Perustelut
Yleistä
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on jatkoa vuoden
2004 selonteolle. Siinä arvioidaan Suomen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaa kokonaisvaltaisesti ja esitetään
valtioneuvoston 2010-luvun loppupuolelle ulottuvat linjaukset.
Valtiovarainvaliokunta rajoittuu lausunnossaan selonteon käsittelyyn
oman toimialansa näkökulmasta ja tarkastelee lähinnä valtiontalouteen
liittyviä kysymyksiä. Valiokunta toteaa, että selonteko
on linjannut määrärahatarpeet ainoastaan
puolustusministeriön hallinnonalalle. Selonteon mukaiset
toimenpiteet edellyttävät kuitenkin lisäresursseja
muillekin sektoreille. Valiokunta on tarkastellut selonteon käsittelyn yhteydessä
myös
valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille
2010—2013.
Puolustusministeriön hallinnonala
Suomen puolustus perustuu edelleen yleiseen asevelvollisuuteen
ja koko maan kattavaan alueelliseen puolustukseen. Sodan
ajan joukkojen määrää, 350 000:ta
henkilöä, vähennetään pitkällä aikavälillä ottaen
huomioon turvallisuusympäristössä tapahtuvat
muutokset, käytössä olevat resurssit,
ikäluokkien pieneneminen ja materiaalin vanheneminen. Puolustusvoimien
kehittämisen painopiste siirtyy nykyisestä ilmapuolustuksesta
vuoden 2012 alussa maavoimien alueellisten joukkojen ja vuoden 2016
jälkeen maavoimien operatiivisten joukkojen kehittämiseen.
Selonteon mukaan puolustuskyvyn ylläpidon,
kehittämisen ja käytön tavoitteet ovat saavutettavissa
vuoden 2008 puolustuksen kokonaisrahoituksen reaalitasolla, jossa
otetaan huomioon puolustusmateriaalin kallistuminen.
Selonteossa todetaan, että vuotuinen hinta- ja kustannustasomuutos
katetaan täysimääräisesti. Valiokunnan
saaman selvityksen perusteella puolustusvoimien toimintamenojen
(mom. 27.10.01) ja sotilaallisen kriisinhallinnan kalusto- ja hallintomenojen
(mom. 27.30.20) osalta hintatasotarkistus tehdään
elinkustannusindeksin kehitystä vastaavasti. Puolustusmateriaalihankintojen
(mom. 27.30.18) osalta hintatasotarkistus tehdään
teollisuuden tuottajahintaindeksin alaerän DK
(koneiden ja laitteiden valmistus) kehitystä vastaavasti.
Ennakollisen korotuksen suuruus on molemmissa laskentatavoissa
1,5 prosenttia. Kun lopullinen tieto indeksien kehityksestä saadaan,
tehdään tarvittavat korjaukset. Laskennan peruslähtökohtana käytetään
indeksien vuoden 2007 vuosikeskiarvoja. Myös jatkossa hintatasotarkistus
tehdään vuoden keskimääräisen
hintakehityksen mukaisesti käyttäen indeksien
vuosikeskiarvoja.
Selonteon mukaan vuonna 2011 puolustusbudjettiin tehdään
indeksitarkastuksen lisäksi kahden prosentin tasokorotus.
Menoja lisätään kahdella prosentilla
edellisen vuoden puolustusministeriön hallinnonalan kehykseen
luettavien menojen yhteismäärästä,
ja reaalitason säilyttämiseksi tähän
lisäykseen tehdään vuosittain kahden
prosentin korotus. Käytännössä tämä tarkoittaa
noin 50 miljoonan euron tasokorotusta.
Valtion omaisuuden arvon turvaamiseksi tehtävä toimitilojen
kunnossapidon tason nosto on tarkoitus kattaa tulevissa puolustusbudjeteissa, mikäli
toimitilojen omistaja ei vastaa näistä kustannuksista.
Tästä aiheutuu 9—10 miljoonan euron vuotuiset
menot. Kunnossapidon tehostamiseen tarvittava lisärahoitus
on osa puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen rahoitusvajetta, josta
tulee sopia pikaisesti puolustusministeriön ja valtiovarainministeriön
välillä. Kiinteistöuudistuksen
rahoitusvaje ei sisälly kahden prosentin tasokorotukseen.
