Yleisperustelut
         
         Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.
         
         Hallituksen esitys energiaverotusta koskevan lainsäädännön
            muuttamiseksi on kattava ja periaatteellisesti merkittävä kokonaisuudistus,
            jolla energian verotus muutetaan ympäristölähtökohtiin
            perustuvaksi, nykyistä neutraalimmaksi ja johdonmukaisemmaksi
            järjestelmäksi. Se on hallitusohjelman tavoitteiden
            mukaisesti jatkoa ympäristöperusteiselle verotukselle,
            joka on osoittautunut auto- ja ajoneuvoverotuksen osalta jo kannustavaksi
            ja toivotuin tavoin ohjaavaksi.
         
         
         Esitys sisältää kaksi eri lähtökohdista
            syntynyttä osiota, jotka on hyvä erottaa, kun
            ehdotuksen yksityiskohtia arvioidaan: ensinnä varsinainen verorakenteen
               muutos, jonka johtoajatuksena on ollut ottaa ympäristötekijät
            huomioon mahdollisimman johdonmukaisesti eri polttoaineiden
            veroperusteissa. Toisaalta samanaikaisesti on ehdotettu energiaverojen
               korotuksia, joiden tarkoituksena on korvata työnantajan kansaneläkemaksun
            (Kela-maksu) poistosta aiheutuneita tulonmenetyksiä vuositasolla
            750 milj. eurolla. Tätä koskeva päätös
            sekä päätös veronkorotusten
            ajoituksesta ja kohdennuksesta lämmitys- ja voimalaitospolttoaineisiin
            tehtiin yhtä aikaa Kela-maksun poiston kanssa alkuvuodesta
            2009. 
         
         
         Esitys on merkittävä kummassakin suhteessa: uusi,
            polttoaineiden energiasisältöön (energiasisältövero)
            ja poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön
            (hiilidioksidivero) perustuva verorakenne kattaa sähköä,
            turvetta ja mäntyöljyä lukuun
            ottamatta kaikki fossiiliset ja bioperäiset polttoaineet
            ja saattaa ne siten rakenteellisesti yhdenmukaisen verotuksen piiriin. Malli
            sisältää lisäksi laatuporrastukset
            liikennepolttoaineiden lähipäästöjen
            alentamiseksi ja uusien, rikittömän kevyen polttoöljyn
            käyttöön perustuvien energiatehokkaiden
            lämmitysteknologioiden käytön edistämiseksi. 
         
         
         Veromalli on näin rakenteensa ja kattavuutensa vuoksi
            varsin läpinäkyvä. Lisäksi se
            kannustaa valitsemaan ympäristön kannalta parhaita polttoaineita
            ennen muuta liikenteessä. Se tukee siten vaativaa tavoitetta
            vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ei-päästökauppasektorilla
            16 prosentilla vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä. Energiaverotuksen
            ohjausvaikutus voidaan kohdentaa verorakenteen ansiosta lisäksi
            myös muutoin nykyistä paremmin eri polttoaineille,
            tuotantomuodoille ja toimialoille. Esitys tukee siten kauttaaltaan
            uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä kannustaa
            energiatehokkuuteen ja energian säästöön
            kansallisten ilmastotavoitteiden mukaisesti.
         
         
         Esitys on merkittävä toisaalta myös
            fiskaalisesti. Ehdotettu veropohja on kattava ja rakenne joustava
            myös tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Lämmityspolttoaineisiin
            ja sähköön kohdistuvien veronkorotusten
            tuoma lisäys verotuottoihin on vuositasolla nettomääräisesti
            noin 726 milj. euroa. Ero tavoitetasoon johtuu lähinnä verorakenteen
            muutoksista, mm. yhdistetylle sähkön ja lämmön
            tuotannolle viime vaiheessa esitetystä hiilidioksidiveron
            puolituksesta sekä arvioitua tehokkaammaksi osoittautuneesta energiaintensiivisen
            teollisuuden veroleikkurista. 
         
         
         Ensi vuoden verotuottojen lisäys on edellä olevaa
            hieman pienempi. Tämä johtuu dieselöljyä koskevien
            muutosten voimaantulosta vasta vuoden 2012 alusta sekä maakaasun
            ja polttoturpeen vaiheittaisista korotuksista vuosina 2013 ja 2015. 
         
         
         Esityksen hyväksyttävyyden kannalta on merkityksellistä niin
            ikään se, että komissiossa on parhaillaan
            vireillä samankaltaisiin energiasisältö-
            ja hiilidioksidiverokomponentteihin perustuva energiaverodirektiivin
            uudistushanke. Sen tarkoituksena on tehostaa ympäristöohjausta
            ja sovittaa nykyistä paremmin yhteen päästökauppa
            ja energiaverotus kasvihuonekaasupäästöjen
            ohjauskeinona. Nyt ehdotetut muutokset ovat pääosin
            linjassa komission suunnitelmien kanssa. Ne auttaisivat siten sopeutumaan
            ennakoidusti EU-tasoisiin, aikanaan todennäköisesti velvoittaviksi
            tuleviin määräyksiin. 
         
         
         Valiokunta pitää esitystä edellä olevista
            periaatteellisista syistä laadullisena edistysaskeleena
            ympäristöperusteisessa vero-ohjauksessa. Se perustuu
            laaja-alaiseen ja huolelliseen valmisteluun sekä sen taustalla
            olevaan tutkimustietoon. Mallissa on otettu lisäksi huomioon EU:n
            vero- ja ympäristölainsäädännön
            rajoitteet ja kriteerit, yhtenä keskeisistä uusiutuvan
            energian edistämisestä annettu ns. RES-direktiivi. Sen
            kriteerit täyttävät biopolttoaineet voivat
            saada hiilidioksidivähenemien perusteella olennaisia huojennuksia
            hiilidioksidiveroon. 
         
         
         Malli on osoittautunut perusteiltaan kestäväksi
            myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitetystä kritiikistä huolimatta.
            Valiokunta ei näe siinä siten periaatteellisesti
            merkittäviä muutostarpeita. Koska eräät
            kysymykset ovat herättäneet paljon keskustelua,
            valiokunta käsittelee niitä seuraavassa erikseen.
            Valiokunta esittää lisäksi eräitä tarkennuksia
            1., 2. ja 5. lakiehdotukseen. Muutosehdotuksia on perusteltu yksityiskohtaisissa
            perusteluissa.
         
