Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työriitojen sovittelusta ja eräiden työtaistelutoimenpiteiden edellytyksistä annettua lakia (420/1962, jäljempänä työriitalaki) ja työaikalakia (872/2019). Työriitalaissa ehdotetaan säädettäväksi palkansaajien yhdistyksen velvollisuudesta huolehtia työtaistelua toimeenpannessaan työtaistelun rajauksella tai suojelutyöllä eräiden välttämättömien toimintojen turvaamisesta työtaistelun aikana. Työriitalakiin ehdotetaan myös säännöksiä työnantajan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista huolellisuusvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämiseksi. Lisäksi työaikalakiin ehdotetaan uutta säännöstä hätätyöstä työtaistelun aikana.
Työtaistelun rajojen määrittely on työntekijäyhdistyksen tehtävä. Laissa ei ole nykyisin säädetty työtaistelun aikaisesta suojelutyöstä työsuhteessa olevien osalta. Käytäntönä on, että työntekijä- ja työnantajapuolet neuvottelevat suojelutyöstä tarvittaessa.
Pääsääntöisesti nykyinen käytäntö on riittänyt turvaamaan välttämättömien tehtävien hoitamisen myös työtaistelutilanteissa. On kuitenkin ollut joitakin tilanteita, joissa on päädytty ehdottamaan erillislainsäädäntöä välttämättömien toimintojen turvaamiseksi tietyn työtaistelun aikana. Vuonna 2022 säädettiin hoitoalan työtaistelun vuoksi määräaikainen laki välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana (826/2022, jäljempänä potilasturvallisuuslaki), vuonna 2007 laki potilasturvallisuuden varmistamisesta terveydenhuollon työtaistelun aikana (1027/2007) ja vuonna 2005 annettiin hallituksen esitys eduskunnalle Rajavartiolaitoksen tehtävien turvaamisesta (HE 83/2005 vp).
Eduskunta edellytti vuonna 2022 potilasturvallisuuslain säätämisen yhteydessä, että valtioneuvosto selvittää suojelutyötä koskevat kehittämistarpeet ja valmistelee tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset, joilla suojelutyön järjestäminen turvataan ristiriitatilanteissa (EV 105/2022 vp — HE 130/2022 vp). Nyt käsillä olevalla hallituksen esityksellä toteutetaan kyseinen eduskunnan lausuma. Lausuman toteuttamisesta on myös linjattu pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa.
Perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausuntonsa, jonka mukaan se pitää ehdotetun yleislain säätämistä perusteltuna. Valiokunta viittaa käytännöstään ilmenevään lähtökohtaan, jonka mukaan yksittäistapauksellisten lakien säätämistä on syytä pyrkiä välttämään (PeVL 12/2025 vp, kpl 6). Perustuslakivaliokunnan lausuntoon sisältyy kaksi valtiosääntöoikeudellista huomautusta, joiden huomioiminen on säätämisjärjestyskysymys, sekä eräitä muita valtiosääntöoikeudellisia huomioita. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut esityksestä lausuntonsa ja pitää ehdotettua sääntelyä kannatettavana ja tarpeellisena niin asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien, palvelujen järjestämisen kuin henkilöstön riittävyyden kannalta (StVL 3/2025 vp).
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää selvänä, että keskeisten perusoikeuksien toteutuminen ja yhteiskunnan kriittiset toiminnot on turvattava myös työtaistelutilanteissa. Toimintavarmuuden merkitys korostuu nykyisessä toimintaympäristössämme. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä tarpeellisena ja kannatettavana. Valiokunta katsoo sääntelyn turvaavan työmarkkinoiden vakautta ja ennakoitavuutta sekä varautumista erityistilanteisiin. Ratkaisujen etsimisen osapuolten kesken neuvottelemalla on jatkossakin aina ensisijaista.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella tehtävin muutoksin ja jäljempänä esitettävin huomioin.
Huolehtimisvelvollisuus ja työnantajan velvollisuudet
Ehdotetun lainsäädännön ydin on työriitalakiin ehdotettu uusi 8 d §, jonka 1 momentissa säädetään niin sanotusta huolehtimisvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden yhdistyksen on työtaistelua toimeenpannessaan huolehdittava työtaistelun rajauksella tai suojelutyöllä siitä, ettei työtaistelu välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti vaaranna momentissa lueteltuja yhteiskunnan välttämättömiä toimintoja tai oikeushyviä. Huolehtimisvelvollisuudesta vastaa työtaistelun toimeenpanosta vastuussa oleva työntekijöiden yhdistys, joka voi olla valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, yksittäinen ammattiliitto tai ammattiosasto. Paikallinenkin ammattiosasto voi hallituksen esityksen mukaan olla vastuussa, jos sen vastuulla on päättää työtaistelun rajoista tai suojelutyön sallimisesta.
