Ehdotus

Kaikkia jäsenvaltioita koskevat politiikkasuositukset kattavat kahdeksan osa-aluetta. Kysymys on makrotaloudesta sekä julkisen talouden laadusta ja kestävyydestä, työmarkkinoiden toiminnan tehostamisesta, hyödykemarkkinoiden rakenne-uudistuksista, rahoituspalvelumarkkinoiden integraatiosta, yrittäjyyden rohkaisemisesta, tietoon perustuvan talouden edistämisestä sekä ympäristön kannalta kestävän kehityksen vahvistamisesta. Suositukset kattavat samat aihealueet kuin vuosi sitten.

Makrotaloutta koskevat politiikkasuositukset perustuvat Barcelonan Eurooppa-neuvostolle tuotettuun avainkysymyksiä koskevaan asiakirjaan, jonka ECOFIN-neuvosto hyväksyi. Euroalueen jäsenvaltioille osoitetaan kolme suositusta. Näistä ensimmäinen koskee vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisten tavoitteiden saavuttamista viimeistään vuonna 2004. Toinen suositus liittyy talouspolitiikan hoitamiseen yleisemmin. Jäsenvaltioita kehotetaan pitämään huoli julkisen talouden vakaudesta ja välttämään myötäsyklistä talouspolitiikkaa. Kolmas yleisluontoinen makrosuositus liittyy pitkän aikavälin kestävyyteen, joka tulisi varmistaa ennen kuin väestön ikärakenteen muutokset ovat toteutunut tosiasia. Euroalueen ulkopuolisille maille osoitetut suositukset ovat samansuuntaisia kuin euroalueen maille. Niihin on liitetty myös valuuttakurssi- ja rahapolitiikkaa koskevia linjauksia, joiden merkitystä hintavakauden ja valuuttakurssien vakauden kannalta komissio korostaa. Lisäksi makrotaloutta koskevat suositukset sisältävät kaikkien jäsenvaltioiden osalta palkkakehitystä koskevia linjauksia, joiden yhteydessä painotetaan myös työmarkkinaosapuolten roolia ja myötävaikutusta olosuhteiden mukaan. On keskeistä, että nimellispalkkojen korotukset tukevat hintavakautta ja että reaalipalkkojen nousu ei ylitä työn tuottavuuden nousua eikä vaaranna kannattavuutta ja kapasiteetin ja työllisyyden kannalta tärkeitä tuotannollisia investointeja. Lisäksi kiinnitetään huomiota palkkakehityksen ja työn tuottavuuden väliseen yhteyteen ja vaihteluun. Työmarkkinaosapuolten ja palkkojen määräytymiseen vaikuttavien institutionaalisten järjestelyjen tulisi heijastaa näitä tekijöitä, jotta kilpailukyky ja työllisyyden kehitys voidaan turvata ammattialoittain ja alueittain.

Julkisen talouden laatua ja kestävyyttä koskevat suositukset painottavat pitkän aikavälin kestävyyden turvaamista erityisesti maissa, joissa julkinen velka on korkea tai jotka eivät ole saavuttaneet vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista tasapainoa.

Yksityiskohtaisemmat suositukset liittyvät vero- ja etuusjärjestelmien kehittämiseen työllisyyttä suosiviksi, inhimillisen pääoman kartuttamiseen julkisen rahoituksen avulla, julkisen menotalouden tehostamiseen sekä Tukholman Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyyn kolmiosaiseen ikääntymisstrategiaan. Tässä yhteydessä esitetään myös eläkepolitiikan uudistamista koskeva suositus, jossa viitataan Eurooppa-neuvostojen hyväksymiin yhteisiin, joskin varsin yleisluontoisiin tavoitteisiin. Lopuksi painotetaan yhteistyön jatkamista haitallisen verokilpailun välttämiseksi.

Työmarkkinoiden osalta todetaan, että edistyminen Lissabonin työllisyystavoitteen saavuttamiseksi on jatkunut viime vuonna, joskin aiempaa hitaampana. Työllisyysaste on nyt 64 %, kun sen tulisi vuonna 2010 olla 70 %. Myös naisten ja ikääntyvien työntekijöiden työllisyysasteet ovat kaukana tavoitteesta. Tavoitteen saavuttamista ovat edistäneet kasvu, palkkamaltti ja uudistukset, joita on toteutettu verotuksen ja aktiivisten työmarkkinatoimien alueilla. Komissio arvioi, että uudistustahti on hidastunut viime vuoden aikana. Se viittaa niihin haasteisiin, joita se on jo edellä nostanut esille, korostaa palkkojen muodostusta ja koulutusta koskevia suosituksia sekä toteaa, että neuvosto on helmikuussa 2002 hyväksynyt työllisyyssuuntaviivat, jotka ovat yhdenmukaiset talouspolitiikan suuntaviivojen kanssa. Yksityiskohtaisissa suosituksissa viitataan paljolti samoihin seikkoihin kuin Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmissä. On puututtava paitsi vero- ja etuusjärjestelmiin myös muihin kannustintekijöihin mukaan lukien erilaiset työmarkkinoita koskevat säädökset. Aktiivisen työvoimapolitiikan toimia on kohdennettava ja työvoiman liikkuvuutta edistettävä sekä alueellisesti että ammattialoittain. Suositukset kiinnittävät huomiota työorganisaation joustavuuteen sekä naisten työmarkkinoille tulon helpottamiseen mm. lasten päivähoitoa kehittämällä.