         
         Lausunnot
         
         Talousvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, liikenne-
            ja viestintävaliokunta ja ympäristövaliokunta
            ovat antaneet lausuntonsa esityksestä. Niissä pidetään
            ehdotettua verorakennetta yleisesti onnistuneena tai oikeasuuntaisena. Lausunnoissa
            on kiinnitetty kuitenkin huomiota useisiin eri yksityiskohtiin ja
            esityksen vaikutuksiin. Huomiot ovat pääosin samoja,
            joita valiokunnan omassa asiantuntijakuulemisessa on esitetty. Valtiovarainvaliokunta
            käsittelee niitä sen vuoksi tarpeellisilta osin
            seuraavassa.
         
         
         Maakaasu ja yhdistetty sähkön ja lämmön
            tuotanto
         
         
         Maakaasua on tarkoitus verottaa jatkossa lämmityspolttoaineisiin
            sovellettavien yleisten perusteiden mukaisesti. Myös verotusmenettely
            yhdenmukaistettaisiin muun valmisteverotuksen kanssa.
         
         
         Maakaasun vero perustuisi siis energiasisältövero-
            ja hiilidioksidivero-osiin, ja verotaso määräytyisi
            suhteessa lähtökohtana olevan kevyen polttoöljyn
            verotasoon. Hiilidioksidiveron määrä laskettaisiin
            muiden lämmityspolttoaineiden lailla käyttämällä hiilidioksiditonnin
            arvona 30 euroa tonnilta. Arvo on nykyistä lisäveron perustetta
            korkeampi ja korkeampi kuin odotettavissa oleva päästökauppahinta
            hiilidioksiditonnille, mutta sen nimenomaisena tarkoituksena
            on tehostaa hiilidioksidiohjausta. 
         
         
         Ainoa poikkeus maakaasulle olisi se, että energiasisältöveron
            korotus toteutettaisiin asteittain kolmessa vaiheessa vuoteen 2015
            mennessä. 
         
         
         Maakaasun veroaseman muutos on herättänyt epäilyn
            siitä, että maakaasun kilpailuasema suhteessa
            kivihiileen tai bioperäisiin polttoaineisiin heikkenee
            ratkaisevasti. Tämä saattaa vaikuttaa voimalaitosten
            käyttämän polttoaineen ajojärjestykseen
            tai sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa
            (CHP-laitos) tuotetun kaukolämmön kilpailukykyyn
            ja laajemmin maakaasuverkoston ylläpitoon jatkossa. Myös
            ympäristövaliokunta on viitannut näihin
            tekijöihin ja pitänyt veronkorotuksen
            porrastusta välttämättömänä, jotta
            yritykset voivat sopeutua muutoksiin. Se on todennut sinänsä,
            että uudistus on oikeasuuntainen mutta että pidempi
            siirtymäaika voisi myös olla perusteltu.
         
         
         Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä,
            että maakaasuun liittyvät myönteiset
            ympäristövaikutukset voidaan turvata
            myös jatkossa. Maakaasu on tunnetusti tehokas energiamuoto
            yhdistetyssä sähkön ja lämmön
            tuotannossa ja erityisen tärkeä pääkaupunkiseudun
            ja eräiden muiden suurien kaupunkialueiden kaukolämmön tuotannolle.
            Sen infrastruktuuri on toimiva ja tehokas myös logistisesti.
            Maakaasusta ei aiheudu myöskään lähipäästöjä. 
         
         
         Maakaasun tukeminen muista lämmityspolttoaineista poiketen
            edellyttää kuitenkin kestäviä ympäristö-
            ja taloudellisia perusteita. Sellaisia ei voida esittää valiokunnan
            saaman selvityksen perusteella, kun otetaan huomioon esityksen kaikkinaiset
            vaikutukset:
         
         
         Lämmityspolttoaineiden veronkorotus nostaa kaukolämmön
            hintaa arviolta 10—15 prosenttia. Tämä johtuu
            osin siitä, että maakaasun vero on nykyään
            vain puolet sille laskennallisesti kuuluvasta verosta. Uudistus
            nostaa samanaikaisesti kuitenkin myös öljy- ja
            sähkölämmityksen kustannuksia saman verran
            kuin kaukolämmön, joten näiden lämmitysmuotojen
            kohtelun välillä ei ole suuria eroja. 
         
         
         Hallituksen esityksessä on todettu toisaalta, että lämmityspolttoaineiden
            veronkorotus on niin suuri, että sillä voi olla
            myös negatiivisia ympäristövaikutuksia
            ilman ehdotettuja korjaamistoimenpiteitä. Merkittävin
            haitta olisi päästökaupan piirissä olevissa
            CHP-laitoksissa tuotetun kaukolämmön kilpailukyvyn
            heikkeneminen verrattuna päästökaupan
            ulkopuoliseen kiinteistökohtaiseen lämmitykseen,
            erityisesti maalämpöpumppuihin. Maalämpöpumppujen
            käytön edistäminen on sinänsä hyödyllistä,
            jos sillä korvataan esimerkiksi fossiilista öljyä.
            Tämä on ollut eräänä perusteluna
            hallituksen kaavailemille lämpöpumppujen edistämistoimille. 
         
         
         Hallituksen esitys lähtee siitä, että CHP-tuotannon
            nykyiset veroedut säilytetään myös
            jatkossa. Lisäksi näissä laitoksissa
            lämmöntuotantoon käytettävien
            polttoaineiden hiilidioksidivero puolitettaisiin. Nämä molemmat
            ratkaisut tukevat CHP-tuotannon kilpailuasemaa. Koska CHP-tuotannosta
            valtaosa kuuluu päästökaupan piiriin,
            puolitus vähentäisi myös verotuksen ja päästökaupan
            päällekkäistä ohjausta ja lieventäisi
            energiaverojen kertakorotuksesta aiheutuvia vaikutuksia päästökauppasektorille. 
         