Huolehtimisvelvollisuus on kiinteässä yhteydessä työnantajan toimimisvelvoitteisiin, joista ehdotetaan säädettäväksi 8 d §:n 2 ja 3 momentissa. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, jotta työntekijöiden yhdistys pystyy määrittämään työtaistelun rajat ja tarvittavan suojelutyön määrän, työnantajan on annettava riittävät tiedot ja perusteet henkilöstön tarpeesta tietyissä tehtävissä. Lisäksi työnantajan on tehtävä selkoa työnantajan käytettävissä olevista keinoista, joilla seuraukset voidaan välttää. Velvoitteet koskevat kutakin työnantajaa, jolla on lakkoon kuuluvia toimintoja.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin, ettei mainitun pykälän 2 ja 3 momenteissa ehdotettu sääntely työnantajan velvollisuuksista ole riittävän selkeää ja velvoittavaa. Erityisesti neuvotteluvelvollisuuden muotoilua ”on pyrittävä neuvottelemaan” on pidetty liian väljänä. Väljän muotoilun ei ole katsottu ilmentävän hallituksen esityksessä ilmaistua lähtökohtaa osapuolten neuvottelujen ensisijaisuudesta ehdotettuihin työnantajan oikeussuojakeinoihin nähden.
Perustuslakivaliokunta ottaa lausunnossaan kantaa neuvotteluvelvoitteeseen. Valiokunta on korostanut sääntelyn viimesijaisuutta ja lievempien keinojen ensisijaisuutta myös käsitellessään hallituksen esitystä välttämättömän terveydenhuollon ja kotihoidon turvaamisesta työtaistelun aikana (PeVL 41/2022 vp — HE 130/2022 vp, kappale 25).
Käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntelyn on oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden vuoksi rakennuttava lähtökohdalle siitä, että työnantaja neuvottelee työtaistelun rajauksista tai suojelutyöstä 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen turvaamiseksi työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistyksen kanssa, vaikkei yhdistyksen neuvotteluun osallistumatta jättämistä voidakaan pitää esteenä sääntelyn soveltamiselle. Nyt neuvottelua koskeva sääntely 8 d §:ssä on perustuslakivaliokunnan mukaan muotoiltu varsin väljästi niin, ettei neuvottelemisen ensisijaisuus ja velvoittavuus käy ilmi laista riittävästi. Neuvotteluvelvoitteen muotoilua 8 d §:n 3 momentissa on perustuslaista johtuvista syistä perustuslakivaliokunnan mukaan välttämätöntä tiukentaa. Muutoksen toteuttaminen on säätämisjärjestyskysymys. (PeVL 12/2025 vp, kpl 14)
Edellä kuvatuista syistä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa työriitalain 8 d §:n 3 momenttiin sisältyvän neuvotteluvelvoitteen sanamuotoa tiukennettavaksi muotoon ”on neuvoteltava”. Valiokunta toteaa perustuslakivaliokunnan tavoin, että tiukemmasta sanamuodosta huolimatta sääntelyn soveltaminen ei esty siitä syystä, että palkansaajayhdistys jättää osallistumatta neuvotteluun. Sääntelyn soveltaminen ei myöskään esty silloin, jos neuvottelut päättyvät tuloksettomina.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ehdotetun sääntelyn on katsottu antavan työnantajalle liian vahvat keinot puuttua työtaisteluoikeuteen. Toisaalta sääntelyn on katsottu jättävän työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden yhdistykselle liikaa valtaa työtaistelun rajojen ja suojelutyön määrittelyssä. Tätä on pidetty epäkohtana erityisesti aloilla, joilla työnantajalla on järjestämisvastuu tietystä välttämättömästä toiminnosta.
Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan korostanut, että hyvinvointialueella ja vastaavalla lääkärillä tai sosiaalihuollon osalta muulla kyseisestä toiminnosta vastaavalla viranhaltijalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus huolehtia vastuustaan myös silloin, kun työtaistelutoimet esityksen mukaisesti vaarantavat ihmisten hengen tai terveyden välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti. Valiokunta on pitänyt tarpeellisena selkeyttää ehdotetun 8 d §:n suhdetta toiminnosta vastaavan viranhaltijan vastuuseen työtaistelun aikana. (StVL 3/2025 vp, s. 6)
Hallituksen esityksellä ei muuteta muusta lainsäädännöstä johtuvia järjestämisvastuita tai velvoitteita. Viime kädessä muun lainsäädännön nojalla järjestämisvastuussa oleva taho vastaa siitä, että ihmisten hengen ja terveyden tai muiden 8 d §:n 1 momentissa lueteltujen oikeushyvien ja toimintojen kannalta välttämättömät palvelut järjestetään myös työtaistelun aikana.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että ehdotetun lainsäädännön tarkoitus on turvata perusoikeuksien tai yleisen edun kannalta välttämättömät toiminnot työtaisteluiden aikana. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi säädetään velvollisuuksia sekä työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden yhdistyksille että työnantajille. Valiokunta korostaa, että jatkossakin lähtökohtana on työtaistelun rajoja ja työtaistelun aikana tarvittavaa suojelutyötä koskevien ristiriitojen ratkaiseminen osapuolten välisissä neuvotteluissa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on vastaavasti kuin perustuslakivaliokunnan lausunnossa tuotu esiin, ettei ole poissuljettua, etteikö esimerkiksi työnantajapuolen työsulku saattaisi jossakin tilanteessa aiheuttaa vaaraa sääntelyllä suojattaville toiminnoille (ks. PeVL 12/2025 vp, kpl 22). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että huolehtimisvelvollisuuden pitäisi koskea myös työnantajaa sen toimeenpannessa työtaistelua.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää hallituksen esityksessä omaksuttua sääntelyratkaisua perusteltuna. Ehdotetun 8 d §:n piiriin kuuluu voimakkaasti säänneltyjä toimialoja. Valiokunta katsoo, että näiden toimialojen työnantajia koskeva lainsäädäntö ja vastuut sekä niiden rikkomisesta johtuvat seuraamukset ennalta ehkäisevät kriittisiin toimintoihin kohdistuvia työsulkuja. Huolehtimisvelvollisuudessa on kyse ennen kaikkea kolmansien, perusoikeusjärjestelmään ja yleiseen etuun voimakkaasti kytkeytyvien oikeuksien suojelusta. Työnantaja vastaa sääntelyn piiriin kuuluvissa tilanteissa välttämättömien toimintojen turvaamisesta, mutta työntekijöiden, virkamiesten tai viranhaltijoiden yhdistyksillä ei ole vastaavaa vastuuta.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty kysymys lomautusten yhteydessä syntyvästä suojelutyötarpeesta. Valiokunta toteaa, että työriitalain 8 d §:ssä ei aseteta työntekijälle velvoitteita, vaan velvoitteet kohdistuvat työntekijäyhdistykseen ja työnantajaan. Lain 8 d §:n 2 momentin mukaan työnantajan on selvitettävä käytettävissään olevat keinot toimintojen turvaamiseksi. Lomautettujen kutsuminen työhön voi olla mahdollinen ensisijainen keino toimintojen turvaamiseksi, jos se on mahdollista toteuttaa työsopimuslain 5 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyn 7 päivän ilmoitusajan puitteissa. On kuitenkin huomattava, että lomautetut työntekijät voivat olla työhön palatessaan työtaistelun piirissä. Työriitalain 8 d §:n 2 momentin osalta työntekijän neutraliteettioikeus rajoittaa työnantajan mahdollisuutta teettää työntekijällä työtaistelun alaisia työtehtäviä. Tämän osalta oikeustila on kuitenkin epäselvä. Työnantajan on arvioitava ja otettava työntekijäjärjestön kanssa käytävissä neuvotteluissa huomioon lomautuksesta johtuva henkilöstövaje.
Välttämättömät toiminnot
Työntekijäyhdistyksen huolehtimisvelvoitteen soveltamisala määrittyy tyhjentävästi ehdotetun 8 d §:n 1 momentin perusteella. Momentissa luetellaan välttämättömät toiminnot, joita työtaistelu ei saa välittömästi, konkreettisesti ja vakavasti vaarantaa.
Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että luettelo huolehtimisvelvollisuuden piiriin kuuluvista toiminnoista on laaja ja siinä kuvataan varsin väljin ilmaisuin toimintoja, jotka kuuluvat sen piiriin. Sääntelyn väljyys ja laajuus muodostuu perustuslakivaliokunnan mukaan jossakin määrin ongelmalliseksi paitsi oikeasuhtaisuuden myös perusoikeuksien rajoittamisen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta. Vaikka vaatimus välittömästä, konkreettisesta ja vakavasta vaarantumisesta parantaa valiokunnan mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuutta, se pitää välttämättömänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta täsmentää 1 momentin luetelmakohtia esimerkiksi täydentämällä sääntelyä perusteluissa käytetyillä maininnoilla (PeVL 12/2025 vp, kpl 11 ja 12). Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty yksittäisiä luettelon kohtia koskevia täsmennystarpeita.
