisharkinnalla. Saadun selvityksen mukaan direktiiviehdotuksen määritelmän mukaisia "liikkuvia työntekijöitä" pidettäisiin useimmissa tapauksissa Suomen lainsäädännön mukaan työsuhteisina henkilöinä. Mahdollista kuitenkin on, että joissakin tilanteissa direktiivissä tarkoitettua liikkuvaa työntekijää ei katsottaisi Suomen lainsäädännön mukaan työsuhteiseksi, vaan yrittäjäksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkoneuvotteluissa selvitetään tarkemmin, millaisia tilanteita direktiiviehdotuksen määritelmä tarkoittaa ja millaisia toimenpiteitä direktiivin noudattaminen Suomessa edellyttää.

Liikenne- ja työturvallisuusvaikutusten seuraaminen

Direktiivin keskeinen tehtävä on säädellä työkuormituksen ja palautumisen välistä suhdetta ja tätä kautta edistää työterveyttä ja -turvallisuutta. Sekä pitkiin että poikkeaviin työaikoihin on tutkimuksissa havaittu liittyvän toimintakyvyn heikkenemistä ja epäedullisia terveysvaikutuksia, jotka johtuvat puutteellisesta palautumisesta työvuorojen välillä, kuormituksen kasautumisesta työvuorojen aikana sekä työskentelystä elimistön rytmien kannalta epäedulliseen vuorokaudenaikaan. Näiden vaikutusten yhteiskunnallinen merkitys korostuu silloin, kun kyseessä on luonteeltaan turvallisuuskriittinen työ, kuten maantieliikenteen ammattikuljettajilla.

Liikenneturvallisuustutkimuksia, joissa olisi eroteltu yrittäjäkuljettajat ja työsuhteiset kuljettajat tai tutkittu kokonaistyöajan yhteyttä ammattikuljettajien liikenneonnettomuusriskiin, ei ole käytettävissä. Näin ollen toimialakohtaista tutkimusnäyttöä komission ehdotuksen vaikutuksista työ- ja liikenneturvallisuuteen ei ole. Valiokunta korostaa, että tällainen tutkimustieto olisi arvokkaana tukena työ- ja liikenneturvallisuutta koskevassa päätöksenteossa.

Kuljettajan vireys ja sitä tukeva riittävä uni vaikuttavat merkittävästi liikenneturvallisuuteen. Väsymys on keskeinen liikenneonnettomuusriskiä lisäävä tekijä. Valiokunta painottaa, että kaikkien ajoneuvon kuljettajien on liikenteessä toimiessaan oltava vireytensä puolesta kykeneviä ajoneuvon kuljettamiseen siten kuin tieliikennelaissa säädetään.

Yrittäjäkuljettajien jättäminen direktiivin ulkopuolelle korostaa yrittäjien omaa vastuuta huolehtia ajonaikaisen väsymyksen ehkäisystä ja riittävästä levosta. Valiokunta pitää tärkeänä, että vastikään pakolliseksi tulleessa ammattikuljettajien jatkokoulutuksessa käsitellään kattavasti palautumiseen ja ajonaikaiseen vireyteen vaikuttavia tekijöitä ja niiden merkitystä turvallisen kuljettajakäyttäytymisen kannalta. Kuljettajina toimivien yrittäjien omaseurannan parantamiseksi tulee kehittää työajan kirjaamiskäytäntöjä, jotka auttavat kokonaistyöajan arvioinnissa. Tietoisuudella kokonaistyöajasta ja sen vaikutuksista ajonaikaiseen vireyteen voi olla vähentävä vaikutus ylikuormitukseen johtavien työtuntimäärien tekemiseen.

Useissa muissa turvallisuuskriittisissä tehtävissä kokonaistyöaikaa säädellään ja seurataan tarkasti ja sillä on tärkeä merkitys myös onnettomuustutkinnassa. Tässä suhteessa maantieliikenteen kuljetuksien tulisi olla samassa asemassa kuin muut turvallisuuskriittiset alat.

Ajo- ja lepoaika-asetus ei yksinään turvaa palautumista edistäviä työolosuhteita, jos siihen sisältyvinä vähimmäislepoaikoina tehdään muita töitä. Työsuhteisten kuljettajien osalta säännökset kieltävät lepoajan käyttämisen muuhun työntekoon tai omaan ajoon. Ajokunnon arvioinnin ja valvonnan helpottamiseksi on tärkeää kehittää luotettavia menetelmiä, joilla voidaan helposti ja nopeasti selvittää kuljettajan vireystila työpaikalla ja ajon aikana.