         
         Valtiovarainministeriö on arvioinut kaikkiaan,
            ettei esitys muuta juurikaan kivihiilen ja maakaasun välistä kilpailutilannetta
            CHP-tuotannossa. Maakaasun veron nousu muiden fossiilisten
            polttoaineiden kanssa yhdenmukaiselle tasolle lisää maakaasua
            käyttävien CHP-laitosten polttoainekustannuksia
            vain alle 1 euron/MWh enemmän kuin kivihiilellä.
            Sen jälkeenkin maakaasun kokonaiskäytön
            verot ovat CHP-laitoksessa noin 2,5 euroa/MWh pienemmät
            kuin kivihiilen. Lisäksi maakaasun ehdotettu verojen
            porrastus saa aikaan sen, että kivihiilen veron nousu on
            suurempi kuin maakaasun veron nousu neljän vuoden ajan
            ja etenkin vuosina 2011—2012.  Maakaasun kannattavuutta
            parantaa lisäksi koko ajan päästöoikeuden hinta
            (olettama 20 euroa/CO2-tonni), joka lisää hiilen
            kustannuksia lähes 3 euroa/MWh enemmän
            kuin maakaasun. 
         
         
         Verotuksella ei voida vaikuttaa myöskään maakaasun
            ja kivihiilen verottomiin hintoihin ja niiden muutoksiin. Maakaasun
            verottoman hinnan vaihtelut ovat olleet viimeisen kolmen vuoden
            aikana suurempia kuin nyt esitetty veronkorotus. Kivihiili
            säilyy myös jatkossa hinnaltaan edullisimpana
            polttoaineena, vaikka sen vero on myös muutoksen jälkeen
            korkein. Vero on siten vain yksi ja muut kustannus- ja hintatekijät
            huomioon ottaen suhteellisen vähäinen muuttuja,
            joka vaikuttaa kaasu- ja kivihiilivoimaloiden ajojärjestykseen. 
         
         
         Kokonaisuutena arvioiden ja pitkän aikavälin tarkastelussa
            ehdotetusta veromuutoksesta aiheutuvat muutokset voimalaitosten
            ajojärjestykseen ja siten päästöihin
            ovat vähäisiä. Verotuksen nousu ei siis
            selitä lausunnoissa esitettyä ajojärjestyksen
            muutosta. Tätä päätelmää tukee myös
            VTT:n lämmityspolttoaineselvitys. 
         
         
         Asian arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös päästöjen
            vähentämistoimenpiteiden kustannustehokkuus. Ministeriö on
            laskenut, että maakaasun veronkorotuksen siirtymäjärjestely merkitsee
            neljän vuoden aikana yhteensä noin 210 miljoonan
            euron verotukea maakaasulle ja vastaavan suuruista tulonmenetystä valtiolle. Tukitoimenpiteellä
            saavutettavan
            päästöjen vähenemän
            hinnaksi tulee lähes 40 euroa/CO2-tonni
            olettaen, että ilman verotukea maakaasu korvautuisi kokonaan
            kivihiilellä.  
         
         
         Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella,
            ettei ehdotettua maakaasun verotusta ole syytä muuttaa.
            Myös talousvaliokunta on pitänyt sitä ehdotetussa
            muodossa kohtuullisena. 
         
         
         Se vastaa ympäristöperusteisen verouudistuksen
            tarkoitusta verottaa kaikkia polttoaineita yhdenmukaisesti
            ja objektiivisesti energiasisällön ja hiilidioksidipäästöjen
            perusteella. Myöskään muut asian käsittelyssä saadut
            tiedot eivät tue tarvetta suosia erityisjärjestelyllä maakaasua.
            Näköpiirissä on lisäksi myös
            se, että maakaasun hintapaineet ovat helpottumassa liuskekaasun
            kaupallisen käytön alettua Yhdysvalloissa. Siirtymäkauden
            järjestelyt antavat toimijoille kohtuullisesti aikaa sopeutua
            ja reagoida veronkorotukseen. Huomattavaa on myös, että päätös
            maakaasun veromuutoksista on ollut tiedossa jo lähes kaksi
            vuotta.
         
         
         Koska muutos nykyiseen on merkittävä, sen vaikutuksia
            eri energialähteiden käyttöön
            ja päästöihin on tarpeen seurata huolellisesti, kuten esityksessä on
            myös todettu.
         
         
         Polttoturve
         
         Polttoturve on tarkoitus saattaa muutaman verovapaan vuoden
            jälkeen jälleen verollisten polttoaineiden piiriin.
            Ehdotettu verotaso olisi neljän vuoden vaiheittaisen siirtymäajan
            jälkeen 3,9 euroa/MWh. Tämä vastaa
            vain vajaata viidennestä turpeen energia- ja hiilisisällön
            perusteella lasketusta todellisesta verotasosta 19 eurosta/MWh.
            Turpeen verotus ei siis perustuisi ympäristömallin
            mukaisesti energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin,
            vaan turpeesta kannettaisiin sähkön
            ja mäntyöljyn tavoin fiskaalista energiaveroa. 
         
         
         Menettely on mahdollinen, koska turve ei kuulu energiaverodirektiivin
            piiriin, kuten eivät myöskään
            puu tai puuperäiset polttoaineet. Siihen ei sovelleta myöskään
            ns. korvaavuusperiaatetta. Turpeen verotus on jätetty
            näin kunkin jäsenvaltion omaan harkintaan, mutta
            siinä täytyy ottaa huomioon mm. EU:n verosyrjintäkieltoa
            ja valtiontukia koskevat määräykset. 
         
         
         Polttoturpeen matalalle energiaverolle on kaksi keskeistä perustetta;
            täysi vero nostaisi ensinnäkin kuitupuun hintaa
            ja ohjaisi puuta energiakäyttöön paperin
            valmistuksen sijasta. Toisaalta turvetta käytetään
            polttoteknisistä syistä seospolttoaineena erityisesti
            puuta käyttävissä ja ilmastotavoitteiden
            kannalta suotuisissa voimalaitoksissa. Täysi vero tekisi
            turpeesta kilpailukyvyttömän myös kivihiileen
            nähden. 
         