Hallituksen esityksen tavoitteena on turvata eräät perusoikeuksien tai yleisen edun kannalta välttämättömät toiminnot työtaistelutilanteissa. Viime kädessä ne on esityksen mukaan tarkoitus turvata hakemalla työtaistelun väliaikaista kieltoa tai työtaistelun kieltoa tuomioistuimelta. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että sääntelyn tavoitteen kannalta on ongelmallista, jos sitä ei voitaisi epätäsmällisyytensä vuoksi soveltaa tuomioistuimessa. Valiokunta katsoo, että 8 d §:n 1 momentin täsmentäminen on perusteltua paitsi valtiosääntöoikeudellisesti myös sääntelyn tehokkuuden varmistamiseksi. Valiokunnan täsmennysehdotukset käyvät ilmi valiokunnan muutosehdotuksista ja yksityiskohtaisista perusteluista. Luetteloon tehtävät terminologiset muutokset ja täsmennykset eivät merkitse sisällöllistä laajennusta 8 d §:n 1 momentin luettelon soveltamisalaan. Täsmennysten vuoksi luettelon numerointi muuttuu.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on syytä vielä arvioida kutakin luetelmakohtaa kansainvälisen työjärjestö ILOn sopimusten soveltamiskäytännön kannalta (PeVL 12/2025 vp, kpl 12). Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty huomioita ehdotetun sääntelyn suhteesta ILOn tulkintakäytäntöön.
Hallituksen esityksessä on tehty selkoa ILOn lakko-oikeuden rajoittamista koskevasta valvontakäytännöstä (HE 14/2025 vp, s. 20—26). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lisäksi saanut työ- ja elinkeinoministeriöltä vastineen, jossa tarkennetaan hallituksen esityksessä esitettyä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksessä on kyse kaikkien 8 d §:n piiriin kuuluvien toimintojen osalta vain vähimmäispalveluiden turvaamisesta, ei työtaisteluoikeuden kieltämisestä. Vähimmäispalvelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä, ettei työtaisteluoikeutta kielletä tietyltä ammattiryhmältä kategorisesti kokonaan tai laajamittaisesti, vaan sääntelyllä varmistetaan, että työnantajalla on käytettävissään vähimmäishenkilöstö, joka on ehdottoman välttämätön kriittisen toiminnon turvaamiseksi. Käytännössä vähimmäispalveluiden turvaaminen tarkoittaa siis suojelutyötä.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että ILOn valvontakäytäntö lähtökohtaisesti sallii esityksessä ehdotettua pidemmällekin menevät työtaisteluoikeuden rajoitukset ehdotetun 8 d §:n 1 momentin 1, 3 ja 5—9 kohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta. Kohdissa 2, 4 ja 10 tarkoitettujen toimintojen osalta työtaisteluoikeuden täysimittainen kieltäminen olisi ILOn valvontakäytännön mukaan pääsääntöisesti kiellettyä, mutta vähimmäispalveluvelvoitteen asettamista voidaan lähtökohtaisesti pitää sallittuna. Ehdotetun 8 d §:n 1 momentin 11 kohdan osalta ILOn valvontakäytännöstä ei ole löydettävissä vastaavaa välttämättömiä tietojärjestelmiä koskevaa ratkaisua. Kun otetaan huomioon, että ILOn valvontakäytännössä ei ole kyse tyhjentävästä listauksesta vaan kannanotoista yksittäistapauksiin ja että ehdotetussa 11 kohdassa on kyse turvallisuusviranomaisten toiminnan tai muun 1—10 kohdassa tarkoitetun työn kannalta välttämättömistä järjestelmistä, valiokunta toteaa, ettei ILOn valvontakäytännön voida katsoa olevan esteenä kohdassa ehdotetulle sääntelylle.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että kaikkia 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja välttämättömiä toimintoja koskee momentin johdantokappaleen vaatimus niiden välittömästä, konkreettisesta ja vakavasta vaarantumisesta. Tämä vaatimus on omiaan pitämään työtaisteluoikeuden rajoittamisen kynnyksen korkeana.
Työehtosopimuksella sopiminen
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty, että ehdotettuun lainsäädäntöön lisättäisiin työehtosopimusosapuolille mahdollisuus sopia työehtosopimuksessa suojelutyön rajoista ja menettelytavoista kyseisellä työehtosopimusalalla. Toisinsopimusmahdollisuuden on katsottu turvaavan lailla säätämistä paremmin työehtosopimusautonomian sekä toimialakohtaisen asiantuntemuksen hyödyntämisen.