Yötyö

Komissio ehdottaa yötyön määritelmän muuttamista niin, että yötyöksi katsotaan vain sellainen yöaikaan tehty työ, joka on kestänyt vähintään kaksi tuntia. Nykyisessä direktiivissä ei ole määritelty mitään vähimmäisaikaa, vaan yöllä tehty vähäinenkin työ johtaa siihen, että työaika saa olla enintään kymmenen tuntia kullakin 24 tunnin ajanjaksolla.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan yötyön määritelmän muuttaminen voidaan hyväksyä. Suomen työaikalaissa yötyöksi on määritelty työ, jota tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Työaikalaissa ei ole säännöstä, jonka mukaan yötyö johtaisi enintään kymmenen tunnin työaikarajoitukseen, vaan direktiivin antaman valtuutuksen nojalla asiasta on sovittu toisin työmarkkinajärjestöjen välisin työehtosopimuksin. Valiokunta korostaa, että tarvittavat joustot voidaan Suomessa toteuttaa sopimusmenettelyin eikä tarvetta muuttaa työaikalain yötyösäännöstä ole, vaikka direktiivin muutosehdotus hyväksyttäisiin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kuormitus ja palautuminen voivat olla erilaiset riippuen siitä, tehdäänkö yötyötä yhdessä vai useammassa jaksossa. Liian lyhyt yhtenäinen yöuni heikentää kuljettajan toimintakykyä. Valiokunta painottaakin, että yötyön vähimmäisaikaa määriteltäessä tulee selvittää myös yöllä tehtävien erillisten työjaksojen keston ja määrän vaikutukset vähimmäisajan kertymiseen.

Raskaan liikenteen valvonnan tehostaminen

Komissio ehdottaa direktiiviin säännöstä työajan valvonnasta. Säännöksen mukaan jokaisen jäsenvaltion on luotava järjestelmä asianmukaista ja säännöllistä seurantaa ja tarkastuksia varten sekä raportoitava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot toteutetuista seuranta- ja tarkastusjärjestelyistä.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja kannattaa työaikojen valvontajärjestelmää koskevien säännösten ottamista direktiiviin. Tasapuolisen kilpailun edellytykset paranevat, kun kaikkiin jäsenvaltioihin saadaan toimivat valvontajärjestelmät.

Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön alaiset työsuojelupiirit valvovat työaikalain perusteella työsuhteisten kuljettajien työaikoja. Ajo- ja lepoaika-asetuksen mukaista valvontaa suorittavat sekä työsuojelupiirit että poliisi. Käytännössä tien päällä tapahtuva ajo- ja lepoaikojen valvonta on jäänyt lähes pelkästään poliisille. Työsuojelupiirit suorittavat ajo- ja lepoaikojen valvontaa nykyisin lähinnä kuljetusyritysten toimipaikoissa.

Komission ehdotuksesta ei aiheutune merkittäviä muutoksia työaikojen valvontaan Suomessa. Se kuitenkin korostaa valvonnan tärkeyttä ja edellyttää jäsenvaltioilta riittävien resurssien varaamista valvonnan toimeenpanemiseksi.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kuljettajien työ- ja ajoaikojen valvontadirektiivistä antamassaan lausunnossa (TyVL 4/2004 vp) pitänyt tärkeänä liikenneturvallisuuden parantamista erityisesti tien päällä tapahtuvaa raskaan liikenteen valvontaa lisäämällä ja tehostamalla ja edellyttänyt valvontaan tarvittavien resurssien järjestämistä niin poliisille kuin työsuojeluviranomaisillekin. Erityistä huomiota valiokunta kiinnitti yöllä tapahtuvaan valvontaan, koska suuri osa tavarankuljetuksista tehdään öisin ja valtaosa onnettomuuksista tapahtuu aamun varhaisimpina tunteina. Valiokunta kiirehti myös turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen sijoitettujen valaistujen valvontapisteiden rakentamista kaikkien pääteiden varteen. Valiokunta toistaa lausunnossaan esittämänsä näkemykset raskaan liikenteen valvonnan lisäämisen tarpeellisuudesta.