Hyödykemarkkinoiden osalta Lissabonin strategian menestys on ollut puolinaista. Voidaan havaita monia edistysaskelia (sisämarkkinadirektiivit, julkiset hankinnat, valtiontuet, kilpailuviranomaisten asema, televiestintä- ja sähkömarkkinat). Toisaalta voidaan nimetä myös alueita, joilla edistyminen on ollut hidasta, kuten palvelujen sisämarkkinat. Suositukset kiirehtivät sisämarkkinoiden toteuttamista, tehokkaan kilpailun varmistamista sekä verkostotoimialojen uudistamisen jatkamista sen eri alueilla.

Rahoituspalvelujen markkinoiden integraation ja tehokkuuden lisääminen on ollut monin tavoin ajankohtainen kysymys viime aikoina. Kysymys on rahoituspalvelumarkkinoita ja riskipääomaa koskevien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta. Kaksi ensimmäistä suositusta koskevat näitä. Barcelonassa hyväksyttiin varsin selkeät tavoitteet rahoitusmarkkinalainsäädännön hyväksymiseksi. Kolmas rahoitusmarkkinoihin liittyvä suositus kehottaa varmistamaan sen, että kansallisella ja yhteisön tasolla toimii tehokas viranomaisten välinen valvontayhteistyö.

Yrittäjyyttä käsittelevät suositukset painottavat toimenpiteitä, joilla luodaan liiketoimintaystävällinen ympäristö mm. kehittämällä yritysverotusta ja säädösympäristöä, tehostamalla julkisia palveluja sekä purkamalla rajat ylittävää taloudellista yhteistyötä estäviä rajoituksia. Edelleen suosituksissa viitataan pieniä yrityksiä koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan ja sen sitoumuksiin sekä erityisesti varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan riskinottoon ja liikkeenjohtotaitojen saatavuuteen.

Tietoyhteiskunta on Euroopan eri maissa kehittynyt kovin eri tavoin. Erot liittyvät sekä T&K-panostukseen että innovaatiotoimintaan, kuten patenttien hakemiseen. Euroopan kilpailukyvyn vuoksi olisi panostusta inhimilliseen pääomaan, tutkimukseen ja informaatioteknologiasektoriin lisättävä, erityisesti yksityisellä sektorilla. Kansalaisten mahdollisuutta hyödyntää tietoyhteiskuntaa olisi kehitettävä. Myös koulutusjärjestelmiä olisi voitava sopeuttaa paremmin tätä tarkoitusta varten. Suositukset korostavat 3 %:n BKT-osuuden saavuttamista T&K-rahoituksessa siten, että 2/3 tulisi yksityiseltä sektorilta. Tähän tarvitaan kannustimia ja paremmin toimivia riskirahoitusmarkkinoita. Olisi tehostettava yritysten ja yliopistojen välisiä yhteyksiä sekä Euroopan laajuista yhteistyötä tutkimuksen ja innovaatioiden alueella. Informaatioteknologian käytön edistäminen sekä koulutuksen tehostaminen ovat myös suositusten kohteina. Nämä ovat peräisin Barcelonan päätelmistä.

Lopuksi suuntaviivoissa painotetaan ympäristön kannalta kestävän kehityksen vahvistamista. Tukholman Eurooppa-neuvosto kehotti liittämään tämän dimension talouspolitiikan suuntaviivoihin. Perustelut esitetyille suosituksille liittyvät siihen, että markkinamekanismi ja taloudellisten instrumenttien käyttö on kaikkein kustannustehokkain tapa toteuttaa näitä ympäristön kannalta kestävyyttä tukevia toimia. Tämän mukaisesti jäsenvaltioiden tulisi painottaa näiden keinojen käyttöä politiikassaan. Erityisesti nostetaan esille kuljetussektori, jossa tulisi luoda yhtenäisiä järjestelmiä ulkoisvaikutusten huomioon ottamiseksi. Toinen suositus koskee Kioton tavoitteita ja valmistautumista päästökaupan käyttöönottoon jäsenvaltioissa. Muut suositukset ovat vähemmän laajakantoisia tai ovat peräisin jo aikaisemmilta vuosilta, kuten yhtenäisen energiaverokehikon käyttöönotto eurooppalaisella tasolla.