Hallituksen esityksessä ilmaistu lähtökohta on, että jatkossakin työtaistelun rajat ja työtaistelun aikana tarvittava suojelutyö määritellään ensisijaisesti osapuolten välisissä neuvotteluissa. Ehdotetussa työriitalain 8 d §:n 1 momentissa luetellaan kuitenkin ne toiminnot, jotka on vähintään turvattava työtaistelun aikana.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, etteivät osapuolet voi rajoittaa 8 d §:n 1 momentista johtuvia velvoitteita laissa säädettyä suppeammaksi. Lainsäädäntö ei kuitenkaan estä osapuolia sopimasta keskinäisessä suhteessaan laajemmista työtaisteluoikeuden rajoituksista koskien muitakin kuin 8 d §:ssä mainittuja toimintoja tai esimerkiksi työnantajapuolen työtaistelutoimenpiteitä. Osapuolet voivat lisäksi sopia tarkemmin esimerkiksi suojelutyöhön liittyvistä neuvottelukäytänteistä.
Työtaistelun kieltäminen
Työriitalakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset työnantajan oikeussuojakeinoista huolehtimisvelvollisuuden vastaisen työtaistelun kieltämiseksi ja väliaikaiseksi kieltämiseksi (8 e ja f §). Kuten edellä on todettu, työnantaja vastaa välttämättömien toimintojen turvaamisesta myös työtaistelun aikana. Työnantajan oikeus hakea 8 e §:ssä tarkoitettua väliaikaista kieltoa ja nostaa 8 f §:ssä tarkoitettu kieltokanne ovat työnantajan työkaluja turvata 8 d §:n 1 momentissa tarkoitetut välttämättömät toiminnot työtaistelun aikana.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota oikeussuojakeinoja koskeviin ehdotuksiin. Valiokunnan säätämisjärjestykseen liittyvä huomio koskee väliaikaista kieltopäätöstä koskevaa säännöstä 8 e §:n 4 momentissa. Kyseisen säännöksen mukaan, jos se on mahdollista, tuomioistuimen on rajattava väliaikainen kielto siten, että se koskee vain niitä työtaistelun piirissä olevia tehtäviä tai toimintoja, joiden hoitamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuu 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia. Perustuslakivaliokunnan mukaan 8 e §:n mukainen kielto on rajattava vain siihen, mikä on välttämätöntä (PeVL 12/2025 vp, kpl 15).
Sekä työtaistelun väliaikaista kieltoa koskevan 8 e §:n 4 momenttiin että työtaistelun kieltämistä koskevan 8 f §:n 2 momenttiin sisältyy säännös kiellon rajaamisesta mahdollisuuksien mukaan siten, että se koskee vain niitä työtaistelun piirissä olevia tehtäviä tai toimintoja, joiden hoitamatta jättämisestä todennäköisesti aiheutuu 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että molemmissa edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetut kiellot rajataan siihen, mikä on välttämätöntä.
Lisäksi perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhtäältä tuomioistuimen määräämän väliaikaisen kiellon ja 8 f §:n mukaisen kiellon ja toisaalta 8 d §:n 2 momentissa tarkoitetun ilmeisesti suoraan laista seuraavan kiellon välinen suhde jää sääntelyssä epäselväksi. Valiokunta katsoo, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tulee pyrkiä selkeyttämään sääntelyä (PeVL 12/2025 vp, kpl 16).
Hallituksen esityksen mukaan väliaikaista kieltoa koskeva sääntely on tarpeen, koska työtaistelut alkavat yleensä hyvin pian sen jälkeen, kun työntekijöiden yhdistys on ilmoittanut työtaistelusta. Väliaikaista kieltoa koskeva hakemus käsitellään summaarisesti, mikä mahdollistaa nopean reagoimisen. Lisäksi tuomioistuin voi väliaikaista kieltoa koskevan hakemuksen vireille tultua tarvittaessa heti lykätä työtaistelua tai keskeyttää sen, kunnes väliaikaista kieltoa koskeva hakemus on ratkaistu. Varsinaisen 8 f §:ssä tarkoitetun kieltokanteen vireillepano ei hallituksen esityksen mukaan estä työtaistelun alkamista, mutta kieltokanne on työnantajan oikeussuojakeino suojelutyötä koskevan riita-asian lopulliseksi ratkaisemiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että 8 e §:ssä tarkoitetulle väliaikaiselle kiellolle ja 8 f §:ssä tarkoitetulle kieltokanteelle on omat käyttötarpeensa. Kyse ei ole päällekkäisestä kiellosta, koska 8 d §:n 2 momentin kielto tulee suoraan lain nojalla, mutta 8 e §:n ja 8 f §:n kiellot sen sijaan edellyttävät tuomioistuimen päätöstä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty huomioita työtaistelun kieltämistä ja väliaikaista kieltämistä koskevien asioiden käsittelyyn toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Hallituksen esityksen mukaan nämä asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa, koska niissä on kyse työriitalain noudattamisesta. Työtuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään vain oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain (646/1974) 1 §:ssä tarkoitetut asiat.