Perustelut
Valiokunta viittaa aikaisempaan lausuntoonsa (YmVL 14/2011
vp — U 53/2011 vp) ja toteaa, että vuoden
2011 jälkeen sekä EU:n että kansallisessa
lohipolitiikassa on tapahtunut edistymistä. Valiokunta
pitää valmisteilla olevaa EU:n asetusehdotusta
Itämeren lohikannan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta
erittäin tärkeänä ja katsoo,
että se tulisi saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti.
Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätökset
kansallisen kalatiestrategian sekä lohi- ja meritaimenstrategian
2020 toteuttamisesta, joissa kummassakin asiassa on löydetty kansallinen
yhteisymmärrys. Valiokunta korostaa sitä, että näiden
kansallisten strategioiden keskeiset tavoitteet tulee pyrkiä sisällyttämään myös
EU:n lohenhoitosuunnitelmaan.
Valiokunta toteaa, että Kansainvälinen merentutkimusneuvosto
(ICES) on ilmaissut huolensa Itämeren lohikantojen tilasta
ja geneettisestä monimuotoisuudesta sekä tieteellisissä lausunnoissaan
todennut, että eräät Itämeren
jokien lohikannat ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella.
Myös Itämeren suojelukomissio (HELCOM) on kiinnittänyt
huomiota Itämeren lohikantojen tilaan, ja Itämeren
toimintaohjelmaan (Baltic Sea Action Plan) on sisällytetty useita
lohensuojeluun liittyviä toimia. Itämeren pohjoisosien
lohikannat ovat vahvistuneet vuodesta 2012 lähtien, jolloin
jokeen nousseiden emokalojen määrät alkoivat
kasvaa Pohjanlahden lohijoissa. Tällä hetkellä arvio
lohikantojen tilan kehityksestä on positiivinen, ja ero
on merkittävä verrattuna syksyyn 2011, jolloin
Itämeren monivuotista lohenhoitosuunnitelmaa viimeksi tarkasteltiin.
Valiokunta kuitenkin toteaa myös, että eteläisellä Itämerellä on
edelleen useita heikossa tilassa olevia lohikantoja.
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES tarkasteli
vuonna 2014 niitä tekijöitä, jotka estävät
tai hidastavat Itämeren heikkojen lohikantojen vahvistumista.
Tarkastelun kohteena olivat paikallinen kalastus sekä lisääntymisalueiden
laatutekijät. Yksittäistä yhteistä tekijää ei
ollut, vaan elpymisen esteet vaihtelivat riippuen merialueesta
ja joesta. ICES suositteleekin jokikohtaisten toimenpideohjelmien
laatimista. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Itämeren lohikannan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta neuvoteltaessa
luodaan kannustimia jäsenvaltioille käyttää olemassa
olevia rahoitusinstrumentteja jokikohtaisten toimenpideohjelmien laatimiseksi
ja toteuttamiseksi. Etenkin Baltian maiden lukuisiin pieniin luonnonlohijokiin
tarvittaisiin ajantasaiset toimenpideohjelmat.
Valtioneuvoston pyrkimys vähentää sekakantakalastusta
Itämeren pääaltaalla on kannatettava
kehityssuunta. Valiokunta korostaa tarvetta tiukentaa nopealla aikataululla
avomerikalastuksena tapahtuvan siimakalastuksen säätelyä Itämeren
eteläosissa. Ajosiimapyynti on tyypillisesti valikoimaton
lohen pyyntimuoto, joka mitan täyttävien, vahvoista
lohikannoista peräisin olevien lohien lisäksi
kohdistuu myös alamittaisiin lohiin ja uhanalaisiin lohikantoihin.
EU:n lohikantojen hoitosuunnitelman osalta valiokunta painottaa
EU:n kalastuspolitiikan poisheittokieltoa koskevaa keskeistä periaatetta.
Poisheittokiellon tavoitteena on ei-toivotun saaliin, kuten alamittaisten
kalojen tai väärää lajia tai
kantaa olevien kalojen saaliiksi joutumisen välttäminen
parantamalla pyydysten valikoivuutta ja luopumalla valikoimattomista
pyyntitavoista. Ajosiimakalastus on sekakantakalastusta ja kohdistuu
myös eteläisen Itämeren heikkoihin lohikantoihin,
joten poisheittokiellon tavoitteiden toteuttamiseksi sitä pitää vähentää.
Valiokunta katsoo lisäksi, että hoitosuunnitelman
tavoitteena tulee olla pohjoisen vahvempien ja etelän heikompien
lohikantojen pyyntialueiden erottaminen, jotta voidaan paremmin
määrittää lohikantojen kestävyyden
mukaiset pyyntikiintiöt.
Euroopan parlamentti esittää EU:n lohenhoitosuunnitelmaan
liittyen velvoiteistutusten lopettamista, jolloin vain tuki-istutukset
sallittaisiin. Valiokunta katsoo valtioneuvoston kannan mukaisesti,
että nykyisiä vesi- ja ympäristölainsäädännön
perusteella määrättyjä lohen
velvoiteistutuksia ei tule lopettaa. Velvoiteistutusten poikasmääriä voidaan
kuitenkin hallitusti tarkistaa kansallisen lohistrategian tavoitteiden
mukaisesti. Osa kalastamatta jäävistä istutuslohista saattaa
eksyä luonnonkantajokiin ja mahdollisesti haitata niissä luonnonvaraisten
lohikantojen lisääntymistä ja aiheuttaa
ongelmia monimuotoisuuden säilyttämiselle. Eksykkien
vaikutuksia luonnonlohikantoihin tulee seurata, jotta mahdolliset
geneettiset haitat voidaan torjua. Istutusten tarkistamisesta mahdollisesti
säästyneet varat tulee käyttää vaelluskalojen
luontaista lisääntymistä tukeviin toimenpiteisiin,
kuten kalateiden rakentamiseen ja jokialuekunnostuksiin.
Valiokunta toteaa, että vapaa-ajankalastuksen lohisaaliiden
määriä koskevat tiedot eivät ole
tällä hetkellä riittäviä,
vaikkakaan esimerkiksi Itämeren pääaltaan
vetouistelusaaliit eivät ole nykytietojen mukaan kovin
suuria. Vetouistelun suosio eteläisellä Itämerellä on
ollut kuitenkin kasvussa, joten on perusteltua seurata myös
sen saaliita. Muun kuin ammattikalastuksen lohta koskevaa tilastointia
tulee parantaa, jotta voidaan paremmin arvioida Itämerellä tapahtuvaa
kalastusta kokonaisuutena. Monivuotisen hoitosuunnitelman tulee
luoda yleiset tavoitteet vapaa-ajankalastuksenkin saaliin seurantaan.