         
         Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että turpeen
            vero ohjaa kaikesta huolimatta puuta polttoon. — Toisaalta,
            lievää verotasoa on kritisoitu ympäristösyistä,
            koska turve on kasvihuonekaasupäästöiltään
            fossiilisiin polttoaineisiin rinnastettava polttoaine. Molemmat
            näkökohdat on tuotu esille myös ympäristövaliokunnan
            lausunnossa. Ympäristövaliokunta pitää verollisuutta
            sinänsä periaatteessa merkittävänä ja
            perusteltuna ratkaisuna. Turpeen verotusta tulee kuitenkin kehittää jatkossa
            ympäristömallin mukaiseksi.
         
         
         Valtiovarainvaliokunta katsoo, että esitys on hyvin
            punnittu ja tasapainoinen edellä oleviin vastakkaisiin
            intresseihin nähden. Polttoturpeen käyttö tukee
            lisäksi Suomen huoltovarmuutta ja energiaomavaraisuutta. 
         
         
         Arvioinnissa on syytä ottaa huomioon, että niin
            polttoturpeen kuin muiden fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan
            tehokkaasti päästökaupalla. Turpeesta
            käytetään 80 prosenttia yhdistetyssä tuotannossa,
            joka on pääosin päästökaupan
            piirissä. Se rajoittaa osaltaan turpeen käyttöä muutoin
            taloudellisesti tarkoituksenmukaisiin määriin.
            Päästöoikeuden hinta 20 euroa tonnilta
            vastaa turpeelle 7,6 euron lisäkustannusta megawattituntia
            kohden. Päästöoikeuden hinta 30 euroa
            tonnilta vastaa puolestaan 11,4 euron suuruista lisäkustannusta eli
            turpeen hinnan nousua yli kaksinkertaiseksi. Tämä parantaa
            mm. metsähakkeen kilpailukykyä turpeeseen
            verrattuna.
         
         
         Hallitus on päättänyt lisäksi
            metsähakkeen käytön ja tuotannon tukemisesta.
            Sillä on pääosin vastaava vaikutus kuin
            polttoturpeen verotuksella, mutta metsähakkeen tuet ovat
            tarkemmin kohdennettavissa. Turpeen verotasoa määrättäessä on
            otettava huomioon myös nämä tukitoimet,
            jottei yhteisvaikutus muodostu haitalliseksi teollisuuden puunhuollolle
            ja uusiutuvan energian lisäämistavoitteille. Polttoturpeen
            matalalla verolla tehostettaisiin siis kokonaisuutena verotuksen
            ympäristöohjaavuutta nykytilanteeseen verrattuna. 
         
         
         Polttoturpeen korkea verotus voisi myös vähentää investointeja
            kotimaisia polttoaineita käyttäviin laitoksiin
            (yhdistetty tuotanto, liikenteen biopolttoaineiden ja muiden polttoainejalosteiden
            tuotanto).
         
         
         Verotason korotus vaiheittain kahden vuoden jaksoissa antaa
            mahdollisuuden seurata veron vaikutuksia ja aikaa toimijoiden sopeutumiselle.
            Verotasoa asetettaessa on otettu huomioon myös EU-oikeudelliset
            näkökohdat.
         
         
         Energiaveroleikkuri
         
         Esityksessä ei ole puututtu energiaintensiivisen teollisuuden
            veronpalautukseen. Palautus edellyttää siten nykyiseen
            tapaan mm., että sähköstä tai
            muista palautukseen oikeuttavista polttoaineista maksetut
            valmisteverot ovat tilikauden aikana enemmän kuin 3,7 prosenttia
            yrityksen jalostusarvosta. Palautuksen määrä on
            85 prosenttia ylimenevästä määrästä,
            kuitenkin vain omavastuuosuuden 50 000 euroa ylittävältä osin. 
         
         
         Valmistelun yhteydessä on selvitelty energiaveropalautuksen
            (energiaveroleikkuri) toimivuutta valtiovarainministeriön,
            työ- ja elinkeinoministeriön,
            Tullin ja elinkeinoelämän edustajista koostuneessa
            epävirallisessa työryhmässä.
            Leikkuri osoittautui luultua tehokkaammaksi. Se leikkaa myös
            nyt ehdotetuista korotuksista kaksi kolmannesta, yhteensä noin
            116 milj. euroa.
         
         
         Kela-maksujen palautus ja energiaverojen korotukset vastaavat
            kutakuinkin määrällisesti toisiaan; erotus
            on noin 4,5 milj. euroa tappiollinen valtiolle. Vastaavuus
            osoittautui hyväksi myös erillisillä toimialoilla,
            kuten massan, paperin ja paperituotteiden valmistuksessa (-8 milj.
            euroa), metallien jalostuksessa (+16 milj. euroa) sekä kemianteollisuudessa
            (-3,5 milj. euroa). 
         
         
         Asian käsittelyssä on ilmennyt kuitenkin,
            että kahden toisiinsa nähden täysin eriperusteisen suorituksen
            vastaavuus ei osu aina yksittäisessä yrityksessä kohdalleen
            riittävän tarkasti. Tämä on
            tuotu hyvin esille myös talousvaliokunnan lausunnossa.
            Talousvaliokunta on esittänyt, että valtiovarainvaliokunta
            etsisi keinoja, joilla voitaisiin kompensoida yksittäisille
            yrityksille energiaverojen korotuksista muutoin aiheutuvat kohtuuttoman
            raskaat kustannukset. Valiokunta on esittänyt myös
            muita tapoja kehittää energiaveron palautusjärjestelmää.
         
         
         Valtiovarainministeriö on huomauttanut puolestaan,
            etteivät kaikki kuulemisessa esitetyt vertailut ole edustavia.
            Olennaista on myös kiinnittää huomiota
            sähkön kokonaishintaan, ei siis vain sähköveron
            määrään. Veronkorotuksen jälkeenkin
            sähkön kokonaishinta on Euroopan edullisimpia
            niin kotitalouksille kuin teollisuudelle. Ministeriön näkemys
            perustuu mm. metsätalouden kilpailukykyä koskevaan
            selvitykseen vuodelta 2009TEM, Metsä- ja puutuoteteollisuuden
            kotimaisen tuotannon kilpailukyky ja metsätalouden kilpailukyky 2009. . 
         