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on viimeksi paikallista sopimista koskeneesta hallituksen esityksestä (HE 85/2024 vp) antamassaan mietinnössä käsitellyt työelämän riita-asioiden toimivallanjakoa (TyVM 14/2025 vp, s. 12—13). Kyseisessä mietinnössään valiokunta viittaa työrauhalainsäädännön uudistamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 12/2024 vp) antamaansa mietintöön, jossa tehdään selkoa työelämän riita-asioiden toimivallanjaon nykytilasta ja pidetään perusteltuna pitäytyä siinä voimassa olevassa lainsäädännössä omaksutussa ratkaisussa, että työ- tai virkaehtosopimus muodostaa ehdottoman edellytyksen työtuomioistuimen toimivallalle (TyVM 4/2024 vp, s. 9). Valiokunnalla ei ole syytä arvioida asiaa toisin nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tarpeellisena, että oikeusministeriön asettama oikeuslaitostyöryhmä ottaa käynnissä olevassa työssään huomioon myös nyt ehdotetut uudet oikeussuojakeinot, kun se käsittelee työtuomioistuinta koskevaa sääntelyä ja tuomioistuinten toimivallan jakoa työ- ja virkamiesoikeudellisissa asioissa.
Hätätyö
Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus työaikalaissa säädetyn hätätyön käyttöalan selkeyttämiseksi työtaistelutilanteessa. Voimassa olevan työaikalain 19 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa teettää hätätyötä, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen tai hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön vaarantumiseen. Nyt työaikalain 19 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan hätätyötä saa lisäksi teettää, jos työriitalain 8 d §:n 1 momentin 1—8 tai 11 kohdassa tarkoitettujen toimintojen keskeytymisestä johtuva henkeä, terveyttä, omaisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia tai kansallista turvallisuutta koskevan vahinkoseurauksen uhka on siinä määrin välitön, ettei sen aiheutumista voida mainitussa laissa säädetyillä eikä millään muillakaan kohtuullisilla keinoilla välttää.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että hätätyötä koskevan muutoksen suhde yhtäältä työaikalain 19 §:n 1 momentissa muuten säädettyyn ja toisaalta 1. lakiehdotuksessa ehdotettavaan jää jossakin määrin epäselväksi. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota hätätyötä koskevan sääntelyn täsmällisyyteen ja viittaa työriitalain 8 d §:n 1 momentin kohtien osin väljään määrittelyyn (PeVL 12/2025 vp, kpl 20).
Hallituksen esityksen mukaan hätätyötä on voinut teettää nykyisin myös työtaistelutilanteissa työneuvoston tulkintakäytännön mukaan tietyin edellytyksin (ks. HE 14/2025 vp, s. 12—14). Hätätyön teettämiseen työtaistelutilanteissa liittyy kuitenkin epäselvyyttä erityisesti sen osalta, voidaanko työtaistelua pitää voimassa olevassa työaikalain hätätyösäännöksessä tarkoitetulla tavalla ennalta arvaamattomana tapahtumana.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työaikalain 19 §:ään ehdotetulla uudella säännöksellä selkeytetään oikeustilaa tältä osin. Toisaalta ehdotetulla uudella säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa muilta kuin uudessa säännöksessä nimenomaisesti mainituilta osin. Ehdotettu hätätyösäännös soveltuu vain tiettyjen työriitalain 8 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen keskeytymisestä johtuvien vahinkoseurausten välttämiseen ja ainoastaan, jos vahinkoseurauksen aiheutumista ei voida työriitalaissa säädetyillä eikä millään muillakaan kohtuullisilla keinoilla välttää. Hätätyön teettämisen kynnys on ehdotetussa uudessa säännöksessä asetettu huomattavan korkealle, vaikka siinä ei edellytetä ennalta-arvaamattomuutta nykyisen säännöksen tavoin, koska tulevasta työnseisauksesta on yleensä ilmoitettu 14 päivää aikaisemmin. Hätätyö voi kuitenkin tulla kysymykseen lähinnä sellaisissa työtaistelutilanteissa, joissa työnantaja ei enää ehdi reagoimaan tilanteeseen muulla tavoin esimerkiksi sen vuoksi, että suojelutyötä koskevat neuvottelut päättyvät tuloksettomina hieman ennen työtaistelun alkamista tai suojelutyötä tekemään ei yllättäen saavu riittävästi työntekijöitä. Joskus kyse voi olla myös siitä, että työtaistelu alkaa äkillisesti ilman riittävän aikaisin annettua ennakkoilmoitusta.
