Yleisperustelut
Yleistä
Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on turvata kansalaisten
täysipainoinen osallistuminen työelämään
ja parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista
sekä tasa-arvoa. Nyt käsiteltävänä olevassa
esityksessä edistetään näitä tavoitteita
parantamalla ottovanhempien hoitovapaaoikeutta, etävanhemman
tilapäistä hoitovapaaoikeutta sekä vammaisen
ja pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman oikeutta osittaiseen
hoitovapaaseen. Lisäksi äitiys-, isyys-, vanhempain-
ja hoitovapaasta ilmoittamiselle säädettyjä ilmoitusaikoja
ehdotetaan lyhennettäviksi niin, että ne vastaavat
paremmin muuttuneen työelämän tarpeita.
Valiokunta pitää esityksen tavoitteita erittäin tärkeinä.
Valiokunta korostaa, että työ- ja perhe-elämän
joustava yhteensovittaminen edistää työhyvinvointia
ja työntekijöiden jaksamista ja tukee
vanhempien mahdollisuuksia lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista
huolehtimiseen. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.
Osittainen hoitovapaa
Monen vammaisen ja pitkäaikaissairaan lapsen perheessä jompikumpi
vanhemmista on jäänyt pois työelämästä,
jotta perheen arkiasiat on saatu hoidetuiksi. Useille vanhemmille
olisi kuitenkin mahdollista olla mukana työelämässä,
jos he voisivat tehdä lyhyempää työpäivää.
Lakiehdotuksen mukaisen laajennetun oikeuden osittaiseen hoitovapaaseen
toivotaan edistävän näiden perheiden
työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista
ja mahdollistavan sen, että entistä harvemman
vanhemman tarvitsee jäädä kokonaan pois työelämästä lapsen
erityistarpeiden vuoksi.
Lakiehdotuksessa määritellään
vammainen ja pitkäaikaissairas lapsi erityisen hoidon tai
huollon tarpeessa olevaksi. Säännöksen
perusteluissa on kuvattu tarkemmin, minkälaisten lasten vanhemmille
laajennettu oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja siitä sopimiseen
on tarkoitettu. Valiokunta korostaa, että pitkäaikaissairaan
tai vammaisen lapsen "erityisen hoidon tai huollon tarvetta" ei
tule tulkita tiukalla tavalla. Jos oikeus osittaiseen
hoitovapaaseen myönnetään vain vaikeimmin
vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille,
moni järkeviä joustoja työelämään
tarvitseva perhe jää lain ulkopuolelle.
Osittaisen hoitovapaan saaminen edellyttää, että työntekijä on
ollut vähintään 6 kuukautta saman työnantajan
palveluksessa viimeisten 12 kuukauden aikana. Työelämän
muutosten kiihtyessä ja määräaikaisten
työsuhteiden lisääntyessä koko
ajan valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus selvittää, miten oikeus
osittaiseen hoitovapaaseen voitaisiin saada paremmin kattamaan myös
uudet ja määräaikaiset työsuhteet.
Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien
arki on lapsen erityistarpeista johtuen vaativaa ja työntäyteistä.
Lapsen tarvitsema apu, kuntoutus ja sairaalakäynnit sekä yhteydenpito
terapeutteihin, hoitohenkilökuntaan, sosiaalityöntekijään
ja kouluun vievät paljon aikaa. Perheiden
saamat tukipalvelut eivät läheskään
aina ole riittäviä helpottamaan arkea, ja usein
lapsen oikeuksien toteutumiseen ja perheen tarvitsemien palveluiden
saamiseen liittyvien hakemusten
ja valitusten tekeminen vie kohtuuttomasti perheiden aikaa ja voimavaroja.
Valiokunta korostaakin, että sosiaaliturvajärjestelmän
tulisi olla niin selkeä ja tarpeelliset palvelut turvaava,
että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten
perheet saisivat tarvitsemansa palvelut ja tuet ilman oikeustaisteluja.
Valiokunta toteaa, että omaishoitoa tukevien joustavien
työaikajärjestelyjen kehittäminen ja tukeminen
on laajemminkin tärkeä kysymys, josta tulisi laatia
selvitys. Selvityksessä tulisi arvioida myös
sitä, mitkä omaishoitajien hoitovapaamuodot voisivat
oikeuttaa taloudelliseen tukeen esimerkiksi omaishoidon tuen tai
osittaisen hoitorahan muodossa.