         
         Valiokunta puoltaa esityksen perusratkaisua ja katsoo, ettei
            energiaveroleikkuria ole syytä muuttaa tässä yhteydessä.
            Kanta perustuu edellä oleviin yleisiin näkökohtiin
            energiaveroleikkurin tehokkuudesta. Verotus on myös aina
            yleinen ja summaarinen toimenpide, joka kohtelee lähtökohtaisesti
            samalla tavoin kaikkia saman toimialan yrityksiä. Lisäksi
            yritykset voivat vaikuttaa omilla ratkaisuillaan, kuten yhtiörakenteella,
            verorasitukseen samankin toimialan sisällä. Tämä on
            todettu myös energiaveroleikkurista. 
         
         
         Esitystä puoltaa lisäksi myös energiaverouudistuksen
            yleinen tavoite kannustaa energiatehokkuuteen ja energian
            säästöön. Myöskään tästä syystä veroleikkuria
            ei pidä kehittää tavalla, joka eliminoi
            täysimääräisesti veron ohjausvaikutuksen. 
         
         
         Valiokunta kiinnittää huomiota lopuksi siihen,
            että nyt esitetyistä energiaverojen korotuksista
            siirtyy kotitalouksien maksettavaksi noin 335 milj. euroa. Loppu,
            noin 400 milj. euroa, kohdistuu elinkeinoelämään.
            Jos energiaveroleikkuria kehitetään niin, että se
            kasvattaa elinkeinoelämän saamaa veronpalautusta,
            siirtyy yhä suurempi osa alun perin Kela-maksun poistosta
            syntyneestä valtion rahoitustarpeesta kotitalouksien
            maksettavaksi. Tämän vuoksi energiaintensiivisen
            teollisuuden toimintaedellytyksiä tulee kehittää muilla
            keinoin, esim. panostamalla uuden teknologian markkinoille saattamiseen.
            
         
         
         Maatalous
         
         Kela-maksujen poiston yhteydessä tehtyjen päätösten
            yksi olettama oli se, että maatalouden energiaverorasitus
            pysyisi ennallaan. Esityksessä ehdotetaan sen vuoksi, että maataloudessa käytettyjen
            energiatuotteiden valmisteveron palautuksia korotetaan nykyisestä veronkorotusten
            kompensoimiseksi. Korotettua palautusta maksettaisiin energiatuotteista,
            jotka on käytetty maataloudessa lain voimaantulon jälkeen.
            Tämän edellytyksenä on komission myönteinen valtiontukipäätös.
         
         
         Esityksessä on todettu toisaalta, että maatalouden
            ja kasvihuoneviljelyn verorasitus kasvaa veronpalautuksia koskevista
            korotuksista huolimatta noin kuusi milj. euroa. Tämä johtuu pääosin
            sähkön ja maakaasun veronkorotuksista. Kustannusten
            muutosten arvioidaan olevan suurimmat näitä energialähteitä käyttävissä yrityksissä
            ja
            erityisesti joissakin kasvihuonetuotannon yksittäisissä yrityksissä. 
         
         
         Myös maa- ja metsätalousvaliokunta on kiinnittänyt
            huomiota verorasituksen kasvuun. Se on esittänyt ratkaisuksi
            energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusjärjestelmän
            kaltaisen keinon käyttöönottoa myös
            maataloudessa. Palautuksen alarajaksi tulisi kuitenkin asettaa 5 000 euroa,
            jotta korkea alaraja ei sulkisi pois alan tyypillisiä energiavaltaisia
            kasvihuoneyrityksiä.
         
         
         Valtiovarainministeriö on todennut, että maatalouden
            energiaveron palautuksen lähtökohtana on ollut
            sähkön veroluokka II vuoden 2011 tasolla. Sen
            alle ei ole ollut tarkoitus siis mennä. Perusteena on mm.
            se, että sähkö voidaan toimittaa silloin
            suoraan alennetulla verokannalla käyttäjille.
            Alennettu verokanta ja verorasitus olisivat myös samat
            kuin teollisuudella. Ministeriön mukaan rakenne
            on tarkoituksenmukaista säilyttää, vaikka
            se merkitsee jossain määrin kasvanutta energiaverorasitusta.
         
         
         Valiokunta puoltaa hallituksen esitystä myös tältä osin.
            Kompensoimatta jäävät korotukset ovat
            kuitenkin maltillisia muuhun elinkeinotoimintaan verrattuna.
            Lisäksi on huomattava, että maatalous on päästökaupan
            ulkopuolinen sektori, jonka päästöjen
            vähentämiseen energiaverotusta muutoin käytetään. 
         
         
         Valiokunta ehdottaa kuitenkin palautuksia täydennettäväksi
            verolliseksi muuttuvan biopolttoöljyn osalta. Tätä ehdotusta
            on perusteltu erikseen yksityiskohtaisissa perusteluissa.
         
         
         Käyttövoimavero
         
         Esitykseen sisältyvistä yksityiskohdista kenties eniten
            keskustelua herättänyt kysymys koskee sähkö-
            ja kaasukäyttöisten henkilöautojen käyttövoimaveroa.
            Esitys laskisi sähköauton käyttövoimaveroa
            olennaisesti nykyisestä mutta merkitsisi samalla myös
            sitä, että kaasuautojen käyttövoimaverovapaudesta
            luovuttaisiin. Verotus määräytyisi veromallin
            periaatteiden mukaan objektiivisin perustein myös näitä käyttövoimia käyttäville
            autoille. Muutokset tulisivat tältä osin voimaan
            viiveellä todennäköisesti vuoden 2013
            alusta. 
         
         
         Henkilöautojen käyttövoimavero on
            ylipäänsä tarpeen sen vuoksi, että kaasujen
            ja sähkön energiaverot jäävät
            dieselöljyn lailla laskennallista veroa alemmiksi. Käyttövoimaveroa
            käytettäisiin siten tasapainoverona, ja kaasun
            ja sähkön liikennekäytön verotus
            henkilöautoissa muodostuisi energiaveron ja käyttövoimaveron yhdistelmänä.
            Käyttövoimaverona kannettaisiin tällöin
            liikennekäytölle lasketun, ympäristöperusteisen
            verotuksen laskennallisen tavoitetason ja tosiasiallisen veron erotus. 
         
