Perustelut
Valiokunta toteaa, että Cotonoun sopimus on yksi Euroopan
unionin kehitysyhteistyön keskeisimpiä välineitä ja
maantieteelliseltä soveltamisalaltaan laaja-alaisin. Sopimuksella
kehitetään edelleen Euroopan yhteisön
ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen valtioiden välillä 25
vuotta jatkunutta tiivistä yhteistyötä.
Neuvottelut Cotonoun sopimusta edeltäneen kymmeneksi
vuodeksi vuodesta 1990 tehdyn IV Lomén sopimuksen korvaamiseksi
kestivät syyskuusta 1998 helmikuuhun 2000. Valiokunta arvostaa
Suomen toimintaa Cotonoun sopimusta koskevissa neuvotteluissa Suomen
EU-puheenjohtajakaudella vuonna 1999, vaikka sopimus allekirjoitettiinkin
vasta Portugalin puheenjohtajakauden aikana.
Cotonoun sopimuksen keskeisimmät uudistukset aiempaan
Lomén sopimukseen verrattuna ovat valiokunnan saaman selvityksen
mukaan laajempi poliittinen dialogi, kehitysmaiden oman osallistumisen
ja kumppanuuden korostaminen, uudistetut kauppaa ja taloudellista
yhteistyötä koskevat määräykset
sekä uudistettu rahoitusyhteistyö.
Valiokunta pitää tärkeänä,
kun otetaan huomioon sopimuksen keskeinen rooli Suomen monenkeskisessä kehitysyhteistyössä,
että sopimuksen perustana olevat periaatteet vastaavat myös
Suomen oman kehitysyhteistyön painopisteitä. Samoin
on tärkeää, että näin
keskeisessä sopimuksessa otetaan kattavasti huomioon YK:n 1990-luvun
konferensseissa hyväksytyt kehitystä koskevat
tavoitteet. Valiokunta katsoo, että Cotonoun sopimus vastaa
Suomen kehitysyhteistyön tavoitteita ja ottaa riittävässä määrin huomioon
myös YK:n 1990-luvun konferenssien asettamat kehitystavoitteet.
Valiokunta korostaa köyhyyden vähentämisen
keskeistä merkitystä sekä Suomen että EU:n kehitysyhteistyön
keskeisenä tavoitteena. Cotonoun sopimuksen toimeenpanossa
tätä korostaa myös se, että EU:n
sopimuskumppaneina olevista AKT-maista 40 eli yli puolet AKT-maista kuuluu
kaikkein köyhimpiin kehitysmaihin eli ns. LDC-maihin, joiden
kokonaismäärä YK:n määritelmän
mukaan on 49.
Valiokunta pitää myös tärkeänä,
että Cotonoun sopimuksessa on edelleen täsmennetty
sopimuksen "olennaisten osien" määritelmää.
Sopimuksen olennaiseksi osaksi luetaan 9 artiklan perusteella ihmisoikeudet,
demokratia ja oikeusvaltion periaate. Saman artiklan 3 kohdassa
todetaan, että hyvä hallintotapa muodostaa sopimuksessa
tarkoitetun "perusosan". Sopimuksen 96 artikla sisältää menettelyt,
joiden mukaisesti sopimuspuolet puuttuvat sopimuksen olennaisia osia
koskeviin rikkomuksiin. Sopimusrikkomukset pyritään
sopimaan neuvotteluin, mutta viime kädessä sopimuspuoli
voi keskeyttää sopimuksen mukaisen yhteistyön.
Hyvää hallintotapaa koskevat rikkomukset liitetään
9 artiklan 3 kohdassa vakaviin korruptiotapauksiin.
Voimassa olevan Lomén sopimuksen 366 a artiklaan sisältyy
periaatteiltaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa vastaava menettely,
jonka nojalla neuvotteluja sopimuksen olennaisten osien rikkomusten
takia on käyty lukuisten AKT-maiden, esimerkiksi Fidzisaarten,
Haitin sekä Norsunluurannikon kanssa. Useissa tapauksissa
yhteistyö on keskeytetty Euroopan unionin taholta.
Valiokunta korostaa, että EU:n on kiinnitettävä jatkuvaa
huomiota sopimuksen olennaisten osien toteutumiseen kumppanuusmaissa.
