Direktiiviehdotus

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisen suojan lujittaminen jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisellä. Ehdotukseen on sisällytetty III pilarin yhteistyössä vuonna 1995 tehdyn Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien kolmen pöytäkirjan ne määräykset, joilla yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden aineellista rikoslainsäädäntöä. Lisäksi direktiiviin on otettu määräykset kansallisten viranomaisten ja komission välisestä yhteistyöstä. Direktiivi ei siis sisältäisi uusia velvoitteita jäsenvaltioille, vaan se siirtäisi jo hyväksyttyjen yleissopimusten aineellista rikosoikeutta koskevan sisällön direktiiviin eli I pilariin.

Valtioneuvoston kanta

Hyväksymällä direktiivin oikeusperustaksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 280 artiklan jäsenvaltiot hyväksyisivät, että yhteisöllä on toimivalta aineellisen rikosoikeuden osalta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa. Lähtökohtana on ollut, että I pilarissa EY:llä ei ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia normeja, vaikka yhteisön oikeus voi välillisesti vaikuttaa kansalliseen rikosoikeuteen. Yleisesti on katsottu, että direktiiveissä ei voida velvoittaa jäsenvaltioita säätämään rikosoikeudellisia sanktioita direktiiviin perustuvien säännösten rikkomisesta. Rikosoikeudellisen yhteistyön on katsottu kuuluvan III pilarin hallitusten väliseen yhteistyöhön. Myös valtioneuvosto on aikaisemmissa kannanotoissaan suhtautunut kielteisesti siihen, että yhteisöoikeudellisella I pilarin direktiivillä jäsenvaltio velvoitettaisiin säätämään rikosoikeudellisista velvoitteista.

Komission direktiiviehdotus perustuu 280 artiklan 4 kohdan erityismääräykseen, joka komission mukaan asettaa yhteisön taloudelliset edut erityisasemaan siten, että niiden osalta aineellisen rikosoikeuden yhdenmukaistaminen olisi mahdollista I pilarissa. Keskeisenä ongelmana on, miten erityismääräystä on tulkittava. Valtioneuvosto katsoo, että perustamissopimuksen 280 artiklaa on varsin perusteltua tulkita siten, että se ei anna toimivaltaa rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Komission tulkinta ei ole kuitenkaan täysin poissuljettu. Tulkinnan valinnassa on hyvin pitkälle kyse poliittisen valinnan tekemistä siitä, kuinka pitkälle yhteisön toimivallan halutaan kehittyvän. Eduskunnan linjausten mukaisesti Suomi ei kannattanut hallitusten välisessä konferenssissa rikosoikeuden siirtämistä unionin tässä vaiheessa ylikansalliseen päätöksentekoon. Yleinen vallitseva käsitys jäsenvaltioiden keskuudessa on, että Amsterdamin sopimuksella muutetut perustamissopimuksen määräykset eivät anna yhteisölle toimivaltaa rikosoikeuden alalla.

Jos tällä hetkellä nähtäisiin poliittista tarvetta muuttaa rikosoikeudelliseen toimivaltaan liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä, asia tulisi ottaa esille seuraavassa hallitusten välisessä konferenssissa. Koska kyse on merkittävästä periaatteellisesta ratkaisusta, sitä ei tulisi tehdä komission ehdottamalla tavalla tulkitsemalla laajasti perustamissopimuksen määräyksiä. Valtioneuvosto ei tue näkökantaa, että kyseinen poliittisesti merkittävä kysymys ratkaistaisiin artiklan jossain määrin epäselvän sanamuodon tulkinnalla, eikä katso perustelluksi muuttaa tässä yhteydessä aikaisempaa kantaansa rikosoikeuden ja yhteisöoikeuden suhteesta. Valtioneuvosto suhtautuu näin ollen torjuvasti komission ehdotukseen, koska ehdotukselle ei katsota olevan riittävää oikeusperustaa.