Valiokunta toteaa, että olemme lähestymässä vaihetta,
jossa rahoituksen näkökulmasta ja sen pakottamana
puolustusjärjestelmämme perusteet nousevat tarkasteluun.
Hallittu ylläpito ja kehittäminen ei ole mahdollista
ilman osoitettua tasokorotusta, jota on suunniteltu käytettäväksi mm.
alueellisten joukkojen kehittämiseen. Valiokunta pitää kahden
prosentin korotusta perusteltuna puolustusvoimien kehittämisen
kannalta. Myös valtiontalouden kehyspäätöksessä on otettu
huomioon selonteon linjaamat puolustushallinnon määrärahalisäykset.
Jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi
globaalin talous- ja finanssikriisin vaikutuksesta, puolustushallinnon
tulee arvioida puolustusmenoja tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi
selvittämällä laajasti erilaiset vaihtoehdot.
Valiokunta pitää välttämättömänä yleisen
asevelvollisuuden ja koko maan puolustamisen säilyttämistä sekä niitä edellyttävän
varuskuntarakenteen turvaamista.
Valiokunta painottaa, että uskottavan ja ajanmukaisen
suorituskyvyn varmistaminen edellyttää budjetin
sisäistä tasapainoa, jossa budjetti jakaantuu
tasaisesti: kolmannes materiaalihankintoihin, kolmannes henkilöstömenoihin
ja kolmannes toimintaan. Valiokunta pitää lisäksi aiempien
kannanottojensa tavoin tärkeänä, että huoltovarmuuden
turvaamiseksi tulee pyrkiä ohjaamaan hankintalainsäädännön
antamien mahdollisuuksien puitteissa vähintään
puolet hankintamäärärahoista kotimaassa
toimivalle teollisuudelle.
Valiokunta korostaa, että puolustusmateriaalin nopea
hinnannousu, tekninen kehitys ja saatavuus sekä riippuvuus
kansainvälisestä huoltovarmuudesta edellyttävät
puolustuskyvyn kehittämisessä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä riittäviä
resursseja.
Kansainvälisellä verkottumisella mahdollistetaan
avun antaminen ja vastaanottaminen, osallistuminen kriisinhallintaan,
materiaalihankintojen kustannustehokkuus sekä huoltovalmiuden
tehostaminen. Suomelle on erittäin tärkeää olla
mukana eurooppalaisessa yhteistyössä ja Euroopan
puolustusviraston hankkeissa.
Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti pohjoismaisen
yhteistyön kehittämiseen. Sen avulla voidaan löytää säästöjä ja
tehokkuutta tuottavia ja turvallisuutta lisääviä yhteistyömuotoja
ja -hankkeita. Tämä heijastuu mahdollisesti myös
puolustustarvikkeiden hankintoihin ja vaikuttanee Pohjoismaiden
puolustus- ja turvallisuusteollisuuteen. Valiokunta pitää tästäkin
näkökulmasta tärkeänä riittävää panostusta
tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä muutenkin kotimaisen
puolustusteollisuuden kilpailukyvyn vahvistamista puolustus- ja
turvallisuusteollisuusstrategian mukaisesti.
Selonteon mukaan puolustusvoimien henkilöstömäärä on
tarkoitus pitää noin 15 000 henkilön
tasolla. Hallinnonalan kehittämisessä otetaan
huomioon valtioneuvoston tuottavuusohjelmaan liittyvät
tavoitteet, mutta ne eivät saa heikentää puolustusvoimien
ydintoimintoja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuottavuusohjelmissa
linjattu 13 789 henkilötyövuoden taso
voidaan saavuttaa esimerkiksi ottamalla käyttöön
uusia kumppanuusohjelmia. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ilmeni
myös, että puolustushallinnossa jo toteutetuilla
kumppanuusohjelmilla on hillitty henkilöstökustannusten
nousua, mutta arvioidun suuruisia kustannussäästöjä ei
ole syntynyt. Merkittäväksi uudeksi haasteeksi
on sen sijaan tullut henkilökunnan keskuudessa vallitseva
epävarmuuden tunne. Valiokunta on huolissaan syntyneestä tilanteesta
ja myös valittujen kumppaneiden tulevasta hinnoittelupolitiikasta
sekä sen mahdollisesti aiheuttamista kustannuspaineista
tulevina vuosina.