Valiokunta pitää oikeana sopimuksen kumppanuutta korostavien
menettelyjen kannalta, että ongelmat sopimusmääräysten
noudattamisessa pyritään ensi sijassa ratkaisemaan
neuvotteluteitse.
Sopimuksen kauppapolitiikkaa koskevia määräyksiä valmistellaan
siten, että uudet Maailman kauppajärjestö WTO:n
sääntöjen kanssa yhteensopivat kauppaa
koskevat määräykset ovat sovellettavissa
vuonna 2008. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tavoitteena on
saada aikaan alueellisia järjestelyjä siten, että kunkin
alueen erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon.
Sopimuksen voimassaolo aina vuoteen 2020 saakka korostaa valiokunnan
mielestä kauppaa koskevien neuvottelujen tärkeyttä.
EU:n on sopimuksen mukaan tarkoitus taata vähiten kehittyneiden
AKT-maiden tuotteille vapaa markkinoillepääsy
vuoteen 2005 mennessä. Euroopan yhteisön "Kaikki
paitsi aseet" -asetuksella unioni on kuluvan vuoden helmikuussa tehnyt
markkinoillepääsyn suhteen avauksen LDC-maiden
suuntaan, vaikka markkinoillepääsy vähiten
kehittyneiden maiden kannalta keskeisimmille tuotteille eli banaanille,
riisille ja sokerille toteutuukin vasta pitkähkön
siirtymäajan jälkeen.
Cotonoun sopimus uudistaa myös AKT-EY-yhteistyön
rahoitusta koskevia määräyksiä tavoitteena
rahoittamista koskevien määräysten ja menettelyjen
yksinkertaistaminen. AKT-EY-yhteistyön käytännön
toteutukseen liittyy sama seikka, johon valiokunta kiinnitti huomiota
hallituksen vuoden 1999 toimenpidekertomusta koskevassa mietinnössään
(UaVM 8/2000 vp). EY:n kehitysyhteistyön
tehokkuutta rasittaa avun maksatusten mittava jälkeenjääneisyys. Komission
tietojen mukaan edellisestä 8. Euroopan kehitysrahastosta
on edelleen, suurelta osin kohdemaissa käynnissä olevien
sotien tai konfliktien takia käyttämättä noin
9,9 miljardia euroa (noin 59 miljardia markkaa), kun ehdotetun vuodet
2000—2005 kattavan uuden 9. Euroopan kehitysrahaston suuruus
on 13,5 miljardia euroa (noin 80 miljardia markkaa).
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL
31/2001 vp) käsitellyt sopimuksen hyväksymiseen
ja voimaansaattamiseen perustuslain kannalta liittyviä kysymyksiä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan eduskunnan suostumus
on tarpeen Cotonoun sopimuksen hyväksymiselle siltä osin
kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan. Eduskunnan suostumus on
perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeen myös EU:n sisäisen
rahoituspöytäkirjan hyväksymiselle, sekä vastoin
hallituksen esityksessä todettua, myös EU:n sisäiselle
sopimukselle, joka koskee AKT-EY-kumppanuussopimuksen täytäntöönpanemiseksi
toteutettavia toimenpiteitä ja noudatettavia menettelyjä.
Näiden sopimusten hyväksymisestä voidaan
perustuslakivaliokunnan mukaan päättää äänten
enemmistöllä.
Valiokunta esittää perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaisesti, että eduskunta hyväksyy myös
sisäisen menettelytapasopimuksen. Valiokunta esittää myös
voimaansaattamislain täydentämistä perustuslakivaliokunnan
esittämällä tavalla siten, että lailla
saatetaan voimaan myös sisäisen menettelytapasopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvat
määräykset.
Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota hallituksen
esityksen sisältöön liittyvään
tekniseen seikkaan. Valiokunnan on vaikea nähdä perustetta
sille, miksi hallituksen esitykseen on sisällytetty eri
EU:n jäsenvaltioiden tai AKT-valtioiden puolesta sopimukset
allekirjoittaneiden henkilöiden allekirjoitukset, eräät
jopa useampaan kertaan. Esitykseen, joka siihen sisältyvien
yksityiskohtaisten tulli- ym. luetteloiden vuoksi on jo muutoinkin
yli 500-sivuinen, on sisällytetty yli 50 painosivua pelkkiä allekirjoituksia.