Maakohtaiset talouspolitiikkasuositukset

Asiakirjan toisessa osassa käsitellään maakohtaisia suosituksia. Suositukset ovat paljolti samansuuntaisia kuin vuosi sitten. Tämä on luonnollista, koska talouden rakenteelliset ongelmat eivät voi korjaantua kovinkaan nopeasti. Komissio ei ole kuitenkaan uusinut suosituksia, jos on voitu selvästi osoittaa, että jäsenvaltioissa on ryhdytty korjaaviin toimiin. Esimerkiksi Suomelle ei ole osoitettu enää suositusta julkisen talouden ylijäämän säilyttämisestä eikä kilpailun lisäämisestä vähittäiskaupan, rakentamisen ja viestinten alalla. Myöskään riskipääomamarkkinoiden kehittämistä koskevaa suositusta ei ole enää uusittu. Suuntaviiva-asiakirjassa ei ole tänä vuonna esitetty lainkaan eriteltyjä rahoitusmarkkinasuosituksia. Toisaalta jäljelle jääneet ja uudet suositukset ovat entisestään tarkentuneet. Suomelle on esitetty kaikkiaan kahdeksan maakohtaista suositusta.

Suomelle osoitettujen maakohtaisten suositusten aluksi komissio kiinnittää huomiota mm. palvelujen hintakehitykseen ja korkeaan työttömyyteen, jota se pitää valtaosin rakenteellisena. Työllisyyspolitiikan toimet ovat sen mukaan osin ristiriitaisia, vaikka kannustimia työn tekemiseen ja työmarkkinoille paluuseen onkin vahvistettu. Väestön ikääntymisen vaikutuksiin ollaan valmistauduttu, mutta eläkeuudistusten etenemistä komissio haluaisi vauhdittaa. Se kiinnittää huomiota lisäksi korkeaan hintatasoon, minkä vuoksi kilpailun edistäminen erityisesti määrätyillä aloilla on tarpeen.

Budjettipolitiikan osalta todetaan, että Suomen tulee euroalueen jäsenenä:

• Välttää merkittävää poikkeamaa keskipitkän ajan menokehyksistä, joissa on sitouduttu vuoden 1999 reaaliseen menotasoon. Vuoden 2002 menotavoitteesta on pidettävä kiinni ja vuoden 2003 budjetissa olisi toteutettava tarpeelliset säästötoimet.
• Kunnallistalouden tasolla olisi vahvistettava budjettikuria ja luotava tehostettu seurantamekanismi tätä varten, jotta uudet säädökset kunnallistalouden tasapainon ylläpitämisestä keskipitkällä aikavälillä toteutuisivat.
• Käynnissä olevan eläkeuudistuksen täytäntöönpanoa olisi jatkettava toteuttamalla varhaisessa vaiheessa eläkkeiden laskentatavan muutokset, jotka ottavat huomioon odotettavissa olevan eliniän pidentymisen ja ulottavat laskentatavan perustumaan koko työuran aikaisiin ansioihin.

Työmarkkinoiden osalta komissio suosittaa, että Suomessa:

• Varmistetaan työnteon kannattavuus korkean rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi. Työmarkkinoiden uudistamisen tulisi kattaa etuusjärjestelmät, mukaan lukien ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen liittyvät järjestelmät sekä matalatuloisia koskevien korkeiden marginaaliverojen alentaminen. Tarkastelun tulisi koskea myös työmarkkinatuen kriteereitä sekä työsuhdeturvaa koskevaa lainsäädäntöä.
• Olisi jatkettava aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuuden lisäämistä ja suunnattava niitä uudelleen koskemaan niitä henkilöitä, joilla on suurin riski joutua pitkäaikaistyöttömiksi.

Hyödykemarkkinoiden osalta komissio esittää, että Suomen tulisi:

• Tehostaa kilpailua julkisten palvelujen alueella erityisesti kunnallistasolla lisäämällä yksityisen sektorin osallistumismahdollisuuksia ja julkisten palvelutuottajien välistä kilpailua.
• Helpottaa yritysten perustamista lyhentämällä edelleen aikaa, joka tarvitaan uuden yrityksen rekisteröimiseksi.
• Antaa suomalaisille kilpailuviranomaisille perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklojen mukainen toimivalta.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston kanta ei ole ollut valiokunnan käytettävissä.