Selonteossa on mainittu myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen
kehittäminen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen merkitys
koulutuksen tarjoajana. Valiokunta pitää tärkeänä,
että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen lakisääteisten tehtävien
(556/2007) hoitaminen turvataan ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen
tuki pidetään vähintään
sillä tasolla, jolle eduskunta on sen budjettimietinnössään
(VaVM 33/2008 vp) korottanut,
ja toteaa, ettei korotusta valiokunnan saaman selvityksen perusteella
ole otettu huomioon kehysselonteossa.
Kriisinhallinta
Selonteon mukaan Suomi vahvistaa osallistumistaan kansainväliseen
kriisinhallintaan rauhan, turvallisuuden, kehityksen sekä ihmisoikeuksien
kunnioittamisen edistämiseksi ja kriisinhallintaan osoitetaan
riittävät taloudelliset, materiaaliset ja henkilöstövoimavarat.
Sotilaalliseen kriisinhallintaan käytettäviä määrärahoja
nostetaan kohonneiden kustannusten vuoksi asteittain nykyisestä noin
120 miljoonasta eurosta 150 miljoonaan euroon. Sotilaallisen kriisinhallinnan
kustannukset jakaantuvat ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön hallinnonalojen
pääluokkiin. Puolustusministeriön osalta
määrärahojen lisäys sisältyy
hallinnonalan kahden prosentin vuosittaiseen korotukseen. Määrärahan
puitteissa on realistista, että sotilaallisessa kriisinhallinnassa
luovutaan 1 000 henkilön tavoitteesta ja siirrytään
nykyiseen 700—800 rauhanturvaajan tasoon.
Siviilikriisinhallintaoperaatioissa palvelevien suomalaisten
asiantuntijoiden määrää on tarkoitus
kasvattaa huomattavasti nykyisestä suunnittelun pohjana
olevasta 150 henkilöstä. Valiokunta painottaa,
että asiantuntijoiden kustannukset nousivat selvästi
jo vuonna 2008, mikä aiheutui mm. suuremmista varustekustannuksista
ja korkeammissa tehtävissä olevien asiantuntijoiden
suuremmista palkkauskuluista. Vuonna 2009 käytössä olevan
määrärahan arvioidaan siten
riittävän vain noin 130 asiantuntijan kustannusten
kattamiseen.
Kriisinhallintakeskus vastaa siviilikriisinhallinnan kotimaan
valmiuksien kehittämisestä ja ylläpitämisestä.
Nykyisillä resursseilla toimintaa ei ole valiokunnan saaman
selvityksen perusteella mahdollista kehittää ja
laajentaa. Toimintojen vahvistamisen ja keskuksen henkilökunnan
kasvun myötä myös käytössä olevat
tilat ovat käyneet riittämättömiksi.
Valiokunta toteaa, että kehyspäätöksessä on mainittu,
että sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan
varataan riittävän suuruinen määräraha
käyttösuunnitelman ns. varalla-kohtaan. Valiokunta
korostaa, että selonteon siviilikriisinhallintaan osallistumistavoitteen
saavuttaminen edellyttää selvää määrärahojen
lisäämistä sekä asiantuntijoiden
lähettämiseen että siviilikriisinhallinnan
kotimaan valmiuksien kehittämiseen.
Kehitysyhteistyö
Turvallisuuspoliittiset haasteet kytkeytyvät usein
kehitysongelmiin, kuten köyhyyteen ja eriarvoisuuteen,
sekä muihin puutteisiin ihmisoikeuksien, demokratian
ja oikeusvaltion alalla. Yhteiskunnallisen vakauden järkkyminen
altistaa erityisesti toimintakyvyttömiä valtioita
poliittis-taloudellisille jännitteille, jotka saattavat purkautua
väkivaltaisuuksina.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että selonteossa on kiinnitetty huomiota kriisinhallinnan
ja kehitysyhteistyön koherenssiin siten, että henkilöresurssit
ja rahoitusmahdollisuudet palvelevat kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan
tarpeita. Kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää kansallisen
suunnittelun, koordinoinnin ja resursoinnin tiivistä yhteensovittamista.