Tilapäinen hoitovapaa
Valiokunta pitää arvokkaana molempien vanhempien
vanhemmuutta ja läsnäoloa lapsen elämässä.
Valiokunta korostaa erityisesti miesten oikeutta vanhemmuuteen ja
katsoo, että miesten vastuunottoa perhevelvollisuuksista
tulee kaikin tavoin tukea. Tasa-arvolakia koskeneessa mietinnössään
(TyVM 3/2005 vp) valiokunta kiinnitti huomiota ongelmiin,
joita on eri osoitteessa asuvan vanhemman mahdollisuuksissa ottaa
vastuuta ja osallistua lastensa elämään. Valiokunta
piti tärkeänä, että hallitus
selvittää, voidaanko oikeus tilapäiseen
hoitovapaaseen laajentaa koskemaan myös eri osoitteessa
asuvia vanhempia.
Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että nyt
käsiteltävänä olevassa esityksessä työsopimuslain tilapäistä hoitovapaata
koskeva oikeus ehdotetaan ulotettavaksi ns. etävanhempaan.
Säännös parantaa mahdollisuuksia etävanhemman
ja lapsen kiintymyssuhteiden ylläpitoon erotilanteiden
jälkeen tuomalla etävanhemmalle mahdollisuuden
osallistua sairaan lapsen hoitoon. Säännös
mahdollistaa myös sairaan lapsen hoidosta johtuvien työstä poissaolojen
ja niistä naisten ja miesten työnantajille aiheutuvien
kustannusten tasaisemman jakautumisen.
Valiokunta painottaa, että säännöksen
tavoitteiden toteutuminen edellyttää työsopimuslaissa olevan
säännöksen lisäksi työ-
ja virkaehtosopimusten muuttamista siten, että etävanhemmalla on
oikeus saada palkkaa hoitaessaan äkillisesti sairastunutta
lastaan samoin edellytyksin kuin samassa taloudessa asuvalla, ja
kiirehtii tätä tarkoittavien muutosten tekemistä sopimuksiin. Työelämäselonteosta
antamassaan mietinnössä (TyVM 4/2005
vp) valiokunta kiinnitti huomiota myös eroihin, joita on
eri alojen työ- ja virkaehtosopimusten säännöksissä tilapäisen
hoitovapaan ajalta maksettavasta palkasta. Eroja on paitsi palkallisten
päivien määrässä myös
siinä, koskeeko säännös vain
työntekijän omia lapsia vai myös puolison
tai avopuolison lapsia ja vaaditaanko molempien vanhempien oloa
ansiotyössä. Erilaiset palkanmaksusäännökset
voivat rajoittaa vanhempien mahdollisuuksia sopia tarkoituksenmukaisella
tavalla lapsen hoitamisesta. Valiokunta piti tärkeänä,
että hallitus yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa selvittää, voitaisiinko tilapäisen
hoitovapaan palkanmaksusäännöksiä yhdenmukaistaa.
Valiokunta kiirehtii näiden selvitysten tekemistä.
Esityksessä ei ehdoteta muita muutoksia tilapäistä hoitovapaata
koskevaan työsopimuslain säännökseen.
Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa
on kuitenkin usein ongelmia myös tilanteissa, joissa äkillisesti
sairastunut on yli 10-vuotias vammainen tai pitkäaikaissairas
lapsi. Esityksessä on osittaisen hoitovapaan osalta tunnustettu
vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vaatima erityishuolenpito.
Lapsi voi vammansa tai perussairautensa vuoksi tarvita esimerkiksi
vatsataudin tai influenssan aikana erityistä lääkitystä ja
tarkkailua eikä häntä voi jättää yksin
kotiin, vaikka hän olisi jo täyttänyt
10 vuotta. Valtion ja kuntien virkaehtosopimuksissa oikeus tilapäiseen
hoitovapaaseen koskee jo nykyisin myös yli 10-vuotiaiden
vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten hoitoa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että hallitus selvittää mahdollisuudet
laajentaa työsopimuslain mukainen oikeus
tilapäiseen hoitovapaaseen kattamaan myös äkillisesti
sairastuneiden yli 10-vuotiaiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
lasten hoito.