Kuten edellä on todettu, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa työriitalain 8 d §:n 1 momentin luetelmakohtia täsmennettäväksi. Valiokunta katsoo, että kohtien täsmentäminen tarkentaa myös uuden hätätyötä koskevan säännöksen käyttöalaa ja vastaa siten perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämään hätätyösäännöksen täsmällisyyttä koskevaan huomioon.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty eriäviä näkemyksiä työtaistelutilanteessa teetettävän hätätyön velvoittavuudesta. Hallituksen esityksessä todetaan, että hätätyön teettäminen työtaistelutilanteessa tarkoittaa yksittäisen työntekijän työtaisteluoikeuteen puuttumista ja että työntekijälle ei voi tulla hätätyöstä kieltäytymisestä muita seuraamuksia kuin palkan menetys työtaisteluun osallistumisen ajalta, jos kyse on työntekijöiden yhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimeen osallistumisesta (HE 14/2025 vp, s. 46, 89 ja 95).
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan hätätyöstä kieltäytymisestä voi kuitenkin seurata työntekijälle vahingonkorvausvastuu sekä eräissä tilanteissa mahdollisesti rikosoikeudellinen vastuu. Perustuslakivaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että riippumatta työntekijälle hätätyöstä kieltäytymisestä mahdollisesti koituvista seuraamuksista ILOn pakkotyön poistamista koskevan yleissopimuksen nro 29 määräykset eivät tule sovellettaviksi, koska esitetyssä sääntelyssä hätätyön edellytyksenä on joka tapauksessa force majeure -tyyppinen tilanne (PeVL 19/2025 vp, kpl 19).
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että hätätyön teettäminen on pakkotilaan rinnastuvassa akuutissa vaaratilanteessa työnantajan viimesijainen keino sääntelyn piiriin kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien kannalta merkittävien vahinkoseurausten estämiseksi. Hätätyön teettäminen tulee kyseeseen vain, jos vahinkoseurausta ei voida esityksessä ehdotettavilla tai millään muillakaan kohtuullisilla keinoilla välttää. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että hätätyömääräys on työntekijää velvoittava. Valiokunta korostaa, että hätätyön teettämisessä on kyse pakkotilaa lähentyvistä tilanteista, joissa työtaisteluoikeuteen puuttuminen työnantajan päätöksellä on välttämätöntä välittömästi ja pakottavasti uhkaavan työriitalain 8 d §:n 1 momentin piiriin kuuluvan vahinkoseurauksen torjumiseksi.
Työelämä ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen hätätyöstä kieltäytymisen seuraamuksista ja toteaa, että perustuslakivaliokunnan mainitsemien seuraamusten lisäksi työntekijälle voi koitua myös normaaleita työoikeudellisia työstä kieltäytymisen seuraamuksia. Tämän johdosta valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen yleisperusteluissa on todettu virheellisesti hätätyöstä kieltäytymisen seuraamuksista (HE 14/2025 vp, s. 46, 89, 95).
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota hätätyöhön määrättävän työntekijän oikeusturvaan. Asiantuntijakuulemisissa on myös noussut esiin tarve arvioida työsuojeluviranomaisen hätätyön valvontaan liittyvien toimivaltuuksien sekä hätätyön perusteettoman käytön sanktioiden riittävyyttä. Työsuojeluviranomainen on pitänyt epäselvänä, mitä keinoja työsuojeluviranomaisella on käytössään hätätyön rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työaikalain 44 §:ssä säädetty työnantajan tai tämän edustajan rangaistusvastuu ja 19 §:ssä säädetty työsuojeluviranomaisen valvontamenettely turvaavat hätätyöhön määrättävän työntekijän oikeusturvaa. Näihin säännöksiin ei esitetä muutoksia. Työaikalain 19 §:n mukaan työsuojeluviranomainen voi tutkittuaan asian joko jättää sen saamansa ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin hätätyön rajoittamiseksi tai lopettamiseksi. Työaikalaissa ei säädetä, mitä nämä toimenpiteet ovat käytännössä. Vastaava sääntely on sisältynyt myös aiempaan työaikalakiin (605/1996) ja sitä edeltäneisiin toimialakohtaisiin työaikalakeihin. Työsuojeluviranomaisen toimivallan käytöstä säädetään työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006, jäljempänä työsuojelun valvontalaki). Ottaen huomioon, että työaikalakiin on sisältynyt vuosikymmenten ajan säännökset työsuojeluviranomaisen toimenpiteistä hätätyön rajoittamiseksi tai lopettamiseksi, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää välttämättömänä, että työsuojelun valvontalain säännöksiä toimivallan käytöstä arvioidaan ja tarvittaessa ehdotetaan muutettavaksi siten, että työsuojelusta vastaavan viranomaisen toimivaltuudet puuttua hätätyön teettämiseen työaikalain 19 §:n mukaisesti ovat selkeät ja riittävät.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on ehdotettu, että hätätyöstä maksettaisiin korvausta vastaavaan tapaan kuin vuonna 2022 säädetyn potilasturvallisuuslain nojalla potilasturvallisuustyöstä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin, että potilasturvallisuuslaki sisälsi yksilön vapauteen huomattavasti voimakkaammin puuttuvia toimenpiteitä kuin nyt ehdotettava laki, koska se mahdollisti jopa irtisanoutuneen sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön määräämisen potilasturvallisuustyöhön (ks. StVL 3/2025 vp, s. 9).