         
         Henkilöautojen käyttövoimavero porrastettaisiin
            lisäksi eri käyttövoimatekniikoille objektiivisen
            laskentamallin mukaisesti. Diesel-, sähkö- ja
            kaasuhenkilöautoilla olisi yksilölliset käyttövoimaverotasonsa,
            jotka määräytyisivät siis näiden
            polttoaineiden ominaisuuksien perusteella. Huomioon otettaisiin
            lisäksi eri ajoneuvotyyppien erilaiset ajosuoritteet
            kyseisillä käyttövoimilla, täyssähköautoilla
            ja kaasuautoilla 10 000 kilometriä vuodessa ja
            ladattavalla hybridiautolla 5 000 kilometriä vuodessa. 
         
         
         Lopputulema olisi se, että sähköautojen
            käyttövoimavero olisi pienelle täyssähköautolle
            noin 80 euroa vuodessa ja hieman isommalle ladattavalle bensiinikäyttöiselle
            hybridille noin 40 euroa vuodessa. Sähköautot
            saavat merkittävää veroetua myös
            auto- ja ajoneuvoveron perusverossa. Täyssähköauton
            autovero olisi minimitasoinen 12,2 prosenttia ja ajoneuvoveron perusosa noin
            20 euroa vuodessa. 
         
         
         Tavanomaisen kaasukäyttöisen henkilöauton käyttövoimavero
            olisi noin 250 euroa vuodessa. Kaasukäyttöiset
            autot saisivat lisäksi etua maakaasun muita liikennepolttoaineita
            alemmasta verotasosta. Se olisi siirtymäkauden jälkeenkin edelleen
            selvästi perinteisten nestemäisten liikennepolttoaineiden
            verotasoa matalampi eli noin 20 prosenttia bensiinin ja noin 30
            prosenttia dieselin verotasosta. Siirtymäaikana kaasun etu
            on vieläkin suurempi. Lisäksi biokaasu säilyisi
            nykyiseen tapaan edelleen verottomana.
         
         
         Lausuntovaliokunnat ja eräät asiantuntijat ovat
            esittäneet mahdollisuutta vapauttaa sähkö- ja
            kaasuautot määräajaksi käyttövoimaverosta. Tämä olisi
            ennen muuta signaali ja kannustin sähköautojen
            ja biokaasuautojen valmistuksen ja käytön edistämiseksi. 
         
         
         Valiokunta ei pidä erityishuojennusta tarpeellisena
            eikä perusteltuna. Keskeinen peruste on se, että veromalli
            itsessään tukee näitä käyttövoimia
            käyttäviä ajoneuvoja. Niiden verotus
            on edellä todetuin tavoin vastaisuudessa huomattavasti
            alempaa kuin bensiini- tai dieselkäyttöisten henkilöautojen.
            Lisäksi koko liikennepolttoaineiden verouudistuksen
            keskeinen lähtökohta on ympäristömallin
            mukainen verotus joko polttoaineverotuksella ja silloin, kun se
            ei ole mahdollista, polttoaine- ja käyttövoimaveron
            yhdistelmällä. Komission kanssa käydyissä keskusteluissa
            on korostunut lisäksi myös se, että veromallia
            tulee soveltaa johdonmukaisesti kaikkien polttoaineiden ja tekniikoiden
            osalta. 
         
         
         Verorakenteen eheys on tärkeä myös
            tulevista fiskaalisista syistä; vaikka sähkö-
            ja kaasuautojen käyttövoimaveron kertymä ei
            ole juuri nyt suuri, erityisesti sähköautojen
            käyttö tulee lisääntymään.
            Toisaalta ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen aikaansaama ympäristöohjaus
            alentaa ajan myötä väistämättä verotuloja.
            Tarve veropohjan tukemiseen kasvaa. Siitä syystä on
            tärkeää, että verorakenne pidetään
            alusta asti mahdollisimman eheänä. 
         
         
         Maakaasuautojen huojennusta eivät tue myöskään
            ympäristönäkökohdat; maakaasun käyttö ei
            tuo henkilöautokalustossa ratkaisevia päästövähennyksiä,
            koska uusimpien bensiiniautojen ja hiukkassuodattimella varustettujen dieselhenkilöautojen
            lähipäästöt ovat varsin vähäisiä.
            Lisäksi maakaasuauton hiilidioksidipäästöt
            ovat samaa tasoa kuin vastaavankokoisen dieselauton. Käyttövoimaveroa
            ei voida kohdistaa myöskään erikseen
            maakaasua tai biokaasua käyttäville ajoneuvoille,
            koska kyseessä on kemiallisesti sama polttoaine eli metaani. 
         
         
         Maakaasukäyttöisten henkilöautojen
            suurin merkitys on siinä, että ne mahdollistavat
            myös biokaasun käytön. Ongelmana kuitenkin
            on, ettei biokaasua saada liikennekäyttöön.
            Tämä ei johdu verojärjestelmästä,
            vaan mm. siitä, että biokaasun käyttöä edistetään
            sähkön ja lämmön tuotannossa. — Kaasukäyttöiset
            autot ovat sinänsä saavuttaneet kaupallisen kehitysasteen. 
         
         
         Valiokunta ei puolla myöskään muutaman vuoden
            pituista määräaikaista verovapautta.
            Kuten edellä on todettu, lataussähköä ja
            kaasua käyttävien ajoneuvojen käyttövoimaveron
            muutokset tulevat voimaan vasta myöhemmin asetuksella säädettävänä ajankohtana.
            Tähän voi mennä pari vuotta, jos yksilölliset
            käyttövoimaverotasot saadaan käyttöön
            viimeistään vuoden 2013 alusta, kuten tarkoitus
            on. Lopullinen aikataulu riippuu Trafin verotusjärjestelmään
            tehtävien muutosten aikataulusta. 
         