Valtioneuvoston kehyspäätöksessä on
varauduttu varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahojen
kasvuun siten, että määrärahat
ovat 798 miljoonaa euroa vuonna 2010 (BKTL-taso 0,55 %) ja
906 miljoonaa euroa vuonna 2011 (0,58 %). Vuosien 2012
ja 2013 osalta on tehty tekninen oletus siitä, että kehitysapu
nousee samaa vauhtia kuin bruttokansantulo. Valiokunta on tyytyväinen,
että kehitysyhteistyömenot täyttävät Suomen
sitoumukset vuonna 2010, ja pitää tärkeänä,
että Suomi pitää kiinni myös
sitoumuksestaan nostaa kehitysyhteistyömenot 0,7 prosenttiin
bruttokansantulosta vuonna 2015.
Yhteiskunnan toiminnan turvaaminen
Selonteon toimintalinjauksessa on aiempaa korostuneemmin painotettu
yhteiskunnan, talouden ja infrastruktuurin turvaamista. Linjaukset tukevat
valtioneuvoston päätöksessä 21.8.2008 asetettujen
huoltovarmuustavoitteiden toteutumista.
Globaali talouskehitys on merkinnyt talouden toiminnan tehostumista,
mutta samalla keskeiset riippuvuudet ovat lisääntyneet
ja alttius erilaisille häiriöille ja taloudellisille
kriiseille on kasvanut. Kriittisten toimintojen riippuvuus tieto-
ja viestintäverkoista lisää teknistyneen
yhteiskunnan haavoittuvuutta. Varautuminen on ulotettava yli kansallisten
rajojen, ja huoltovarmuuteen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä on sen
vuoksi kehitettävä.
Talouden toiminnan häiriöihin voidaan varautua
etukäteen ylläpitämällä julkisen
talouden rahoitusasema riittävän vahvana. Julkisen
talouden alhaisen velkaantuneisuuden merkitys korostuu erityisesti
poikkeusoloissa. Valiokunta korostaa, että valtion velanhoidossa
ja kassanhallinnassa on varauduttava yllättävienkin
häiriöiden mahdollisuuteen. Selonteko
linjaa, että lähtökohtaisesti varautumiseen
käytettävät taloudelliset voimavarat
on mitoitettava valtioneuvoston hyväksymien valtiontalouden
kehysten mukaisesti. Tarvittavat lisäresurssit osoitetaan
ensisijaisesti kohdentamalla hallinnonalan määrärahoja
uudelleen.
Kansainvälisessä vertailussa Suomen huoltovarmuus
on hyvin järjestetty. Sen haasteita ovat kuitenkin mm.
riippuvuus tuontienergiasta sekä kriittisen infrastruktuurin
ja tuotannon sekä palveluiden siirtyminen ulkomaiseen määräysvaltaan.
Valiokunta korostaa, että kriittisen infrastruktuurin ja
tuotannon varmistaminen sekä sotilaallisen maanpuolustuksen
tarpeet saattavat edellyttää valtion määräysvallan
tai omistuksen säilyttämistä strategisesti
tärkeissä yhtiöissä.
Valiokunta muistuttaa lisäksi siitä, että myös julkisen
hallinnon verkkoturvallisuus lisää huoltovarmuuttamme,
ja pitää myönteisenä, että kehyspäätöksessä varaudutaan
julkisen hallinnon verkkoturvallisuuden edistämisen käyttömenoihin
yhteensä 10 miljoonalla eurolla vuonna 2012 ja 8 miljoonalla
eurolla vuonna 2013.
Terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden torjunta
Yhteiskunnan toiminnan turvaamiseen liittyy kiinteästi
terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden torjunta. Selonteossa on nostettu tässä yhteydessä esiin
erityisesti viranomaisyhteistyön tehostamistarve. Poliisin,
Rajavartiolaitoksen, tullin sekä puolustusvoimien valmiutta
ja yhteistyötä samoin kuin kansainvälistä yhteistoimintaa
kehitetään siten, että viranomaisilla
on nopea valmius torjua mahdollinen terrori-isku jo sen valmisteluvaiheessa.
Jotta kansainväliseen järjestäytyneeseen
rikollisuuteen voidaan puuttua, se edellyttää ajantasaista
ja tarkkaa kokonaiskuvaa rikollisuudesta niin kansallisella kuin
kansainväliselläkin tasolla. Merkittävä rooli
järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on poliisin,
tullin ja Rajavartiolaitoksen PTR-toiminnolla. Niin järjestäytyneen
rikollisuuden kuin terrorisminkin torjunnassa keskeistä on
järjestelmällinen tiedustelu, tietolähdetoiminta
sekä teknisten tiedonhankintamenetelmien ja tietoverkkojen
laaja-alainen hyödyntäminen. Valiokunta korostaa
tässä yhteydessä myös
Prümin sopimuksen tärkeää merkitystä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan poliisi tarvitsee sille
turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa määriteltyjen
tehtävien täyttämiseen vähintään
10 miljoonan euron lisärahoituksen ja poikkeamisen samalla
myös tuottavuusohjelman tavoitteista. Ensisijaisesti lisäresursseja
tarvitaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan,
suojelupoliisin terrorismintorjunnan tehostamiseen sekä todistajansuojeluun ja
viranomaisuhkien torjuntaan. Henkilötyövoimaa
ei voida kuitenkaan kompensoida yksistään välineillä ja
ohjelmistoilla, vaan yhteistoiminta vaatii myös kohdennettua
henkilöstöresurssien lisäämistä.
Rajaturvallisuus
Selonteon mukaan Suomen päämääränä on
säilyttää hyvä rajaturvallisuustilanne.
Rajavartiolaitoksen joukkojen sotilaallisen suorituskyvyn kehittäminen
toteutetaan yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa, ja kehittäminen
rahoitetaan puolustusbudjetista. Tämä mahdollistaa
Rajavartiolaitoksen joukkojen kehittämisen sille määriteltyjä tehtäviä vastaavasti.
Selonteossa ei ole käsitelty Rajavartiolaitoksen resursseja
määriteltyjen muiden tehtävien osalta.
Valtiontalouden kehysselonteko edellyttää, että Rajavartiolaitoksen
toimintamenojen 13 miljoonan euron määrärahavajeen
kattamiseksi henkilöstön määrää on
vähennettävä 200 henkilötyövuodella
vuoden 2009 tasosta. Toimenpiteellä pystyttäisiin
huolehtimaan siitä, että valtakunnallisilla painopistealueilla
on käytettävissä riittävät
määrärahat rajaturvallisuuden ja meripelastuksen
ylläpitämiseen ja tekniikan uudistamiseksi tarvittaviin
investointeihin.
Valiokunta muistuttaa, että Suomen rajavalvonnan ja
rajatilanteiden hallinnan vaatimuksia lisää se,
että Venäjä on vähentänyt
Suomen vastaisella rajalla henkilöstöä ja
rajavartioasemia. Valiokunta on huolissaan siitä, että selonteon linjaukset
eivät toteudu, vaan Rajavartiolaitoksen läsnäolo
harvaan asutuilla alueilla vähenee, rajatarkastusten turvallisuus
ja sujuvuus heikkenevät sekä terrorismintorjuntaan
liittyvän suorituskyvyn kehittäminen hidastuu.
Valiokunta pitää rajaturvallisuuden kannalta merkittävänä myös
riittävää panostusta lähialueyhteistyöhön.
Valiokunta korostaa, että yhteiskunnan toiminnan turvaamiseksi
tulee huolehtia sekä sisäisestä että ulkoisesta
turvallisuudesta. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että selonteossa linjattuihin
toimiin osoitetaan myös riittävät taloudelliset
resurssit.