Lakisääteinen korotettu korvaus olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkemyksen mukaan ongelmallinen työntekijöiden yhdenvertaisuuden kannalta. Korotetun korvauksen maksaminen työntekijälle, joka määrätään työtaisteluun osallistumisen sijasta hätätyöhön, asettaisi erilaiseen asemaan ne työntekijät, jotka ammatillisen yhdistymisvapautensa nojalla päättävät olla osallistumatta työtaisteluun ja suorittavat työsopimuksen mukaiset työtehtävänsä. Valiokunta toteaa myös, että hätätyötä saa teettää vain työntekijän työsopimuksen mukaisissa työtehtävissä ja työntekijälle on maksettava työaikalain 20 §:n tai työehtosopimuksen mukainen korotettu korvaus mahdollisesta ylityöstä. Kun ottaa lisäksi huomioon, että hätätyön käyttö on ehdotetun työaikalain 19 §:n 1 momentin mukaan rajattu vain pakkotilaa lähentyviin tilanteisiin, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä erillisestä korvauksesta säätämistä perusteltuna.
Sukupuolivaikutukset
Hallituksen esityksessä ei ole arvioitu sen vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tätä valitettavana ja toteaa, että valtioneuvoston ministeriöiden kansliapäällikkökokouksen hyväksymien hallituksen esitysten laatimisohjeiden mukaan vaikutukset sukupuolten väliseen yhdenvertaisuuteen ovat keskeinen vaikutuslaji. Jos esitys on sellainen, että asianomaiset vaikutukset on arvioitu, mutta arvioinnin tuloksena niitä ei ilmeisesti ole, sekin on syytä mainita esityksessä.
Voimaantulo
Lait ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Lakiehdotuksiin ei sisälly siirtymäsäännöksiä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää tarpeellisena selkeyttää siirtymäsäännöksellä, miten työriitalakiin ehdotettua sääntelyä on sovellettava ennen lain voimaantuloa alkaneeseen tai ilmoitettuun työtaisteluun, joka jatkuu tai toimeenpannaan lain tultua voimaan. Koska kyse on yhteiskunnan kriittisimmistä toiminnoista, valiokunta pitää perusteltuna, että sääntely koskee myös ennen lain voimaantuloa aloitettua tai ilmoitettua työtaistelua. Valiokunta ehdottaa tämän toteuttamiseksi tarpeellisen siirtymäsäännöksen lisäämistä työriitalain voimaantulosäännökseen. Työaikalain 19 §:n 1 momenttiin ehdotetun säännöksen soveltaminen on kytketty työriitalain sääntelyyn. Siten 2. lakiehdotukseen ei ole tarvetta lisätä erillistä siirtymäsäännöstä.
Seuranta
Hallituksen esityksen mukaan työ- ja elinkeinoministeriö seuraa ehdotetun sääntelyn toimivuutta yleisellä tasolla. Erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön tarkoituksena on seurata ehdotettujen menettelytapojen ja oikeussuojakeinojen toimivuutta sekä sitä, missä määrin oikeussuojakeinot kuormittavat tuomioistuimia.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan esittänyt, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa seurantaa koskevaa lausumaa (StVL 3/2025 vp, s. 9). Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan tavoin tarpeellisena, että valtioneuvosto seuraa muun muassa sitä, turvaako sääntely riittävällä tavalla potilaiden ja asiakkaiden potilas- ja asiakasturvallisuuden työtaistelutilanteissa, mitä mahdollisia vaikutuksia sääntelyllä on työntekijöiden työtaisteluoikeuteen, toteutuvatko säädetyt huolehtimis- ja neuvotteluvelvoitteet lainsäädännön edellyttämällä tavalla, sekä sitä, miten hätätyötä koskevia säännöksiä on sovellettu työnantajan toimesta. (Valiokunnan lausumaehdotus)