         
         Valtiovarainministeriö on todennut lisäksi lausunnossaan,
            että käyttövoimakohtaiset verotasot on
            perusteltua toteuttaa hallinnollisista ja viestinnällisistä syistä samanaikaisesti.
            Kaasuautojen käyttövoimaveron lykkäys
            merkitsisi siten lykkäystä sähköautojen
            käyttövoimaveron alennukselle. 
         
         
         Kuljetusala
         
         Esityksen yksi keskeinen lähtökohta on ollut
            toteuttaa liikennepolttoaineita koskeva rakennemuutos tuottoneutraalisti.
            Lähtökohtana on ollut bensiinin nykyinen verotaso,
            jota on käytetty veromallin laskennan lähtökohtana.
            Hiilidioksiditonnin arvoksi on otettu 50 euroa tonnilta hiiliohjauksen
            tehostamiseksi. Polttoaineiden nykyinen lisävero on laskettu
            hiilidioksidin arvolla 20 euroa tonnilta.
         
         
         Liikennepolttoaineissa on siis käytetty korkeampaa
            hiilidioksiditonnin arvoa kuin lämmityspolttoaineissa.
            Tätä on pidetty kuitenkin perusteltuna mm. siitä syystä,
            että liikenne on päästökaupan
            ulkopuolella toisin kuin pääosa lämmöntuotannosta.
         
         
         Dieselöljyn verotasoa on jouduttu sopeuttamaan
            alaspäin muutoin laskennallisesti määräytyvästä verotasosta.
            Tämä on tehty nimenomaan kuljetusalan toimintaedellytysten
            turvaamiseksi. Sen seurauksena on tarpeen käyttää henkilöautojen
            verotuksessa käyttövoimaveroa tasapainoverona
            edellä todetuin tavoin.
         
         
         Kuorma-autot.
         
         Kuljetusalan käyttövoimavero ei ole
            samalla lailla tasapainovero, vaan se perustuu EU-tason määräyksiin
            raskaan liikenteen vuotuisten verojen vähimmäismäärästä.
         
         
         Koska veromalli aiheuttaa dieselöljyn hintaan kahdeksan
            sentin korotuksen litraa kohden, kuljetusalan kustannusten nousua
            on pyritty vähentämään käyttövoimaveroa
            alentamalla. Kuorma-autojen käyttövoimaveron alennus
            on noin 40 prosenttia. Uusi taso vastaa käytännössä mahdollisimman
            tarkasti komission ehdottamaa uutta vähimmäisverotasoa.
            Koska eräiden kuorma-autojen verotaso on jo nyt lähellä EU-minimiä,
            alennusta ei ole voitu toteuttaa yhtä suurena kaikilta
            osin. Tämä vaikuttaa erityisesti kaksiakselisten
            puoli- tai täysperävaunua käyttävien
            kuorma-autojen verotasoon. 
         
         
         Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota alan kustannusrasituksen
            kasvuun. Käyttövoimaveron muutos alentaa kuorma-auton kustannuksia
            100—1 000 euroa vuodessa. Dieselöljyn
            hinnankorotuksista aiheutuu kuitenkin kuorma-auton koon perusteella
            2 000—5 000 euron vuotuinen lisäkustannus.
            Kustannusten kasvuun on kiinnitetty huomiota myös liikenne- ja
            viestintävaliokunnan lausunnossa. Konkreettista ehdotusta
            asian ratkaisemiseksi ei ole kuitenkaan esitetty.
         
         
         Dieselöljyn veronkorotus lisää alennuksesta huolimatta
            kuljetusalan kustannuksia kuvatuin tavoin. Nettomuutos on ministeriön
            laskelmien mukaan noin 45 milj. euroa. Tässä on
            otettu huomioon käyttövoimaveron alennuksen lisäksi alan
            saama hyöty Kela-maksun poistosta, noin 30 milj. euroa. 
         
         
         Valiokunta katsoo, että esitys on hyväksyttävissä myös
            tältä osin: jäljelle jäävä kustannusrasite
            vastaa autoa kohden laskettuna keskimäärin
            alle prosenttia kuorma-auton vuosikustannuksista. Se siirtyy
            kuitenkin välillisenä verona ajan myötä palvelun
            hintoihin eikä jää alan lopulliseksi
            rasitteeksi. 
         
         
         Linja-autot. 
         
          Dieselöljyn veronkorotus lisää linja-autoliikenteen
            kustannuksia noin 10 miljoonalla eurolla. Koska linja-autot ovat
            jo käyttövoimaverosta vapaat, käytössä ei
            ole veroa, jonka avulla korotus voitaisiin kompensoida. Linja-autoliikenteen
            vapautus arvonlisäverosta ei sekään ole
            mahdollinen EU-minimiverovaatimusten vuoksi.
         
         
         Alan edustajat ovat esittäneet, että uudistuksen
            yhteydessä luodaan malli, jolla veronkorotusten vaikutukset
            kompensoidaan alalle. Ajatusta ovat tukeneet myös liikenne-
            ja viestintäministeriö sekä liikenne-
            ja viestintävaliokunta. Ympäristövaliokunta
            on edellyttänyt, että veronkorotusten vaikutuksia
            tulee seurata myös julkisen liikenteen toimintaedellytysten
            turvaamiseksi. Kaikki ovat sinänsä pitäneet
            ympäristöperusteista veromallia perusteltuna ja
            liikenteen päästöjä oikealla
            tavalla ohjaavana.
         
         
         Valiokunta toteaa, että verotuksen keinot linja-autoliikenteen
            aseman parantamiseksi on jo käytännössä käytetty.
            Erillinen palautusjärjestelmä ei sekään
            ole hallinnollisista ja valvonnallisista syistä tarkoituksenmukainen.
            Keinoja alan kannattavuuden ja joukkoliikenteen tukemiseksi myös
            muutoin on siis haettava muualta. Kysymys on niin laaja ja merkittävä,
            että se on syytä ottaa esille omana kokonaisuutenaan
            seuraavissa hallitusneuvotteluissa. 
         