Valiokunta katsoo, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen
ongelmat ovat usein syynä työntekijän
jaksamisen heikentymiseen ja työuupumuksen syntyyn. Tästä syystä on
tärkeää, että työelämää koko
ajan kehitetään niin, että yhteensovittaminen
helpottuu ja työntekijän tarpeet otetaan entistä paremmin
huomioon. Työelämän vaatimusten ja paineiden
lisääntyessä on hyvä, että perheen
taakkaa lasten äkillisesti sairastuessa on jakamassa mahdollisimman
monia aikuisia, jolloin sopivan hoitoratkaisun löytäminen
on helpompaa. Ottaen huomioon myös pyrkimykset siirtää eläkeikää myöhemmäksi
valiokunta pitää tärkeänä,
että selvitetään, olisiko mahdollista
ulottaa oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskemaan myös
lapsen isovanhempia, jotka ovat vielä työelämässä.
Näin isovanhempien mahdollisuudet auttaa ja tukea
lastensa perheitä paranisivat ilman, että isovanhempien
olisi tarvetta jäädä kokonaan pois työelämästä.
Eliniän lisääntyessä yhä useamman
keski-ikäisen työntekijän huolena ovat
lasten ja lastenlasten ohella myös ikääntyneet
vanhemmat tai muut omaiset. Vanhusten määrän
lisääntyessä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä ei
kykene huolehtimaan kaikista huolenpidon tarpeessa olevista, vaan
kasvavassa määrin huolenpitovastuuta kasautuu
myös omaisille. Työelämän lainsäädännössä ja
käytännöissä tämä kasvava
haaste ja siihen liittyvät tarpeet on kuitenkin varsin harvoissa
tilanteissa otettu huomioon. Valiokunta edellyttää että tilapäisen
hoitovapaan käyttömahdollisuuksien laajentamista
koskevassa selvitystyössä otetaan huomioon myös
ikääntyneiden omaisten hoitamisesta aiheutuvat
tarpeet (Valiokunnan lausumaehdotus).
Adoptiovanhempien oikeus hoitovapaaseen
Voimassa olevan lainsäädännön
mukaan hoitovapaaoikeutta ei ole ollut laisinkaan niissä tilanteissa,
joissa adoptoitava lapsi on ollut 2,5-vuotias tai sitä vanhempi.
Tällainen on tilanne usein kansainvälisten adoptioiden
kohdalla. Nämä lapset ovat voineet kokea hyvin
traumaattisia menetyksiä ja elää vaikeissa
olosuhteissa lastenkodeissa. Heidän sopeutumisensa ja kiinnittymisensä adoptioperheeseen
voi olla pitkällinen prosessi, joka edellyttää uuden
kielen opettelun ohella myös perhe-elämään
totuttelua.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan työsopimuslakia
muutettavaksi siten, että adoptiovanhemmalla olisi erityinen
hoitovapaaoikeus, joka jatkuisi siihen saakka, kun adoption toteutumisesta
on kulunut kaksi vuotta. Sen jälkeen kun lapsi on aloittanut
koulun, tätä oikeutta ei kuitenkaan olisi.
Valiokunta pitää esitystä erittäin
tärkeänä ja puoltaa sen hyväksymistä.
Ottaen huomioon adoptiolasten erityistarpeet ja perheiden yhdenmukaisen
kohtelun valiokunta katsoo kuitenkin, että jatkossa tulee
selvittää mahdollisuudet ulottaa hoitovapaaoikeus
siihen asti, kunnes lapsi on ollut perheessä kolme vuotta.
Merimieslain muutos
Merimieslain 32 §:ssä ja nyt muutettaviksi
ehdotetuissa 32 b—32 h §:ssä säädetään
perhevapaista ja perhevapaiden aikaan kohdistuvasta palkanmaksuvelvollisuudesta.
Eduskunnan hallintovaliokunnassa on parhailla valmisteltavana hallituksen
esitys laeiksi kuntalain ja eräiden siihen liittyvien lakien
muuttamisesta (HE 8/2006 vp), jossa ehdotetaan merimieslakiin
lisättäväksi uusi 32 g §. Pykälässä säädettäisiin
työntekijän oikeudesta vapaaseen luottamustoimen
hoitamiseksi.
Koska perhevapaasäännökset on syytä olla peräkkäin,
valiokunta katsoo, että merimieslain 32 g §:ssä olisi
hyvä säätää perhevapaita
koskevien säännösten pakottavuudesta
ja 32 h §:ssä palkanmaksuvelvollisuudesta. Näin
ollen valiokunta katsoo, että kuntalakia koskevaan hallituksen
esitykseen liittyvä uusi pykälä olisi
hyvä siirtää merimieslain 32 i §:ksi.