Asia on saapunut eduskuntaan. Asia on lisäksi lähetetty ympäristövaliokuntaan lausunnon antamista varten.

Valiokunta lähetti asian tiedoksi liikenne- ja viestintävaliokuntaan.

Ympäristövaliokunnan lausunto YmVL 22/2023 vp on saapunut valiokuntaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunto LiVL 1/2024 vp on saapunut valiokuntaan.

Valiokunta päätti lähettää mahdollisia toimenpiteitä varten liikenne- ja viestintävaliokuntaan ja ympäristövaliokuntaan jatkokirjelmän UJ 7/2025 vp - U 72/2023 vp.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunto LiVL 9/2025 vp on saapunut valiokuntaan.

Valiokunta merkitsi saapuneeksi ympäristövaliokunnan kannanoton: Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja viittaa yleisesti aikaisempaan lausuntoonsa (YmVL 22/2023 vp) tukien asetusehdotusta yleisesti autoalan kiertotalouden edistämiseksi ja tuottajavastuun laajentamiseksi korostaen samalla, että tarpeetonta hallinnollista taakkaa tulee välttää ja jäsenvaltioille jätetään riittävästi kansallista liikkumavaraa sääntelyn tarkoituksenmukaisen toimeenpanon varmistamiseksi. Asetusehdotukseen ei sisälly Suomen tuottajavastuujärjestelmää vastaavaa tuottajan ensisijaista oikeutta järjestää jätehuolto. Suomi on ehdottanut, että asetukseen lisättäisiin jäsenvaltioille mahdollisuus säätää, että valtuutetut käsittelylaitokset voisivat ottaa vastaan romuajoneuvoja vain yhteistyössä tuottajan tai tuottajayhteisön kanssa tai vaihtoehtoisesti vain, jos valtuutetulla käsittelylaitoksella on sopimus tuottajan tai tuottajayhteisön kanssa. Suomen ehdotukset eivät ole saaneet riittävästi kannatusta neuvoston työryhmässä. Asetukseen on kuitenkin lisätty säännös, jonka mukaan tuottaja tai tuottajayhteisö voisi tehdä sopimuksia valtuutettujen käsittelylaitosten kanssa tuottajavastuuvelvoitteiden hoitamiseksi. Sopimusten tulisi olla oikeudenmukaisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen mukaan sopimusten tulisi olla kilpailulainsäädännön mukaisia eikä niissä saisi kieltää valtuutettuja käsittelylaitoksia myymästä romuajoneuvojen käsittelystä peräisin olevia osia, komponentteja tai materiaaleja muille kuin tuottajalle tai tuottajayhteisölle. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin ensisijaisena sitä, että jäsenvaltioilla olisi kansallista liikkumavaraa laajennetun tuottajavastuun täytäntöönpanossa. Viimekädessä voidaan hyväksyä myös ratkaisu, jossa tuottaja tai tuottajayhteisö voi tehdä valtuutettujen käsittelylaitosten kanssa sopimuksia, joiden tulisi olla oikeudenmukaisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Tuottajan velvollisuus kattaa jätehuoltokustannukset, kun ajoneuvosta tulee romuajoneuvo toisessa jäsenvaltiossa, on oikeansuuntainen, mutta sääntelyn toteuttamiskelpoisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta on vielä tarpeen arvioida. Valiokunta korostaa, että tuottajavastuun päätavoite on tasapaino velvoitteiden ja oikeuksien välillä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tuottajayhteisö loisi vain puitteet jätehuoltojärjestelmälle, mutta sille jäisi ainoastaan kustannusvastuu jätteistä. Tuottajavastuun kantavien periaatteiden mukaista on, että tuottajat hyötyvät romuajoneuvoista myös niiden positiivisen arvon osalta. Pelkkä kustannuslisä nostaa kuluttajahintoja ja voi vaarantaa jätehuollon syrjäisemmillä alueilla. Asetusehdotuksen määritelmät ovat kehittyneet parempaan suuntaan siltä osin kuin on kysymys romuajoneuvon määritelmästä ja siihen liittyen kulttuurisesti tai historiallisesti tärkeitä ajoneuvoja, niiden korjaamista koskevista säännöksistä ja näihin liittyvän harrastustoiminnan jatkamisesta. Valiokunta pitää myös kiertotalouden periaatteiden mukaisena sitä, että vanhoihin autoihin liittyvä keräily- ja harrastustoiminta voi jatkua, eikä sääntely vaikeuta tähän liittyvää ajoneuvojen ja niiden varaosien myyntiä ja ostamista. Ellei näitä voida rajata soveltamisalan ulkopuolelle, tulee kansallista liikkumavaraa edistää mahdollisimman laajasti myös tältä osin.