         
         Asian arvioinnissa on syytä muistaa toisaalta se, että maakaasu
            säilyy liikennepolttoaineena edelleen selvästi
            dieselöljyä lievemmin verotettuna. Kaasubussien
            valintaa tukee osaltaan myös se, että kaasubussien
            päästöt ovat merkittävästi pienemmät
            kuin dieselbusseilla. Ero on niin suuri, että esimerkiksi
            Helsingin Seudun Liikenteen bussiliikennettä koskevissa
            kilpailutusperiaatteissa kaasubussi saa etua uusimpiinkin dieselbusseihin
            verrattuna. 
         
         
         Raskaan maakaasukaluston ongelmana on kuitenkin sen dieselkalustoa
            korkeampi energiankulutus ja korkeampi hankintahinta sekä maakaasun
            korkea hinta. Kehitteillä on kuitenkin uusia energiatehokkaampia
            raskaan kaluston moottoreita.  
         
         
         Valtiovarainministeriö on arvioinut diesel- ja maakaasubussien
            kustannusten eroa, kun vuosittainen ajosuorite on 70 000
            km. Yhteenlaskettu pääoma-, polttoaine- ja huoltokustannus
            on silloin 65 000—75 000 euroa vuodessa
            (ALV 0 %). Veromuutos lisää dieselbussin
            vuosikustannuksia noin 2 600 eurolla (0,04 eurolla/km) ja
            maakaasubussin kustannuksia noin 5 000 eurolla (0,07 eurolla/km).
            Muutoksen jälkeenkin maakaasubussin polttoainekustannus
            on dieselbussia pienempi. Ero ei riitä kompensoimaan maakaasubussin
            korkeampia pääoma- ja huoltokustannuksia eikä maakaasun
            muusta kuin verotuksesta johtuvaa korkeaa hintaa. 
         
         
         Taksit. 
         
          Kustannustennousu heijastuu myös taksiliikenteeseen
            taksien korkean ajosuoritteen vuoksi. Polttoaineen kulutus ja autojen
            paino ovat myös keskimääräistä suurempia.
            Ala on esittänyt, että siltä joko poistettaisiin
            kokonaan käyttövoimavero tai määrättäisiin
            taso itsenäisesti. Alan kustannukset nousisivat muutoin
            yli neljä milj. euroa vuositasolla.
         
         
         Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen mukaista ratkaisua
            myös tältä osin. Kysymys on järjestelmän
            eheydestä, jota on edellä tuettu myös muiden
            toimialojen vaatimuksista huolimatta. Markkinoilla on lisäksi
            kaasukäyttöisiä takseja ja bensiinihybridejä,
            jotka hyötyvät myös polttoainekustannuksissa.
            Kannustavaa ympäristöohjausta on siten
            mahdollista edistää myös taksiliikenteessä.
         
         
         Vaikutukset
         
         Edellä on sivuttu jo esityksen taloudellisia vaikutuksia
            elinkeinoelämälle ja eri toimialoille sekä kustannusrasitteen
            jakoa elinkeinoelämän ja kotitalouksien kesken. 
         
         
         Korotukset heijastuvat kotitalouksiin merkittävimmin
            asumiskustannusten nousuna. Esityksessä on arvioitu, että asumiskustannukset
            kasvavat öljy- tai sähkölämmitteisessä pientalossa noin
            250 euroa vuodessa ja kaukolämmitteisessä pientalossa
            174—259 euroa vuodessa. Kaukolämmitteisen kerrostalon
            kustannusten nousu vaihtelee niin ikään lämmitystavan
            mukaan. Se on esim. 75 neliömetrin asunnossa asuvalle 72— 99
            euroa vuodessa.
         
         
         Ympäristöveroihin liittyy kuitenkin aina se periaatteellinen
            puoli, että kuluttaja voi yleensä vaikuttaa ainakin
            jonkin verran omilla toimillaan veron määrään.
            Tehokas ympäristöohjaus on myös muutoin
            perusteltu, jotta ilmastotavoitteet voitaisiin saavuttaa. Valiokunta
            katsoo näillä perusteilla, että esitys
            on hyväksyttävissä myös kotitalouksiin
            nähden. Asianmukaisella ja aktiivisella tiedotuksella on
            syytä kuitenkin esittää tapoja pienentää asumis-
            ja muita energiakuluja. Tältä osin kansallisessa
            energia- ja ilmastostrategiassa on luotu hyvä pohja
            toimintatavoista.
         
         
         Seuranta
         
         Esityksen mukanaan tuomat taloudelliset muutokset ovat monessa
            suhteessa merkittäviä, kuten edellä on
            jo todettu. Kysymys on myös mittavien infrastruktuuriratkaisujen
            kannattavuudesta ja elinkeinoelämän
            kansainvälisestä kilpailukyvystä. Vastavuoroisesti
            odotukset hiilidioksidivähennyksistä ovat
            olleet koko uudistuksen perusta. Ohjauskeinon tehokkuutta on
            syytä arvioida myös sen perusteella.
         
         
         Valiokunta pitää tärkeänä,
            että vastuuministeriöt seuraavat esityksen
            vaikutuksia ja esittävät niistä arvionsa
            ennen uusien veronkorotusportaiden voimaantuloa. Seurantaa tulee
            jatkaa myös sen jälkeen esityksen laaja-alaisuuden vuoksi
            ja samanaikaisten muiden ohjausmekanismien yhteisvaikutuksen selvittämiseksi.
         
         
         Seurannassa tulee kiinnittää huomiota esityksen
            yleisiin ympäristövaikutuksiin ja lisäksi
            erityisesti esityksen vaikutuksiin lämpövoimalaitosten
            käyttämän polttoaineen ajojärjestykseen ja
            metsäteollisuuden kuitupuun saantiin. Valiokunta pitää lisäksi
            tärkeänä seurata ja arvioida myös
            uudistuksen vaikutuksia joukkoliikenteen kilpailukykyyn. Arvioinnissa
            tulisi selvittää myös mahdollisuus luoda
            uudenlainen palautusjärjestelmä kotimaisten kasvihuoneyrittäjien
            kilpailuedellytysten turvaamiseksi.
         
         
         Eduskunta-aloitteet
         
         Valiokunta ehdottaa, että eduskunta-aloitteet hylätään.