Perustelut

Valiokunnan lähtökohdat

Valiokunta on käsitellyt asiaa hallituksen kertomukseen sisältyvien, lakivaliokunnan omien lausumien osalta, joista yksi kuuluu työministeriön ja loput oikeusministeriön hallinnonalaan. Kertomukseen sisältyy 12 tällaista lausumaa. Lisäksi valiokunta on tarkastellut edustajan ehdotuksen perusteella hyväksyttyä lausumaa seksuaalirikossäännösten soveltamisesta.

Lakivaliokunta pitää hallituksen selostuksia ja kannanottoja lausumista asianmukaisina. Valiokunta esittää hallituksen selvitysten johdosta seuraavat huomautukset.

Poistettavat lausumat

Hallituksen käsityksen mukaan seuraavat lausumat eivät enää anna aihetta toimenpiteisiin:

• Lasten parissa työskentelevien taustan selvittäminen

  HE 8/1999 vp

• Menettämisseuraamukset, laajennettu hyödyn menettäminen

  HE 80/2000 vp

• Tuomioistuinasioiden oikeuspaikka

  HE 57/2000 vp

  Eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan ehdotuksesta kaksi lausumaa, joista toinen edellyttää, että asetuksen tasoiset virkasyytteenoikeuspaikkaa koskevat säännökset kumotaan mahdollisimman nopeasti.

• Perintösopimus, yritysten ja maatilaomaisuuden arvostussäännöt, perintö- ja lahjaverolaki

  HE 77/2000 vp

  Eduskunta hyväksyi lakivaliokunnan ehdotuksesta kaksi lausumaa, joista toinen edellyttää, että perintö- ja lahjaverolakia muutetaan niin, että yritysten ja maatilaomaisuuden arvostussäännöt perintöverotuksessa palautetaan ennen vuotta 1993 vallinneelle tasolle.

Valiokunta yhtyy hallituksen käsitykseen, etteivät mainitut lausumat anna enää aihetta toimenpiteisiin, ja ne voidaan valiokunnan mielestä poistaa.

• Seksuaalirikossäännösten soveltaminen ja seksuaalirikoksia koskevan lainuudistuksen vaikutukset, HE 6/1997 vp, HE 117/1997 vp sekä K 3/2002 vp

  Eduskunta hyväksyi 15.6.1998 ed. Pirjo-Riitta Antvuoren ehdotuksesta seksuaalirikossäännösten soveltamista koskevan lausuman. Lausuma edellytti hallituksen sisällyttävän vuotta 2001 koskevaan hallituksen kertomukseen selvityksen siitä, miten uusia seksuaalirikossäännöksiä on sovellettu viranomaistoiminnassa ja oikeuskäytännössä.

    Vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa (K 3/2002 vp) ilmoitettiin, että seksuaalirikosten viranomais- ja tuomioistuinkäsittelyä koskevia tietoja sisältyy Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosittaiseen Rikollisuustilanne-julkaisuun.

    Kertomuksesta antamassaan lausunnossa lakivaliokunta totesi, ettei kertomukseen sisältynyt eduskunnan edellyttämää selvitystä. Pelkkää viittausta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuun ei pidetty asianmukaisena eikä riittävänä. Selvitys oli edellytetty annettavaksi nimenomaan hallituksen toimenpidekertomuksessa, koska silloin valiokunnalla on eduskunnan työjärjestykseen sisältyvien valiokuntien toimivaltasäännösten puitteissa luonteva tilaisuus tarkastella uudistuksen vaikutuksia ja esittää sitä koskevia näkökantojaan.

    Valiokunta totesi tuolloin, että sanamuotonsa johdosta lausuma raukeaa vuotta 2001 koskevan kertomuksen yhteydessä. Jotta valiokunta kuitenkin saisi lausumassa tarkoitetun mahdollisuuden seksuaalirikossäännösten tarkasteluun, valiokunta ehdotti hyväksyttäväksi lausuman, että hallitus sisällyttää vuotta 2002 koskevaan hallituksen toimenpidekertomukseen selvityksen siitä, miten uusia seksuaalirikossäännöksiä on sovellettu viranomaistoiminnassa ja oikeuskäytännössä (LaVL 14/2002 vp). Seksuaalirikoksia koskevan lausuman perusteena oli raiskausta koskevien rikoslain 20 luvun säännösten uudistaminen. Raiskauksen tunnusmerkistö- ja rangaistussäännökset jaettiin kolmeen törkeysasteeseen rikoslain kokonaisuudistuksessa noudatetun periaatteen mukaisesti. Uudistuksen epäiltiin johtavan rangaistuskäytännön lievenemiseen, jos tuomioistuimet ja viranomaiset ryhtyvät soveltamaan lievintä rangaistussäännöstä — pakottaminen sukupuoliyhteyteen — myös tekoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu.

    Kertomuksesta ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta toteaa, ettei rikoslain raiskausta koskevien säännösten uudistaminen ole johtanut rangaistuskäytännön lievenemiseen tai mahdollisia yksittäistapauksia lukuun ottamatta lievimmän rangaistussäännöksen epäasialliseen soveltamiseen. Raiskauksista tuomitut rangaistukset ovat ankaroituneet. Rangaistuskäytännön ankaroituminen alkoi vuoden 1998 tienoilla, eli noin vuosi ennen uusien säännösten voimaantuloa. Tunnusmerkistöjen laajentuminen ja raiskauksen muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi ovat myötävaikuttaneet raiskausrikoksista nostettujen syytteiden määrän lisääntymiseen.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, etteivät myöskään seksuaalirikoksia koskevat lausumat anna enää aihetta toimenpiteisiin.